Tilkunviilaaja

On vaikea tulkita aivoituksiani, sillä tätä kuvaa katsellessani keksin uusimmalle ompelemalleni tilkkupussukalle nimen Lentävä lähtö. ??? Kysyin Kissaa poseeraamaan nätisti pussukan kanssa, jotta se (pussukka siis) näyttäisi oikein edustavalta. ”En taida,” kissa vastasi ja kääntyi katsomaan ulos ikkunasta. Jonkinlaisen yhteiskuvan sain silti näpätyksi. Ja kissa nyt ainakin näyttää edustavalta! Sain sentään kunnon kuvan Lentävä lähtö -pussukasta – tosin se on tässä yksinään, ilman kissaa: Ehkä lentäminen ja lentävyys ovat ajatuksissa, sillä luin juuri Alistair MacLeanin ”Where Eagles Dare” -kirjan avauskohtauksen, jonka tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan aikaiseen lentokoneeseen. Tilkkupinnan geometriset muodot näyttävät hyväntahtoisiin silmiin myös lennokkailta tai lennokkaahkoilta. Lentävä lähtö -pussukan toisella puolella on kivaa punaistakin väriä! Huomaatte ehkä, että toista ja toista puolta yhdistävät nuo kauniin harmaanruskeat kaitaleet! Muuten näis

Koska blogini täytti marraskuun alussa jo yhdeksän vuotta, juhlistan merkkipäivää blogiarvonnalla, joka jatkuu 30.11. asti. *** Arvonta on siis päättynyt *** Olen suunnitellut blogiini joulukalenterin, ja sen teemana ovat päivän sanat. Olen valinnut sattumanvaraiset 24 sanaa, joista kirjoitan niitä näitä ja kehitän aasinsiltoja omiin tekemisiini. Joulukalenterin ensimmäinen luukku avautuu luonnollisesti 1.12. Näin osallistut - Osallistu blogiarvontaan arvaamalla yksi sana, joka esiintyy joulukalenterini päivän sanana. Sanoja on siis yhteensä 24 kpl ja olen valinnut ne jo. Kirjoita arvauksesi kommenttina tähän blogikirjoitukseen. Yksi arvaus per osallistuja. Muista myös, että voit voittaa! Siksi kommenttiisi täytyy liittyä jokin keino ottaa sinuun yhteyttä siinä onnellisessa tapauksessa. Anonyyminä voit toki kommentoida, mutta minun on vaikea toimittaa palkintoa anonyymille voittajalle! No, mitä voisit voittaa? No, voit voittaa omaksesi yhden näistä pussukoista – saat itse

Koska Sopusointuja -pussukan tilkkupinta on kauniisti sanottuna mielenkiintoinen (ja suoraan sanottuna merkillinen), siitä oli tulla nimeltään ”Riitasointuja”. Jotenkin se onnistuu silti olemaan symppis, enkä siis voinut antaa sille negatiivista nimeä! Pussukan pintaan löytyi monta minulle mieluista kangasta, ja spiraalitikkauskin onnistui mukavasti. Pidän sen väritystä hiukan omituisena itsekin, mutta luotan sen viehätysvoimaan. Kyllä se osoittautuu nimensä arvoiseksi! Sopusointuja -pussukka on kooltaan seuraavanlainen: Leveys ylhäältä 18,5 cm Korkeus 15,5 cm Pohjan leveys 6,5 cm Kantolenksu on pitkä, ompelin sen 6 cm leveästä kaitaleesta, joka oli alkujaan noin 40 cm pitkä. Vaikka Sopusointuja on pieni ja rakenteeltaan tavanomainen, minulle sattui sitä ommellessani kaksikin kämmiä, tai kaksi ja puoli. Tai no, kolme. Käännän mokani tässä vinkeiksi, jotka voin kerrata ennen kuin lähden ompelemaan seuraavaa pussukkaa! Ehkä joku teistä lukijoistakin hyötyy näistä vink

Marraskuu on aika harmaa, mutta siellä on ilon pilkahduksia. Siksi uusimmassa Marraskuu -nimisessä tilkkupussukassakin näkyy vaaleita kohtia. Meidän perheessä vietetään syntymäpäiviä marraskuussa: pilkahdus vaaleaa. Kullankellertävät osuudet saavat luvan tuoda mieleen kantarellit, jotka ihmeekseni löysin viime viikonloppuna mökillä ollessamme. Niitä oli sen verran, että sain niistä syntymään kolmen hengen lisukekastikkeen. Niin ettei marraskuu ole ollut ikävän harmaa kokonaan, niin kuin Marraskuu -tilkkupussukkakaan ei ole. Toiselta puolelta löytyy myös sinisävyjä: Marraskuu -pussukka on kooltaan seuraavanlainen: Leveys ylhäältä noin 22 cm Korkeus noin 20 cm Pohjan leveys 8 cm. Siinä on normaalit kiinnipito- ja roikotuslenksut ja kangaslipareilla päätelty vetoketju, joten Marraskuu ei ole mitään erityistä mallistoa. Ompelin kappaleiden keskiosat tilkkupaloista, joita jäi ylitse Massey Ferguson -tilkkupeiton blokkien trimmaamisesta. Täydensin paloja muutamalla

Voisin melkein sanoa, että ”pussukoita tulvillaan on pimeä marraskuinen sää,” mutta minulla on sentään vasta tilkkupintoja käsillä; ei valmiita pussukoita. Tuloillaan on joka tapauksessa useita! Ompelin esimerkiksi kaksi tämän tapaista tilkkupintaa ja panostin tikkaamiseen. Ensin tikkasin keskiosan, sitten laitoin silmukoita kehysmäiseen osaan ja loput täytin harvahkolla muurahaisenpolulla. Pussukasta tulee hyvin hillitty. Ei yhtään minun väriseni. Yksi tilkkupinnoista näyttää siltä, kuin olisin tärvännyt pienten palojen ompelemiseen suunnilleen ikuisuuden. Kokosin kuitenkin palat valmiiksi tilkkumaisista osista, joten pinta näyttää paljon monimutkaisemmalta kuin se oli ommella. Tein monimutkaiselle pinnalle hieman kunniaa ompelemalla siihen sekä spiraalia että suoria. Jopa tulitikkutikkausta (matchstick quilting) laittelin! ”Meistä tulee isona tilkkupussukka” No, he eivät tuosta enää kasva, mutta tilkkupussukaksi he ovat matkalla. Tässä vielä lähikuvaa: Valmiit

…ja aika kultaa myös jostain projektista jääneet tilkut. Kaksi päivää sitten löysin jo unohtaneeni pinon kaikenlaisia paloja, jotka olivat peräisin Massey Ferguson -tilkkupeiton blokeista. Kuvassa vain murto-osa pinosta: Muistin virkistykseksi pari kuvaa valmiista Massey Ferguson -peitosta. Ompelin sitä kesällä ja syksyllä 2014, mutta sain sen kantatuksi vasta tammikuussa 2015. Kyllästyin peiton kuosiyhdistelmiin, sillä blokkeja ommellessa syntyi tosi paljon hankalan muotoista jäännöspalaa, jota koetin sittemmin jalostaa edelleen. Tilkkuja tosiaan syntyi mittava määrä! Totesin tässä ”tilkkutyötä” –nimisessä postauksessanikin, etten olisi tilkkuiluhistoriani alkuaikoina tehnyt traktorinjälkikuvioista tilkkublokkia kuin korkeintaan yhden kokeilukappaleen, sillä siitä jäi valtava määrä kangasta haaskuun. No, nyt kun muistot olivat kultaisia, kehitin taas isoimmille paloille käyttöä. Jäännöspalapinossa oli jäljellä monta kolmiomaista tasoituspalaa. Ompelin nyt ne neliöiksi