Tilkunviilaaja

Laukku sai nimenkin. Kas tässä valmiina Doranne-tilkkulaukku: Löysin kuin löysinkin laukkuun sopivan napin varastoistani. Ellen aivan väärin muista, nappi on ollut 1990-luvulla kiinni aniliininpunaisessa, varmasti muodottoman laatikkomaisessa jakussa. Täytyy sanoa, että napin uusi elämä tässä laukussa on paljon viehkompi! Vaalean turkoosia hyödyntävä tilkkulaukku pääsi tuotantolinjalle seuraavaksi. Se odottaa nyt tikkaamista kiinni koltsarikankaaseen ja ohueen tikkausvanuun. Sangat teen tuosta sarjakuvamaisen kukallisesta kankaasta. Sankakaitaleet odottavat puolestaan tukikangasta nurjalle puolelleen. Bonuksena tässä laukussa on minulle se, että keksin näin pian oivan käyttötavan Tampereen tilkkupäiviltä ostamalleni käsinvärjätylle kankaalle. Eiköhän tästäkin laukusta tule oikein soma, vaikka tietysti hyvin erilainen kuin tuo Doranneksi nimeämäni tilkkulaukku. Tytär tosin sanoi, että "ihan hieno, mutta aika mummomainen". Olen myös jo leikannut laukkukappaleet söpöstä ja hemp

Mutta ei aiemmin mainitsemani kauhea, yötyynystä tuunattu tyyny, vaan edustuskelpoisen, suoraan pakasta vedetyn sisustyynyn päällinen. Urheasti ponnistellen sain silityslaudan ja –raudan otetuksi esiin ja silitin paitsi tyynynpäällisen kankaat ja saumat, myös kaksi paitaa (Miehen ja Tyttären). Hyvä, minä! Tyynynpäällisen takakappaleeseen muodostui nappilista, kuvassa myös mainitsemani nappipussi. Etukappale näyttää kivalta nyt, kun saumat on silitetty. Tyynynpäällisen kulutuskestävyyden parantamiseksi taidan tekaista sinne vuoripalat. Samalla saan päälliseen toisen kerroksen ja voin tehdä parit koristetikkaukset (tai no, ainakin tikkaukset). Luin eilen myös Tilkkulehden uusimman numeron, jossa oli muutama kirjoittamani juttu. En lukenut omia juttujani (tietenkään), vaan silmäilin ne läpi, mutta muun sisällön luin melko tarkasti. Ehkä yllättävin juttu oli kertomus neulatyynystä, joka oli nielaissut uskomattoman monta neulaa.

Ompelin eilen illalla vihdoinkin sen vihoviimeisen, yläreunan tikkausompeleen siniseen tilkkukukkakassiin, joka on täten virallisesti valmis. Käytin kahta eri väristä ylälankaa: pellavanväristä vaaleisiin ja tummansinistä sinisiin osuuksiin. Näin tarkka langan sävyttäminen oli ehkä turhaakin hienostelua. Tästä tuli mielestäni melko tyylikäs kassi. Sain etu- ja takakappaleen kuulumaan tyylillisesti samaan sarjaan samaa kangasta olevalla kaitaleella sekä käsintikkauskuviolla. Tästä suunnasta samaa kangasta oleva kaitale ei oikein erotu, mutta kyllä se tuolla vasemmassa reunassa on! Sitten tartuin kelta-pinkkiin tilkkukukkaan, josta ajattelin ensin tehdä kassin – taas. No, väreihin sopivaa paksuhkoa kangasta ei löytynyt (ainakaan helposti), joten siirryin suunnitelmaan B eli tekemään tyynynpäällistä. Etsin sopivia sävyjä kaitaleisiin, joilla täydentäisin kupongin noin 42cm x 42cm kokoon (ompelen tästä siis päällisen 40cm x 40cm –kokoiselle tyynylle. Löysin vielä riittävän ison palan, j

Pinkistä tilkkukukasta tuli mielestäni ihana kassi! Tytärkin tätä ihaili useaan otteeseen ja arveli, etten raaski tätäkään myydä, ainakaan ihan heti. Vuorikankaana on uudehkoa, Itiksen Eurokankaan tilkkukangasvalikoimista ostamaani ruusukukkakangasta. Todellisuudessa värit ovat vielä hempeämmät. En millään saa väritasapainoa kohdalleen, vaan kuvat jäävät kummallisen vihertäviksi, vaikka yrittäisin mitä! Kassista tuli riittävän jäpäkkä, että se pysyy itsekseen seisomassa (ainakin näin tyhjillään ollessaan). Sangat ovat taas pyykkinaru-sisällä-tyyppiset. Tässä tilkkukukkakuponki kassin etukappaleessa: Ompelin tähän kassiin eilen sen vihoviimeisen ompeleen, eli yläreunan tikkauksen. Siksi merkitsen pinkin tilkkukukkakassin täten valmistuneeksi, mutta sinistä tilkkukukkakassia en vielä!

Sinisestä tilkkukukasta ompelemani kassi on melkein valmis: siitä puuttuu enää yläreunan litistävä ja viimeistelevä tikkaus. Tässä lähikuva kassin sangoista ja yläreunasta, josta viimeistelytikkaus siis puuttuu: Tässä kassi viittä vailla valmiina, makkarin lattialla seisoskelemassa. Applikoitu pinkki Otin Rva Pionin innoittamana esiin pinkin tilkkukukkakupongin. Halusin takakappaleeseen vähän vahvempaa kangasta ja löysinkin sopivaa, pellavanvaaleaa, haalea- ja harvakukallista. Sitä vain oli aika pienet palat, eli jouduin koostamaan takakappaleen tilkuista. No, ihan kiva tästä tuli! Kappale on tukevoitettu vielä ohuella vanulla. Tikkasin vain haalean-vaaleat palat näkyvämmin, ja muissa kappaleissa on tikkausta vain saumakohdissa. Tytär ehdotteli jo edelliseen kassiin, että tekisin ulko- ja sisätaskuja. Muistin hänen ohjeensa nyt ajoissa ja teinkin (mielestäni) söpön, pilkullisen taskun kassin takakappaleeseen. Kas näin: Käytin taskussa kikkaa kuusi: leikkasin toisen reunan vinoksi, n

Sinisestä tilkkukukasta ompelemaani kassia voi jo vähän kokeilla. Ompelin sen sangat eilen valmiiksi: kaitaleet nelinkerroin, kaitaleiden sisälle noin 5cm lyhyemmät pätkät muovista pyykkinarua, tikkaus ensin mahdollisimman läheltä narua ja toinen tikkaus läheltä narutonta reunaa. Sangat kiinnittyivät samalla kun ompelin kassin yläreunaan huolittelukaitaleen. Etsin sopivinta kaitalekangasta tovin ja päädyin lopulta aika tummaan siniseen kankaaseen. Se erottuu vuori- ja kassikangasta vasten, mutta toistaa sankojen sävyjä. Muutama ommel vielä, ja kassi on valmis. Mitähän otan seuraavaksi työn alle? Ehkä olisi aika kaivaa lilahtava torkkupeitto laatikosta ja edistää sitä hieman…

Onneksi en tee käsitöitä elääkseni, vaan harrastuksena! Tällä työskentelyvauhdilla näkisin nälkää. Toisaalta, jos saisin elannon käsitöistä, työstäisin niitä varmasti ainakin kahdeksan tuntia päivässä, jolloin valmistumisvauhti olisi toisenlainen. Eilen ompelin ihan sisävuorin applikoidusta sinisestä tilkkukukasta sommittelemalleni kassille. Minulla oli vuoripalat valmiiksi leikattuina, hivenen reiluina, jotta voisin tasata ja suoristaa valmiiksi yhdistetyt kappaleet. Ja taas olin tehnyt mittavirheen, joten jouduin jatkamaan toista kukkakangasta parin sentin kaitaleella. Huomasin virheen luonnollisesti vasta sen jälkeen kun olin jo ommellut yksivärisen palan kukkakankaaseen kiinni, eli ensin piti purkaa jo ommeltu sauma. Niin tyypillistä! Kassin sangat teen jälleen vanhalla, pyykkinarun-pätkä-sisällä-tyylillä. Olen jo silittänyt ne muotoon, ja enää tarvitsee ommella sangat umpeen (pyykkinarun pätkä sisällä). En ole päättänyt lopullisesti, ompelenko kassin yläreunan pussiin, vai huolit

Mutta ensin vähän tikkauksia. Löysin palan pellavaa, josta olen vuonna yksi ja kaksi tehnyt itselleni jakun. Ajattelin, että löyhään kankaaseen olisi helppo tikata, mutta ei ollut! Tätä kangasta olisi vielä sopiva pala toisen kukkasen taustaksi, mutta en aio käyttää sitä. Kukan varsi on leikattu kankaasta, jonka sain purettuani vanhan tyynyliinan. 90-luvun alussa mintunvihreä oli huippumuodikas väri, mutta nykysilmä toivoo toisen värisiä liinavaatteita. Koko kukka ja tikkaukset: Tämä on ihan nätti kukka, mutta valitsin turhan tumman langan ensimmäisiin tikkauksiin, jotka tein. Tuntuu, että kukan reuna häviää näkyvistä tikkaukseen verrattuna. Purkaakaan en voi (enkä viitsi). No, tämä kukka ei ole täydellinen (eivätkä aiemmatkaan toki olleet, mutta lähempänä täydellistä kuin tämä). Sinisestä, vaaleapohjaisesta kukasta olen kovaa vauhtia kokoamassa kassia. Tänään ehdin jo valita ja leikata kassiin sankakappaleet ja vuorin. Vuori tulee kahdesta eri kankaasta, joista toinen on vanhaa ker

Pitkän viikonlopun jälkeen oli kaksin verroin ankea paluu arkeen, sillä kotiuduttuani näin keittiön pöydällä pahaenteisen paketin. Aivan oikein: kumpikaan liilasävyisistä töistäni ( "Näen violettia" ja "Sekaisin Lilasta" ) ei ollut kelvannut lähetettäväksi Birminghamiin edustamaan suomalaisia tilkkuilijoita. Töitä oli tarjottu 43 erilaista, ja näistä yhdeksän lähetetään edelleen. Me loput saimme työt takaisin laimean kiitoskirjeen saattelemina. Kiinnostaa todella nähdä, millaiset työt sinne on valittu! Jään innokkaasti odottamaan reportaasia aiheesta. Onnea vain harvoille ja valituille! Vaaleat ja tummat tilkkuneliöt – pintaa valmiina Ennen helteitä ehdin ommella 10cm x 10cm vaaleat ja tummat tilkkuneliöt pinnaksi. Olen yrittänyt laittaa vuorotellen vaalean neliön, jossa on tummempi keskipala ja tumman neliön, jossa on vaaleampi. Välillä tummat ja vaaleat vähän kyllä heittelevät. Tässä rivit ovat valmiina, muuta eivät ommeltuina toisiinsa: Tältä näyttää valmis pin

Huhhuh! Yrityksistäni huolimatta en muilta kiireiltäni ole päässyt blogin ääreen melkein viikkoon! Onneksi edes nyt! Vaikka kiireeni ovat olleet vallan muuta kuin käsityökiireitä, olen ehtinyt tehdä jotain. Olen siistinyt vaaleita ja tummia ylijäämäpaloja ja –kaitaleita hyödyntävät tilkkuneliöt kahteen kokoon, 8cm x 8cm ja 10cm x 10cm. Siistimättä jäi vain muutama aihio, jotka olivat liian pieniä. Tällä kertaa en käyttänyt tilkkuilijan muovista neliömallinetta, vaan leikkasin mallit itse ohuesta pahvista. Keskelle tein reiän, että osasin kohdistaa keskineliön. En ole vielä keksinyt, mihin käyttäisin näitä neliöitä, mutta olen koonnut erilaisia asetelmia lattialle. Esimerkiksi sinisen asetelman: Vihreä-vaalean asetelman: Ja punaisen asetelman: Lopulta ompelin nämä samaiset punaiset neliöt yhteen 4x2-muotoon, jolloin yksi neliö jäi yli. Mitä oikein ajattelinkaan?! Nyt mielessäni kajastaa, että tekisin ompelemani tilkkupinnan ympärille – mitäpä muutakaan kuin – kassin. Käykää näyttelyss

Vappuviikonloppuna tartuin toiseen tilkkukukkakuponkiin ja muotoilin siitä tyynynpäällisen: Vähän yksityiskohtaa. Ehkä kuvasta erottuu pieni kirahvi, joka kurkkaa terälehdeltä? Varastoista löytyi ilmattomaan pussiin pakattu tyyny, jonka perusteella mitoitin päällisen. Tyyny oli tulossa äitienpäivälahjaksi, ja ajattelin lituskan tyynyn helpommaksi paketoida kuin kuohkean. Olin varmaan oikeassa, sillä lituska tyynykin oli aika haastava paketoitava. Tänään perjantaina Äiti soitti ja kertoi saaneensa paketin. Kerrankin ajoissa äitienpäiväksi!