Tilkunviilaaja

Olin väärässä, kun vakuutin viime postauksessani kolmio-neliötähtikuvioisen tilkkupeiton olevan valmis, kunhan saan pötköt kiinnitetyksi yhdeksi pinnaksi. En arvannut saumanvarojen vievän niin paljon pituutta/leveyttä pinnasta, että siitä lopulta tulisi näin kummallisen mittainen. No eihän kuvasta mitenkään näe, että pinta olisi oudon kokoinen! Mutta se on. Se on minun makuuni liian neliömäinen. Torkkupeitoksi se on liian suuri ja sängynpeitoksi liian pieni (tai liian suuri). Minun on siis lisättävä siihen pituutta! Kehykset olisivat helppo keino, mutta kehykset kasvattaisivat peiton leveyttä entisestään, vaikka se mielestäni on jo ihan tarpeeksi leveä. EHDOTTOMASTI EN HALUA tehdä enää yhtään blokkia tähän työhön! Aargh, se vaatisi ajatustyötä ja vanhojen muistelemista. Ja pienten osien leikkaamista ja ompelemista (musta-vaaleat kolmio-neliöt lähinnä). Ei sitä enää! Sitten muistin Jäätelökesä-tilkkupeiton ylä- ja alareunaan ompelemani pidennysraidat. Hahaa, ja löysin ompe

No, en malttanut jättää plus-merkkistä kokeilublokkia yksinäiseksi, kun se kerran onnistui aika hyvin. Tein samoilla mitoilla toisen plus-merkkisen blokin. Tässähän on kohta jo peitto valmiina, hahah: Toisen tilkkublokin vaaleissa paloissa on lähinnä vitivalkoista ja toisen plus-merkin tausta on lämpimämmän värinen, mikä on minusta häiritsevää. Mutta näitä tulee varsinaiseen tilkkupintaan paljon, jolloin vaalean eri sävyt eivät enää erotu. Vaaleista kankaista tuli mieleen, että neliö-tähtikuvioinen tilkkupintani oli edelleen kokoamatta. Otin esiin jo ompelemani pötköt sekä vielä irtonaiset tilkkublokit ja kokosin blokeista kolme pötköä lisää. Sitten blokit loppuivat, paitsi jostain kummallisesta syystä yksi erityinen reunapala jäi ylitse. ??? Enempää blokkeja ei ole tehtynä! No, ehkä tämä koko jo riittää. Nytkään tilkkupinta ei mahdu suorana ompeluhuoneen makkarin lattialle. Olin suunnitellut, että sommittelisin pinnan huolellisesti, mutta se sai jäädä. Aivan tarpe

Kahden viikon huvilaloma on ihana, mutta ompelua ei vain voi hylätä niin pitkäksi aikaa. Aiempina vuosina olen ottanut mukaan ristipistotyön tai pari ja niin tänäkin vuonna, mutta sen lisäksi pakkasin kassiin applikointisetin. Käytännössä setti oli siis isohko määrä eri värisiä tilkkuja, vähän lakanakangasta ja ompelutarvikkeet. Keksin applikoitavat kuviot itse. Aloitin kiinnittämällä lakanakangaspohjalle kukkavarren eli 2,5 cm leveästä vinokaitaleesta taivuttelemani kaaren. Piirtelin muut kuviot yksi kerrallaan paperille, ompelin kankaan kuvion ympärille kiinni ja sitten kiinnitin palan taustakankaalle sopivaan kohtaan. Applikoinnin jälkeen poistin harsimalangat, leikkasin aukon kuvion taakse lakanakankaaseen ja noppasin apupaperin aukon kautta ulos. Tämän applikointitekniikan opin Espoon Tilkkuluolassa vuonna 2011. Ensimmäinen kukka on melkein pelkkää vartta. Viihdyin vinokaitaleen kiinnittämisen parissa, ja kukalle jäi tosi vähän tilaa. Onneksi varren vieressä oli tilaa l

Kesälomilla viihdyn perheeni kanssa vuokrahuvilalla Hämeenlinnan lähellä, ja niin tänäkin kesänä. Kahden viikon huvilaloman aikana pääsin tekemään myös kangasostoksia. Linja-autoaseman talossa oleva ompelukoneliike myy myös tilkkukankaita, ja sieltä ostin itselleni nämä ihanuudet: Ajatella, löytyi kaksikin kissakangasta, joita minulla ei vielä ollut. Toisella kaupunkikäynnillä harhautin muuta perhettä ja junailin ovelasti itseni Eurokankaaseen, jonka käsityöpuuvillalaarista löysin useamman hyvän neutraalin kankaan: Mustanpuhuvat ja vaaleat kankaat ovat käteviä varastossa, sillä niitä kirjaviin osuuksiin yhdistelemällä saattaa saada syntymään erinomaisen modernia tilkkupintaa. Olen myös huomannut pallokuvioisten kankaiden erinomaisen sopivuuden moneen tarkoitukseen - siksi valitsin tuon ruskehtavan pallokankaan.

Vaikka esimerkiksi juoponpolkukuvioinen tilkkupinta on vailla taustakangasta ja vaikka jäännöspalalaatikko voihkii täpötäyteyttään, tartuin uudehkoon ostokankaaseen. Leikkasin siitä 7cm leveän kaitaleen, jotta pääsin kokeilemaan uuden näköistä tilkkublokkia. Jos haluat kokeilla vaihteeksi plus-merkkikuvioista tilkkublokkia, mitat löytyvät tästä: Toisin sanoen, leikkaa hyvin vaaleista kankaista 4 kpl neliöitä, 13cm x 13cm  4 kpl neliöitä, 7cm x 7cm  Leikkaa myös värikkäästä, paljon vaaleita tummemmasta ja/tai kirkkaammasta kankaasta 2 kpl neliöitä, 7cm x 7cm  1 kpl suorakaide, 18,5cm x 7cm  Ompele kuvan mukaisesti. Huomaa, etteivät mitat mene tismalleen tasan, joten kannattaa huolehtia, että keskipalaan ulottuvat reunat menevät tasan – jätä mahdollinen ylijäämä blokin uloimpiin reunoihin.' Valmis plus-merkkinen tilkkublokki ommeltuna ja silitettynä: Valmiin blokin koko on noin 29cm x 29cm. Tämä on tasoitettava neliöksi ennen kuin blokkeja alkaa ommella

Nopeasti ompelemistani tilkkupinnoista syntyi tällainen vetoketjupussukka, jolle annoin nimen Aaltoliikettä.  Aaltoliikettä-nimi tulee tikkauksista, jotka muistuttavat etäisesti vedenpintaa, kun siihen on osunut esimerkiksi kaksi pikkukiveä tai vaikka kaksi sadepisaraa. Aaltoliikettä-pussukka on ensimmäinen kappale Tilkunviilaajan Street-mallistossa. Mies ( ! ) ehdotti, että tekisin välillä pussukkaan pitkän sivulenksun, jotta pussukkaa voi kantaa ja että kutsuisin tätä Street-mallistoksi. Toteutan ehdotuksen mielelläni – hän ei kovin usein esitä ompelemiseen ja tilkkuiluun liittyviä ideoita. Pussukassa on vuori Kvilttaajalta ostamastani, tilkkutöiden taustakappaleeksi ajattelemastani (ja myös käyttämästäni) kankaasta. Leikkuuteknisistä syistä toisessa vuorikappaleessa kuvio kulkee ylösalaisin. Ei haittaa! Vielä kerran näkymä tikatuista pussukkapinnoista. Olen tässä jo kiinnittänyt ja päällitikannut vetoketjun. Kangasjatkeet vetoketjun päissä tosiaan helpo

Äitini on ommellut tämän paidan: Vuosilukua en tiedä, olisiko joskus 1960-luvulla? Hänellä ei ole paidalle enää käyttöä, joten otin sen itselleni kauniin kankaan takia. Minun on kyllä vaikea leikata ehjää mitään vaatetta tilkuiksi! Entisestään arveluttaa, kun tarkastelin paidan nurjaa puolta. Äidillä ei ollut kuin suoraa ommelta tikkaava poljettava Singer, joten hän oli viimeistellyt tarkkuutta (siis hitaampaa ompeluvauhtia) vaativat kohdat käsin, ja huolittelu oli tietysti myös käsin tehty. On ollut aikamoinen työ yliluotella paitakappaleet ennen ompelemisen aloittamista: Napinlävet oli tietysti myös ommeltu käsin: Luulin paitaa hartioista kinttanaksi, mutta se sopikin ylleni ihan ookoo. Sen pukevuudesta en ole aivan varma, mutta en taida ihan vielä leikellä sitä tilkuiksi. Jospa vaatteelle olisi kuitenkin vielä käyttöä!

Raidallinen tilkkupinta oli niiiiin kirjava, että olisi luullut taustakappaleiden valitsemisen olevan helppoa. Kaikkien olisi luullut käyvän yhtä hyvin (tai huonosti). Mutta vähän vaikeaa oli. Ensiksikin, tilkkupinta oli itsekseen jo niin iso, etten saanut levitetyksi sitä suorana sommitteluseinälleni vapaana olevalle makkarin lattialle. Rähmä. Sitä isomman taustakappaleen kokoaminen oli siis tavallistakin haastavampaa. Lopputulos: valmis taustakappale ja tilkkupinta ommeltuna, silitettynä ja taiteltuna, valmiit lähtemään Töölön Tilkkupajaan Longarm-tikkauspalveluun. Myönnän päässeeni melko hyvään alkuun Kvilttaajalta saamani kukkapinnan, muutaman jäännöspalan ja ikivanhan tilkkukangashankintani avulla: Yli puolet pinnasta tehtynä! Eikä tarvinnut ommella kuin … viisi saumaa tässä vaiheessa. Olen ostanut Kvilttaajalta hänelle tarpeettomaksi käyneitä kankaita nimenomaan taustakappalekäyttöön. Otin yhden niistä esille, mutta kuvio ei tuntunut sopivan tähän työhön. Kolma

Nopeasti ompelemani ja jo tikkaamani tilkkupinnat ovat lähempänä valmistumista pussukaksi. Leikkasin ne tasaisiksi. Kylläpä tikkaukset näkyvät hyvin tässä valaistuksessa! Kerrankin pinnat olivat riittävät, jotta saatoin leikata ne alaspäin leveneviksi. Silloin valmis pussukka on melko suorakaiteen mallinen, vaikka siihen ompeleekin pohjavekin. Yleensä ompelen pussukat suorakulmaisista kappaleista, jolloin pohjavekin ompelemisen takia valmis pussukka kapenee vähän pohjaa kohti. Tällä kertaa piilotin vetoketjun päät kangaspalojen alle. Viimeksi ompelemassani Iltateellä-pussukassa taittelin vetoketjun päitä ommelviivojen alle, mutta se on kyllä turhauttavaa nyhertämistä. Tämä on varmasti helpompi tapa.

Lähtötilanteessa minulla oli väärin leikkaamistani sekä ylimääräisistä vinoraitablokeista kokoamani kaitale kivan vinoruutu-raitaisen tilkkupinnan taustakappaleeseen, eikä yhtään ideaa, mitä muuta kangasta kappaleessa käyttäisin. Noin 1,5 tuntia myöhemmin minulla oli valmis taustakappale ommeltuna, silitettynä, taiteltuna ja valmiina vietäväksi Töölön Tilkkupajan Longarm-tikkauspalveluun: Keksin ensin ottaa esiin hyvin vaalean, pastellipilkullisen kankaan, joka näyttää minusta sittenkin vähän liian vauvamaiselta käytettäväksi esimerkiksi pussukoiden vuorikankaana tai pussukkapinnoissa. Joutilas kangas, siis. Palloteemaan päästyäni katsoin, sopisiko yksi uusimmista hankinnoistani tähän. Hyvin sopi: Olin ostanut vaaleanpunaisen pallokankaan varta vasten taustakankaaksi, joten raaskin sitä käyttää tähän. Kahdesta kankaasta ei ihan tullut koko pintaa, joten jatkoin sitä vaaleansinipohjaisella, valkopallollisella kangaspalalla. Nättiä kangasta, eli tuntui uhraukselta käyttä

Vaikka sommitteluseinälläni makkarin lattialla on ahdas työskennellä ja vaikka on kuumakin, on sinniteltävä. Valmiit tilkkupinnat ansaitsevat saada taustakappaleet, jotta voin viedä työt tikattaviksi Töölön Tilkkupajan Longarm-tikkauspalveluun, taitavalle Soilelle. Ruutu-ristikkotyön aikana leikkasin muutamia väärän kokoisia paloja ja lopulliseen pintaankin tein vahingossa neljä neliötä liikaa. Ompelin niistä pötkön, joka tulee nyt koristamaan peiton taustakappaletta. Pötkö kuvassa ylävasemmalla – alaoikealla tilkkupintaa taiteltuna, että näette, mitä työtä tarkoitan. Tähän työhön en vielä ole keksinyt muuta taustakappaleideaa. Nyt löytyisi kankaitakin – olen ostellut isohkoja paloja varastoon juuri töiden taustakappalekäyttöä varten – mutta ei oikein täydellisen sopivaa väriä/kuviota. Pitäisi kai nöyrtyä ostamaan yksivärisiä kankaita, joista voi tehdä tyylikkään taustakappaleen riemunkirjaville tilkkupinnoilleni! On vain niin vaikeaa! Yksivärisen minkään ostaminen on t-y

Ymmärsin, miten voi nopeasti valmistaa tilkkupinnan, joka on tarpeeksi iso esimerkiksi pussukkaa varten. Vinkki: Nopean tilkkupinnan salaisuus on, että ompelee silloin tällöin pienehköjä tilkkublokkeja ei erityisesti mitään tarkoitusta varten. Sitten tilkkublokit pitää siirtää katseelta syrjään, esimerkiksi laatikkoon "kaikenlaista keskeneräistä". Silloin tällöin täytyy avata laatikko ja kas, sieltä saattaa löytyä tarpeeksi monta blokkia, jotka kolmannella/seitsemännellätoista yrittämällä vihdoin näyttävät sopivan keskenään yhteen. Sitten ne voi ommella kiinni toisiinsa, kenties täydentäen niitä parilla lisätilkulla. Lopputulos: noin 15 minuutissa syntyneet kaksi pussukkakappaleen kokoista tilkkupintaa: (Anteeksi, että ottamani kuva on epätarkka. Otin tilanteesta kolme kuvaa! Toinen toistaan epäterävämpiä.) Nopea ja päättäväinen henkilö (tänään olin sellainen) ottaa vielä samaan syssyyn esiin tikkausvanua ja (esimerkiksi) froteepalasen välikerrokseksi ja tikkaa

Ompelin eilen tilkkupussukan valmiiksi ja annoin sille nimen Iltateellä. Käytin ensimmäistä mieleeni juolahtanutta, kirjottuun kirjaimeen liittyvää sanaleikkiä. Tässä pussukkani valmistujaiskuvassa: Olen katsonut tilkkupintojen kuvia blogipostauksistani ja varmasti tekin lukijat olette niitä katsoneet ja ehkä ajatelleet vähän samalla tavalla kuin minä: "erikoinen" on ehkä ystävällisin ilmaisu. Eivät näyttäneet kovin esteettisiltä tai lupaavilta, eivät. Mutta hahaa, pinnat muuttuivat heti (vähän) paremman näköisiksi, kun tasoitin ne suorakaiteen muotoisiksi. Tässä ne poseeraavat vetoketjun kanssa: Tasoittamisen jälkeen pidin tietysti päivän ompelutaukoa, koska en jaksanut ruveta etsimään sopivaa ja sopivan joutilasta vuorikangasta tähän. Lopulta löysin paloja, joista kursin kokoon niin vuorikappaleet kuin taskunkin. Tässä olen ommellut toisen puolen vetoketjusta kiinni päälli- ja vuorikappaleeseen. Ajattelin kuvata tilanteen, koska tasku näkyy tässä hyvin.