Tilkunviilaaja

Mies nimesi hienon silmukoita ja lenksuja juoksuttavan tikkauskuvion humalaisen kotimatkaksi. Soile Töölön Tilkkupajasta tikkasi geometrisen tilkkupintani hienolla longarm-koneellaan. Hän suositteli peittoon juuri tätä tikkausmallia. Kummallista, että listoilla sen nimi ei ollut mitään humalaisen kotimatkaan viittaavaakaan. Soile suositteli myös tikkauslangan värin tilkkupinnan puolelle. Loistavan onnistunut kokonaisuus, lanka ja tikkauskuvio yhdessä tilkkupinnalla! Jos haluat tehdä samanlaisia geometrisia tilkkublokkeja, ohje löytyy blogistani, täältä. Peiton taustakankaassa on kahta eri vihreää. Taustapuolella tikkauslanka on myös vihreä. Tässä kuvassa humalaisen kotimatka erottuu vielä paremmin. Eikö olekin hauskat kiemurat!? Olen keksinyt peitolle jo nimen, ja nimeksi ei tosiaan ole tulossa humalaisen kotimatka. Sentään jokin raja huumoriin! Tämä työni saattaa hyvinkin tulla näytteille Syyringin tilkkutyönäyttelyyn, joka pystytetään Helsingin Taide-Laaksoon

Erivärisistä jäännöstilkuista kokoamiani neliöitä on 8 x 9 kappaletta eli yhdeksän kahdeksanblokkista riviä. Olen ommellut välipalat nyt kahdeksaan riviin, joista tässä kolme viimeisintä: Keltaisista, oransseista ja punaisista paloista olen nyt edennyt sinisen ja turkoosin kautta vihreään. Viimeinen rivi vielä! Leikkasin sekä vaaleasta että tummasta kankaastani kuusi kaitaletta, jotka ompelin pitkiltä sivuilta yhteen ja leikkasin sen jälkeen välipaloiksi. Jouduin kuitenkin leikkaamaan vielä yhden kaitaleen, jotta minulla olisi tarpeeksi välipaloja. Aika hyvin arvasin menekin. En ole vielä päättänyt, minkä levyiset kaitaleet ompelen rivien väliin. Täytyy hiukan laskeskella ensin, jotta peitosta ei tule jättiläismäisen pitkä suhteessa leveyteen. Tänään pääsen hakemaan valmiin geometrisen tilkkupintani Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelusta! Jipii! Tuskin maltan odottaa, että näen sen tikattuna! (Mutta puoli-blaah, tämä merkitsee myös sitä, että ”pääsen” tasoittamaan peitto

Päätin ommella sateenkaaren värisistä jäännöspalatilkkupinnoistani tilkkupeiton niin, että neliöiden väliin tulee kaitaleet. En tällä kertaa käytäkään yksivärisiä kaitaleita, vaan kahta neutraalia, mutta eri tummuista kangasta. Valmiina on vasta kaksi pötköä, joiden avulla idea ei täysin hahmotu. Kuvitelkaa, että näiden pötköjen välissä on tumma kaitale. Seuraavien välissä on vaalea kaitale. Valmiissa pinnassa värikkäiden tilkkujen ”alla” kulkee siis tummia ja vaaleita raitoja. Ruskeat pussukkapinnat ovat valmiit tikattaviksi: Ruskea on kauimpana mukavuusalueestani, joten ehdin näitä kootessani perin juurin kyllästyä ruskeisiin jäännöspaloihini! Niitä tuntui lopulta olevan aivan liian vähän erilaisia. Olin kuitenkin päättänyt käyttää vain jäännöspaloja, joten en leikannut mukaan yhtään uutta kangasta. Hyvä, minä! Ruskeasävyiset jäännöspalat hupenivat tehokkaasti (no, niitä ei ollut alkujaankaan kovin paljon). Ensimmäinen kerta, että selvästi huomasi palojen vähentyneen.

Musta-valko-harmaa-tyyppinen vetoketjupussukka sai nimekseen Kissanpolkka. Jos minulla olisi ollut rajaton valinnanvara, olisin ommellut pussukkaan mustan vetoketjun – ja olisin ollut NIIN väärässä. Punainen vetoketju on täykky. Kissanpolkka-vetoketjupussukka ei kapene näin paljon alaspäin, vaan kuva liioittelee. Sen mitat ovat Leveys ylhäältä noin 24cm  Korkeus noin 20cm  Pohjan leveys noin 10cm.   Kaapista löytyi mustaa, pallokuvioista kangasta vuoriksi. Miehen mielestä vuorikangas muistutti tähtitaivasta. Huolittelin jälleen vetoketjujen päät kangaspaloilla, mutta pihistelin tilkkupinnan koon kanssa eivätkä kangaspäät jääneet näkyviin kuin aivan vähän. Enemmän olisivat voineet, ja nurkistakin olisi silloin tullut siistimmät. Tästä lumisimmasta kuvasta voi hiukan erottaa, että osa tikkauksista on punaisia. Minulle kävi tikatessa myös niin, että kangasta kääntäessäni osuin vahingossa ompelukoneeni hipaisuikkunaan, ja tikki muuttui kesken kaiken lyhyemm

Toinen musta-valko-harmaista tilkkupinnoista pääsi eilen tikkauspöydälle asti. Yksi kommentoija ehdotti punaisia tikkauksia, mutta ainakin aloitin mustilla. Voi olla, että puolet tikattuani lisään pari punaista tikkausriviä näiden jatkoksi. Aloitan pienissäkin töissä tikkauksen keskeltä. Silloin on pienempi mahdollisuus, että tilkkupinnan alla olevat kerrokset kääntyilevät vinoon tikkauksen edetessä. Musta tikkauslanka sopii tähän hyvin, mutta ei näytä sen kummemmalta kuin tavallinen ompelulanka. Ehkä tarkkaan katsoen huomaa kauniimman kiillon. En usko ostavani toista rullaa erikoislankaa mustana, vaan mustaa tikkausta tarvitessani käytän tavallista lankaa. Tikkaan ompeleen ylhäältä alas, jätän neulan työhön ja teen 90 asteen käännöksen. Kolme pistoa (tähän valitsemani pituisia pistoja tietysti), pysähdys, jälleen 90 asteen käännös ja ommel takaisin alhaalta ylös. Paininjalan leveyden etäisyydellä edellisestä ompeleesta. Lankaa ei tarvitse katkaista kuin ihan reunassa.

Aiemmin esittelemäni monokromaattinen kangasvalikoima jäi kummittelemaan mieleeni ja päätin toteuttaa musta-valko-harmaan tilkkupinnan. Otin tietysti mukaan väreihin (tai värittömyyteen) sopivia jäännöspalatilkkujani. Ompelin palat samaan tapaan kuin Tviit-tviit-pussukkapinnan.   Vinkkinä teille, jotka ehkä teette samalla idealla tilkkupintaa: kapeammista kaitaleista tulee hauskemman näköinen pinta. Se on työläämpää koota, mutta lopputulos on hauskempi. Minulla sattui olemaan vähän leveämpiä paloja ja muutenkin laiskottelin kokoamisessa, ja jälkiviisaana totean, että olisi pitänyt malttaa käyttää enemmän kapeita paloja. Musta-valko-harmaus ei ulotu vetoketjuun, sillä sen väristä ei löytynyt. Punainen valikoitui tähän, koska rikoin monokromaattisen värimaailman kahdella värikkäämmällä, kissakuvioisella tilkulla. Vetoketju sopii ainakin toisen tilkun väreihin. Tilkkupinnat oleilevat ompeluhuoneen makkarin lattialla odottamassa, että tikkaisin ne. Mies vilkaisi niitä ill

Tästä ei tule valituspostausta, mutta ajattelin tasapainottaa onnistumiskertomuksiani tunnustamalla viisi ompelemiseen liittyvää juttua, joita en todellakaan osaa kunnolla hyvin mitenkään. 5 - En muista mittoja. Ehkä sekunnin tuhannesosan, korkeintaan. Jos tekemisistäni on kulunut viikko, muistista on haihtunut vähäisinkin aavistus edes suuruusluokista. Olenkin oppinut olemaan luottamatta muistikuviini. Vaikka olisin ommellut sata tilkkublokkia viime kuussa, en tänään muista edes, minkä kokoisia ne olivat. Välillä mittaan jotain, esimerkiksi taustakangaspalojen pituuksia ja leveyksiä, ja luku häviää tuhka tuuleen mielestäni ennen kuin saan kirjoitetuksi sen muistiin. Olen jokusen vuoden tehnyt muistiinpanoja tilkkutöistäni. Keskeneräiseksi jääneiden töiden jatkaminen tauon jälkeen rupesi nimittäin käymään suunnattoman hankalaksi, kun en muistanut, olinko tehnyt kymmen- vai yksitoistasenttisiä blokkeja. Voi sitä jälkikäteen mittaamista! Muistikirja on olennaisesti helpottanut r

Törähdyksiä! Vuoden ensimmäinen pussukka on valmis! Lisäksi tämä on ensimmäinen uudella Husqvarna-koneellani kokonaan ompelemani tilkkupussukka. Tai nesessääri. Talvisella kävelyretkellä (todella lyhyt, sillä pakkasta oli kuitenkin viitisentoista astetta) nappasin pussukastani valmistujaiskuvat. Tykkään siitä, että kuvat näyttävät talvisilta ja sellaisilta, että on kylmä. Pussukan nimi on ”Tviit-tviit,” ja siinä on siis kaksi aika eri väristä puolta, sininen ja vihreä. Tässä vihreä puoli: Nimensä pussukka sai tietysti vihreälle puolelle osuneista kanaria- tms. linnuista. Juuri ja juuri heidät huomaa. Väliin arvoituksen tapainen, vaikka teille tämä tietysti on tosi helppo. Mitä kuvassa on? Pussukan kääntäminen oikea puoli ulospäin näyttää joka kerta yhtä epätoivoiselta! Niin siis nytkin. Ja kuitenkin se on valmiina näin uskottavan näköinen: Vuorikankaaksi valitsin tylsästi farkkusinisen, omenakuvioisen kankaan, jota minulla edelleen on vaikka kuinka paljon. Toin

Uusi, ihanaksi mieltämäni Husqvarna-ompelukone on vähän kuin koeajalla. Ompelen sillä sujuvasti ja mielelläni, mutta tarkkailen koko ajan, pettääkö se luottamukseni. * * Edellisestä virkkeestä tulikin mieleeni, että opiskeluaikana kävin suullisessa ruotsin kuulustelussa, jonka läpäisin. Opettaja luonnehti kielitaitoani: ”du talar så flytande och SÅ GÄRNA, att…” Niinpä, sujuvasti ja mielelläni, samalla mennään. * * Pussukkapinnan tikkaamisessa Husqvarnani suoritus on mallikelpoinen. Piston pituus säädetty 3.5:ksi, ylälankana konekirjontalanka ja alalankana tavallinen ompelulanka. Pistot ovat tasaisia. Alalanka ei näy työn oikealla puolella pistojen väleissä eikä ylälanka tule näkyviin työn nurjalle puolelle (tästä ei ole kuvaa, mutta jos olisi, se olisi mustaa täynnä – musta koltsarikangas on alimpana ja alalanka on mustaa). Uudessa koneessani paininjalka nousee automaattisesti ylös, kun lakkaan polkemasta kaasua. Kun säädän neulan jäämään ala-asentoon, minun ei tarvitse mu

Neljä vuotta sitten tammikuussa ryhdyin ompelemaan ”eläinkuosista” pussukkaa. Aika liioiteltu ilmaisu, minkä totesin itsekin. Olin vastikään saanut valmiiksi kimaltavan, hopea-turkoosin pussukan, joka oli pitkään blogini suosituimpia postauksia. Raidallinen tilkkulaukku oli myös tekeillä. Näyttääkö teistäkin, että sen väri- ja kuviovalinnat ovat aika omintakeiset? Kolme vuotta sitten väkersin toista, vielä omintakeisemman näköistä tilkkulaukkua, johon yritin saada sopimaan kangasjojojani.  Laukusta ei vieläkään ole tullut valmista. Huokaus! Olisi parempi mieli, ellen olisi katsahtanut tähän postaukseen. Kaksi vuotta sitten tilanteeni oli onneksi paljon parempi. Tikkailin Syyringin näyttelyä varten tekemääni vauvanpeittoa (ja sain sen myöhemmin kunnialla valmiiksi asti). Sama peitto kävi FinnQuiltin tilkkutyönäyttelyssä kesällä 2012 ja bongasin sen myös näyttelystä kertovan Tilkkulehden jutun kuvista.  Vuosi sitten ompelin Vanhat ystävät –tilkkupeittoa. Tätä tykkään muis

Geometrinen tilkkupinta sai tänä viikonloppuna katkoviivamaiset kehykset ympärilleen. Tein katkoviivasta vähitellen väriä vaihtavan. Alareunassa on tummimmat viivat ja ne vaalenevat yläreunaa kohti. Yläreunan katkoviiva on vaaleaa. Kuvassa yläreunan katkoviivaa ennen sen ompelemista tilkkupeiton jatkoksi. Kehyksen nurkat ovat vain mustat, jotta minun ei tarvinnut laskeskella päätäni puhki, miten saan katkoviivat menemään tasan. Tilkkupintani tarvitsee enää taustakappaleen, ja voin taas viedä tilkkupeiton Töölön Tilkkupajan tikkauspalveluun! Mihin mahtaa tämä tilkkupeitto matkustaa, kun se on valmis? Minulla ei ole siitä aavistustakaan, mutta aika tavaran kaupitsee. Viikolla oli Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailta ja ihailin siellä tilkkuystäväni Armin ompelemaa laukkua. Hän kertoi ottaneensa siihen mallia tästä Crazy Mom Quiltsin laukusta. Eilen otin siniset ja vihreät jäännöspalapinot vielä kerran esiin (tiedättekö, vähän on alkanut kyllästyttää samoje

Ompelin yhteensä 72 tilkkublokkia jäännöspaloistani. Paloja jäi vielä vaikka kuinka paljon! Tähän projektiin en kuitenkaan tarvitse enempää blokkeja. Harkitsin siirtymistä pienempien jäännöspalaneliöiden pariin, koska tilkkuja riitti ja riitti, mutta velvollisuus kutsui. Leikkasin ja ompelin sen sijaan reunapaloja geometriseen tilkkupintaani.   Geometrisen pinnan kehykseksi tulee tällainen liilasävyisistä kankaista ommeltu katkoviiva. Löysin idean Töölön Tilkkupajan Soilelta lainassa olevasta Blocks, Borders, Quilts –kirjasta (kirjoittanut Sunny Steinkuhler) ja ajattelin tämän sopivan geometrisiin blokkeihin hyvin.  No, sopivuus tai epäsopivuus jää nähtäväksi. Ja toivottavasti musta kankaani riittää.

Ensiksi tilannekatsaus viimeisimpään tilkkuprojektiini. Pystyin valmistamaan siihen parikymmentä jäännöspalablokkia yhdessä illassa. Minulla oli muutamia valmiita aihioita, (eli pari, kolme tilkkupalaa ommeltuina yhteen, kenties muutama melkein valmis pala) ja jäännöspalatilkut olivat valmiina käsillä. Ompelen nämä blokit siis niin, että yhdistän ensin pieniä paloja. Ompelen ketjussa niin monta kuin olen varannut viereeni pinoon. Lopuksi otan tilkkupalaketjun, katkon palojen väliltä langat ja tasoitan saumanvarat, mikäli niissä on tasoitettavaa. Silitän palat ja palaan niiden kanssa ompelupöydän ääreen. Katson, voisinko yhdistää pienistä paloista ompelemiani paloja toisiinsa ja jos en voi, etsin jäännöspaloista sopivia pätkiä. Jatkan ompelemista ja välisilityksiä, kunnes tilkkupinta on vähintään 15cm x 15cm, jolloin silittämisen jälkeen leikkaan palan oikeaan kokoon. Asettelen palat ensin lattialle, jotta voin ihailla niitä. (Vaikkei näissä ole mitään sommittelua tai hienoja k

Jätin geometrisen tilkkupinnan kylmän viileästi kesken – vaikka minulla oli idea kehyskuvioinnista ja kaikkea – ja kiiruhdin vaihteeksi käyttelemään jäännöspalojani. Ompelin aina (suunnilleen) yhtä väriä olevia kankaita tilkkupinnaksi, joka oli vähintään 15cm x 15cm kokoinen ja leikkasin niistä sen jälkeen neliöitä. Oikeastaan minun kyllä pitäisi ommella geometriselle tilkkupinnalle kehyspalat. Käytän niissä samoja kankaita, joita käytin tilkkupinnassa, eivätkä ne niin ollen ole käytettävissä tähän jäännöspalaprojektiin (koska ne eivät käytännössä ole vielä jäännöspaloja). Häiritsevää. Olen ommellut ja leikannut 29 neliötä, joista jotkut olen tasoittanut melko tuhlaavaisestikin ja niinpä minulla on roskakori puolillaan jäännöspurua. Arvatkaahan, näyttääkö jäännöspalalaatikko yhtään vajaammalta? Ei apua, en saa sitä kunnolla edes kiinni (minulla on esillä kannellinen vähän pienempi muovilaatikko). Kaikki neliöt ovat nyt värillisiä, mutta sanokaa – pitäisikö sekaan lai

Hyvää uutta tilkkuvuotta! En tehnyt tälle vuodelle Tilkunviilaajan vuosikalenteria, joten tämän vuoden postauksissa ei tule esiintymään kalenterikuvia. Ehkä ensi vuonna taas. Vuosi vaihtui tilkkujen merkeissä. Minulla oli jännittävää uuden ompelukoneeni kanssa (katso video siitä, kun avaan koneeni paketista, ellet ole tätä jo nähnyt)! Ompelin ensimmäiset pistot sillä viime vuoden viimeisenä päivänä (siis eilen) ja olen nyt aivan myyty, vaikken ole ommellut sillä juuri muuta kuin suoraa ommelta. Vanha kuje  Uusi konekaan ei silti estä ihmistä tekemästä samoja virheitä uudestaan ja uudestaan. Mitä vikaa tässä kuvassa on? Jälleen kerran ompelin palat huolellisesti yhteen ja tasoitin sauman, ennen kuin huomasin ommelleeni ne nurja oikeaa puolta vasten. Ei siis kannata tehdä näin. Ei ole kiva, kun saumat näkyvät kappaleen oikealla puolella. Muutamia tilkkupintoja olen sentään osannut ommella asiaankuuluvasti oikea puoli oikeaa vasten. Kokoan jäännöspaloistani neliöitä, jotka