Tilkunviilaaja

Oi, yhteen luukkuun oli aivan pakko nostaa Robert B. Parkerin Spenser-kirja, ja valitsin ”The Judas Goat” -teoksen, jota ei ole suomennettu. Päähenkilö Spenser toimii Bostonissa yksityisetsivänä. Hän sanailee kirjoissa nokkelasti ja selviää tilanteesta kuin tilanteesta - vaarallisistakin. Hänen sanailunsa on niin nenäkästä ja osuvaa, että saatan nauraa ääneen. Robert B. Parkerin ja Spenserin ajatteleminen tuo yleensä mieleen myös hetken, jota kadun. Olin käymässä Yhdysvalloissa ja poikkesin isohkoon kirjakauppaan. Heillä oli myynnissä jokin Spenser-kirja kovakantisena, ja siinä oli Parkerin nimikirjoitus! Enkä ostanut kirjaa, sillä ajattelin typerästi vain sen vievän tilaa matkatavaroistani. Mitä väliä sillä olisi ollut?! Tilaisuus ei ole toistunut eikä varmaan ikinä toistukaan. Ette ehkä tunnista kirjailijaa tai Spenser-nimistä päähenkilöä, mutta kenties Kovaa peliä Bostonissa -televisiosarjasta on muistikuva. Teoksistani ei löydy kovaa peliä, mutta Reilua peliä -tilkkupeitto löyty

Makuna kirpeä ei ole mieleeni, mutta kuvailumielessä kyllä. Kirpeä pakkassää on talvella virkistävä, ja kirpeän keltainen voi olla hyvä väri – esimerkiksi tässä Kirpeä-nimisessä pussukassa vuodelta 2011. Sanaristikoiden ratkojia varten koottu sanasto antaa kirpeä-sanaan liittyviksi sanoiksi esimerkiksi maku, sitruuna, lime ja muikea. Maku-sanasta tulevat mieleen nämä Mausteiset-lasinaluset vuodelta 2010. Kirpaisu puolestaan on ehkä lyhyt ja kirpeä, vaarattoman oloinen kivun tuntemus. Minua on kirpaissut esimerkiksi se, että kilpailuun lähettämäni työ ”Vähän karrella” arvosteltiin väärällä nimellä (”Vähän kerralla”) vuonna 2011. En yhtään ajattele, että olisin voittanut, mutta ainakin tuomaristo olisi jollain tasolla ymmärtänyt työni. (Kirpaisee myös, että joku luulisi minun antavan työlle kieliopillisesti noin väärän nimen. Senhän olisi pitänyt silloin olla nimeltään ”Vähän kerrallaan”.) Toinen kirpaisu oli, kun erinomaisen kurssinpitäjän Maija Brummerin vakuutteluist

No niin, valtava määrä pieniä tilkkulappuja on jalostunut matkalaukun nimilapuiksi tai lasinalusiksi. Matkalaukun nimilappuja on 25 kappaletta. Niitä olisi 26, mutta annoin yhden jo lahjaksi. Nimilappujen tekeminen on kivaa ja joutuisaa, mutta kiinnityslenksun ompeleminen on hidasta! Säästäisin rutkasti aikaa, jos minulla olisi valmista nauhaa, josta leikata, mutta kun ei ole. Periaatteesta en osta ylimääräistä tarviketta, kun pärjään kaapista löytyvällä materiaalilla. Vaikka siihen sitten kuluukin aikaa. Lasinalusia on puolestaan 35 kappaletta. Näistä minun pitää laatia järkevän oloisia settejä, esimerkiksi neljän tai kuuden kokonaisuuksia. Olen aiemmin antanut seteille nimet, mutta nämä saavat lähteä maailmalle nimettöminä, kun näitä on kerralla syntynyt paljon. Jotain aivan muuta: Ainaisuus-huivi. Tällainenkin kangaspala (tai oikeastaan kaksi kertaa tämän kokoinen kangasapala) löytyi ompelupöytäni röykkiöistä. (Jälleen nolostuttaa.) Leikkasin kankaan kahtee

Asettelin sekä valmiit että keskeneräiset lasinaluseni huolellisesti sommitellen lattialle. Sitten vasta huomasin, että minun olisi pitänyt kääntää ne toiseen suuntaan, sillä valo tuli takaani. Tuntui aivan ylitsepääsemättömän työläältä, joten kuva on nyt otettu pikkasen kaukaa ja silti varjoa näkyy alareunassa. Varmaan havaitsette kuitenkin, miten tarkka edellisessä postauksessani ollut sanallinen kuvaus näistä uusista lasinalusista oli. En tahtonut millään keksiä, minkä kankaan ompelisin noihin puoliomituisiin kuponkeihin (etualalla) reunoiksi. Nyt kun sininen lumihiutalekuvioinen kangas on paikoillaan, näyttää siltä kuin se olisi varta vasten suunniteltu kuponkeihin sopivaksi (vaikka se ei ole). Piilokuva: No ei tämä oikeasti ole piilokuva: Tyttären tietokonetaskua ommellaan vuorikappaleen kanssa yhteen. Olisin saattanut saada taskun valmiiksi eilen, mutta ompelukone piipitti alalangan loppumisesta, joten lopetin siltä päivältä. Eikö olekin kummallista, miten työl

Tytär yllätti minut iloisesti ja pyysi tekemään tietokoneelleen suojataskun. Yksinkertaisen pussin, ei edes mitään sulkijanappia saati vetoketjua. Taskun tarkoituksena on vain pehmustaa tietokonetta, kun hän kuljettaa sitä muiden tavaroiden lomassa laukussaan. Kysyin, pitäisikö taskun olla yhtä kangasta vai voisiko sen toteuttaa tilkkutyönä. Yllätyin vielä enemmän ja vielä iloisemmin, kun hän piti tilkkutoteutusta parempana. Kokosin tilkkupinnan pari iltaa sitten: Tiedän Tyttären pitävän uudesta plus-heksagon-kuvioisesta kankaasta, joten käytin sitä pari kaitaleellista. Nyt kyllä hävettää kertoa, mistä muu tilkkupinta on kotoisin. Kaikki muut palat löytyivät ompelupöydältäni sieltä sun täältä, eikä pöydällä tämän jälkeenkään ole tyhjää pintaa. Olen ihme hamsteri ja haluaisin, että kaikki on koko ajan näkyvissä. Mitään ei voisi panna laatikkoon tai kaappiin oven taakse. Hyvä asia oli tietysti, että minulla oli kivoja tilkkupaloja valmiina. Pinta valmistui todella joutuisasti,

Applikoin osuuteni eli yhden kukkakuvioneliön Helsingin tilkkukilta Syyringin hyväntekeväisyyspeittoon, jonka on määrä valmistua ensi vuoden syksyksi. Teemme Kim McLeanin mallin Stars and Sprigs. Töölön Tilkkupaja lahjoitti applikointiin taustakangasneliöt, ja kiltalaiset toivat varastoistaan tilkkuja, joista teimme kuviot. Kiltalaiset ovat muutenkin tarttuneet hyväntekeväisyystyöhön valtavalla innolla. Peittoon tulee yhteensä 40 kukka-applikaationeliöitä ja ne ovat ilmeisesti kaikki jo valmiit – nyt kun minäkin sain omani tehdyksi. Töölön Tilkkupaja pitää joulun alla myyjäiset, ja minäkin olen valmistamassa sinne myytävää. Nämä matkalaukun nimilaput olen saanut jo valmiiksi ja muutama vielä pitäisi viimeistellä. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä eikä tässä tapauksessa suutarillakaan. Vain yhdessä matkalaukussamme on sievä nimilappu – sen ostin syyrinkiläiseltä tilkkuystävältäni Ritvalta. Tekisi vähän mieleni ottaa tästä pinon päällimmäinen omaan käyttöön: Siinä nim

Lasinalusia on tulossa lisää. Löysin kätköistäni neljä valmista keskineliötä – tosin vaihtelevakuvioisia – ja riittävän isoja jouluisia paloja, jotta voin leikata niistä muutaman keskineliön lisää. Suikaleita löytyi myös, ja niistä sekä muutamasta näihin varta vasten leikkaamastani ompelin kymmenen uutta lasinalusaihiota. Vielä taustakappaleet ja vähän täytettä, niin nämä ovat valmiit vaikka glögimukin alle. Ompelin myös muutaman mielenkiintoisen tilkkublokin. Nämä tulevat tummakeskustaisten blokkien ympärille. (En ole ommellut näitä yhteen, vaan asettelin lattialle vain vierekkäin.) Aika kirjavia ovat. Miltä mahtavat näyttää valmiissa pinnassa?! Jännittävä nähdä sitten joskus kun blokkeja vihdoin on tarpeeksi monta.

Kuluneen viikon aikana minulla on ollut pientä puuhaa: tietokoneeni ohjelmistot päivitettiin ja sillä aikaa minulla on ollut vaihtelevasti mahdollisuuksia tehdä tietotöitä. Tiedostot esimerkiksi olivat väliaikaisesti muualla tallessa, eivät omalla koneellani. Blogipäivitykset ovat siksi olleet jäissä. Kaikenlaista muutakin on ollut meneillään. Olen keskittynyt valmistamaan pieniä juttuja. Olen saanut valmiiksi viisi matkalaukun nimilappua: Viisi on valmiina ja parikymmentä vielä kesken. Tässä muutamia keskeneräisiä: Yhdeksän jouluista lasinalusta on ompelupöydällä. Niissä on kaikissa eri kuva, mutta sama reunakaitale ja taustakangas. Sitten minulla on tekeillä kolme sinisävyistä lasinalusta ja kaksi piparkakku-ukkokuvioista. Ne odottelevat silittämistä ja piparkakut tarvitsevat tietysti vielä reunakaitaleita lisää. Ompelen lasinaluset suunnilleen tämän ohjeen mukaisesti. Leikkasin kaikki matkalaukun nimilappupalat jäännöspaloistani. Selaamisessa ja leik

Jäännöspaloista ja lisävaaleasta kokoamani ja jo aikaa sitten vanutikkaamani tilkkupinnat ovat vihdoin saamassa laukun muotoa: Tasoitin palat laukkukappaleiden muotoisiksi ja mallasin, eikö vain vetoketjulipare sovikin hyvin väreihin. Totta kai sopii! Kaikki sopii aina kun vain pannaan sopimaan. Olen myös ommellut laukun vuorikappaleet melkein valmiiksi. Seuraavaksi täytyy vissiin ruveta valitsemaan laukkuun sankakangasta, huokaus. Valintoja! Minulla kun on yleensä monenlaisia töitä tekeillä, niin aloitin tällaiset jouluiset lasinaluset: Kuponkikangas on tilkkukilta Syyringin kankaidenvaihtoillasta kotoisin, mutta en millään pysty muistamaan, keneltä tilkkuystävältäni sen kaappasin. Vaalea vihreä tuo näihin lisää valoisuutta. Ensimmäistä kertaa kokeilen ommella ensimmäisen kehyskaitalekerroksen näin, että leikkaan palat erilleen vasta tämän ommeltuani. Tuumin, että näin ehkä säästän hieman kaitalekangasta. Arvostelen tilkkukirjan Kirjastosta löytyi pitkästä aikaa t

Tilkkutyöt tänä viikonloppuna ovat keskittyneet lasinalusiin. Esimerkiksi tällainen neljän kappaleen setti on syntynyt: Ehkä joku lukijoista haluaisi itsekin ommella tällaisia. Se on helppoa. Ohje: Ompele lasinaluset tilkuista Kangasta 10cm x 10cm kangasneliöitä 4cm leveää kaitaletta noin 60cm pätkä (tai vastaava määrä kaitaleita, jos teet reunat useammasta eri kankaasta) 15cm x 15cm kangasneliöitä taustapuolelle Silittämällä kiinnitettävää liimavanua 12,5cm x 12,5cm neliöitä Ompelu- ja tikkauslankaa. 1.  Ompele 10cm x 10cm keskineliön ympärille kaitaleet. Ensin yhdelle sivulle, sitten seuraavalle jne kuten hirsimökkiblokissa. Katso, että kappale pysyy koko ajan suorakulmaisena. 2.  Silitä valmis kappale. Se on jonkin verran isompi kuin 15cm x 15cm taustakangasneliö. Ei haittaa. 3.  Aseta taustakangasneliö lasinalustablokin päälle, oikea puoli oikeaa vasten. Asettele neliö niin keskelle blokkia ja niin suoraan kuin pystyt silmämääräisesti asettelemaan. Kiinni

Tilkkutyöt: jouluisia lasinalusia on valmistunut kuusi lisää. Välivanu käy vähiin ennen kuin loppuu… Joulusta puheen ollen, tällainenkin kenties jouluiseksi mieltyvä kangas odottaa pöydällä siksakkaamista ja pesemistä/kutistamista: Kuvioita Tilkkuilija näkee tilkkutöitä sielläkin, missä niitä ei ole. Esimerkiksi Akateemisen kirjakaupan kirjapinoissa: Little, Brown Book Group on paketoinut uudelleen muutamia hyväksi havaittuja klassikkokirjoja tällaisiin tilkkukankaita muistuttaviin kansiin. Meheviä!  Tulisiko tällaisesta yhdistelmästä hyvä pussukka? Vihreän kankaan olen saanut Töölön Tilkkupajan Soilelta ja FinnQuiltin nimikkokankaan ostin kesällä käydessäni valtakunnallisessa tilkkutyönäyttelyssä. Tämäkin kangas on Soilelta saatu: Ihanat kissat! Ihanat värit, jotka valokuvassani toistuvat valitettavan pliisuina. Tässä kuvassa ei ole pliisua, vaan miisua: Olin pessyt ja kuivausrummuttanut lakanan ja levittänyt sen sängylle, jottei se rypistyisi e

Olen loppuviikon ajan leikellyt joulukankaistani erilaisia lasinalusten osia sekä myös ommellut niitä kokoon. Neljä lasinalusta sain jo valmiiksikin. Tässä valmiit "Miukaiset"-lasinaluset: Seuraavaa lasinalusta pukkaa: (Miten niin olenko mieltynyt kissa-aiheisiin joulukankaisiin?) Huolenaiheenani on lasinalusiin tarvitsemani vanu. Paras liimavanu loppui kokonaan ja toiseksi parasta (jota joudun käyttämään kaksi kerrosta) vanua on jäljellä vain vähän. Ei tarpeeksi nyt leikkaamiini lasinalusiin. Pitäisi tilata lisää, mutta vanun odotteluun kuluu sitten aikaa, ja minä olen kärsimätön! Tilkkuystäväni Lea myi minulle kaksipuoleista liimavanua, jota hän itse ei tarvinnut, mutta minä en saa sitä liimautumaan kankaisiini! Luulin/muistin, että se olisi silitettävää liimavanua, mutta se ei kiinnittynyt. Paksuudeltaan se olisi täydellistä. Täytyy varmaan rimpauttaa Lealle ja kysyä vinkkiä. Muussa tapauksessa täytyy siirtyä mukavasta liimavanun käytöstä epämukavaan ja ty