Tilkunviilaaja

Seuraava vetoketjupussukkani pääsi valmistujaiskuviin erilaisissa maisemissa kuin teokseni yleensä. Ensimmäisestä muotokuvasta ei toki vielä pysty päättelemään, missä Riikinkukkokarppi-tilkkupussukka poseeraa. Sain sen valmiiksi Kanavan Onni -nimisessä paikassa Lappeenrannassa. Meitä tilkkuilun ystäviä oli kokoontunut sinne elokuun lopun viikonlopuksi ompelemaan yhdessä. Olemme tavanneet samoissa merkeissä monta kertaa, ja tällä kertaa työskentelytila oli verraton. Sekä pöydän koko että sijainti olivat poikkeuksellisen hyvät. (Ja olemmekin varanneet saman paikan jo ensi elokuuksikin.) Kuvan vasemmalla puolella näkyy etualalla minun ompelukoneeni, joka on sittemmin päässyt taas kakkoskoneeksi. Tuolloin se oli vielä ainoa koneeni, sillä en ollut ehtinyt saada tilaamaani uutta Berninaa. Tikkaaminen sujui uskollisella Husqvarnallani totuttuun tapaan. Kävin kuvaamassa tikatun ja tikkaamattoman tilkkupinnan heti kun voin: Maisemaa Kanavan Onnen pihalta. Kanavasta nousi aamulla puoli kah...

Ei ei, ei kannata huolestua – viittaan tikeillä normaaliin tilkkutyön käsintikkaukseen, en haavojen tikkaukseen. Ensin kuitenkin blokkikatsaus. Tässä esittäytyvät muutamat ylijäämä-4-patcheistä jo valmistamani blokit sekä yksi jännittävän työläs, ylivärikäs blokkiaihio. Tietenkin kokosin ensimmäiseksi jonkun muun kuin edellisessä kuvassa esiintyneen aihion, eli tämän: Kuvassa näkyy myös uusi, ihastuttava parannus työpisteeseeni. Siivosin suunnilleen kaikki ompelukoneen oikealla puolella asuneet röykkiöt tiehensä. (En edes muista, mihin sain ne siirretyiksi, mutta ihme ja kumma, suurin osa kasasta on todellakin poissa.) Niin sain tilaa villaiselle silitysalustalle, jolla minikokoinen Oliso-silitysrautani odottaa. Sain silitysraudan ihanalta mieheltäni joululahjaksi. Hän oli sivukorvalla kuullut, että mainitsin sellaisesta myönteiseen sävyyn. Hän oli tutkinut, olisiko Tilkkunen-myymälässä sellaista (Tilkkunen-nimen hän tuntee mielestään liiankin hyvin) ja käynyt sitten ostoksilla. Hän...

Miten tässä on näin päässyt käymään? Että töitä valmistuu tai ainakin melkein ja kaikenlaista tapahtuu ilman, että julkaisen mitään blogissa?! Onko minullekin käymässä niin kuin niin monelle – blogikirjoitusten julkaisutiheys harvenee harvenemistaan, kunnes blogi näivettyy kokonaan? Toivottavasti ei, sillä olen monta kertaa löytänyt kirjoituksistani jo unohtuneen vinkin tai jotain muuta unohtunutta. Sain vuoden 2022 elokuussa aloittamani resurssipalaprojektin nyt tilkkupinnaksi asti valmiiksi. Viime metreillä projekti näytti vähän niin kuin tällaiselta: Asettelin sarakekokonaisuuksia sommittelulattialle (sommitteluseinäni on sen verran matala, ettei siinä voi tarkastella korkeita kokonaisuuksia) ja pidin näkemästäni: Mutta edetessäni oikealle päädyin eri värien kautta reunimmaisiin punaisiin, eivätkä niiden värit soljuneet mielestäni tarpeeksi hyvin. Niinpä päädyin tekemään viimeiset blokkini suunnitelmallisemmin kuin kaikki muut. Niiden piti sopia tyhjänä näkyviin kohtiin. Tilkku...

Kaikki tilkkutyöprojektit eivät voi olla voittajia. Monta kertaa olen lähtenyt innoissani liikkeelle, kunnes jossain vaiheessa on iskenyt epäilys. Silloin olen joutunut puoliväkisin kannustamaan itseni maaliin. Toisaalta, olen monta kertaa myös lähtenyt nopeasti vain kokeilemaan vähän jotain, ja huomannut työn vieneen minut täysin mukanaan.  En ole tehnyt kahta kertaa ihan samaa tilkkupeittoa, vaikka lopputulos ja prosessi olisivat olleet kuinka hienot. Enkä toisaalta ole yrittänyt onnistua sellaisessa, mikä aiemmin jätti innostamatta. Nyt kuitenkin lähdin ompelemaan toisinnon Herkkupalat-tilkkupeitosta, sillä haluan kirjoittaa blokista ja peitosta ohjeen/kaavan. Kuvat vuodelta 2018 eivät sovi kuvittamaan kaavaa, enkä voi ottaa peitosta uusia kuviakaan, sillä se ei ole enää omistuksessani. Tietenkään peitostani ei tule uutta Herkkupalat-työtä! Minulla ei ole kaikkia samoja kankaita enää, ja toisaalta varastoihini on tullut myös uusia herkkukuoseja. Tein peräti niin, että laskin e...

”Ohhoh! Ohhoh, täällä näyttää siltä kuin jotain olisi organisoitu,” oli Miehen TUOMIO hänen tarkastellessaan ompelupöytääni tänään. Oletteko samaa mieltä? Minimalistisemmallakin järjestelyllä ehkä voisi ommella, mutta pidän tärkeänä esimerkiksi sitä, että neulatyynyjä on lähistöllä ainakin kuusi ja neulakirja sen lisäksi. Ompelukoneen neulojen nyt täytyy tietenkin olla käden ulottuvilla. Ompelu- ja tikkauslankojakaan ei kannata säilyttää muualla. En totisesti pysty karsimaan tuosta enää mitään! Järjestelyurakan sivuvaikutuksiin kuului se, että siksakkasin kaikki uusimmat kangasostokseni ja siirsin ne odottamaan esipesua. Lisäksi päätin viimeistellä kaksi Espoon tilkkupäivillä 2011 aloittamaani kukkatyötä. Nämä putkahtivat esiin ompelupöydän röykkiöistä: Applikoitu ruusukuvio on melkein valmis. Minun on vain poistettava applikaatioiden sisällä olevat paperikaavat ja ommeltava kukan keskelle muutama solmupisto. Olin jättänyt työn kesken, koska solmupisto ei ollut onnistunut...

On tuntunut keväiseltä jo monta viikkoa! Meillä on pihassa nimittäin pieni sinivuokkomätäs, jossa näkyi nuppuja jo maaliskuun alkupuolella. Nyt sinivuokot ovat kukkineet yli, mutta muualla näkyy jo krookuksia ja skilloja (niissä paikoissa, jotka eivät ole tallautuneet ja mylläytyneet kuistiremontin aikana). Uuden pussukan nimeksi sopi siis Kevät. Koko pussukan väritys on täysin sattumanvarainen. Enimmäkseen käyttelin vaaleimpia pikkutilkkuja – niitä, joita jäi ylitse tähtikuvioisesta tilkkutyöstäni. Vuoriin löysin vielä pari palaa Tula Pinkin ihanaa, satiinipintaista kangasta, jota ostin Niittykukkaset-tilkkupeiton taustakankaaksi. Kuvasta näkynee, että Kevät-pussukka on jälleen Avoin-mallistoa. Kooltaan Kevät-vetoketjupussukka on vähän eilistä Nuppu-pussukkaa isompi eli seuraavanlainen: Leveys ylhäältä noin 21 cm  Korkeus noin 15,5 cm  Pohjan leveys noin 6,5 cm.  Kevät-tilkkupussukan toiselle puolelle osui värikkäämpiäkin paloja. Kaikki löytyivät...

Tänään voisi olla hyvä päivä miettiä joulusiivousta, jos sellaista harrastaa. Siitä inspiroituneena annan peräti 11 vinkkiä organisointiin liittyen. 1.-5. Voisit esimerkiksi tutkailla tämän kauan sitten kirjoittamani blogikirjoituksen viittä vinkkiä työtilan organisoimiseen  - ja jos otat oikein hyvin oppia vinkeistäni, työtilasi ei näytä samalta kuin minun (joka en tietenkään noudata omia neuvojani). Jos työtilan organisoiminen tuntuu helpolta, seuraavassa on kolme kangasvarastojen organisoimiseen liittyvää vinkkiä: 6. Toteuta isosti. Ompele useampia isoja töitä, joihin surutta käytät mittavia kangasvarantojasi. 7. Toteuta pienempää. Ompele paljon useampia pienehköjä töitä, joihin käytät (mielellään melko tuhlaavaisesti leikellen) jäännöspalavarastojasi. 8. Luovu. Voit myös miettiä, malttaisitko luopua osasta kankaitasi muiden, niitä enemmän tarvitsevien ihmisten hyväksi. Vielä annan kolme vinkkiä siihen, miten voit organisoida tilkkublokkisi tilkkupinnaksi. 9...

Aloitan otsikosta huolimatta sieltä kauempaa. Vuoden 2009 heinäkuussa en vielä kirjoitellut blogiin, joten vuosikymmenen takaisia juttuja en nyt voi tarkasti toistaa. Mutta yhdeksän vuotta sitten heinäkuussa lomailin niin antaumuksella, että olin unohtanut tietokoneeni salasanan. Koska kirjoittelin tuolloin työkoneella, en pystynyt kirjoittamaan yhtäkään postausta ennen kuin olin palannut lomalta. Olin toki kesä-heinäkuun vaihteessa saanut valmiiksi ”pienen tilkkulaukun” ompeluohjeen eli kolmen postauksen sarjan: 1 - Tarvikkeet, laukku ja vuori ; 2 - Sangat ja huolittelukaitale ; 3 – Viimeistely. No sitten, vuonna 2011 – hyvänen aika! Siivosin heinäkuussa ompelupöytäni. En ollut tuntea sitä kuvasta! Miten tuollainen on ollut edes mahdollista?! Toinen postaus on puolestaan nimeltään ”pitkästä aikaa: valmis vetoketjupussukka!” Tuollaista huudahdusta minun ei ole tarvinnut päästää aikoihin, sillä pussukoita syntyy nopeaan tahtiin. Huomaan, että tikkasin tuolloin pussukkani...