Tilkunviilaaja

Miten tässä on näin päässyt käymään? Että töitä valmistuu tai ainakin melkein ja kaikenlaista tapahtuu ilman, että julkaisen mitään blogissa?! Onko minullekin käymässä niin kuin niin monelle – blogikirjoitusten julkaisutiheys harvenee harvenemistaan, kunnes blogi näivettyy kokonaan? Toivottavasti ei, sillä olen monta kertaa löytänyt kirjoituksistani jo unohtuneen vinkin tai jotain muuta unohtunutta. Sain vuoden 2022 elokuussa aloittamani resurssipalaprojektin nyt tilkkupinnaksi asti valmiiksi. Viime metreillä projekti näytti vähän niin kuin tällaiselta: Asettelin sarakekokonaisuuksia sommittelulattialle (sommitteluseinäni on sen verran matala, ettei siinä voi tarkastella korkeita kokonaisuuksia) ja pidin näkemästäni: Mutta edetessäni oikealle päädyin eri värien kautta reunimmaisiin punaisiin, eivätkä niiden värit soljuneet mielestäni tarpeeksi hyvin. Niinpä päädyin tekemään viimeiset blokkini suunnitelmallisemmin kuin kaikki muut. Niiden piti sopia tyhjänä näkyviin kohtiin. Tilkku

Kaikki tilkkutyöprojektit eivät voi olla voittajia. Monta kertaa olen lähtenyt innoissani liikkeelle, kunnes jossain vaiheessa on iskenyt epäilys. Silloin olen joutunut puoliväkisin kannustamaan itseni maaliin. Toisaalta, olen monta kertaa myös lähtenyt nopeasti vain kokeilemaan vähän jotain, ja huomannut työn vieneen minut täysin mukanaan.  En ole tehnyt kahta kertaa ihan samaa tilkkupeittoa, vaikka lopputulos ja prosessi olisivat olleet kuinka hienot. Enkä toisaalta ole yrittänyt onnistua sellaisessa, mikä aiemmin jätti innostamatta. Nyt kuitenkin lähdin ompelemaan toisinnon Herkkupalat-tilkkupeitosta, sillä haluan kirjoittaa blokista ja peitosta ohjeen/kaavan. Kuvat vuodelta 2018 eivät sovi kuvittamaan kaavaa, enkä voi ottaa peitosta uusia kuviakaan, sillä se ei ole enää omistuksessani. Tietenkään peitostani ei tule uutta Herkkupalat-työtä! Minulla ei ole kaikkia samoja kankaita enää, ja toisaalta varastoihini on tullut myös uusia herkkukuoseja. Tein peräti niin, että laskin eri k

”Ohhoh! Ohhoh, täällä näyttää siltä kuin jotain olisi organisoitu,” oli Miehen TUOMIO hänen tarkastellessaan ompelupöytääni tänään. Oletteko samaa mieltä? Minimalistisemmallakin järjestelyllä ehkä voisi ommella, mutta pidän tärkeänä esimerkiksi sitä, että neulatyynyjä on lähistöllä ainakin kuusi ja neulakirja sen lisäksi. Ompelukoneen neulojen nyt täytyy tietenkin olla käden ulottuvilla. Ompelu- ja tikkauslankojakaan ei kannata säilyttää muualla. En totisesti pysty karsimaan tuosta enää mitään! Järjestelyurakan sivuvaikutuksiin kuului se, että siksakkasin kaikki uusimmat kangasostokseni ja siirsin ne odottamaan esipesua. Lisäksi päätin viimeistellä kaksi Espoon tilkkupäivillä 2011 aloittamaani kukkatyötä. Nämä putkahtivat esiin ompelupöydän röykkiöistä: Applikoitu ruusukuvio on melkein valmis. Minun on vain poistettava applikaatioiden sisällä olevat paperikaavat ja ommeltava kukan keskelle muutama solmupisto. Olin jättänyt työn kesken, koska solmupisto ei ollut onnistunut

On tuntunut keväiseltä jo monta viikkoa! Meillä on pihassa nimittäin pieni sinivuokkomätäs, jossa näkyi nuppuja jo maaliskuun alkupuolella. Nyt sinivuokot ovat kukkineet yli, mutta muualla näkyy jo krookuksia ja skilloja (niissä paikoissa, jotka eivät ole tallautuneet ja mylläytyneet kuistiremontin aikana). Uuden pussukan nimeksi sopi siis Kevät. Koko pussukan väritys on täysin sattumanvarainen. Enimmäkseen käyttelin vaaleimpia pikkutilkkuja – niitä, joita jäi ylitse tähtikuvioisesta tilkkutyöstäni. Vuoriin löysin vielä pari palaa Tula Pinkin ihanaa, satiinipintaista kangasta, jota ostin Niittykukkaset-tilkkupeiton taustakankaaksi. Kuvasta näkynee, että Kevät-pussukka on jälleen Avoin-mallistoa. Kooltaan Kevät-vetoketjupussukka on vähän eilistä Nuppu-pussukkaa isompi eli seuraavanlainen: Leveys ylhäältä noin 21 cm  Korkeus noin 15,5 cm  Pohjan leveys noin 6,5 cm.  Kevät-tilkkupussukan toiselle puolelle osui värikkäämpiäkin paloja. Kaikki löytyivät ompelupöydän

Tänään voisi olla hyvä päivä miettiä joulusiivousta, jos sellaista harrastaa. Siitä inspiroituneena annan peräti 11 vinkkiä organisointiin liittyen. 1.-5. Voisit esimerkiksi tutkailla tämän kauan sitten kirjoittamani blogikirjoituksen viittä vinkkiä työtilan organisoimiseen  - ja jos otat oikein hyvin oppia vinkeistäni, työtilasi ei näytä samalta kuin minun (joka en tietenkään noudata omia neuvojani). Jos työtilan organisoiminen tuntuu helpolta, seuraavassa on kolme kangasvarastojen organisoimiseen liittyvää vinkkiä: 6. Toteuta isosti. Ompele useampia isoja töitä, joihin surutta käytät mittavia kangasvarantojasi. 7. Toteuta pienempää. Ompele paljon useampia pienehköjä töitä, joihin käytät (mielellään melko tuhlaavaisesti leikellen) jäännöspalavarastojasi. 8. Luovu. Voit myös miettiä, malttaisitko luopua osasta kankaitasi muiden, niitä enemmän tarvitsevien ihmisten hyväksi. Vielä annan kolme vinkkiä siihen, miten voit organisoida tilkkublokkisi tilkkupinnaksi. 9. Tu

Aloitan otsikosta huolimatta sieltä kauempaa. Vuoden 2009 heinäkuussa en vielä kirjoitellut blogiin, joten vuosikymmenen takaisia juttuja en nyt voi tarkasti toistaa. Mutta yhdeksän vuotta sitten heinäkuussa lomailin niin antaumuksella, että olin unohtanut tietokoneeni salasanan. Koska kirjoittelin tuolloin työkoneella, en pystynyt kirjoittamaan yhtäkään postausta ennen kuin olin palannut lomalta. Olin toki kesä-heinäkuun vaihteessa saanut valmiiksi ”pienen tilkkulaukun” ompeluohjeen eli kolmen postauksen sarjan: 1 - Tarvikkeet, laukku ja vuori ; 2 - Sangat ja huolittelukaitale ; 3 – Viimeistely. No sitten, vuonna 2011 – hyvänen aika! Siivosin heinäkuussa ompelupöytäni. En ollut tuntea sitä kuvasta! Miten tuollainen on ollut edes mahdollista?! Toinen postaus on puolestaan nimeltään ”pitkästä aikaa: valmis vetoketjupussukka!” Tuollaista huudahdusta minun ei ole tarvinnut päästää aikoihin, sillä pussukoita syntyy nopeaan tahtiin. Huomaan, että tikkasin tuolloin pussukkani

Tilkkukiltamme Syyrinki oli perjantaina ja lauantaina 10.-11.5. mukana Kaapelitehtaan Kässäfestari-tapahtumassa. Kyseessä oli tee-se-itse-painotteinen tapahtuma, missä kävijät pääsivät kokeilemaan monenlaista tekemistä yhdellä pääsylipulla. Kaupallisia toimijoita oli tietenkin mukana, mutta myös maksuttomia pajoja. Me syyrinkiläiset keskityimme jakamaan tilkkuharrastuksen ilosanomaa. Pyöröleikkurin käyttöä ja tilkkujen ompelemista pääsi myös kokeilemaan. Sivupöydällä oli Lean Marimekko-kankaista ompelema tilkkupeitto, jota ihailtiin, ja Marjan, Lean ja minun ompelemia pussukoita. Takaseinän kankaaseen oli helpohko kiinnittää esimerkiksi Syyringin banderolli: Kässäfestareilla kului koko lauantaipäivä. Monellekohan ihmiselle mahdoin kertoilla tilkkutöiden menetelmistä..? Aika usein meiltä kysyttiin, miten ihmisen kärsivällisyys voi riittää johonkin näin pikkutarkkaan ja työlääseen. Hmm, päinvastoin: tilkkutöitä tehdessä mieli oikein lepää! Tilkkutapahtumista saa ideaa myös

Varoitus! Kuvamateriaali saattaa järkyttää herkempiä lukijoita. Seuraavasta ompelustudiosta ei kannata ottaa esimerkkiä – sitä kannattaa pitää vain varoittavana esimerkkinä. Ompeluergonomia on kyllä muuten hyvä, mutta miksi koneen oikealla puolella on röykkiöittäin kaikenlaista epämääräistä? Eikö studion asukki ikinä siivoa pöytäänsä? No, ehkä hän ei joudu siivoamaan pöytäänsä, koska hän ei osallistu tosi-tv:n ompelukilpailuohjelmiin. Ompelijan takana olevan nurkkakaapin välitilakin on häpeällisen täynnä. Värikynäpurkki?! Todellako?! Miten se muka liittyy ompelemiseen eli onko sen pakko asua studiossa? Eikä tässä vielä kaikki! Studion liepeillä on enemmänkin sekasotkua: Tuoli säilytystilana (satun tietämään, että kuvan ulkopuolella on vielä toinenkin tuoli, jolla on vielä enemmän tavaraa) ja mitä lie laatikoita ja rasioita lattialla! Tällä tilkkutyöharrastajalla täytyy olla maailman pitkämielisin puoliso, jos hän suostuu katselemaan tuollaista päivästä, viikosta ja

Kiitos sydämellisestä ja kannustavasta palautteesta viime päivitykseeni, jossa kerroin terveisiä toiselta SoMe-kanavalta. Toisen kanavan tiimoilla on tapahtunut muutakin hauskaa. Muutama suomalainen tilkkuilija on löytänyt tiensä IG-yksityisviestiryhmään, ja me olemme tavanneetkin pari kertaa. Tänä viikonloppuna yksi ryhmästä oli järjestänyt kotiinsa ompelutapahtuman. Viisi innokasta tilkkuilijaa, minä muiden mukana, matkusti lauantaina Hyvinkäälle koko päivän kestävään ompelurupeamaan. Tällaisia tapauksia on ehkä kutsuttu nimellä ompelulanit? Tosin meillä ei ollut energiajuomia emmekä ommelleet myöhään yöhön, mutta näyttävä ompelupöytä meillä oli: Kuvan oikeassa reunassa kajastaa minun koneeni ja sen ääressä kaksi Fancy Forest –kaavan mukaan värkättyä pupukorvaa. Ompelupäivän aikana näin monenlaista työskentelytekniikkaa. Päivän emännällä on näköjään valtava neulatyyny, jota voi myös käyttää sohvana: Upea idea, mutta minä en voi soveltaa tätä, blaah. Meillä on nahkasohva

Olin jo unohtanut, että esittelin teille kerran studiotani eli ompeluhuonetta eli makuuhuoneessa olevia ompelu- ja kankaansäilytystiloja. Tänään studioni on vähän erilainen, joten näytän sen teille nyt uudelleen. Ensiksi pari säilytyskalustetta. Minulla on ihan oma, tilava kirjakaappi. Siivosin sen hiljattain, mutta sen jälkeen olen tunkenut sinne vetoketjupussukoitani säilöön. Siksi hieno kirjakaappi näyttää sekavalta. Kirjakaapin vasemmalla puolella (tai hänestä itsestään katsottuna oikealla puolella) on ihana kangaskaappini. Taittelen nykyään kankaani Jeni Bakerin In Color Order –blogista oppimallani menetelmällä ja kangasnyyttöseni ovatkin entistä hurmaavammat. Värijärjestyksen pitäisi kyllä olla parempi. Kaapissa näyttää lisäksi olevan tilaa, joten minun ei tarvitsisi pitää aivan näin mittavia ylivuotopinoja kaappien päällä: Seuraavaksi katse ompelupöydälleni. Kuvassa on autenttinen tilanne. Suoraan edestä: Voih, ja sitten tämä ompelukoneen oikealla