Tilkunviilaaja

Tilkkuystäväni TööT Syyringistä perusti blogin ja esitteli postauksessa työtilaansa. Tästä inspiroituneena minäkin näppäilin tykönäni muutaman kuvan. Päätin oitis, että kuvat saisivat olla ”au naturel” eli en somistaisi enkä siivoaisi työtilaani mitenkään. No, kuvista näkee jo yhdellä silmällä, että somistettu saati siivottu ei kyllä ole. Tarkastelin kuvia kriittisesti ja kokosin viisi vinkkiä käsityötilan parempaan organisoimiseen. Voitte itse päättää, ovatko kuvat hyviä vai varoittavia esimerkkejä. Vinkki 1 – Kirjat käden ulottuville Kirjat ja lehdet kannattaa säilyttää lähellä ompelupistettä. Ohjeiden tarkistaminen käy nopeammin, ja inspiraatiokin löytyy läheltä. Itse säilytän tilkku- ja käsityöaiheisia kirjoja ja lehtiä hienossa kaapissa samassa huoneessa, missä ompelen. Kaappi on kyllä ääriään myöten täynnä ja kaipaisi kipeästi siistimistä ja karsimista: Luonnollisesti kaapin ympärillä näkyy normaalia sotkua: muovi- ja paperikasseja, joissa on käsitöihin liittyviä tarvik

Keskeneräisiä töitä on tietysti vaikka muille jakaa, mutta silti: saatuani valmiiksi Karaoken eli japanilaistyylisen pikkulaukun olin aivan kuin tyhjän päällä. Lähdin liikkeelle etsimällä inspiraatiota lukuisista hankkimistani kirjoista ja lehdistä. Ei löytynyt mitään sellaisenaan toteutettavaa, joten lähdin tekemään pintakokeilua, joka juolahti mieleeni eräänä iltana vähän ennen nukahtamistani. (Tunnustan: olen niin outo, että päivän viimeiset ajatukset pyörivät yleensä tilkkutöiden ympärillä.) Etsin vähän aikaa valmista sektoriympyrää, jota voisin käyttää, mutta päädyin sitten tekemään kaavan itse. Otin A4-kokoisen paperin, piirsin sen kulmaan keksipurkilla ympyrän ja jaoin sen summittaisesti sektoreihin. Etsin sopivat, toisiinsa liukuvasti sointuvat kaitaleet ja aloin täyttää alueita paper-piecing-tekniikalla. Halusin pinnasta reikäleipämäisen, joten tein vaaleasta kankaasta applikoitavan ympyrän. Kaavana käytin ompelupöydältä löytynyttä liimapurkkia ( ! ). Piirsin epämuotoi

Valmis! Pikkulaukun koko on noin 32cm x 21cm. Loppusuora eteni takkuisesti. Kaikki vaikutti vielä lupaavalta, kun olin ommellut päällikappaleen ja vuorikappaleen muotoon. Ne sopivat tarkasti sisäkkäin: Pohjan arkuutta vähentävä kaitalekin oli juuri sopivan levyinen, ja laukun pohjasta tuli näin tyylikäs: Valmistin sangat ongelmitta ja valitsin yläreunan huolittelukaitaleeksi valkoisen kankaan. Tarkistin vielä muistiinpanoistani, minkä levyisen huolittelukaitaleen olen havainnut hyväksi (3.5cm). Sitten ompelin kaitaleen yksin kerroin laukun yläreunaan. Saahan sen näinkin tehdyksi, mutta on hankalaa. Irrotin kaitaleen, taittelin kaksin kerroin ja ompelin uudelleen. Käänsin kaitaleen nurjalle ja ompelin ensin käsin kiinni. En ollut ihan puolessa välissä käsin ompelua, kun huomasin jättäneeni nappilenksun ompelematta. Voi että! Irrotin käsinpistoja sen verran, että sain (siinä välissä ompelemani) nappilenksun kiinnitetyksi jo ommellun kaitaleen alle. Kaksi koneommelta vielä

Se on tehty! Sain blokit mieleiseeni järjestykseen ja hyviin asemiin toisiinsa nähden. Tasasin jokaisen blokin kokoon 35cm x 35cm, huh, ja ompelin blokit yhteen. Ensin kolme vierekkäistä ja sitten kolmen rivit toisiinsa. Vielä silitys, ja tilkkupinta oli koossa. Viskasin sen sängyn päälle nähdäkseni, miltä valmis peite kenties näyttäisi. No ei siitä mitään käsitystä vielä voi saada. Hyvä kuitenkin, että makkarin lattialla voi vähän kävellä taas. Meinasivat jäädä ikkunat pesemättä kun täällä vallitsi kävelykielto. Peitto tarvitsee vielä kehyskankaan. Hmmm, siinäpä uusi pulma. Tumma vai vaalea? Mutta ei ainakaan värikäs, sillä pinta on tarpeeksi värikäs itsekseenkin. Onneksi ei vielä tarvitse keksiä, miten tikkaan peiton. Japanilaistyyppinen tilkkulaukku Tytär auttoi löytämään ja valitsemaan viimeksi aloittamaani laukkuun sopivan vuorikankaan. Hän löysi kuvan sinisävyisen pinon, joka on sidottu nauhalla: Otin varmuuden vuoksi esiin myös toisen kankaan. Sangoiksi a

Kokeilin asetella blokit niin, että tummimmat kulmat olisivat kärjet vastakkain. Vaaleakeskustaiset blokit näyttivät suunnilleen tältä: Yritin asetella tummempikeskustaiset palat samoin: mustimmat kulmapalat nurkat vastakkain. Kännykkäkameran kuvasta huomasin sitten, että keltaista sisältävät nurkkapalat hyppäsivät silmille. Tässä asettelussa keltaiset kulmat ovat missä sattuu: Siirsin keltaisimmat kulmat tummempikeskustaisen alueen nurkkiin. Taas kännykkäkamera paljasti, että vaaleampikeskustaisissa blokeissa näkyvä keltaisempi kangas hyppää samalla tavalla silmille. Esimerkiksi tässä kokeilussa ylimmän rivin keskiblokki näyttäisi olevan väärässä paikassa: Asettelin blokit tilkkupeitteen muotoon. Päätin tehdä keltaisinkulmaisista blokeista nurkkablokit: vaaleakeskustaisessa osuudessa keltakulmaiset blokit ovat kulmissa ja kirkaskeskustaisessa osuudessa samoin. Myös musta-valko-vihreä-valkokulmaiset palat näyttävät hyppäävän esiin. Ne täytyy vielä järjestellä eri ta

Olen hiukan ihmetellyt monen bloggaavan tilkkuilijan uskomattomalta vaikuttavaa nopeutta valmistaa tilkkupeitteitä. Muutamassa päivässä he valmistavat torkkupeiton kokoisen tilkkupinnan. Minulta saattaa mennä kalenteriajassa yli vuosi, että saan torkkupeiton valmiiksi. Parin viime päivän aikana olen tainnut keksiä (yhden) salaisuuden nopeampaan tilkkuiluun: täytyy käyttää isompia tilkkuja. (Duh!) Minullakin oli lähtökohtana noin 15cm x 15cm tilkkuneliöt, joihin yhdistin kaksi kierrosta 7cm leveitä kaitaleita. Näistä neliöistä tuli tietysti minun mittapuullani aivan jättiläismäisiä, mutta kun leikkasin ne neljään osaan, sain noin 19cm x 19cm neliöitä. Ja hei, sain näitä neliöitä aina neljä yhdestä jättineliöstä! Kahdessa päivässä olenkin valmistanut 4 x 15 blokkia, kukin noin 19cm x 19cm kooltaan. Tässähän valmistuu torkkupeitto ennen kuin huomaankaan! Olen valinnut värit näihin neliöihin melko sattumalta, enimmäkseen sillä perusteella, mitä käteen on osunut jäännöspalakasseja t

Japanilaisvivahteinen tilkkupinta muotoutui tällaiseksi: Täydensin tilkkupintaa vielä yksillä valkoisilla kaitaleilla, että sain siitä tarpeeksi leveän (tilkkulaukkua silmällä pitäen). Tasoitin tilkkupinnan alareunan ja ompelin sinne poikkikaitaleen, jotta laukun pohja ei olisi niin arka. Valitsin kankaan, jota sattui esiintymään sekä etu- että takakappaleessa. Kiinnitin taakse paksumman liimavanun ja leikkasin college-trikoosta taustapalan. Tikkasin mielikuvituksettomasti mutta eleettömään tyyliin sopivasti suorin ompelein: Uutta tilkkupintaa Hiljattain ostamassani Cozy Modern Quilts –kirjassa oli kiva, neliöistä ja kaitaleista ommeltu malli, johon päätin tarttua. Minua innoittivat punasävyiset, isohkot tilkkuneliöt, jotka ostin Tilkkuluolasta Torstaitikkaajien kojusta. Blokit tehdään kätevästi, leikkaamalla isompi blokki neljään osaan: Yritin löytää sopivia kaitaleita jäännöskangaspinoistani ja –kasseista. Arvelin, että niitä saattaisi olla melko tavalla. Päätin väri

Kolmas ja tällä erää viimeinen ruusuneliöin koristettu vetoketjupussukka on valmis. Tämän nimi on Öinen ruusu (ja keksin nimen itse). Olisin mieluusti tehnyt tästä Yöruusun, mutta se oli liian lähellä vyöruusua, josta ei tule mukavia ajatuksia mieleen. Musta pinta oli tietysti mahdoton saada edes lähes realistisesti kuvatuksi. Kangasmerkki tuli kiinnitetyksi aika alas. Kun havaitsen tällaisia epäsäännöllisyyksiä töissäni, lohdutan itseäni toteamalla, että ainakin nämä ovat todella uniikkeja. Joka tavalla. Sitä valkoista Tykkäisin välillä ommella vaikka tilkkulaukun. Raotin kirjastosta lainaamaani sisustuskirjaa Väreillä kodikasta, kirjoittanut Shannon Fricke. Näin tämän kuvan ja ajattelin (tietenkin) heti tilkkupintaa: Kuvassa on ilmeisesti paperityönä tehtyjä seinätauluja, mutta mikä estäisi yhdistämästä moninaisia väritilkkuja valkoisiin paloihin juuri näin? Tilkkupinnasta voisi sitten koota vaikka juuri tilkkulaukun. Ehkä laittaisin pohjan värikkäämmästä kankaasta, et

Valmistuneista kauimmin on ollut tekeillä ”Kaupungin yö” –niminen vetoketjupussukka. Tilkkupinta on valittu käsiin ensimmäiseksi sattuneen vetoketjun värin mukaan. Pintaan harjoittelin tavallista muurahaisenpolkua terävämpää konetikkauskuviota. Muistin ommella vuoriin kangasmerkin, mutta liian myöhään – jouduin kiinnittämään sen käsin ompelemalla. Vähän isompi vetoketjupussukka, nimeltään ”Hiiohoi”: Tähän pussukkaan muistin ommella kanto- tai kiinnipitolenksun ja kiinnittää sen samalla kun ompelin pussukan tilkkupinnat pussiin. Tämä onkin kyllä viime aikoina valmistuneista pussukoista ainoa, jossa on lenksu. Taisin muistaa kiinnittää myös kangasmerkin aika hyvin ajoissa. Valmis ruusuneliöpussukka Valmistin ruusuneliöiden ympärille muotoutuneet tilkkupinnat pussukoiksi suuruus- tai pienuusjärjestyksessä eli pienimmän ensin. ”Vadelmaunelma”-nimen saanut pussukka on valmiina tämän näköinen: Pussukan sisään löysin teemaan sopivan ruusukankaan: Myöhään eilen illalla va