Tilkunviilaaja

Yhdeksännessä luukussa tarjoilen englanninkielisen kokemuksen. Toki Agatha Christien Evil Under the Sun on suomennettu ja saanut nimen Rikos auringon alla, mutta upea-arvion saikin englanniksi luettu äänikirja. David Suchet – aidoimman Hercule Poirot -hahmon loihtinut näyttelijä – lukee Christien kirjan ääneen. Hämmästyin hänen ilmeikkyydestään, vaikka ei tietenkään olisi pitänyt. Hänhän on todistetusti taitava näyttelijä! Vaikka olen lukenut kirjan useaan kertaan itse ja nähnyt televisioelokuvankin useasti, englanninkielinen äänikirja toi tarinaan uuden vivahteen. Olin aivan myyty. Tykkäsin kirjasta niin paljon, etten olisi halunnut sen päättyvän ikinä. Oi, mistä, oi mistä löytäisin lisää David Suchetin lukemia Poirot-kirjoja?!?! Koska lukijan ääni on tässä kokemuksessa pääosassa, esittelen maaliskuussa 2022 ompelemani Ääniä-pussukan. Avaan pussukan esittelykirjoituksessa luovaa prosessiani, ja tarjoan tänään värivinkin. Vinkki: Tilkuista voi tehdä rauhallisemman sekalaistyön, jos

Loppiainen ei taida olla sellainen pyhäpäivä, jolloin perinteisesti skoolailtaisiin, mutta esittelen silti teille muutaman kuplivan jutun. (Kaikki sopivia myös tipatonta tammikuuta viettäville.) Ensimmäisenä vuoden ensimmäinen valmistunut tilkkutyö: Kupliva-tilkkupussukka. Kupliva-pussukka on Kippo-mallistoa! Jos tutustuitte edelliseen ”suosittelen ja avaudun” -blogikirjoitukseen, muistatte ehkä Ääniä-tilkkupussukan, jonka kerroin olevan Kippo-malliston ainoa edustaja. Siitä viis, voiko mallistoa olla olemassa vain yhdellä edustajalla, koska nyt edustajia on kaksi. Kuplivaa ommellessani muistinkin, miksi kesti näin kauan saada mallistoon lisää väkeä. Sen alanurkkia on työlästä ommella! Mielessäni myös kuplii mukavasti, sillä tiedän pussukoita olevan valmistumassa lisää melko pian. Olen nimittäin koonnut ja tikannut useita pussukkapintoja valmiiksi! Tässä heistä yksi: Tältä näyttivät Kuplivan tilkkupinnat ennen kuin ompelin ne pussukaksi – mukana kutkuttavasti vielä kaksi pintaa l

Hurraa! Sain valmiiksi Tilkkuyhdistyksen maaliskuun haastevärisen pussukan maaliskuussa! Se on siis oranssi(n oloinen), ja annoin sille nimen Ääniä. Avaan luovaa prosessiani hivenen. Aloitan keräämällä suunnilleen käden ulottuvilla olevat, tietyn väriset tai oloiset tilkut ompelupöydälle. Saatan kerätä tilkut pariin eri pinoon: pienet ja isommat/pidemmät. Seuraavaksi ompelen aina kaksi sopivan kokoista tilkkua yhteen. Ompelen ketjussa. Kun ketju alkaa olla pitkähkö, irrotan palapareja ja katson, voiko niitä yhdistää keskenään, tai löytyykö tilkuista sopivan kokoista yksittäispalaa. Toistan, kunnes tilkkupinnoissa on niin monta saumaa, että pinnat kannattaa silittää ennen kuin niihin ompelee uusia paloja tai pintoja. Tässä on tullut eteen sellainen tilanne: Jossain vaiheessa tilkkupinnat alkavat näyttää pussukan kokoisilta ja muotoisilta. Pyrin tekemään niistä suunnilleen saman kokoiset. Silitän hyvin ja järjestän niille vanun. Tällä kertaa vanun ja tilkkupinnan välissä ei ole ohutta