Tilkunviilaaja

Sain uusimman, Herkkupalat -nimisen tilkkupeittoni valmiiksi eilen juuri sopivasti ennen sateen alkamista. Ehdin viimeistellä ja päätellä kaiken, kantaa peiton puutarhaan ja ottaa riittävän määrän kuvia ennen kuin olisimme kastuneet. Herkkupalat-tilkkupeitto on kooltaan noin 167 cm x 229 cm (noin 66” x 90”). Ompelin ensimmäisen blokin näköjään toukokuun alussa 2018. Blokkimalliksi valikoitui sellainen, johon tuli melko iso neliö, koska halusin Tula Pinkin suunnittelemien kangaskuvioiden näkyvän kunnolla. Minulla oli käsillä blokkiohje kirjasta, jonka nimeä tai kirjoittajaa en muista, mutta ompelin blokit omilla mitoillani ja omalla tavallani. Kirjoitin tähän blogikirjoitukseen kuvauksen siitä, miten itse ompelin blokit. Taustakankaaksi löysin mielestäni etupuolen henkeen sopivan, kirjavan kankaan Eurokankaan palalaarista. Olin henkisesti valmistautunut tyytymään paljon vähemmän hauskaan kuosiin – tällaisen löytyminen oli iloinen yllätys. Olisin voinut ommella taustakapp

Kun saan tilkkupeiton tikkauspalvelusta, seuraava työvaihe on yleensä keksiä työlle nimi. Samaan aikaan pystyy kyllä tekemään myös ruumiillisia suorituksia, ja jos makuuhuoneen lattia on vapaana (eikä esimerkiksi täynnä jonkun muun tilkkutyön kankaita ja leikkuuasemia), levitän tikatun tilkkutyön siihen ja tasoitan sen. Viimeisin tässä vaiheessa ollut työ on värikäs tilkkupeitto, johon käytin paljon Tula Pinkin kuviokankaita. Kissa oli tukena tasoitusvaiheessa. Sen mielestä onnistuin hyvin. Myös mestaritikkaaja Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta onnistui hyvin! Pyöreän-terävät tikkauskuviot ovat juuri sopivat! Tilkkupinta on kauttaaltaan kauniisti tikattu, ei liian tiheään eikä liian harvaan. Kun tilkkutyön reunat on tasoitettu, reunakanttikangasta pystyy sovittelemaan paremmin kuin tasoittamattoman työn vieressä. Joskus löydän reunakaitaleen heti. Tällä kertaa jouduin kokeilemaan kymmenkunta vaihtoehtoa ennen kuin tein päätöksen. Tilkkutyöllä täytyy olla nimi ennen kuin

Tikkautettu on, tasoitettu on, nimi keksitty, nimilaputettu on, kanttikangas valittu, kantti leikattu ja silitetty sekä rullattu, kantti ommeltu kiinni peittoon, kantti käännetty ja ommeltu. Langanpäät päätelty. Reilua peliä –tilkkupeitto on valmis! Finished! The Fair Play quilt! Kutsuin projektini blokkeja x-ynnä-blokeiksi ja aloitin projektin näköjään maaliskuun alussa. Tässä aloitusvaiheen blogikirjoituksessani on linkki blokkitutoriaaliin, jos haluat tehdä samanlaisia blokkeja. I started the project in the beginning of March 2018.  Here's the tutorial that I used for sewing these x plus blocks.   Olin sopivasti löytänyt Eurokankaan palalaarista hillittyjä savenharmaita kankaita melko isot palat, että sain ommelluksi tilkkupinnalleni melko hillitysti kuvioidun taustakappaleen. Löysin sekaan myös kauan, kauan sitten ompelemiani ruskea-pinkki-oransseja blokkeja. Aika tavaran kaupitsee! For the quilt back, I used some subdued clay gray fabrics that I'd happened

Ommeltuani kiivaasti jokaisena vapaana hetkenä sain valmiiksi tarpeeksi monta modernia hirsimökkiblokkia, jotta voin koota niistä peiton kokoisen tilkkupinnan. Ulkona satoi, joten joudutte tyytymään sisällä otettuun kuvaan. Tilkkupinta ei näy siinä edes kokonaan! No yhyy, mutta saa tästä ainakin käsityksen. Lisäkäsitystä lähempää ottamastani kuvasta, jossa näkyy hyvin pinnan punainen raita. Tässä puolestaan keskiössä kirjava raita: Tilkkupinnan oikeassa alakulmassa on paljon vihreänkirjavia kaitaleita, yhdessä blokissa vieläpä punaisella terästettynä: Vasempaan alakulmaan koetin löytää tummempia blokkeja, mutta ei sellaisia oikeastaan ollut. Tein kaikista näköjään monivärisiä. Seuraavana tehtävänä on ommella tälle taustakappale. Olen käyttänyt kaikki varastoni isot kangaspalat, joten minun on joko marssittava kangaskauppaan tai koottava jälleen yksi iso taustakappale pienehköistä paloista. Tiedän joka tapauksessa jotain siitä, mitä taustakappaleelle tulee. Ti

Onneksi olen ruvennut harrastamaan tilkkutöitä nyt, kun tueksi löytyy kunnon teknologiaa! En pysty kuvittelemaan, että olisin pärjäillyt esimerkiksi ilman kännykkäkameraa. Huomasin kameran käteväksi jo monta vuotta sitten ja kirjoitin havainnostani jutunkin Tilkkulehteen. Silmä ei näe todellisessa maailmassa läheskään yhtä tarkasti kuin katsellessaan valokuvaa. Minäkin latelin modernit hirsimökkiblokkini ulos terassilaudoille ja otin onnessani useamman kuvan muotoutuvasta pinnasta. Tässä yksi niistä: Onneksi katsoin ottamiani kuvia kännykässä ennen kuin palautin kaikki 36 blokkia takaisin pinoihinsa. Siellähän oli yksi blokki aivan väärin päin! Yhtään en ollut sitä huomannut! Korjattuna pinta näytti tällaiselta: Käyttelen teknologiaa tietenkin myös muilla tavoin. Minulla on tapana suunnitella tilkkupeittojeni taustakappaleet PowerPoint-työkalulla, koska ompelen pinnat monesta, vaihtelevan kokoisesta palasta. Tilkkutöitteni nimet olen nyttemmin koonnut Excel-taulukkoon, j

Koska tilkkutyöni ovat aina scrappy-tyyppisiä, en juuri vaivaudu laskemaan kankaiden menekkiä etukäteen. Uusimman työni alussa olisi kannattanut. Minulla oli kyllä paljon valkoista, mutta valitsemaani harmaata oli pienempi pätkä. Optimistisesti ajattelin sen riittävän, mutta olin väärässä. Harmaani vajui ja vajui, enkä ollut saanut valmiiksi kuin vaivaiset neljäkymmentä blokkia. Tähtään seitsemäänkymmeneen, joten minun oli pakko kehittää suunnitelma B. Kuinka sattuikaan, sain x-plus-blokeista ompelemani tilkkupeiton juuri takaisin Soilen tikkauspalvelusta, ja taustakappaleen ylijäämäpalat olivat tietenkin mukana. Siinä oli aika samanlaista harmaata, joten ompelin kaksi blokkia kokeeksi.  Tässä kuvassa ne ovat yhdessä alkuperäisten kaitaleiden kanssa: Hyvin samaa tummuusastetta kuin alkuperäinen harmaa, vaikkakin hieman eri sävyä. Mutta eipä tätä toistakaan harmaata ollut tarpeeksi. Piti löytää kolmatta ja ehkä vielä neljättäkin harmaata, ihan vain varmuuden vuoksi. Kävin lä

Tilkkublokkien ompeleminen on sitten kivaa! Jostain aina löydän mallin, jota haluan kokeilla ja useimmiten innostun tekemään niin monta blokkia, että niistä syntyy tilkkupeiton kokoinen pinta. Kun tilkkupinta on valmis, PITÄÄ sille ommella taustakappale. Yleensä onnistun innostumaan siitäkin puuhasta, vaikka tärkeintä siinä on vain, että kappaleesta tulee riittävän iso. Seuraa toinen ihana vaihe: vien tilkkupinnan Töölön Tilkkupajan tikkauspalveluun Soilelle ja yhdessä valitsemme sopivan tikkauskuvion ja langan. Vielä ihanampaa on saada kauniisti tikattu tilkkutyö takaisin! Sitten seuraa kyllä taas PITÄÄ-vaihe. Nyt sellainen on päällä, sillä hauska x plus –blokeista kokoamani tilkkupinta on minulla tikattuna, mutta viimeistelemättömänä. Ei auta, vaikka työ näyttää ihan melkein valmiilta kuvassa: Vaatiihan se vielä useamman jutun. Pitäs keksiä tälle luovalta kuulostava nimi. Pitäs tasoittaa peitto. Pitäs leikata ja kirjoittaa ja kiinnittää nimilappu, jossa on se luovalta kuu

Kuten aiemmassa blogikirjoituksessani mainitsin, minun pitää ommella kahdenlaisia raidallisia hirsimökkiblokkeja viimeisimpään projektiini. Aloitin ensin ompelemalla monta samanlaista blokkia, mutta nyt se toinen blokkiversio on ottanut etumatkan kiinni. Kumpaakin blokkityyppiä on yhtä monta: Valkoista ja harmahtavaa kangasta kuluu ja kuluu! Harmahtavaa minulla ei ollut valtavaa määrää, ja näyttääkin siltä, että joudun käyttämään tähän myös jotain toista harmaata kangasta – tai sitten tästä tuleekin paljon aikomaani pienempi tilkkupeitto! Sen sijaan jäännöspalakankaani eivät näyttäisi hupenevan lainkaan! Suurin osa jäännöspaloista on nimensä veroisia – paloja – eikä niistä riitä kaitaleiksi asti. Ei ainakaan blokin pisimpiin osuuksiin. Niinpä olen jo joutunut leikkaamaan kaitaleita isommista paloistani. Sellaisista, joita ei oikein voi kutsua tilkuiksi, mutta jotka ovat kuitenkin fättäriä paljon pienempiä.

Olipa muuten äsken vaikea saada ”järkeiltyä” kirjoitetuksi oikein! Oikeinkirjoitusvaikeuteni johtuvat varmaan siitä, että olen niin usein tunnustanut kaikenlaisia järjettömyyksiä. Järkeileminen on paljon harvinaisempaa! Uskomatonta, mutta totta: järkeilin ihan itse yhden tärkeän asian modernin hirsimökkipinnan toteuttamisessa. Aloitin projektin ompelemalla kahdeksan blokkia. Joka toisen kierroksen puolikas oli valkoinen, joka toisen puolikas oli harmaa. Valkoinen puolikas kierros oli ensimmäinen. Värikkäät puolikkaat olivat satunnaisesti valikoituneita kaitaleita. Jos olisin jatkanut tällä linjalla, valko-harmaa-raidallisesta osuudesta olisi tullut tämän näköinen: Huomaatteko?! Valkoiset puolikkaat valkoisia vasten! Tajusin, että minun olisi tehtävä puolet blokeista sellaisia, joissa ensimmäinen puolikas kierros olisi harmaa. Silloin valko-harmaat osuudet tulisivat tasaisen raidalliset, kuten tässä: Ai hitsit, asettelin oikean yläkulman blokin väärään asentoon. No, onne

Totesin äskettäin, etten ole pitkään aikaan tehnyt hirsimökkiblokkeja. Tai no, olen ommellut kierroksen kaitaleita keskineliön tai –suorakaiteen ympäri ja tasoittanut neliöksi, mutta mittavampaa hirsimökkiä ei ole syntynyt aikoihin. Samaan aikaan minua alkoi kiinnostaa Modern Designs for Classic Quilts –kirjan kannessa näkynyt hirsimökkiversio. Kun vielä löysin Eurokankaan palalaarista pitkän pätkän white-on-white-kangasta ja toisen pitkän pätkän tummaa harmaata, tunsin ajan koittaneen tälle projektille. Palalaarin tumma harmaa kangas osoittautui sittenkin liian tummaksi, mutta varastoistani löytyi sopivaa, vähemmän tummaa harmaata. Ja ajatelkaa: jäännöspalalaatikoista ja –kasseista löytyi paljon kivoja kankaita blokin värikkääseen osuuteen! Leikkasin pienimmistä jäännöspaloista 1,5” x 1,5” keskineliöt. Mitättömille paloillekin löytyi käyttöä, mikä oli hyvä! Saatatte ihmetellä, miksi taas päädyin käyttämään tuumamittoja. Jäännöspalat ovat luonteeltaan pieniä, ja minulla sat

Pääsin eilen tutustumaan Tilkkuyhdistyksen valtakunnalliseen tilkkutyönäyttelyyn, joka oli esillä Vaasa-opistossa. Jokainen yhdistyksen jäsen sai halutessaan lähettää näyttelyyn yhden työn, ja tänä vuonna 160 jäsentä oli tarttunut mahdollisuuteen. Nähtävää riitti! Minä halusin tietenkin nähdä, miltä oma työni ”Enemmän on enemmän” näytti seinälle ripustettuna, muiden töiden joukossa, mutta totta kai toisten tekemät olivat kiinnostavampia. Otin vain muutaman kuvan, joista tein pienen gallerian yhdistyksen verkkosivustolle. Moni bloggaava kävijä oli jo julkaissut omia kuvakoosteitaan, joten linkitin samalta sivulta niihin. Olin liikkeellä Miehen kanssa, ja ensimmäisessä näyttelykerroksessa kysyin, mikä työ jäi parhaiten hänen mieleensä. Veikkaan, että häntä vaivaa autokuume, sillä hän mainitsi empimättä työn ”Marraskuu on renkaanvaihdon aikaa,” tekijä on Ritva Soukka. Ilahduin nähdessäni, että yksi jäsen – Birgitta Andtbacka – oli halunnut lähettää näyttelyyn tilkkupeiton