Tilkunviilaaja

Kohta saatte tuntea pussukkakuvasateen. Ehkä jopa yhtä rankan kuin sadekuurot olivat elokuussa monin paikoin Suomea. Sain nimittäin pussukoidenompeluvaihteen päälle. Ensimmäiseksi esittelen ensimmäiseksi valmistuneen eli Ahkeraliisan. Muistan rakennelleeni pienet kukkakuviot paperiompeluna joskus, mutta en yhtään muista, milloin ne tein. Olen joko silloin heti tai joskus myöhemmin ommellut kukkasille tummansiniset kehykset. Äskettäin ne putkahtivat esiin ja ompelin silloin niiden ympärille kaikenlaisia käsille osuneita tilkkuja, kunnes koko tuntui riittävän vetoketjupussukkaan. Sitten tikkasin pinnat ja tasoitin ne. Tykkään toisesta kukasta enemmän, sillä käytin ensimmäiseen kappaleeseen liian oudosti kirjavia kankaita, ja valmiissa kukassa näyttäisi olevan keskellä reikä. Eikö vain näytäkin?! Kuitenkin näin niin paljon vaivaa, että ompelin Ahkeraliisa-tilkkupussukkaani ihan sisätaskun! Ahkeraliisan nimi tuli tietysti mieleen kukkakuvioista. Pohdin ensin, mikä tuo kukka voisi oik

Kiinnostavatko raidat, kaitaleet ja kaitalepinnat? Tykkäisitkö tutkia niitä tarkemmin tilkkutyössä? Nyt sinulle on tarjolla superkiva Raitahaaste – Connected Stripes Challenge 2021. Se on käynnissä Instagramissa 6. syyskuuta – 3. lokakuuta 2021. Tule mukaan! Saat raitoihin, kaitaleisiin ja kaitalepintoihin liittyvää inspiraatiota ja vinkkejä kuuluisilta suunnittelijoilta ja tilkkuilijoilta. Kaikki ovat tervetulleita osallistumaan, sillä Raitahaasteeseen ei ole taitotasovaatimusta! Haaste sopii aivan aloittelijoillekin. Haasteen aikana tarkoituksena on valmistaa raidoista, kaitaleista tai kaitalepinnoista inspiraationsa saanut tilkkuteos – aivan mikä tahansa. Päästä mielikuvituksesi lentoon! Tulet saamaan neuvoja ja inspiraatiota tilkkutaitajilta ympäri maailman: Jennifer Sampou @jennifersampou Sarah Hibbert @quiltscornerstone Heather Black @quiltachusetts Yuliya Rechetnikova @quiltcreation Augusto Garcia @capaquilts Carolina Oneto @carolina_oneto Erica Jackman @kitchentablequilting 

Jäännös- tai resurssipaloista kootuille tilkkupinnoille eksyy tietenkin tilkkuja, joista varsinainen kuva-aihe on leikkautunut osittain pois. Uuteen pussukkaankin tuli mukaan kissannaaman alaosa. Ja jotta tilkku vaikuttaisi suunnitellummalta, päätin nimetä koko pussukan piilosta kurkkivan kissan mukaan. Se on löytänyt itselleen melko hyvän piilopaikan Piilopaikka-tilkkupussukasta. Pussukan toisella puolella ei piileskele ketään, vaan kissa on reilusti esillä kukkamaassa. Keskemmällä näkyy jokin leikkautunut kuva-aihe, joka tuo minulle mieleen sydämenpuolikkaan. Aika kulmikas sydän kyllä, mutta kun vilkaisen nopeasti, odotan joka kerta näkeväni siinä sydämen. Pussukan tikkaaminen oli hyvässä vauhdissa, kun ”jouduin” lähtemään kesälomamatkalle muutamaksi päiväksi. Tuo on juuri se vaihe, jossa kiva tilkkupinta muokkautuu vielä kivammaksi, koska siitä tulee hivenen kolmiulotteinen. Kaipasin monta kertaa tikkaamiseni ääreen, vaikka teimme Miehen kanssa ihanan ja värikkään matkan. Ja heti

Arvaa, mitä tässä kuvassa tapahtuu! Ennen kuin paljastan piilokuvan salaisuuden, esittelen uuden tilkkupussukan, jonka nimi on Vieraisilla. Nimi viittaa tunteeseeni: on kuin tätä ommellessa olisin ollut vieraisilla, koska tilkut ja niiden värit eivät olleet alkujaan omiani. Kummallakin puolella on kolmio-neliöitä, jotka ompelin ystäväni Soilen kolmioresursseista. Sain niitä häneltä satoja! Pohjaan osuvat palat ovat enimmäkseen Instagram-ystävältäni Sigiltä saamastani aarrerasiasta. Vaikka olen käyttänyt hänen neliöitään useammassa projektissa, niitä riittää aina vain! Vieraisilla-pussukan vuori on myös saman oloista, syksyisempää värimaailmaa, mutta kangas on ihan itse valittu ja ostettu. Vieraisilla-pussukka on Avoin-mallistoa ja kooltaan seuraavanlainen:  Leveys ylhäältä noin 25 cm Korkeus noin 19 cm Pohjan leveys noin 7,5 cm. Nyt paljastan piilokuvan salaisuuden. Alun piilokuva syntyi tilanteessa, jossa olin asettanut Vieraisilla-pussukan vihreämmän puolen kuvattavaksi puut

Minulta pyydettiin kännykän suojapussia, jonka piti olla siis tietyn kokoinen. Hirvitti! On niin vaikea osua tiettyyn mittaan. Mutta peloistani huolimatta osasin ommella – tai ainakin luulen niin – kännykkäpussin, joka on sopivan kokoinen. Se sai nimekseen Joonas. Kyllä yksi kesävarvaskuva sopii mukaan, vaikka blogini keskittyy tilkkutöihin, ei minuun. Pussukka valmistui kesäisenä iltana, ja kuvasin sen ilta-auringossa. Muurahaisenpolkutikkaus teki pinnasta jotenkin dinosaurusmaisen, minkä huomasin vasta kun pussukka oli valmis. Onnekas sattuma siis. Joonas-tilkkupussi on sekin Avoin-mallistoa ja sen strategiset mitat ovat seuraavanlaiset:  Leveys ylhäältä noin 18,5 cm Korkeus noin 13 cm Pohjan leveys noin 2 cm.  Joonas-pussukalla on sen verran vähän syvyyttä, että se on melkein Tilkunviilaajan Hejsan-mallistoa, mutta ei sentään aivan. Vuorikankaissa on myös kivat kuosit. Tällä Tilkunviilaaja-merkin puolella on tipuja (joista vain yksi näkyy). Ja toiseksi vuorikappaleeksi raaskin

Uusin tilkkupussukka on totutun jäpäkkä, mutta silti sopivan taipuisa. Siksi sille sopi nimeksi Norja – ei naapurimaamme mukaan, vaan suomalaisen adjektiivin mukaan. Herkuttelin söpöimmät tilkut näihin kahteen pintaan. Erityisesti tänne toiselle puolelle osui lukuisia, inspiroivia tilkkuja Soilen tilkkukassista: Kuin vahingossa Norja-vetoketjupussukasta tuli vielä mittasuhteiltaan erityisen miellyttävä. Siis minun mielestäni. Haluaisin, että melkein kaikissa pussukoissani olisi korkeuden ja leveyden suhde suunnilleen tällainen, mutta minun on kovin vaikea ommella tietyn kokoista! Norja on Avoin-mallistoa ja mitoiltaan seuraavanlainen: Leveys ylhäältä noin 20,5 cm Korkeus noin 13 cm Pohjan leveys noin 5 cm. Kuvasin Norja-tilkkupussukan myös melkein suoraan ylhäältä, jotta näette vetoketjun värin ja vetimen lenksun. Olisin avannutkin pussukan, mutta olin tunkenut sinne jotkut epämääräiset sukat tai hansikkaat pyöreyttämään sen muotoa. Sori! Ehkä ihmettelette yhtäkkistä pussukaspurt

Otin aikamoisen etumatkan tammikuussa 2021 julistaessani Lastu-tilkkulaukkuni valmiiksi. Luotin siihen, että nopeasti tekaisisin sen vetoketjuun päättelylipareen ja lisäisin vetimeen lenksun. Ehei, en tekaissut nopeasti! Laukku virui melkein valmiina noin vuoden ja seitsemän kuukautta, mutta nyt se on vihdoinkin lopullisesti valmis. Uhosin vielä huhtikuussa 2020, että minun olisi kohta pakko ruveta viimeistelemään laukkua, jonka olin jo väittänyt valmistuneen. Hohhoijaa! Tämän ihmisen ”kohta” on erittäin joustava käsite. Tällä välin varastoihini oli ilmestynyt uusia kankaita, joista nappasin kivan Tula Pinkin vetoketjun päättelykappaleeksi. Se sopii vetoketjun ja myös tilkkulaukun väreihin. Vetoketjun vetimeen tulevan kangaslenksun leikkasin jostain jäännöskaitaleesta. Heittelen erityisesti vinokaitaleiden loppupätkiä ompelupöydän tarvikekasoihin. Niistä löytyy usein sopivan värisiä lenksuihin, jotka syntyvät noin 2,5 cm x 15 cm palasta. Sellaisella pätkällä ei tee juuri muuta, mutt

Ompelin keltasävyisistä ynnä melko tummanpuhuvista tilkuista vetoketjupussukan, joka sai nimen Ampiainen. Ehkä nimi tuo kielteisiä mielleyhtymiä? No, olen äskettäin oppinut, että ampiaisetkin lukeutuvat uhanalaisiin pörriäisiin, vaikka ne minusta ovat harmillisia hyönteisiä. Niinpä pelastan myös ne, jos ne eksyvät sisätiloihin pörisemään ikkunaa vasten. Tänä kesänä sain kyllä ampiaisenpiston, mutta en tyypillisellä tavalla. Kyykistelin sommittelulattialla ja asettelin blokkeja sopivasti, samalla laskin toisen käden lattialle nojatakseni siihen. Iik, kämmenessä tuntui pistävä kipu. Kun vilkaisin kämmentä, siinä näkyi joku iso ötökkä, ja viskasin sen nopeasti kädestä pois. Ötökkä oli musta-keltainen, hengetön, ja arvasin sen ampiaiseksi. Kämmeneen jäi piikki pystyyn, ja kävin nyppäämässä sen pois pinseteillä. Auts! Tekipä häijyä. Luulen, että ampiainen oli joko henkitoreissaan tai peräti kuollut, kun nojasin siihen kädellä. Kaikki tapahtui niin nopeasti, ettei terve otus olisi voinut si

Muutama päivä sitten sain valmiiksi tämän vuoden viidennen valmistuneen tilkkupeiton, jolle keksin yhtäkkiä nimen Jupiterin kuut. Ihan tyhjästä putkahti mieleen tuollainen nimi. Innostuin tekemään blokkeja Blue Elephant Stitches -blogin Penny Patch (ish) Quilt -ohjeen mukaan. Ensin käytin pikkuneliöihin mitä vain keskitummia kankaita, mutta sitten huomasin pitäväni kirkkaan värisistä enemmän. Valitsin taustakankaiksi tummiakin kuoseja, koska tilkkupinnassa on paljon tummia osuuksia. Arvelin, etteivät taustan värit kuulla etupuolelle häiritsevästi. Löysin myös taustan sävyihin sopivan nimilapun. Se on ystävänpäivälahja naapurikillalta Espoosta. He järjestivät jokusia vuosia sitten kivan tapaamisen, ja kaikki me vieraat saimme lähtiäislahjaksi valmiiksi painettuja nimilappukuponkeja. Peitonpitelijää ei ollut käytettävissä, joten ripustin Jupiterin kuut hetkeksi päärynäpuun oksalle: Jupiterin kuut -tilkkupeittoni on tarkoituksella pienempi kuin pari edellistä valmistunutta. Se on n