Tilkunviilaaja

Ensin vähemmän suosittu (minun keskuudessani): sängynpäällistyyny, joka on liian litteä eikä sovi päiväpeiton eikä muiden tyynyjen väreihin tai olemuksiin. Heittäkää, lukijat, ideoita, miten voisin uusiokäyttää tyynyn tilkkupinnan, joka on ihan ookoo! Tyynynä tämä on tullut tiensä päähän. En halua enää siirrellä isoa, litteää ja sointumatonta tyynyä iltaisin lattialle ja aamuisin takaisin sängyn päälle. Postaukseni ei tänään kyllä ole ensisijaisesti sänkytyynyaiheinen, vaan tilastoaiheinen. Olen vähän tutkiskellut blogini lukijamääriä ja huomannut mielenkiintoisia seikkoja. Hiljattaiset postaukset Viime aikojen postauksista tympii on yksi vähiten luetuista. Se on luettu vain 14 kertaa. Ilmeisesti kannattaa välttää kielteisten tunteiden ilmaisua, jos haluaa postausten kiinnostavan luettavaksi asti! Eniten on katsottu valmista modernia tilkkupeittoa. Arvaan, että postaus on saanut niin paljon katsojia, koska mainitsin siitä kommentissani Oh, Fransson! –blogissa. Kiittelin

Käytin yhteen kivoista raitablokeistani kangasta, joka on kuuleman mukaan maailman kauneinta. Töölön Tilkkupajan Soilen tytär on näin puhunut. Hänen suosikkikankaansa on blokin keskikappaleessa oleva lemmikkikuvioinen. Kaunis kangas, mutta pidän vielä enemmän näistä tummista. Raitojen vihertävä on ehkä lupiinikuvioista Kaffe Fassett –kangasta (tai sen tyyppistä), isot kuviot eivät oikein erotu tässä. Sinisävyisemmän kankaan olen myös saanut tilkkuiluystävältäni Syyringistä, mutta en enää jaksa muistaa, keneltä. Tuo tummin sinikukkakangas on sopinut aina minkä tahansa kankaan kanssa. Lopputulos on poikkeuksetta ollut tyrmäävän hieno. Näytän vielä nämä kivat raitablokit. Huom, vaikka kummassakin on sama ruskea reunakangas ja vaaleampi keskusta, lopputulos on aika eri näköinen: Näistä ei siis välttämättä ensimmäiseksi ajattele sitä, että näissä on sama reunakangas.

Ompelin tilkuista ensin applikoitavan tilkkukukan osat, sitten applikoin kukan tummalle kankaalle ja lopuksi koristelin kukan ympäryksen kullanvärisillä konetikkauksilla. Olisin tikannut kuvioita käsin, mutta tikkaukset eivät kunnolla erottuneet taustastaan. Nyt sain vihdoinkin aikaiseksi ommella tyynynpäällisen valmiiksi. Tässä siis valmis Meritähtitaivas-tyynynpäällinen: Tyynyn taustapuoli on samaa kangasta kuin kukan taustalla: Ompelin tyynyyn laiskuuttani vetoketjukiinnityksen. Olen suosinut nappilistoja, mutten tällä kertaa jaksanut ajatella ompelevani ensin monta napinläpeä ja sen jälkeen yhtä monta nappia. Valitsin varastoistani epätodennäköisimmin käyttöön tulevan vetoketjun, eli tyynyyn valikoitui nyt viininpunainen, aika leveä takkivetoketju: Vetoketjuhan jää piiloon – osasin kuin osasinkin järkeillä, miten ketju täytyy ommella, että se todellakin jää piiloon. Nyt kun vielä saisin aikaiseksi paketoida tämän (sisätyynyineen, ostin Eurokankaasta litistett

Tämä kirja päätyi ostoskoriini kahdesta syystä: kansikuva puhutteli minua ja nimen jatkeessa "The Modern Quilting Bee" esiintyy sana moderni. Alissa Haight Carltonin ja Kristen Lejnieksin kokoama kirja kertoo vuoden kestäneestä, virtuaalisesta "tilkkuiluringistä" eli 12 naista sopivat Internetin välityksellä tekevänsä kerran kuussa muutaman tilkkublokin toisilleen. Jokainen lähetti vuorollaan toisille ohjeet ja kankaita. Vuoden yhteistyön tuloksena syntyi siis 12 tilkkupeittoa. Ringin jäsenet saivat kokeilla rajojaan niin värien kuin tekniikoidenkin suhteen. Kokemuksensa he kirjasivat yhteiseen blogiin. Kirjassa on esitelty kaikki 12 työtä ja jokaiseen on myös ohje. Kirjan alku- ja loppupuolella ja siellä täällä muuallakin on vinkkejä siihen, miten tehdään nimenomaan moderneja tilkkutöitä, esimerkiksi kenossa oleva hirsimökkiblokki. Tykkään kirjasta kovasti. Mallit ovat keskenään tosi erilaisia, inspiroivia. Jokainen rinkiläinen pääsee kertomaan ajatuk

Ahersin kivojen, raidallisten tilkkublokkien parissa viikonloppuna ja nyt minulla on 11 valmista, tasoittamatonta blokkia valmiina. Tässä niistä kymmenen – yhdestoista ei mitenkään sopinut kuvioihin mukaan: Sinisiä blokkeja näyttää tässä vaiheessa syntyvän helpoiten, ja isoimmat jäännöspalat näyttävät olevan tummempia sinisiä. Niinpä tilkkupinta on tässä vaiheessa enemmän sini- kuin minkään muun sävyinen. Silitin blokkeja ja jätin pinon silityslaudalle. Tytär löysi Kissan niiden päältä makaamasta, mutta hänen ottaessaan (kännykkä)kameraa esiin tämä syyllinen siirtyi. Niinpä Kissan rikoksesta ei jäänyt todistetta, mitä nyt hännänpää hieman lepää blokkien päällä. Onneksi en edes aikonut näyttää, millainen työpisteeni ja koko ompeluhuoneeni makkari oli sen jälkeen, kun olin pari päivää etsiskellyt ja leikellyt jäännöspaloja. Aika kauhealta näytti. Nyt olen siivonnut, lattialla ei ole enää mitään – ennen kuin taas otan palat ja muut kankaat esiin.

Tällä tavalla voit toteuttaa kivan, väriä vaihtavan raidallisen tilkkublokin, jonka lopullinen koko on noin 32cm x 26cm. Tähän tilkkublokkiin voi käyttää jäännöspalakankaita, sillä menekki per kangas on pieni/pienehkö. Erityisesti pienimmät osuudet syntyvät pienistäkin paloista. Kangasmenekki Kahta kangasta tarvitaan kumpaakin vain 3 palaa, 3,5cm x reilu 15cm palat. Kolmatta kangasta tarvitaan 4 palaa, 5cm x reilu 15cm palat. Neljättä kangasta tarvitaan 4 palaa, 5cm x reilu 15cm + 2 palaa, 7cm x reilu 26c palat. Olen itse leikannut sopivan kokoisista jäännöspaloista sekä pieniä että keskikokoisia paloja, kaiken värisiä. Kun niitä on kertynyt muutamia, olen poiminut aina kaksi pientä pinoa ja yhden keskikokoisen pinon kokonaisuudeksi ja etsinyt niihin sopivan isomman palan, tai leikannut kangasvarastokankaista kaksi kaitaletta, toisen 7cm leveän ja toisen 5cm leveän. Mittatarkkuudesta huomio Blokkiin tulevat palat tasoitetaan korkeussuunnassa. Palojen pituuden ei tarv

Ovatko nämä tilkkublokit jonossa kuin köyhän talon porsaat? Ompelin tosiaan eilen blokit niistä pienistä paloista, jotka olin edellisenä päivänä leikannut jäännöspalakankaista. Alku ei ollut kovin lupaava. Moka Valitsin nimittäin kahdelle oikein mieluisalle pikkupalalle kaveriksi kankaat, jotka myös olivat jäännöspaloja. Niitä ei siis ollut kovin paljon saatavilla, mutta laskin, että riittäisivät kuitenkin hyvin. Yhtä kangastahan tarvitaan aika paljon, kun 5cm leveiden kaitaleiden lisäksi tarvitaan kaksi noin 26cm pitkää, 7cm leveää kaitaletta blokin sivuille. Ompelin keskipalat ja leikkasin väärän palan halki. Minun piti leikata tuo nyt keskellä oleva kappale kahteen osaan, koska sinisävyistä kangasta minulla oli hyvä määrä myös sivukaitaleisiin. Jouduin kaivamaan kaikki kasat, että löysin lisää tuota kummallisen kirjavaa kangasta, ja silti jouduin ompelemaan toisen kaitaleen kokoon neljästä palasta. Onneksi kangas tosiaan on kirjavaa, joten jatkopalat eivät erotu lopput

Nyt kun op art –vaikutteinen, tavallistani suurempi tilkkutyö on valmiina ja työhön pitäisi tehdä taustakappale, homma laahaa. Ja sini-vihreäsävyiseen, aitausmaisesti kuvioituun ja Töölön Tilkkupajan Soilen ihanasti tikkaamaan peittoon pitäisi tehdä reunakanttaus. Sekin laahaa. Mikään ei oikein huvittanut. Ensin ompelin vähän jäännöspalatilkkuja yhteen. En keksinyt, mitä paloista tekisin. Sitten pakotin itseni leikkuualustan ääreen ja onneksi keksin kokeilla Capitola Quilterin blogista bongaamani tilkkublokin tekemistä! Olipa hauska! Leikkelin nämä kappaleet jäännöspalalaatikosta löytämistäni tilkuista ja kaitaleista: Jouduin kaivamaan kangasnyytin esiin ja leikkaamaan lisäpalaa, että sain tilkkublokkiin sivukappaleet. No nyt oli yksi blokki tehtynä, koko noin 32cm x 26cm. Näyttikin kivalta! Mitä seuraavaksi? Keksin leikata palat vastaavanlaiseen, kalterimaiseen blokkiin niin, että kalterit olivatkin vaaleat ja tausta tumma: Nyt tilkkublokkeja on kaksi – vaale

Juopon polku –tilkkublokeista tekemäni op art –vaikutteinen pinta on valmis, ja nyt pitää peittoon loihtia taustakappale. Aloitin kokoamalla yhden "varsiympyräblokin". Kun olin leikannut kaikki blokkikappaleet, kellotin kaarevien kappaleiden ompeluun käyttämäni ajan. Ompelin kahdeksassa minuutissa kymmenen blokkia, siis kymmenen kaarevaa saumaa. (No ne olivat lyhyitä saumoja, mutta silti!) Ei nuppineuloja, ei keski- ja välipisteiden kohdistamista, ei kaarevien reunojen loveamista ennen kuin blokki on ommeltuna. Käytin vain metodia, jonka näin tällä videolla She Can Quilt -blogissa. Amy Butlerin laukkuohjeisiin lisävinkki  Ihmettelin tässä postauksessani, miten ihmeellisen paljon tukikankaita ja muita tukimateriaaleja pitää ohjeen mukaan käyttää Amy Butlerin laukkuihin, esimerkiksi Blossom-laukkuun. Ehkä voisin tukea laukkukappaleet tutulla tavallani. Elizabeth Green-Hartman nimittäin kertoo Oh, Fransson –blogissaan tässä postauksessa, miten hän toteutti Amy Bu

Tilkkutyöt ovat kivoja, mutta osa niihin liittyvästä työstä on välillä aika puuduttavaa. Tykkään väpästellä pienten palasten kanssa ja tietysti se vaihe on tosi kiva, kun niistä pienistä alkaa koota isoa ja tilkkupinta rupeaa näyttämään joltain. Sitten kun tilkkupinta on jo koossa ja pitää mittailla ja leikellä sille kehyksiä, minulle tulee tyhjä katse. Mutta tehtävä on sekin osuus. Tälle viher-harmaa-mustalle op art –vaikutteiselle tilkkupinnalle tein tietysti enimmäkseen kirkkaan vihreän ohuen kehyksen ympärille. Tämän levyisen kehyksen ompeleminen ei vielä ole homma eikä mikään! Jos tätä ja toista tosi kirkkaan vihreää kangasta olisi ollut tarpeeksi, olisin tehnyt sisäkehykset kokonaan niistä. Huokaus! Jouduin käyttämään kaikenlaisia vihreitä näiden lisäksi. Peitteen alakulma on hiukan kuin se olisi eri paria muun pinnan kanssa, mutta olkoon! Musta ja tummanpuhuva leveä kehys toimivat tässäkin. Olin suunnitellut ompelevani mustat kehykset vaaleaan ylänurkkaan,

Sain sini-vihreän, aitausmaisesti kuvioidun tilkkupeitteeni Töölön Tilkkupajan Soilen longarm-tikkauksesta torstaina Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltaillassa. Ooh! Aah! Ihanat tikkaukset! Vihdoinkin saattaa käydä niin, että "pidän taustasta melkein enemmän kuin itse tilkkupinnasta," hahah. Vähän puistattavasti ysärimäinen, harmahtava verhokankaanikin oli tikkauksen voimasta muuttunut erinomaisen kivaksi pinnaksi. Ysärikuvioiden sijaan tikkaus vie huomion. Peite on nyt valmiudessa, että tasoittelen sen reunat ja ompelen siihen reunakantin. Niin, ja nimi pitää keksiä ja nimilappu laittaa vielä ennen reunakanttausta. Kismittelee, kun tiedän keksineeni tälle osuvan nimen yhtenä iltana, mutta nyt olen unohtanut koko idean. Olen aivan täpinässä tikkauspalvelun minulle tuomista eduista. Esimerkiksi: Minun ei tarvitse harsia työtäni! Vielä tikkaisinkin peitteen omalla kotikoneellani (ja onhan sitä tullut tehdyksi), jos joku harsisi osat yhteen. En ole investo

Viikonlopun aikana ahersin juopon polku –tilkkublokkieni parissa ja sain ne lopulta kokoon. Ensin kolmeksi pitkäksi pötköksi: Tässä palat ovat vierekkäin, eivät vielä ommeltuina kiinni toisiinsa. Kokonaisuus näyttää vielä siistimmältä, kun koko tilkkupinta on koossa ja aseteltuna sängylle: Peitto ei ole vielä kokonaan tässä. Ompelen juopon poluille ensin räväkän vihreän, kapean kehyksen ja sen ulkopuolelle vähän leveämmän jonkun värisen kehyksen. Koska peitteen oikeassa alareunassa on kovin paljon mustaa, saatan tasapainottaa kokonaisuuden niin, että uloin kehys onkin vasemmasta yläreunasta paljon tummempi kuin muualta. Ehkä se tasapainottaa, ehkä ei. Peite taitaa joka tapauksessa jäädä meille kotiin asumaan, koska Mies vaikutti pitävän tästä tavallista enemmän. Valitettavasti makkarin muu väritys ei soinnu tähän – muuten saisimme uuden päiväpeiton. Material Obsession Two  Sarjassa kirja-arvosteluja on vuorossa Kathy Doughtyn ja Sarah Fielken yhdessä kirjoittama Material

Menin pari viikkoa sitten aivan tärviölle ja ostin Amazonista useamman tilkku- ja ompelukirjan kerralla, ja lisäksi yhden lukupokkarin. Järkeilin itselleni, että tulee edullisemmaksi ostaa kerralla. En ole vertaillut hintoja, mutta olen vakuuttunut tästä. Tosi järkevä olin. Menin koko nettikirjakauppaan, koska olin Syyringin kiltaillassa päässyt vähän lehteilemään tilkkuystäväni Ellen näytille tuomaa Quilting Modern –kirjaa, ja minusta tuntui kuin se olisi kirjoitettu suoraan minulle. Jacquie Gering ja Katie Pedersen ovat siis koonneet Quilting Modern –kirjan, selitteenä vielä "techniques and projects for improvisational quilts". En ole kovin kauan tiennyt, että usein käyttämälläni tilkkuilutavalla on nimi "improvisational," ja että se on oikein tekniikka. Kuulostaahan se hienommalta kuin kuvailla, että "en oikeastaan suunnittele etukäteen juuri mitään; otan kankaita ja paloja esiin, ompelen niistä jotain ja katson sitten, mitä blokeista muodostuu"

Lainasin kirjastosta Trine Bakken kirjan "Pientä ja suurta tilkuista". Olen selannut tämän läpi aikaisemminkin, mutta siitä on jo aikaa. Usein sitä saa uusia ideoita, vaikka lukisi kirjan toista tai kolmatta tai kymmenettä kertaa. Tosi kivat kuvat, nättiä ja söpöä hän on tehnyt ja kivan jutustelevasti tämä on kirjoitettu. Ideamaisena kirjana suosittelen. Aikamoinen guru täytyy vain olla, jos näillä ohjeilla saa järkevää syntymään. En ole kysellyt, mutta mahtaako kukaan osata näillä ohjeilla tehdä oikein? "Pane pussin puoliskot yhteen oikeat puolet vastakkain ja ompele sivusaumat. Vie ommelta hiukan vinoon lähestyessäsi vetoketjua niin, että pussin kulmiin ei jää reikää." Luulen tietäväni, mitä ensimmäinen lause tarkoittaa, mutta miten niin pitää viedä ommelta vinoon? Minne vinoon? Lähestyessäni vetoketjua? Entä kun olen vetoketjun kohdalla? "Voit ommella vetoketjuun pääpalat. Silloin pussin yläreunasta tulee vetoketjun ja sivusauman kohdalta