Tilkunviilaaja

Julkaisen uusimman vetoketjulaukun valmistujaistarinat yli kaksi kuukautta myöhässä, sillä ompelin sen sisareni kesäkuiseksi syntymäpäiväksi. Hän oli pitkään ehdotellut, ettenkö ompelisi hänelle mustavalkoista laukkua, joka sopisi vielä paremmin hänen värimaailmaansa. Onnistuin sentään! Muutama väripilkku hiipi mukaan – en vain voinut mitään. Tässä hän on: Vaalittava-vetoketjulaukku.   Sain hänestä UPEAN kuvan, vaikka itse sanonkin! Kesäkuun alun valo ja vihreän sävyt ovat omaa luokkaansa. Harmi, etten voi kuvata jokaista uutta työtäni yhtä hienossa valossa! Palaan takaisin laukun alkuhetkiin. Osa sen tilkuista on Oikukas-tilkkupeiton hukkapaloja. Muistanette, että käytin niistä osan sen kehyskierrokseen, mutta jäihän niitä valtava määrä sen jälkeenkin. Olin nostanut kasan sellaisenaan pieneen laatikkoon, ja nyt oli aika ottaa se esiin. Hukkapalat olivat toiselta reunaltaan vinoja, ja yhdistelin niitä toisiinsa vähän kuin kolmio-suorakaiteiksi. Välillä löytyi jokunen värikäs, myös reu

Mikä minussa mahtaa olla vikana, kun en millään tunnu osaavan tehdä tietyn kokoisia töitä?x Tytär vaihtoi läppärinsä toiseen, ja entinen läppäritasku jäi pieneksi. Piti tehdä uusi. Ensimmäinen haaste olisi tietenkin ollut tehdä sopivan värinen, mutta päädyin silti tekemään satunnaisen värisen. Minulla oli mitatkin tiedossa, joten arvelin tehtävän onnistuvan. Mikä voisi mennä vikaan?! Onneksi minulla oli läppäri hollilla siinä vaiheessa kun sain tilkkupinnan kokoon ja tikatuksi. Huomasin nimittäin saman tien, ettei sen kokoisesta pysty ompelemaan taskua, johon käsillä ollut läppäri mahtuisi. Minulle oli käymässä yhtä köpelösti kuin silloin kun ompelin itselleni läppäritaskua. Siitä tuli lähes susi – annoin sille nimeksikin Susihukkanen. Päädyin sitten jatkamaan pintaa lisäsuikaleella, johon tikkasin erikseen kiinni vanupalan. Valmiissa Pikku Hukka -läppärikotelossa jatkopalaa ei välttämättä edes huomaa. Tai siis ei huomaa, että kaitale on ommeltu jatkopalaksi. Nimestä pystyy päätte

Sain kokea mahtavan viikonlopun toissa viikolla, kun sain osallistua Suosaaren Tilkkuvestivaaleille. Meitä oli kaikkiaan seitsemän tilkkutekijää ompelemassa yhdessä perjantaista sunnuntaihin. Tutustuimme toisiimme digitaalisissa kanavissa vuosia sitten ja olemme nyttemmin tavanneet ompeluviikonlopun puitteissa noin kerran vuodessa. Ensimmäiset Tilkkuvestivaalit Suosaaressa koimme jo kuusi vuotta sitten. Banderolli oli nytkin sama, toki taidokkaasti päivitetty. Syömiset ja juomiset hoidettiin nyyttäriperiaatteella. Nälkää ei tarvinnut nähdä eikä kenenkään ahertaa koko ajan keittiössä. Koko ajan piti sen sijaan ahertaa ompelusten parissa! Lauantain saunakin jätettiin väliin – ei tässä mitään saunomaan kerkiä, oli yhteinen mielipide. Viime vuoden tapaamisessa olin aikonut valmistaa vetoketjupussukoita, mutta en voinut. Olin unohtanut vetoketjuni kotiin. Mikä moka! Tänä vuonna pidin varani, ja vetoketjuja oli mukana kokonainen nippu. Ehdin käyttää niistä yhden. Ompelin valmiiksi tikkaa

Ainakin minun mielestäni seuraavat pussukkaprojektit ovat mielenkiintoisia – ehkäpä teistäkin. Ensiksi tämä Dumpling-projekti. Tytär kävi kotipuolessa ja kehotti minua tekemään sen mallisia pussukoita vaihteeksi. Hän toivoi niiden olevan isompia kuin ne, joita ompelin pussukkainnostukseni alkuvaiheessa vuosia sitten. Kerron kuntoisuutta-kirjoituksessani vuonna 2009, että olin tuolloin ommellut niitä "varmaan lähemmäs viisikymmentä". Kirjoitus keskittyy kyllä kuvaamaan sitä, että sain pussukkaohjeen julkaistuksi Tilkkulehdessä 4/2009. Aika kauan sain etsiä, että löysin kaavan, jota käytin viimeksi - vuonna 2019, kun ompelin peräti kolme Dumpling-pussukkaa: Toto-pussukan, Koto-pussukan ja Aito-pussukan. Leikkasin kaavan avulla ensin palan tikkausvanua ja sen jälkeen ompelin siihen tilkut quilt-as-you-go-menetelmällä. Ja jotta pussukan vuorikappale olisi kunnolla kiinni päällisessä, tikkasin pinnat vielä erikseen, enimmäkseen saumojen kohdalta. Sitten otin kaavan, tasoitin ka

Arvaa, mitä tässä kuvassa tapahtuu! Ennen kuin paljastan piilokuvan salaisuuden, esittelen uuden tilkkupussukan, jonka nimi on Vieraisilla. Nimi viittaa tunteeseeni: on kuin tätä ommellessa olisin ollut vieraisilla, koska tilkut ja niiden värit eivät olleet alkujaan omiani. Kummallakin puolella on kolmio-neliöitä, jotka ompelin ystäväni Soilen kolmioresursseista. Sain niitä häneltä satoja! Pohjaan osuvat palat ovat enimmäkseen Instagram-ystävältäni Sigiltä saamastani aarrerasiasta. Vaikka olen käyttänyt hänen neliöitään useammassa projektissa, niitä riittää aina vain! Vieraisilla-pussukan vuori on myös saman oloista, syksyisempää värimaailmaa, mutta kangas on ihan itse valittu ja ostettu. Vieraisilla-pussukka on Avoin-mallistoa ja kooltaan seuraavanlainen:  Leveys ylhäältä noin 25 cm Korkeus noin 19 cm Pohjan leveys noin 7,5 cm. Nyt paljastan piilokuvan salaisuuden. Alun piilokuva syntyi tilanteessa, jossa olin asettanut Vieraisilla-pussukan vihreämmän puolen kuvattavaksi puut

Minulta pyydettiin kännykän suojapussia, jonka piti olla siis tietyn kokoinen. Hirvitti! On niin vaikea osua tiettyyn mittaan. Mutta peloistani huolimatta osasin ommella – tai ainakin luulen niin – kännykkäpussin, joka on sopivan kokoinen. Se sai nimekseen Joonas. Kyllä yksi kesävarvaskuva sopii mukaan, vaikka blogini keskittyy tilkkutöihin, ei minuun. Pussukka valmistui kesäisenä iltana, ja kuvasin sen ilta-auringossa. Muurahaisenpolkutikkaus teki pinnasta jotenkin dinosaurusmaisen, minkä huomasin vasta kun pussukka oli valmis. Onnekas sattuma siis. Joonas-tilkkupussi on sekin Avoin-mallistoa ja sen strategiset mitat ovat seuraavanlaiset:  Leveys ylhäältä noin 18,5 cm Korkeus noin 13 cm Pohjan leveys noin 2 cm.  Joonas-pussukalla on sen verran vähän syvyyttä, että se on melkein Tilkunviilaajan Hejsan-mallistoa, mutta ei sentään aivan. Vuorikankaissa on myös kivat kuosit. Tällä Tilkunviilaaja-merkin puolella on tipuja (joista vain yksi näkyy). Ja toiseksi vuorikappaleeksi raaskin

Otin aikamoisen etumatkan tammikuussa 2021 julistaessani Lastu-tilkkulaukkuni valmiiksi. Luotin siihen, että nopeasti tekaisisin sen vetoketjuun päättelylipareen ja lisäisin vetimeen lenksun. Ehei, en tekaissut nopeasti! Laukku virui melkein valmiina noin vuoden ja seitsemän kuukautta, mutta nyt se on vihdoinkin lopullisesti valmis. Uhosin vielä huhtikuussa 2020, että minun olisi kohta pakko ruveta viimeistelemään laukkua, jonka olin jo väittänyt valmistuneen. Hohhoijaa! Tämän ihmisen ”kohta” on erittäin joustava käsite. Tällä välin varastoihini oli ilmestynyt uusia kankaita, joista nappasin kivan Tula Pinkin vetoketjun päättelykappaleeksi. Se sopii vetoketjun ja myös tilkkulaukun väreihin. Vetoketjun vetimeen tulevan kangaslenksun leikkasin jostain jäännöskaitaleesta. Heittelen erityisesti vinokaitaleiden loppupätkiä ompelupöydän tarvikekasoihin. Niistä löytyy usein sopivan värisiä lenksuihin, jotka syntyvät noin 2,5 cm x 15 cm palasta. Sellaisella pätkällä ei tee juuri muuta, mutt

On hienoa kun tilkkutyö saa hyvän kodin ja omistajan, joka käyttää työtä mielellään. Ompelin Tyttären tietokoneelle Paikkatasku-nimisen kotelon vuonna 2014, ja kotelo on ollut jatkuvassa käytössä siitä asti. Tyttären kotiin muutti loppukesällä kokeilunhaluinen kissanpentu. Tässä hän testailee, olisiko Paikkataskussa mukava lepäillä. Aikamoinen huiskahäntä! Kuvassa näkyy myös Tyttären kodissa pitkään viihtynyt Sisäinen villapaita -tilkkupeitto. Paikkatasku-kotelossa oli hauska oleilla noin kokeeksi, mutta taisi kisu sittenkin tuumia, että toisenlainen peti on parempi. Koteloa tarvitaan muutenkin muualla, sillä sitä pitäisi pienentää, koska tietokone on juuri vaihtunut toiseen. Vai ompelisinko sittenkin ihan uuden kotelon?

Nyörein tai nauhoin suljettava pussi on varmasti yksinkertaisimmasta päästä käsityö, mutta halusin pelata varman päälle ja katsoin siksi ohjeen Jeni Bakerin Lined Drawstring Bag -tutoriaalista. Ompelin nimittäin kerran paperipussia muistuttavan pussin – tai minun piti tehdä sellainen, mutta mittasuhteeni olivat kamalat, ja pussista tuli käyttökelvoton ja susiruma. (Yritin etsiä kuvaa siitä, mutta vaikka olen esitellyt jos jonkinlaista mokaani, niin tätä en löytänyt.) Taisin suivaantua tekosestani niin, että heitin sen suoraan roskikseen, ilman yritystäkään uusiokäytöstä. Tutoriaali toimi (vaikka muunsin sitä hivenen) ja sain ommelluksi kivan pussin. Annoin sille nimen Tomppa , koska sen kankaassa on Tom of Finland –kuosia. Pussin vieressä näkyvät pyöreät jutut ovat ekovanulappuja. Niihinkin katsoin sen verran netistä ohjetta, että sain selville mitan. Katsoin myös, mistä materiaalista muut ovat tällaisia tehneet. Tekemäni vanulaput ovat reunoista rispaantuneen froteepyyhkeen

Sain uuden ”sormitietokoneen” eli tabletin. Entinen meni kiertoon, mutta haa! Sille entiselle värkkäämäni säilytys- ja kuljetuskotelo pääsi vihdoinkin käyttöön, sillä uusi tabletti on pienempi. Tein nimittäin muutama vuosi sitten ihan itselleni, vaivoja säästämättä, iPad-kuljetuskotelon. Siitä tuli liian pieni! Tuttu tilanne minulle – jouduinhan juuri purkamaan valmistamani tietokonetaskun ja suurentamaan sitä joka suunnasta. Huomaan myös, että olen aikaisemminkin tehnyt tähtikuvioita, joilla on epämääräisen kokoiset ja muotoiset sakarat. Olin unohtanut, että minulla on tähtikokemusta. Ommellessani äskettäin tähtikuvioista blokkia killan blokkiarpajaisiin luulin olevani uuden äärellä. Onneksi on muistiinpanot ja kuvia! Muistini on kyllä uskomattoman hatara. Yhtä epäluotettava kuin mittaus- ja mitoittamistaitoni. Minun ei siis tarvinnut ostaa tablettikoteloa eikä minun todellakaan tarvitsisi ostaa lisää kankaita, mutta silti – tässä hankintani viime torstailta: Hehkuva

Jos olet seurannut blogiani pidempään, saatat muistaa, että vuoden 2010 tienoilla tehtailin jatkuvalla syötöllä tilkkulaukkuja. Ompelin niitä melkein järjettömän määrän (mutta en ihan järjetöntä määrää, koskapa kolmea tai neljää lukuunottamatta kaikki löysivät ainakin jokseenkin vapaaehtoisen omistajan). Kirjoitin tilkkulaukusta ohjeenkin, jonka ensimmäistä osaa on käyty lukemassa yli 6000 kertaa. Osia 2 ja 3 on katsottu vain parituhatta kertaa. Ehkä sangat ja laukun viimeistely ovat niin helppoja juttuja, ettei niihin tarvitse ohjetta. Palasin menneisyyteen vain ajatuksen tasolla. Pidin ohjeessa valmistuvan tilkkulaukun itse, ja laukku elelee ihan nykyisyydessä. Kuva on vain muutaman päivän takaa ja siitä näkee, että tilkkulaukkuni on kestänyt noin seitsenvuotisen elämänsä hyvässä kuosissa: Laukkutehtailuni loppui aika pian tämän jälkeen. Johonkin se tilkkulaukkuinnostus vain hävisi. Onneksi tilkkutyöharrastukseni jatkuu. (Tosin perhe saattaa olla tästä hiukan eri mieltä – e