Tilkunviilaaja

Lauantaina 25.7.2020 pääsin pitkästä aikaa näkemään näyttelyn täydeltä tilkkutöitä! Kävin Alvettulan seuratalolla tutustumassa Sanna Parankon tilkkutöihin. Näyttely on tätä kirjoittaessani jo purettu, ja jaan siksi muutamia kuvia siellä näkemistäni töistä. Ensimmäiseksi vastassa oli heinäseipäitä ja niiden varjot pellolla. Sanna oli ommellut peiton syntymäpäivälahjaksi veljelleen. Yksityiskohtakuvassa näkyy myös tikkaus, jonka oli toteuttanut Soile Töölön Tilkkupajasta. Muut näyttelyn työt olivat Sannan itsensä tikkaamia. Näyttelyn värikkäin työ kuvasi Sannan isän värikästä elämää:   Mielikuvitukseni ei riitä keksimään, mitä kaikkea tällaiseen elämäntaipaleeseen on voinut kuulua. Värikylläisyyttä totisesti riitti!  ”Elämäni aurinko” -nimisen tilkkupeiton Sanna oli ommellut lahjaksi siskolleen.   Pidin paljon myös ”Skräppisydän”-tilkkuseinävaatteesta. Sydämet on ommeltu samanlaisella mallilla, joka julkaistiin äskettäin Tilkkulehdessä. Muistan sen hyvin, sillä ompelin ohjeen mukaan ko

Ompelupöydän viereiselle hyllylle oli kertynyt sen verran jäännöspaloja, että pidin parhaana rakennella niistä pari uutta tilkkupintaa. Eipä aikaakaan, niin tilkkupinnat olivat pussukan muotoiset! Annoin tälle luomukselle nimen ”Silittämättä siisti”. Kissa ja silitysraudat veivät ajatukset luontevasti silittämiseen. Tavoittelin pussukalle varovaisesti vähän leveämpää ja matalampaa muotoa, mutta epäonnistuin. Samanlainen epämatala tästä taas syntyi kuin yleensä pussukkani ovat.  Silittämättä siisti -tilkkupussukka oli vähällä saada pinkin vetoketjun, mutta viime tingassa vaihdoin violettiin. Ajattelin sen tuovan hieman enemmän särmää tai yllätystä pussukkaan.  Tikkauksiin otin inspiraation tilkkujen muodoista. Löysin toiseen pintaan Sinivuorten yö -tilkkupeiton tähtiblokeista jostain kumman syystä yli jääneen sakarapalan, jonka tummansininen osuus tuntui vaativan selkeää tikkausta. Tummansinisiä reunoja pitkin kulkevat viivat jatkuvatkin yli koko tilkkupinnan.  Toiselta puolelta löy

Työni taloudellisuuden parissa jatkuvat, eli rakentelen edelleen economy-blokkeja. Vaaleahkot tai joka tapauksessa tummanharmaasta hyvin erottuvat kankaat yhdistän tummempiin kolmioihin ja tummemmat kankaat saavat sisälleen vaaleat kolmiot. Kuvassa on valmiita vaaleakolmioisia blokkeja ja keskeneräisiä tummakolmioisia.  Kun olin saanut myös tummakolmioiset blokit valmiiksi, asettelin kaikki saman erän blokit yhteiskuvaan:  Joskus taas kerralla valmistuu erittäin kirjava joukko blokkeja! Olen nyt ommellut jonkin verran yhdeksän blokin kokonaisuuksia. Niissä pyrin tumma-vaalea-tumma-vaalea-järjestykseen. Sinisessä ja vihreässä kokonaisuudessa onkin kiva rytmi, mutta punasävyinen näyttää hiukan epämääräiseltä. Olin väkertänyt valtavan pinon blokkeja ja luulin jo lähestyväni maalia, mutta olin vasta alle puolessa välissä. Vähän pettynyt olin! Mielelläni ompelen näitä, mutta jakaisin välillä jonkun muunkin aiheisia kuvia. No, jaan sitten kuvan Kissasta, joka lepää ”Värienergiaa”-tilkkupeit

...Tai ehkä ennemminkin toiveiden ajattelua! Viime vuoden joulukuun viimeisenä päivänä julkaisin tilkkuvuoteni 2019 yhteenvedon, jonka ohessa esitin viisi toivetta vuodelle 2020. Vuosi on nyt eineen verran yli puolen välin: miten ovat toiveeni mahtaneet toteutua?  Ensimmäisenä toiveenani oli, että Tilkkuyhdistyksen 30-vuotisjuhlavuoden tilkkupäivät Järvenpäässä onnistuisivat. - Vuosi ei ollut käynyt täyttä kolmannestaankaan, kun tämä toive romuttui täysin. Tilkkupäiväthän jouduttiin koronapandemian takia perumaan kokonaan. Toiseksi toivoin keksiväni hyvät jutut puheenvuorooni aiheesta ”Värit – uhka vai mahdollisuus”! Toivoin myös saavani paljon kiinnostuneita kuulijoita. - Keksin mielestäni julkisesti esitettäviksi sopivat ja riittävän hyödylliset jutut puheenvuorooni, ja pidin sen Facebook Live -tapahtumana. Tilastot näyttivät, että puhettani seurasi parhaimmillaan noin sata ihmistä. Sen lisäksi moni katsoi esitykseni tallenteena myöhemmin. En tiedä, olisinko tilkkupäivilläkään sa