Tilkunviilaaja

Rupesin tammikuun loppupuolella ompelemaan resurssipalojani neliöiksi, joista ajattelin valmistaa keskipalat uuteen blokkimalliin. Tai ei se mikään uusi malli ole – tilkkuilijat ovat tehneet vastaavia vuosikausia, ja itsekin ompelin vastaavat blokit Kylä lähtee -seinätekstiiliini.   Kylä lähtee -projektista tämä malli jäikin mieleeni. Esittelin projektia sen alkuvaiheessa, ja nyt on aika esitellä sen loppuvaihetta.  Kalkkiviivoilla sain vielä kahdelta taholta uusia resursseja, joita käyttelin innoissani. Keskineliöistä tuli vähän erilaisia kuin pelkistä omista resursseista olisi syntynyt. Tykkäsin ommella keskineliöitä. Ne syntyivät joutuisasti sarjaompeluna! Tässä kuvassa on paljon niistä minulle vieraammista resursseista ommeltuja neliöitä. Vaikka ensin ajattelin tehdä peittooni kokonaan tummanpuhuvan taustan, päädyin projektin edetessä tekemään myös hyvin vaaleapohjaisia blokkeja. Lopulta koitti päivä, jolloin laskin blokkeja olevan tarpeeksi. (Tiedän, etten voi täysin luottaa l

Viime vuonna Amity-tilkkupeittoa ommellessani huomasin tykkääväni eniten blokkeihin tarvittavien tilkkusilppurivien rakentamisesta. Koska tilkkupinta rakentuu isoista neliöistä, rivien rakentelu oli nopeasti suoritettu. Mietin, voisiko vastaavia rivejä käyttää myös jossain muussa blokissa ja keksinkin nopeasti tavan. Leikkasin reilut 4 tuumaa kertaa 5 tuumaa paloja suunnilleen yksivärisistä kankaista, halkaisin palat pitkittäin satunnaisesta kohdasta satunnaisen vinolla viillolla ja sovittelin silppurivit väleihin. Silitin ja tasoitin viiden tuuman neliöiksi. Silppurivejä syntyi helposti! Tähtäsin vähän reilun kahden tuuman levyisiin ja noin 5-6 tuuman pituisiin. Kaikki kankaat ja palat kävivät tarkoituksiin. Jos tilkku sattui olemaan liian kapea, laskin sen syrjään ja odotin, että sille löytyy sopivan värinen pari. Ompelin ne yhteen ja käytin sen jälkeen silppuriveissä. Rivien ompelemisessa kaksi asiaa oli hauskinta. Ensiksi, pääsin sovittelemaan kankaita toisiinsa. Jotkut yllättävä

Hyvä Tuomas joulun tuopi. Tuomaan päivänä luukusta löytyy taas nuortenkirja eli Britta-Lisa Koivun Taivas, mikä sisar! Taivas, mikä sisar! on Runotyttöjen ohella paras nuortenkirja ikinä! Ymmärrän toki, että arviossani on mukana aika tavalla nostalgiaa. Amerikkalainen sisar olisi minullekin kelvannut, mutta vielä enemmän halusin itse Amerikkaan luettuani tämän kirjan ensimmäisen kerran noin 10-12-vuotiaana. Sen jälkeen olen lukenut tämän varmasti 20 kertaa uudelleen. Toimii aina! Koska amerikkalainen päähenkilö oli vähän poikatyttömäinen, nostan esiin uudehkon teokseni Tyttöpoika. Vinkki: Mikäkö vinkki tähän liittyy? Tietenkin se, etteivät pussukoiden pintojen tarvitse olla samanlaiset tai edes saman väriset, koska niitä harvoin katsotaan yhtä aikaa. Sisaresta tuli puolestaan mieleen Siskontähti-pannulappu. Sen valmistumisesta kirjoitin joulun alla vuonna 2011, joten se sopii Tuomaan-päivän tunnelmaan oivallisesti. Toinen vinkki: Olisi kiva vinkata tässä pannulapun taittelutekn

Tänään luukusta putkahtaa Robert Harrisin romaani nimeltä Enigma. Se kertoo brittien koodinpurkajista, jotka käyttävät Enigma-laitetta toisen maailmansodan aikana. Olen lukenut Enigma-kirjan ainakin neljä kertaa, ja jokainen kerta on ollut antoisa lukukokemus. Pakkohan sille oli antaa viisi tähteä. Muistan, että ensimmäisellä kerralla kirja tuntui upealta. Kirjassa on paljon kiinnostavaa tietoa, joten siitä myös oppii asioita. Erittäin hyvin kirjoitettukin se oli. Ja vaikka kaikki oli kuvitelmaa, henkilöt ja tapahtumat tuntuivat todellisilta. Olen uskollisesti lukenut Robert Harrisin muitakin historiallisia romaaneja, mutta mikään ei ole aivan yltänyt tämän tasolle. Ehkä hän on ruvennut olemaan kunnianhimoisempi. Ainakin viimeisimmät kirjat ovat paljon tätä paksumpia ja niitä on siksi aika uuvuttava lukea. Esimerkiksi yksi, paavin valinnasta kertova kirja pitkästytti minua, vaikka periaatteessa tarina oli kutkuttava. Pohdin jo, että täytyisi ehkä lopettaa hänen kirjojensa lukeminen,

Kissamme "Sakke" tässä naukuu minulle, etten ole muistanut/ehtinyt päivittää blogiini uusinta tilkkupintaa, jonka kokosin vaihteeksi melko isoista paloista. Päätin käyttää kolmioviivaihtani, koska sellaisen olin kerran hankkinut, ja ommella kolmioista kuusikulmioita, jotka ompelisin yhteen ilman yhden yhtäkään Y-saumaa. Esittelin alkavaa projektia ja hassusti miniatyyrikokoon leikkaamaani koepalaa blogikirjoituksessani kolme tilkkutyöprojektia. Pian sen jälkeen olin kerännyt oransseja, pinkkejä, persikanvärisiä, vaalean ja tummemman punaisia ja erilaisia keltaisia kankaita ja leikannutkin niistä leveitä kaitaleita. Ompelin leveän kaitaleen pitkiin reunoihin mustasta ja valkoisesta yhdistämäni kaitaleen, silitin ja vasta sen jälkeen leikkasin kolmiot. Sain kolmion ”alareunaan” kaksivärisen kehyskaitaleen. Sitten kun yhdistin kolmiot kuvan osoittamalla tavalla, kuusikulmioiden ympärille muodostui musta ääriviiva ja valkoinen välikaitale. Vaikka pinkki-oranssi-keltaiset kuus

Muutama päivä sitten sain valmiiksi tilkkupussukan, jonka väritin hiukan eri tavalla kuin yleensä. Pussukan nimi on Marit, ja tässä hän poseeraa kivojen kesäkukkien kanssa: Tiedän, että kesäkukkapurkissa on myös kukkivaa rikkaruohoa, mutta antaa olla. Kokonaisuus on kiva. Ja jos rikkaruoho alkaa viedä elintilan kunnon kukilta, kiskaisen sen pois! Ompelin vaihteeksi pussukan, jonka kumpikin puoli on jokseenkin samanlainen. Väritys on muutenkin melko hillitty! Kokosin väriosuudet pienistä tilkuista, mutta pitäydyin suunnilleen samoissa sävyissä. Tilkkupintoja oli kiva rakennella näinkin! Sisällä on kiva, lomailuun viittaava kuva. Niin, ja sateenkaaren värisiä sydämiä. Toivon tilkkupussukan uuden omistajan ilahtuvan katsoessaan Marit-pussukkansa sisään! (Saattaa olla, että piilotan sinne vielä toisen, syötävän yllätyksen.) Minun on merkillisen vaikea päättää pussukoiden vuorikankaista. Olen niin kiintynyt tilkkuihini, että en raaskisi käyttää isompia paloja. Pienimmistä paloista tuli

Kaikki muu tässä kirjoituksessa on kylmää realismia; vain tilkkupeiton nimi tuntuu toiveajattelulta. Esittelemäni uuden teoksen nimi on nimittäin Noususuhdanne. Tilkkupeitto on koottu enimmäkseen jäännöspaloista eli resursseista. Leikkasin vain muutamia kaitaleita pitkistä kankaistani. Inspiroiduin tähän @augusthimmel -nimisen tilin yhteisompeluhaasteesta nimeltä Scrap in a Box. Otetaan pieni tilkku, ommellaan sen ympärille kaitaleet, silitetään ja tasoitetaan 3,5 tuuman neliöksi. Ellei pala ole tarpeeksi iso, ommellaan vähän lisää ympärille – samaa kangasta tai saman väristä. Aloitin työn niin, että käytin yhdestä tilkkusäilyttimestä (pieni, virkattu vasu) mahdollisimman paljon valmiita kaitaleita. Neliöistä tuli silloin minkä sattuu värisiä, ja hyvä niin. Kaitaleet riittivät yllättävän useaan blokkiin, vaikka säilytin oli yksi pienimmistä varastossani. Huomaan, että projektia aloittaessani uhosin ompelevani 1080 blokkia, mutta en ommellut. Peitosta tuli vähän pienempi – vain 720