Tilkunviilaaja

Ompelin Lions Club Helsinki Kampin leijonien lahjoittamista solmioista tilkkupeiton, joka sai nimekseen ”Kalaasit”.  Kalaasit-nimeä ehdotti Töölön tilkkupajan Soile, ja nimi sopii peitolle erinomaisesti, sillä se arvotaan Ruoholahden Kalaasit –tapahtumassa Helsingin Ruoholahden torilla lauantaina 17.5.2014. Peittoarpajaisista saadut tulot menevät uuden lastensairaalan hyväksi. Töölön tilkkupaja lahjoitti ja toteutti peittoon tikkaukset. Soilen upeat tikkaukset näkyvät selvemmin peiton taustapuolella: Ompelin taustapuolelle muutamia solmioista irrottamiani valmistajamerkkejä. Harmi, etteivät ne erotu kuvassa! Peitto on kooltaan noin 140cm x 190cm. Suurin osa kankaista on silkkiä ja polyesteriä – vain punainen ja mustanpuhuva kehys on ommeltu tilkkutyöpuuvilloista – joten tilkkupinnassa onkin upea kiilto. Peitto on mukavan pehmeän tuntuinen ja taipuisa. Kanttasin peiton tilkkutyöpuuvillasta leikkaamallani vinokaitaleella. Kanttauksessa on pieni pätkä myös k

Lahjoitussolmioista ompelemani tilkkupeiton silkkinen kiilto on entistäkin enemmän edukseen nyt, kun Töölön tilkkupajan Soile tikkasi sen: Ompelin tilkkupeiton voitoksi arpajaisiin, joilla Lions Club Kamppi voi kerätä varoja uuden lastensairaalan hyväksi. Töölön tilkkupaja lahjoitti peittoon tikkaustyön. Peitto arvotaan Helsingin Ruoholahden torilla ensi lauantaina 17.5.2014, Ruoholahden Kalaasit –tapahtumassa. Tilkkupeitto on siis ommeltu klubilaisten Leijonien minulle toimittamista solmioista. He lähtivätkin täydellä innolla hankkeeseen ja sain solmioita parin, kolmen muovikassillisen verran. Peittoon sain käytetyksi vain osan kaikista saamistani solmioista, joten ehkä toteutan jonain päivänä toisenkin/kolmannen/neljännen peiton heille! Purin ja pesin kaikki solmiot ennen kuin ompelin ne tilkkupinnaksi. Peitosta tulee kooltaan noin 140 cm x 190 cm. Tasoitin sen eilen (ja käytin apuna syntymäpäivälahjaksi saamaani lasersuorakulmaa ) ja minun täytyy vielä kantata peitto

Käytin lomapäiviäni solmiokankaista kokoamani tilkkupinnan viimeistelyyn eli yhdistin blokit yhtenäiseksi pinnaksi, mittailin puolin ja toisin, leikkelin pari kehyskaitaletta ja ompelin. Vasta kehykset kiinnitettyäni ja niitä silittäessäni tuli mieleen, olisikohan kehystenkin takana pitänyt olla ohutta vanua? No, se on myöhäistä – en rupea enää muuttamaan asiaa. Nostin valmiin tilkkupinnan ulos kuvattavaksi, jotta saisin edes jotenkuten oikeat värit kuvaan. Mietin jonkun aikaa reunakaitaleiden värejä. Ohut kehyshän on kirkas punainen ja olisin oikeastaan halunnut siihen vähän tummemman punaisen, mutta en toisaalta halunnut koota kehystä useammasta eri kankaasta. Tilkkupinnassa on ihan tarpeeksi erilaisia kankaita jo! Ompelin sisemmän kehyksen tilkkupintaan erittäin huolellisesti. Tällä kertaa tein jopa niin, että mittasin tilkkupinnan kahdesta kohdasta noin keskeltä ja leikkasin mitan mukaiset kaitaleet, jotka sovittelin ommellessani uloimpaan reunaan. Ajattelin tilkkupinnan k

Asettelu seinäni lattiani on taas ollut kovassa käytössä eli ompeluhuoneessa makkarissa ei ole pystynyt kunnolla kävelemään kahteen päivään, kun olen asetellut solmiokangasblokkejani peittojärjestykseen. Kuvassa asettelu oli aluillaan. Päädyin asemoimaan blokit kiinni toisiinsa, ilman välikaitaletta. Läiskin ensin blokit mielivaltaiseen järjestykseen ensin niin, että ruskeasävyisimmät blokit olivat keskellä ja punasävyisimmät niiden kummallakin puolella. Lisäsin harmaa- ja sinisävyisimmät blokit reunoille ja totesin, ettei järjestely miellyttänyt silmääni. (Kuvan värisävyt ovat mitä sattuu vaikka yritin niitä säätää, joten tästä ei saa käsitystä suuntaan eikä toiseen.) Asettelin sitten blokit värijärjestykseen niin, että ruskeimmat olivat alimpana, sitten punasävyiset ja kaikkein vaaleimmat (tai joissa vaaleaa oli runsaasti uloimpana kerroksena) ylhäällä. Kuvassa siis oikea reuna on ikään kuin yläreuna. Kuten näkyy, kolme blokkia uupui vielä. Tein puuttuvat blokit

Olin ajatellut ompelevani kaikki tarvitsemani solmiokangasblokit ensin valmiiksi ja tasoittavani ne vasta sitten, mutta en malttanut! Tasoitin ensin yhden ja sitten vielä kaksi lisää. Sain lopetetuksi tasoitteluni siihen. Huomasin ommelleeni hiukan turhan isoja blokkeja ja jouduin leikkelemään neliöitä aika tavalla pienemmiksi. Opin tästä kuitenkin sen, että leikkasin seuraavat vanuneliöt vain vähän tarvitsemaani neliötä suuremmiksi. Pohdin tässä myös, pitäisikö minun ommella neliöiden väliin kaitaleet vai yhdistääkö neliöt suoraan toisiinsa. Tätä jään miettimään.

Minulla oli yksitoista solmiokankaista ommeltua tilkkublokkia jo kasassa, kun tajusin, että niistä jokaisessa oli tumma uloin kierros! Eihän sellainen kävisi päinsä! Tiedän kokemuksesta, että moniväriset kaitaleista kierretyt neliöt muotoutuvat kivaksi tilkkupinnaksi helpoiten niin, että joka toisessa on tumma ja joka toisessa vaalea reuna. Minun tilkkupeitostani oli tulossa vaikea sommiteltava. Ei auttanut muu kuin keskittyä ompelemaan tietynlaisia blokkeja, mikä on tietysti paljon improvisoimista vaikeampaa. (Näyttävätkö tuon uloimman kankaan kuviot teistäkin jotenkin iilimadoilta? ) Vaaleita solmiokaitaleita löytyi, mutta ei koko kierrokseen. Yhdistin kahta erilaista (ja jouduin jatkamaan toista myös leveyssuunnassa). Tästä blokista tuli jotenkin juhlallisen näköinen: Valtaosa solmioista on tummia tai korkeintaan keskivärisiä, joten vaaleuden saaminen uloimmaksi vaatii taiteilua. Onneksi minulla on käytössäni kymmenittäin solmioita! Niistä riittää sentään vaaleahk

Kissa varmaan ajatteli, ettei töistäni tule mitään, ellei se tule auttamaan. Niinpä se ensin tutki ompelupöydällä olevat kangas- ja tarvikevarastoni ja meni sitten prässäämään solmiokankaista ompelemiani tilkkublokkeja. Kuvassa se ehkä miettii, että apu olisi minulle tervetullutta muidenkin töiden kanssa. Ompelupöydällä siis hanhityö, joka odottaa nimilappua ja ripustuskujaa; Kissan alla solmiotilkkublokkeja; ja tilkkupussukka ennen kokoamistaan. Jotain kiinnostavaa näköpiirissä? Ehkä. Tai sitten se pohtii, kävisikö tilkkublokin päälle kunnolla lepäämään. Olinpa ahkerana  Muutama solmiokankainen blokki on tullut valmiiksi tänään. Tosi nätti ja jotenkin lapsekas – keskikappaleen kirahvi tietysti antaa omanlaisensa sävyn koko blokille. Joku lukija ehkä ihmetteli, minkä kumman kankaan voisin sovittaa merkilliseen solmiokankaaseen. No punaisella täydensin: Oranssin tilkkutyöhanhen olen ehtinyt tikata, tasoittaa ja myös kantata: Hanhi näyttää sopivan pullea

Helsingin tilkkukilta Syyringin tilkkutyönäyttelyn avajaiset lähestyvät – enää noin kuukausi aikaa, niin minunkin töitäni voi katsastaa Taide-Laaksossa eli Laakson sairaalan kahvilan seiniltä. Siksi niitä viimeisiä täytyy viedä kohti valmistumista! Esimerkiksi tämä oranssi hanhi: Kuva on ollut valmiina niin kauan, etten enää uskalla edes muistella, ja hanhea kehystävät ruohot tai oksatkin ovat olleet paikallaan jo pitkään. Eilen sain vihdoinkin vanutikkauksen aloitettua! Hanhen taustalla oleva kangas vain on kovin kirjavaa, joten hienotkaan tikkaukset eivät siitä juuri erottuisi. Minun tikkaukseni eivät ole erityisen hienoja, mutta valitsin sentään vaaleanruskean tikkauslangan, jotta tikkaukset olisivat sävyltään lähellä kuvion värejä. Päätin tehdä hanhiosuudesta pulleamman ja leikkasin sinne ylimääräisen vanupalan. Piirsin hanhikuvion mukaan kaavan ja kaikki ja harsin muutamalla pistolla hanhikankaan nurjalle puolelle. Eiköhän se nyt jäänyt riittävän pulleana koholle litt

Sain hillityksi käden väpätystä sen verran, että sain kelvollisia kuvia solmiokangasblokeista. (Kerroin tässä "kantit kohdilleen" -postauksessa, etten voinutkaan näyttää solmiotyön edistymisestä yhtään kuvaa, koska ne tärähtivät jokainen.) Kuvassa vasemmalla ylempänä ensimmäinen valmiin kokoinen blokki, jossa on keskellä leijonan kuva ja seuraavassa kaitalekerroksessa Lions-solmiota. Oikealla ylhäällä on minusta aika hieno blokki, lähinnä tuon ulomman vinoraitakaitaleen takia. Alemmassa blokissa näkyy, että valitsin osaan blokeista keltaisen keskustan. Tässä blokissa on kakkoskerroksena ärtsyn raidallista solmiokangasta, joka tuo blokkiin vähän tähtimäistä kuviota. Sitten jatkoin kivaan vinoraitablokkiin vielä yhden kierroksen: Pihistelin kaitaleiden leveyden kanssa ja jouduinkin sitten ompelemaan toisen samanlaisen kaitaleen ensimmäisen viereen, että blokista tulisi riittävän iso. Näitä on kyllä hauska tehdä! Kaitaleita on nopea leikata ja koska minulla on

Blogini viettää valitettavaa hiljaiseloa, koska ahkeroin ainoastaan suomalais-brittiläisen kangasvaihtotyön parissa, eikä sitä saa esitellä julkisesti. Hitsiläinen! Näyttäisin mielelläni, miltä tekemäni blokit näyttävät ja millainen pino minulla niitä on valmiina (no ei kovin kummoinenkaan pino ole). Kangasvaihtotyön lomassa en ehdi keskittyä vaativiin juttuihin, mutta lahjoitussolmioita pystyn käsittelemään. En ole laskenut, mutta valtava määrä niitä on! Tässä otantana vain muutama: Näiden joukossa muuten pilkistää punainen, joka on varmasti onnen omiaan hirsimökkiblokkien keskipalana! Olen purkanut kymmeniä solmiota alkutekijöihinsä ja huomannut, että niiden rakenteessa on mielenkiintoisia piirteitä. Miltei poikkeuksetta solmio on kolmesta kappaleesta yhdistetty. Leveä osa, kapea osa ja kaulan ympärille tuleva osa. Solmion sisällä on jäykiste, muistaakseni nimeltään vatiini. Kalliissa solmioissa se on yhdestä kappaleesta mutta useimmiten siinä on kaksi osaa, joita ei ole

Vaikka muovikasseissa on kauppaketjun logo, en mainosta heidän tuotteitaan tai myymälöitään. Kahdesta kassistani purkautui ulos tällainen röykkiö: Sain lahjoitussolmioita, joista valmistan Töölön Tilkkupajan Soilen esimerkin mukaisesti tilkkupeiton. Kasassa on varmasti ainakin neljä kertaa se määrä solmioita kuin tarvitsisin yhteen peittoon, mutta sittenpähän pääsen vapaasti sommittelemaan. Solmioiden kuosivalikoima on vinkeä. Toiset ovat perusraidallisia, toiset tavallisen värisiä ja toiset... Toisissa on kirahvi- ja norsukuvioita. Jotkut ovat sinisävyisiä ja salmiakkiruudullisia. Ja joissain on sanoinkuvaamattomia kuvioita. Puran kaikki nämä ihanuudet ensin, poistan välivatiinit, avaan teräviksi ommellut päät ja pesen sekä silitän nämä märkinä. Ripustan miltei kuivaksi silitetyt solmiot kuivumaan ja kun ne ovat täysin kuivat, siirrän ne solmiokassiin. Seuraavassa vaiheessa leikkaan nämä vaihtelevan levyisiksi mutta toivoakseni suorahkoiksi kaitaleiksi,