Tilkunviilaaja

Sain valmiiksi tilkkupeiton, jonka ompelin epämääräisen epätasaisista, hirsimökkiblokin tekniikalla ommelluista blokeista. Käytin pintaan vihreitä ja violetteja kankaita ja paljon valkoista. Vihreästä ja violetista sain tilkkupeitolleni nimen Elokuunasterit. Ompelin ensimmäiset blokit maaliskuussa 2021. Kerroin silloin hällä väliä -tyyppisestä työskentelytavastani. Näissä blokeissa ei tarvinnut sovitella saumoja eikä muutenkaan ommella tai edes leikata kovin tarkkaan. Suosittelen tätä rennohkoa projektia kaipaavalle. Lopuksi kyllä silitin hällä väliä -blokkini hyvin ja tasoitin ne tarkasti kuuden tuuman neliöiksi. Koska neliöt näyttivät kaipaavan vaaleaa ympärilleen, kehitin välikaitaleet. Ompelinpa kaitaleisiin vielä nurkkaneliötkin. Laskin ja mittasin taas kerran väärin useammalla, oudolla tavalla välikaitaleita kehittäessäni, mutta niin vain sain tilkkupinnan valmiiksi. Ehkä Elokuunasterit-peitto on mielestänne huikea tai kadehdittavan hieno, mutta se ei ole minun suosikkini.

Kaikki 154 ompelemaani vinoviivablokkia ovat nyt yhtenä pintana! Esittelen pinnan kohta, mutta ensin käyn läpi muutaman muun asian – kerron esimerkiksi, miten sommittelin tilkkupinnan, ja jaan muutamia huomioitani käyttämistäni kankaista. Neljä viimeistä valmistamaani blokkia olivat seuraavat: Olette ehkä kanssani samaa mieltä siitä, että niin tausta- kuin vinoviivakankaatkin ovat melko sekalaista seurakuntaa! Miten tällaiset pystyy ikinä järjestämään sopivasti yhteen tilkkupintaan? Miten sommittelin tilkkupinnan? Koska minulla ei ole koskaan tarkkaa etukäteissuunnitelmaa, tilkkupinnan sommitteleminen alkaa lähes aina siitä, että järjestän blokit. Yleensä jaan ne pinoihin, ja useimmiten jaan ne pinoihin tummuusasteen perusteella. Niin tälläkin kertaa. Pinoja oli neljä: tummat, keskiväriset, vaaleahkot keskiväriset ja vaaleimmat. Tässä työvaiheessa vallitsi kammottava helle, ja järjestettyäni nuo noin 154 blokkia pinoihin tipuin hikeä. Kyllä tilkkutyö voi olla hikistä hommaa! Koska m