Tilkunviilaaja

Kiirettä on pitänyt, ja silti minulla on muutama valmis työ odottamassa esittelyä täällä blogissa. Aloitan ensiksi valmistuneesta, eli saanko esitellä: Scilla-tilkkupeitto! Scilla on toinen versio aiemmin toteuttamastani Ohituskaista-tilkkupeitosta. Halusin tehdä tästä mallista kaavan, ja siksi muokkasin blokin kokoa ja peiton väritysideaa aiemmasta. Peitto ommellaan paloista, joissa suunnilleen yksivärisen taustakankaan poikki kulkee värikäs tilkkuraita. Raidat kallistelevat oikeaan ja vasempaan, ja valmiissa peitossa suunnat vuorottelevat. Huomasin, että minun oli yllättävän vaikea lajitella blokit luotettavasti oikeaan/vasempaan kallisteleviksi. Jos keskittymiseni herpaantui yhtään, panin helposti blokin väärään pinoon. Tilkkuraitoja oli hauska ommella! Pyrin pitämään raidat suunnilleen yksivärisinä, paitsi sellaisissa, joissa oli vähän kaikkia värejä. Suunnilleen yksiväristen sovittaminen taustapaloihin oli helpompaa kuin tosi moniväristen. Aioin ensin toteuttaa peiton melko

Keksin kesemmällä aloittaa projektin, jossa yhdistäisin neljän neliön blokkeja tavallisiin neliöihin. Idean alku löytyi netistä, mutta motivaattorina olivat Helsingin tilkkukilta Syyringiltä minulle päätyneet kangaspalat. Niitä oli tarkoitus käyttää Järvenpään tilkkupäivillä killan furoshiki-pajassa ja lahjoittaa menetelmään kokeilleille, mutta tapahtuma peruuntui. No, tekaisin muutaman neliöblokin ja kokeilin, miltä ne näyttäisivät tuon kankaan kanssa. Tämä ei oikein miellyttänyt minua, sillä kuviokangas näytti liian levottomalta. Kokeilin sen sijaan yksivärisempiä harmaita neliöitä: Hmmm, jospa sittenkin kuviolliset sopisivat, kun mukana on yksivärisempiä neliöitä? No, näitte toki esimakua todellisista harmaista kirjoituksessani Kosiskelu-tilkkupussukasta. Kirjoituksessa väläytin peittoaihion keskikohdaksi ajattelemaani kokonaisuutta. Valitsin välineliöihin sittenkin pallokuvioisen kankaan. Minulla oli sitä rajoitettu määrä, ja se saneli keskiosan koon. Arvelin vaaleamman harm

Toukokuussa, omenapuun kukkiessa sain Käpylä-tilkkupeittoni valmiiksi! Käpylä on aiemman, Pellervontie-nimisen peiton toisinto. En ehtinyt kuvata Pellervontie-peittoa kunnollisissa valaistusolosuhteissa ennen kuin se muutti uuteen kotiinsa, mikä on harmittanut minua pitkään. Olikin siis syytä tehdä uusi, jotta saisin kivasta blokkimallista aidomman väriset kuvat. Blokkien ompelun aloitin elokuussa 2023 Tilkkuvestivaaleilla ja pääsin hyvään vauhtiin seuraavana viikonloppuna, jonka vietin Soilen kanssa heidän kesäpaikassaan. Pidin sen jälkeen pitkän tauon ja jatkoin työtä vasta nyt huhtikuussa.  Seuraavassa kuvassa kissamme ”Sakke” tarkistaa, että olen varmasti ompelemassa blokkeihin välikaitaleita oikein. Käpylä-tilkkupeitto osoittautui vaikeaksi kuvattavaksi, ainakin minun laitteistollani, joka on kännykkäkamera. Kännykkään on varmasti pakattu valtava määrä älykkyyttä, joka korjaa oma-aloitteisesti värejä niin, että lopputulos näyttää mälsältä. Esimerkki. Otin peitosta ensin tes

Tämän kevätkauden valmistuneisiin tilkkutöihin kuuluu myös Oikukas-nimen saanut tilkkupeitto, jonka värikkäät osuudet ovat kaikki jäännöspaloista eli resursseista ommeltuja. Inspiroiduin rakentamaan pintaa keikkuvista resurssipalaneliöistä, sillä tein vastaavia blokkeja myös Kylä lähtee -medaljonkityöhöni. Tilkkuneliöitä oli niin kiva rakennella! Kun ne silitti ja tasoitti, niistä tuli vielä hauskemman näköisiä. Ja niin kuin niin monesti, yhdestä neliöstä jäänyt, hyvin pieni pala sopi seuraavan neliön keskustaksi, joten päädyin tekemään aina vain yhden lisää, ja yhden lisää, ja yhden lisää… Olin tilkkupinnasta innoissani jo silloin kun sitä ei ollut vielä tikattu: Tikattu tilkkupinta oli kuitenkin paljon, paljon tikkaamatonta parempi. Ihanan aaltotikkauksen toteutti jälleen Soile Töölön Tilkkupajasta. Vastaavaa tikkauskuviota en pystyisi kotikoneella ompelemaan, vaikka haluaisin – enkä totisesti halua itse tikata näin isoa työtä! Oikukas on nimittäin kooltaan noin 183 cm x 213 cm

Tilkkusilppurivejä ja suorakaiteita sopivasti yhdistelemällä syntyy kiva tilkkublokki. Ryhdyin puuhaan joulukuun alussa 2023, ja jo tammikuun lopulla 2024 pääsin valokuvaamaan valmiin tilkkupinnan. Projektissa oli monenlaista välietappia, joista kerroin laajasti sanoin ja kuvin kirjoituksessani "tilkkuriveistä tilkkublokkeja". Koska tilkkupinta oli peittokokoinen, toimitin sen tietysti luottotikkaajalleni Soilelle Töölön Tilkkupajaan. Hän pyöritteli pintaan ihanat kiehkurat! Levitin kanttaamattoman peiton viipymättä sängylle, jotta sain siitä käsityksen. Tilkkupintahan jalostuu aivan eri tasoiseksi, kun sen tikkaa nätisti. Seuraavaksi pääsin miettimään tulevalle peitolleni nimeä. Tarvitsen nimen, jotta voin valmistaa peittoon nimilapun, jonka kiinnitän ennen kanttaamista. Vähintään yksi nimilapun reunoista jää aina reunakantin alle, jolloin sitä on hankala irrottaa huomaamattomasti. Vorojen varalta! (Ihan kuin varkaat tosissaan vaanisivat tilkkupeittojani! Ainakaan sellaise

Tänään on itsenäisyyspäivä ja monella meistä saattaa olla aikaa ajatella - nopeasti tai hitaasti. Esittelyssä on Daniel Kahnemanin kirjan Ajattelu, nopeasti ja hitaasti. Annoin kirjalle viiden tähden arvion ja kirjoitin siitä suunnilleen näin: Ajattelu, nopeasti ja hitaasti -kirja oli tavattoman kiinnostava ja avasi uusia näköaloja. Se oli kattava, syvällinen ja älykäs, mutta tavallisenkin ihmisen ymmärrettävissä – paitsi aivan loppuosuudet. Se paljasti uskomattomia asioita meidän ajattelutavoistamme. Ihminen voi toisaalta järjellä tietää ja ymmärtää yhden asian ja samanaikaisesti tehdä aivan päinvastaisen, mielestään loogisen päätelmän. Luonnollisesti ajatukseni karkasi tästä kirjasta tilkkupeittoon Ajatus karkaa kesään. Se on yksi ensimmäisistä teoksistani, ja koska tikkauspalvelua ei tuolloin vielä ollut olemassa, tikkasin sen itse kotikoneella. Vinkkasin jo kakkosluukussa tähän työhön liittyvästi, että kannattaisi tikata riittävän tiuhaan. Vinkki: Siksipä keksin tähän eri vink