Tilkunviilaaja

Olen ainakin kerran kysellyt itseltäni, tuliko tilkkupinnastani sittenkin liian kirjava. Olin aloittanut projektin lupaavasti mutta siirtynyt väärän värisiin kankaisiin, ja pinta meni pilalle. Pelastin sen myöhemmin Spektroliitti-peitoksi, mutta paljon myöhemmin. Tänään olen vuosikymmenen verran viisaampi kuin tuohon aikaan, ja uusimmasta tilkkupinnastani tuli juuri sopivan kirjava! Minun ei tarvitse tarttua ratkojaan, vaan voin taitella tämän kaappiin odottamaan Töölön Tilkkupajan paluuta. Tykkään megakirjavasta tilkkupinnastani siksi, että onnistuin kontrastissa. Blokit muodostavat tummia ja vaaleita neliökuvioita, ja ne erottuvat oikein hyvin, vaikka olen käyttänyt jos sun mitä värejä vierekkäin. Toinen syy tilkkupinnan mieluisuuteen on se, että valitsin siihen mieluisia kankaita. Vinkki: Jos haluat lukea lisää näistä onnistumisen edellytyksistä eli mieluisista kankaista ja kontrastista, olen käsitellyt oppeja joulukalentereissani, vuoden 2021 jaksossa 12 – kontrasti on tärkeämp...

Otsikko sopisi suunnilleen jokaiseen kirjoitukseeni, sillä ainahan minä rakentelen nimenomaan kirjavia blokkeja! Uusin projektini tuntuu silti vielä entisiäkin kirjavammalta. Sommittelen blokit yksi kerrallaan. Minulla on tiimalasiblokkeja, kolmio-neliöitä ja pelkkiä neliöitä, kaikki kolme tuumaa kanttiinsa. Keskellä olevan tiimalasiblokin vaaleimmat kolmiot asettuvat alas ja ylös. Niiden ala- ja yläpuolelle tulee vaaleat neliöt ja oikealle ja vasemmalle puolelle tummemmat neliöt. Kolmio-neliöt asettuvat sitten blokin nurkkapaloiksi. Useimmiten se yksi sommiteltu blokki saa ympärilleen muutaman muun, erityisesti jos valmiiksi ommeltuja raaka-aineita on runsaasti. Ompelen blokit, silitän ne ja asettelen sommittelulattialle. Yksi blokki voi olla kiva tai käsittämättömän kirjava ja kummallisen näköinen, mutta kun olen valinnut tummat ja vaaleat palat sopivasti, kokonaisuus näyttää yllättävän rauhalliselta. En tähtää täydellisyyteen. Välillä vaaleiden joukossa on selvästi tummempia palo...

Nelisen viikkoa sitten pääsin taas ompelemaan yhdessä! Ooh, miten hienoa se on joka kerta! Tällä kertaa tapasimme Espoossa, Backbyn kartanossa, jota on myös kutsuttu Kaisankodiksi. Otin mukaan hillityn määrän materiaalia ja valtavan pinon kassakuitteja. Järjestelin materiaalini värien mukaisiin pinoihin ja aloin ommella kaitaleita ja paloja kassakuiteille niin, että toinen pää olisi tummempi ja toinen vaaleampi. Ahkeroin koko päivän, ja sain ommelluksi tällaiset palat: Tässä oli työskentelytilamme. Kaikki eivät ommelleet koneella, mutta jokainen oli sinnikäs ja ahkera. Taukoja pidimme vain ruokailua varten! Taisin saada kartanolta väriruiskeen tai jotain, sillä olen rakennellut kirjavimmista ja värikylläisimmistä paloistani (ja jopa kankaistani) jos vaikka mitä. Jatkoin esimerkiksi kuittiompelua – tosin laajensin palavalikoimaa niin, että aloin jo kärsiä runsaudenpulasta. Alkoi myös tuntua siltä, että näitä pitäisi sentään yhdistellä vaikka tilkkupussukan tai miksei jopa vetoketjula...

Oikeastaan otsikossa pitäisi mainita myös lattia, sillä ompelupöydän tuotokset päätyvät lopulta vääjäämättä lattialle, missä niitä voi tarkastella ja kuvata. Tosin kuvaamisesta ei ole tullut mitään pitkään aikaan, koska valoa ei vain ole. Tätä lukiessaan Mies kehottaisi ottamaan esiin lisävalon, jonka hankin noin kaksi vuotta sitten nimenomaan ratkaistakseni valottomuusongelman – ja jota en ole kertaakaan edes kokeillut ottaa käyttöön. Huokaus. Keskityn kuitenkin kertomaan tilkkutöistä, sillä niistä te olette kiinnostuneita, ette mistään mahdollisista valoratkaisuistani! Aloitan Ikkuna-blokeista. Minulla on koossa noin 80 blokkia, ja olen päättänyt tehdä niitä vielä noin 65 kappaletta. Leikkasin ensin tilkkuja sen värisistä kankaista, joita resurssilaatikosta osui käsiin, mutta kaikenkirjavien blokkien sommittelu alkoi vaikuttaa haastavalta. Ja osaan blokeista oli päätynyt melko huonosti kontrastoivia paloja. Voi minua! Mutta kyllä se siitä! Kävin reilu viikko sitten Tilkkunen-myymälä...

Sain jo marraskuussa valmiiksi tilkkupeiton, johon käytin kaikkia suinkin löytämiäni orpo- ja kokeilublokkeja. Annoin sille nimen Cocktail, ja tässä on sen virallinen valmistujaiskuva: Syksy on tuntunut pitkältä, märältä ja harmaalta tai pimeältä. Tai loskaiselta. Tämä marraskuun päivä on ollut ainoa kunnolla aurinkoinen naismuistiin. Onneksi tajusin lähteä kuvaamaan peiton, sillä siitä ei olisi muuten yhtäkään valoisaa kuvaa. Tästä voit tutkia blokkeja ja eritoten tikkauskuviota lähempää: Taidokkaat tikkaukset Cocktail-peiton pintaan loihti jälleen Soile, longarm-taituri Töölön Tilkkupajasta. Tämä peitto oli jo melko lupaava pelkkänä tilkkupintana – varsinkin verrattuna tekovaiheen ilmiasuun – mutta vasta tikkaus puhaltaa kaikkeen hengen. Vaikka kävin läpi jokaisen kätköni ja etsin esiin jokaisen suinkin löytämäni orpoblokin, löysin Cocktail-peiton valmistuttua vielä vaikka kuinka monta whirlygig-blokkia. Ne olisivat joutaneet tähän mukaan! Tai, voihan olla, että ei-tietoinen ...

Keksin kesemmällä aloittaa projektin, jossa yhdistäisin neljän neliön blokkeja tavallisiin neliöihin. Idean alku löytyi netistä, mutta motivaattorina olivat Helsingin tilkkukilta Syyringiltä minulle päätyneet kangaspalat. Niitä oli tarkoitus käyttää Järvenpään tilkkupäivillä killan furoshiki-pajassa ja lahjoittaa menetelmään kokeilleille, mutta tapahtuma peruuntui. No, tekaisin muutaman neliöblokin ja kokeilin, miltä ne näyttäisivät tuon kankaan kanssa. Tämä ei oikein miellyttänyt minua, sillä kuviokangas näytti liian levottomalta. Kokeilin sen sijaan yksivärisempiä harmaita neliöitä: Hmmm, jospa sittenkin kuviolliset sopisivat, kun mukana on yksivärisempiä neliöitä? No, näitte toki esimakua todellisista harmaista kirjoituksessani Kosiskelu-tilkkupussukasta. Kirjoituksessa väläytin peittoaihion keskikohdaksi ajattelemaani kokonaisuutta. Valitsin välineliöihin sittenkin pallokuvioisen kankaan. Minulla oli sitä rajoitettu määrä, ja se saneli keskiosan koon. Arvelin vaaleamman harm...

Kosiskelen suosiotanne jälleen uudella vetoketjupussukalla, jonka nimikin on sopivasti Kosiskelu. Tosin nyt kun katson kuvaa, huomaan, että olisihan tälle voinut antaa myös nimen Kukkoilu. Kääntöpuolella on hedelmäisempiä värejä: Kosiskelu-vetoketjupussukan vuoriin päätyi hylätty tilkkublokki, jonka nappasin mukaan eräästä kiltaillasta. Meillä oli teemana kontrasti, ja tekijä oli tuonut blokin mukanaan esimerkkinä liian vähäisestä kontrastista. Blokin kankaat olivat viehättävät, mutta toden totta – palojen välille ei muodostunut tarpeeksi värieroa, ja blokkikuvio jäi näkymättömiin. Vuorikappaleessa se ei kuitenkaan haittaa yhtään! Kosiskelu-pussukan pinta sai tuplaspiraalitikkauksen. Jos haluat itse kokeilla tätä tikkauskuviota, katso vinkit tekemästäni pienestä ohjeesta: näin tikkaan useamman spiraalin. Vetoketjun päähän löysin vallan mainion kankaan! Olen tainnut ostaa kankaan 1990-luvulla, silloin kun vielä ompelin innokkaasti vaatteita itselleni. Vaalealla kankaalla on siel...