Tilkunviilaaja

Tytär ehdotteli, että koristelisin seuraavan pussukan kangasjojolla. Itse asiassa hän ehdotti jojokoristetta jo Kesäillan valssi –pussukkaan, mutta unohdin ehdotuksen, ja sitten pussukka olikin jo virallisesti valmis. Jojoja minulla on varastossa vaikka millä mitalla, mutta kokemukseni mukaan ne eivät sovi yhtään mihinkään muuhun kankaaseen! (Siksi niitä on edelleen tosi monta.) Ideoin seuraavaa pussukkaa ja aioin ottaa lähtökohdaksi tosi kirkkaan pinkin kankaan, josta tekisin kangasjojon. Eipä löydy kangasjojontekolaitettani mistään! Minulla on sellainen muovinen, kätevä työkalu, mutta etsinnöistä huolimatta se pysyy teillä tietymättömillä. Tiedän, että jojoja saa tehdyksi ilman erikoistyökaluakin, mutten periaatteesta rupea tekemään niitä millään muulla menetelmällä. Väline on jossain ja putkahtaa varmasti esiin silloin, kun en tarvitse jojoja. Luovutettuani etsimästä otin lähtökohdaksi kimaltavan, pinkin kangaskappaleen. Päätin toteuttaa toisenkin pussukan samalla menetelmäl

Jipii jipii jipii! Olen tosi iloinen, että sain taas uppoutua vetoketjupussukoiden ja tilkkukankaiden ihanaan maailmaan. Vaikka leikkasin paloja jo eilen, en päässyt ompeluvaiheeseen, koska vanua olisi pitänyt hakea kymmenen askelen päässä olevalta sivuvintiltä. Se oli aivan mahdoton ponnistus! Ajatustyötä tein sen verran, että suunnittelin toteuttavani tilkkupinnan ns. sitä mukaa tikattuna. Ponnistelin siis tänään ne kymmenen askelta vintille ja leikkasin sekä vanusta että collegejerseystä sopivat kappaleet, joiden päälle lähdin rakentamaan tilkkupintaa. Melko hyvin se sujui: Muistin tehdä pussukan vuoriin taskun. Muistin ommella vuoriin Tilkunviilaaja-kangasmerkin. Muistin jopa pussukan sivusaumoista pilkistävät kiinnipito- ja ripustuslenksut: Sain pussukan valmiiksi ja otin siitä vaihteeksi muotokuvat pihamaalla. Tässä vetoketjullinen tilkkupussukka ”Kesäillan valssi”: Öm, näyttääpä nurmikko olevan melkein pelkkää rikkaruohoa. Krassia yritin saada kuvaan korostukseksi, m

Olin kaivannut leikkuualustani ääreen, tekemään kangaslöytöjä kaapeistani ja sovittelemaan kuoseja keskenään. Ah, se ihana hetki koitti vihdoinkin tänään! Sain monen päivän ankaran aherruksen jälkeen makkarin lattian niin siistiksi, että alusta, viivain, leikkuuterä ja terän käyttäjä sopivat tekemään siinä yhteistyötä. Olin valinnut ensimmäisen kankaan, siihen sopivan vetoketjun ja Tyttären suosiolla avustuksella kaverikankaat, ja leikkasin paloja nämä Terry Atkinsonin pussukat innoittajanani: Lähden siis vaihteeksi siitä, että vaakasuora kaitale onkin vetoketjun vieressä eikä pussukan pohjassa. Ja tällaista on tulossa: Leikkasin vaalean turkoosista pallokankaasta myös 15cm leveän kaitaleen, jota tarvitsen mielessäni väikkyvän kulmaneliötilkkupinnan tekemiseen. Ensimmäinen askel siis otettu! (Olen myös koettanut miettiä, mitä tummaa ja vaaleaa kangasta minulla mahtaisi olla sen verran, että saisin niistä kulmaneliöt ja taustan koko tilkkupintaan. Toistaiseksi turhaa pohdintaa

Ompelupöytäni röykkiöt ovat helteestä huolimatta saaneet kyytiä! Työpiste on juuri nyt näin siisti: Siirsin kokeeksi lisävalon paremmalle puolelle ompelukonetta. Lamppu on oikein hyvä, mutta pöytälevyyn kiinnittyvä, pitkä taittuvavartinen lamppu olisi parempi. Tämän lampun jalka olisi varmasti tiellä ommellessani jotain kookasta. Sen entinen sijainti koneen oikealla puolella ei taas ole hyvä (vaikka olen ommellut sen väärältä puolelta tulevassa valossa jo monet vuodet). Hankintalistalle siis uusi valaisin. Ensimmäinen kuva näyttää tosi lupaavalta, mutta mikä lienee todellisuus? No tämä: Heti pöydän vieressä lattialla oli kasa kaikenlaista epämääräistä. Ja samalla matolla oli vielä muitakin kasoja: Ankaran järjestelyrupeaman jälkeen olen saanut kasat melkein hallintaan. Epämääräisessä säilytystehtävässä ollut, keskeneräinen tilkkukassi on tyhjä ja odottaa sankojen kiinnittämistä, monen toimettoman vuoden jälkeen: Tyhjensin kassista esimerkiksi nämä kangasjojot: Siirs

No, kesähuvila jäi taa ja täällä ompelupisteen lähettyvillä taas ollaan. On vain niin kuuma, etteivät ompelutyöt jaksa innostaa. Mur! Olin toivonut lomalla jaksavani/viitsiväni/ehtiväni työskennellä edes yhden täysipainoisen ompelupäivän! Jotain sentään. Mökillä otin kuin otinkin ristipistotyöt esille. (Siellä ei ollut läheskään yhtä helteistä kuin kotipuolessa on pidellyt.) Sain kukkakimppuaiheisen työn valmiiksi! Tässä olivat siis ristipistot tehtyinä ja vain korostusompeleet puuttuivat. Oli kyllä siinäkin pikkutarkkaa pistelemistä kerrakseen. Nalle Puh –ristipistotyöhön tartuin seuraavaksi, mutten ehtinyt saada edes pistoja valmiiksi. Jos tarkkaan vertaa aikaisempaan tilanteeseen, voi kenties nähdä, että paljon sentään pistelin. Melkein pelkkää vaaleansinistä tein. Turussa kävimme ja pistäydyin Yliopistonkadulla olevaan kangas-, nappi-, nauha- ja vetoketjuliikkeeseen, missä tein Löydön. Siellä olivat vetoketjut tarjouksessa! Sain 15 vetoketjua, kaikki 25cm pitkiä, vähäi

Huh, hellettä! Lisäksi olen ollut matkoilla, eli ompelutyöt eivät käytännössä ole edistyneet lainkaan. Jotain kuulumisia kuitenkin. Olen käsintikkaamassa laukun tilkkupintaa, jonka valmistin päämäärättömästi. Suunnittelen ottavani tämän kesämökille mukaan, koska tikkaaminen ei luonnollisestikaan vaadi ompelukonetta (jota en ota mukaan mökille). Teen tilkkupintaan ympyrämäisiä kuvioita, jotka hahmottelen vapaalla kädellä. Käytän vaaleampaa ja tummempaa ruskeaa tikkauslankaa, kolme säiettä. Hikisillä käsillä on kyllä ankea tikata. Lomamatkahankinta Olin Tyttären ja Miehen kanssa lyhyellä kesälomamatkalla ja Münchenissä satuin osumaan ompelukonemyymälään, jossa oli myynnissä myös muutama tilkkukangas. Ostin tämän: Osuin liikkeeseen maanantaipäivänä, joka oli heidän ompelukurssipäivänsä. Myyjä kertoi, että ompelukurssi kestää kuusi viikkoa, noina viikkoina on kerran viikossa kolmen tunnin ompeluopastus. Maksoi muistaakseni 58 euroa. Suomessa saa onneksi perusompelutaidot koulussa