Tilkunviilaaja

Päätin tällä kerralla tehdä laukkuun helpoimmat laukun sangat à la Martta, niin saan (ehkä) paremmat ja kuvaavammat kuvat valmistusvaiheista. Tarvitsin sankoihin siis kahta eri kangasta. Poikkean tässä kohdassa eilisen postaukseni tarvikelistasta. Sen sijaan, että leikkaisin kaksi sankapalaa ja silittäisin niihin tukikankaan, leikkasinkin - kaksi sankapalaa, 34 cm pitkät, 7 cm leveät - kaksi sankapalaa, 34 cm pitkät, 5 cm leveät. Teen laukun sangat menetelmällä, jonka olen jo kuvaillut helpoimmat laukun sangat –postauksessani. Leikkasin myös yläreunaan huolittelukaitaleen. Valitsin todella kirjavan kankaan, koska tilkkupintakin on ylen kirjava. Nappilenkin (ei näy kuvassa) leikkasin yhdestä vuorissa käyttämästäni kankaasta. Tämän pidemmälle en eilen edennyt, joten ohje ei nyt jatku tämän päivän postauksessa. Etsiessäni laukkuun parhaiten sopivaa sankakangasta (suunnittelemaani musta-valkoista kangasta ei löytynyt) käteni osui houkuttelevaan lahjakangaspalaan. Ehkä tämä kangas esiintyy

Tässä ohje käsilaukkukokoisen tilkkulaukun ompelemiseen. Ohje sekä siinä käytetyt mitat perustuvat omiin ompelukokemuksiini: tässä ei ole kyse jonkun toisen ohjeen tai kaavapaketin kopiosta tai käännöksestä. Ohje ei ota kantaa laukun tilkkupinnan ompelemiseen, vaan tilkkupinta voi olla melkein millainen tahansa. Esimerkiksi tällainen: Ohjeessa on mukana useampia vinkkejä/huomioita, jotka perustuvat kantapääkokemuksiini. Valmiin laukun koko on noin 32cm x 22cm. (leveys x korkeus) Laukun etu- ja takakappaleeseen tarvitaan: - Kaksi tilkkupintaa, koko noin 37cm x 27cm - Ohutta tikkausvanua 2 palaa, noin 37cm x 27cm palat - Koltsarikangasta (college-trikoota) 2 palaa, noin 37cm x 27cm palat. Tukevoittavat laukun. Jos käytät farkkukankaasta tehtyä tilkkupintaa, koltsarikangaskerrosta ei tarvita. Näistä paloista tulee laukun etu- ja takakappale. Mitat ovat tässä vaiheessa summittaiset, koska kaikki kolme kerrosta tikataan yhteen. Tikkauksen jälkeen palat ovat hieman alkuperäistä p

Juhannustauon aikanakin pohdiskelin tilkkulaukkuja. Olen tykännyt tästä tehtailemastani tilkkulaukkumallista kolmesta syystä: - Pinta on kätevä, koska laukun yläreunassa on vaakasuoraan leikattu pala, ei palasaumoja. (Ainoat yläreunaa katkovat saumat ovat ne välttämättömät sivusaumat.) - Palat ovat riittävän isoja, jotta kuviokankaiden kuviot (yleensä) pääsevät oikeuksiinsa. Laukussa voi siis käyttää niitä ihanimpia kuviokankaita, joita ei millään raaski pilkkoa pieniksi tilkuiksi. - Mitoitin laukun itse ja vaikka itse sanonkin, siitä tuli juuri sopivan kokoinen ja mittasuhteiltaan miellyttävä. Näistä lähtökohdista lähdin kehittämään tilkkulaukkumuunnosta. Piirtelin vaihtoehtoja keltaisille tarralapuille ja leikittelin ajatuksella muuttaa laukun muotoakin vähän. Päällimmäiseksi ajatukseksi kuitenkin jäi, että kokeilen leikata pystykappaleet aavistuksen verran kapeneviksi/leveneviksi, mutta pidän laukun kuitenkin tasaisena suorakaiteena. Tein itselleni jo kaavankin: Tätä muunnosta tode

On juhannusaatto, mutta nousin aikaisemmin kuin piti, että saan Kissat-tilkkulaukun valmiiksi ennen kuin pitää toden teolla aloittaa juhannuksen vietto (siis muualla kuin ompelu- tai tietokoneen äärellä). Kas tässä: Tässä versiossa on hauskaa se, että sanka näyttää melkein siltä, kun se olisi nahkaa. Laukussa on muutenkin jotenkin nahkaisen oloinen fiilis. Jälkikirjoitus Täytyy sanoa, että tilkkulaukkujen tehtailemisesta meni ilo, kun luin näistä tekijänoikeusloukkaussyytöksistä. Vaikka olen melko tuore bloggaaja, ymmärrän kuitenkin, ettei täällä kannata ruveta riitelemään, joten tein kuten minua vaadittiin. Teille suomea ymmärtäville sanon vielä, että todellisuudessa ideoita ei voi tekijänsuojata, eli on ihan ok tehdä toisinto jonkun julkaisemasta työstä. (Mutta ei pidä väittää, että olisi itse keksinyt, ellei ole.) Minun lyhyen tutkimukseni perusteella ei myöskään voi tekijänsuojata työselostusta, ellei siihen sisälly ammattisalaisuuksia. Koska kirjoittamani tilkkulaukun ohje oli ko

Koska tekemieni tilkkulaukkujen innoittaja katsoo minun loukanneen hänen tekijänoikeuksiaan, olen poistanut kirjoittamani tilkkulaukkuohjeen blogistani. Ohje kyllä perustui omiin kokemuksiini enkä kopionut kenenkään ennen kirjoittamaa ohjetta. Laukun malliin löysin innoituksen hänen luomuksestaan, mutta mitoitin laukun kokonaan itse. Mitenhän erilainen laukusta pitää tehdä, ettei syytetä kopioinnista?

Kissat-työnimellä kulkeva tilkkulaukku etenee loistavasti. Leikkasin tietysti laukkukappalepalat ensiksi ja testailin, näkyykö yläreunan kissoista tarpeeksi. Sitten ompelin palat yhteen. Tässä etu- tai takakappaleen pinta valmiiksi koottuna: Koltsarikankaan (tai siis college-trikoon) kokosin jälleen useammasta palasta ja tällä kertaa käytin myös kahta eri väriä. Löysin useamman pienehkön palan ja halusin käyttää ne ennen kuin lähtisin leikkaamaan paloja isosta kankaasta. No, ompelin paloja kiinni toisiinsa hyvin suurpiirteisesti. Liian suurpiirteisesti: keskelle kangasta jäi pieni aukko, johon mikään pala ei ulottunut. Ajattelin ensin, että jätän aukon siihen (se oli pieni), mutta päätin kuitenkin siksakata siihen paikkapalan. Vähän noloa. Löysin laukkuun sopivan vuori- ja sankakankaan sekä yläreunan huolittelukaitaleen hyvin lyhyellä etsimisellä. Joskus käteen osuu heti hyvät kankaat, ja toisinaan saa käydä läpi kaikki mitä suinkin löytyy! Mutta hei, kankaitten käsitteleminen on kivaa

Töistä kotiuduttuani eilen olin niin pirtsakka, ettei tukikankaiden silittäminen sankakappaleiden taustalle tuntunut missään! Huis vain, ja sangat olivat ompelua vailla valmiit. Silitin samalla yhden tyynyliinankin. Hyvä, minä! Laukkuhan oli melkein valmis, kun sain sangat ommelluiksi. No, yläreunan huolittelukaitale piti pysähtyä leikkaamaan. Olen lopulta todennut, että 3cm leveä kaitale on sopivin, kun teen ompeleen tavallisen paininjalan leveyden etäisyydelle reunasta. (Olen leikannut varmaan kaikenlaisia leveyksiä 2,5 sentistä 4,5 senttiin.) Kiinnitin kaitaleen vuoriin käsin ommellen. Samalla katsoin rästiin jääneitä tv-sarjatallenteita. Sinänsä hoopoa, kun ulkona olisi ollut kesäisehköä ja kaunista. Ompeleminen vain nyt on vielä paljon kesäsäästä nauttimista ihanampaa! Ta-daa! Jälleen valmis laukku. Tämän yksilön nimi on täten Kaffetta-tilkkulaukku. Sopivan napin sain kahdesta napista yhdistelemällä: Seuraava tilkkulaukku? Kaffetta-tilkkulaukkua viimeistellessäni alkoi jo mieles

Koskapa kesäinen Ilona-tilkkulaukku on valmis, taiteellisen tilkkulaukun aihio pääsi taas ompelupöydälle eilen. Laukun päällinen on koottuna ja muotoiltuna: Löysin myös vuori- ja sankakankaan: Vuorikankaana käytän samaa pallollisehtavaa kangasta, jota käytin "Näen violettia" -seinävaatteen taustakankaana. Sangoiksi ajattelin ensin jotain laukun kappaleissa käyttämääni kangasta, mutta päädyin sitten toisenlaiseen, vielä värikkäämpään vaihtoehtoon. Laukku jäi tähän vaiheeseen, koska seuraava vaihe olisi ollut tukikankaiden silittäminen sankakappaleiden taustalle. Tuntui liian vaativalta. Vihreäpohjainen tilkkukukkakuponki Olen jo päättänyt, että vihreäpohjaisesta tilkkukukkakupongista tulee lopulta tyynynpäällinen. Siksi halusin tällä kertaa tehdä koristetikkaukset niin, että tikkausvanun lisäksi mukana on vielä taustakangaskin. Valitsin taustalle hyvin ohuen kankaan, jonka entinen elämä on vietetty pussilakanana. Koristetikkauksia on vain yhdet suunnilleen kukan ympäri: Täs

Viimeisin tilkkulaukkuni valmistui ennätyksellisen nopeasti. Sisko ilmaisi perjantaisessa sähköpostissaan kiinnostusta tietyn värisiin tilkkulaukkuihin, ja innostuin heti töistä kotiuduttuani etsimään häntä kenties miellyttävät kankaat esiin. Olin tapaamassa Siskoa seuraavana päivänä, joten siirsin taiteellisen tilkkulaukun syrjään ja ryhdyin kiireesti kokoamaan laukkua hänelle tyrkytettäväksi. Vietin oikein mainion tuokion käyden läpi musta-valkoisia ja punaisia (ja myönnän: aika lailla muunkin värisiä) kankaitani. Lopulta päädyin tulkitsemaan musta-valko-punaista värimaailmaa hyvin kesäisesti: Sain kappaleet leikatuiksi puoli kuuteen mennessä. Seurasi ankaraa ompelua, silitystä ja tikkaamista (menin taas suorin ja suorahkoin ompelein). Vaakapalaan tuli tällä kertaa kolme vaakatikkausta tasaisin välimatkoin. Käytin ihanaa, hyvin lievästi vaihtuvaväristä, oranssin pinkkiä lankaa. Leikkasin samana perjantai-iltana myös vuorin, huolittelukaitaleen ja sangat: Lauantaiaamuna laukku oli k

Kovin ovat pieninä murusina ompelutovini. Eilisillan tulokseksi jäi muutama siksak-ommel tilkkukukkaan. Pienet terälehdet ja yksi keskikokoisista terälehdistä on kiinnitetty siksakilla. Kuvasta näkyy muuten hyvin, että taustakangas on tällä kertaa paitsi aika naftin kokoinen, myös epäsäännöllisen kokoinen – vasemmalta reunaltaan selvästi matalampi kuin oikealta. Siksakkasin vaihtuvavärisellä langalla, jottei vaaleasävyinen kukka olisi liian pliisu. Ja koska alalanka sattui olemaan aika tummaa sävyä, kun ompelin terälehtien ääriviivat. Olisin varmaan valinnut vaaleamman alalangan, jos olisin asian muistanut tarkistaa. Joten nyt näin. Lähikuvassa näkyy selvästi, että säästän aikaa, vaivaa ja lankaa ja tikkaan vain näkyviin jäävät reunat tiheällä siksakilla. Näkymättömiin jäävät reunat siksakkaan paljon harvemmalla tikillä. Taas on illalla mukavaa ei-ompelu-ohjelmaa luvassa. Sinänsä kiva, mutta ompelutyöt eivät edisty! Voih sentään.

Taiteelliseksi nimeämäni tilkkulaukku eteni hieman. Huokaisten otin esiin liian matalaksi leikkaamani koltsarikankaan ja lisäsin reunaan mittaa. Kokeilin tällä kertaa, miten käyttäytyy laukku, jonka kerrokset ovatkin: tilkkupinta, vanu, koltsarikangas (tähän saakka olen käyttänyt järjestystä tilkkupinta, koltsarikangas, vanu). Tikkaaminen ei ainakaan ollut yhtään sen hankalampaa. Tein taas erittäin yksinkertaiset tikkaukset. En raaskinut peittää upeita kuviokankaita tikkauksin, vaan käytin pelkkää suoraa ommelta. Tilkkukukka odottaa applikointia Suunnittelen tarjoavani applikoidun tilkkukukan ompeluohjetta FinnQuiltin Tilkkulehteen, ja ompelin siksi tilkkukukan mallia eilen, kuvitukseksi ohjeeseen. Kokosin terälehdet hyvin vaaleista kankaista: Valitsin maastonvihertävän, aika pienen taustakankaan. Olisi se voinut isompikin olla! Ja kiinnitin kukalle varren samalla kun seurailin televisiosta Pohjois-Korea-Brasilia-ottelua vailla kovinkaan kummoista mielenkiintoa. Kuvassa näkyy paperima

Lauantai, sunnuntai ja maanantai (eilinen siis) kuluivat muussa askareessa kuin ompelemisessa. Viikonlopun jäljiltä eilen kuitenkin kutkutti niin, että riistäydyin viideksi minuutiksi työtilaani, eli makkarin lattialle, aikeenani edistää taiteelliseksi nimeämääni tilkkulaukkua. Sunnuntaina olin ennättänyt ihan silittää laukun etukapaleen pystysaumat. "Leikkaanpa kappaleille koltsarikankaasta tukikerroksen," ajattelin, "ja ehkä ehdin leikata vanukerroksen myös." Otin esiin koltsarikangasta ja ajattelin vielä tyytyväisenä, että kerrankin on käyttämätöntä kangasta, ja sellainen pala, jota ei ole tarvinnut koota kuin palapeliä. Asettelin tilkkupinnan kankaalle, leikkasin, ja leikkasin vielä toisenkin kappaleen. Juuri tässä vaiheessa minun piti lähteä muualle. En siis ennättänyt leikata vanukerrosta. Mikä osoittautuikin sitten hyväksi asiaksi. Minulla kun oli kädessäni vajaa tilkkupinta, eli vain etu- ja takakappaleen pystypalat, ilman vaakapalaa. Koltsarikangaspalasta t

Vaaleista ja tummista kankaista kokoamani tilkkuneliöt ovat toki päässeet tilkkupinnaksi, mutta ne eivät ole lähelläkään valmistumista tyynynpäälliseksi. Sen sijaan inspiroiduin Oh, Fransson -blogissa näkemistäni tyynynpäällisistä ja tekaisin keväänvihreän tilkkupinnan samanlaisehkolla idealla. Tiedän: tämä ei näytä ollenkaan samalta eikä yhtä hienolta, mutta tämä syntyi aika nopeasti ja helposti. Leikkasin vaaleanvihreästä kankaasta neljä aika pitkää kaitaletta, 6cm leveitä. Leikkasin muista vihreistä tai vihreäsävyisistä kankaista muutamia, 6cm leveitä kaitaleita. Eri pituisia. Otin kaksi muu-kangas-kaitaletta ja kaksi vaaleanvihreää kaitaletta, ompelin niiden lyhyet päät yhteen oikeat puolet vastakkain. Sitten ompelin toiset kaksi vaaleanvihreää kaitaletta yhteen muu-kangas-kaitaleitten toiseen päähän. Käsissä oli kaksi tosi pitkää kaitaletta, joiden keskivaiheilla oli muuta kangasta. Asettelin kaitaleen leikkuualustalle niin, että sen keskikohta oli suunnilleen 22cm viivan kohda

Laukun sangat odottavat tikkaamista. Ompele tikkaus lähelle pyykkinarua ja toinen lähelle ulointa reunaa. Valmis sanka on toiselta reunaltaan kovan pyöreä, toiselta reunaltaan lituska. Koska sisällä oleva pyykkinarun pätkä on sankaa lyhyempi, sangan päät jäävät litteiksi, jolloin sanka on helppo kiinnittää laukun yläreunaan. Laukku on valmis!

Ompelen tilkkulaukut mieluiten kahdesta erillisestä kappaleesta, en yhdestä pitkästä. Syy: laukulle muotoillaan pohja ompelemalla poikkisauma sen alakulmaan. Sivu- ja alasauma on paljon helpompi asetella kohdakkain kuin sivusauma ja kuvitteellinen pohjan keskikohta! Tästä kuvasta näkyy, miten laukkuaihion alakulma taitetaan ennen poikkisauman ompelemista: Sangat pyykkinaru-sangan-sisällä-menetelmällä Ota leikkaamasi sankakappaleet esille ja silitä niiden nurjalle puolelle tukikangas. Vinkki pihille: sankoihin tulee niin paljon taitetta ja ompeleita, että tukikangas voi olla paloista koottu, kuten kuvan esimerkissä: Kun tukikankaat ovat kiinni, jatka silittämistä: taita sanka ensin pitkittäin kahtia, tukikangas taitteen sisään ja silitä. Avaa taite ja silitä kumpikin pitkä reuna keskitaitteen kanssa tasan. Taita taas sanka pitkittäin kahtia niin että risareunat jäävät sangan sisään keskelle ja silitä. Ota esille kaksi noin 3cm sankakappaleita lyhyempää pyykkinarun pätkää. Aseta naru s

Unohdin eilen mainita saaneeni tilkkukukkakupongista kokoamani tyynynpäällisen valmiiksi. Ja vaikka aluksi ajattelin käyttää sen sisällä upouutta tyynyä, kokeilin ensin, mahtuisiko siihen yötyynystä tuunaamani sisustustyyny. Mahtui. Joten huraa, sängyllä ei enää seikkaile säälittävä vaaleanpunainen tyynyhkö mytty, vaan hieno kukkakuvioinen tyyny! Olen vielä kahden vaiheilla, ominko tyynyn itselleni. Hengeltään se sopii "Ajatus karkaa kesään" –päiväpeittoon, mutta kupongin tummansininen tausta riitelee mielestäni hiukan liikaa peitteen mustien reunojen kanssa. Suunnitelma: yritän valmistaa sängylle lisää tilkkumaisia tyynynpäällisiä. Sen jälkeen näkee paremmin, riiteleekö tämä peitteen värien kanssa liikaa vai ei. Karkkivärit hehkuvat Auringonpaiste sai karkkivärisen tilkkulaukun suorastaan loistamaan: Eilisen ompelusuorituksen mitta oli tasan tilkkulaukun yläreunan pituinen, sillä ompelin ainoastaan tuon tikin. Liikenevä vapaa-aika eilisiltana kului pitkään kävelymatkaan (

Ärtsyn karkkivärinen tilkkulaukku on melkein valmis. Yllätys, yllätys – vain yläreunan litistävä tikkaus puuttuu. Kuvassa laukku odottaa yläreunan huolittelukaitaleen kiinnittämistä ja napin ompelemista. Laukku saikin vihreät sangat. Vasta kun sangat olivat kiinni laukussa, näin jo leikkaamani ja silittämäni pinkit sangat ompelupöydällä. Tein ne pyykkinarua vailla valmiiksi samoihin aikoihin kun rupesin kiireellä kokoamaan musta-valko-beigeä tilkkulaukkua Mila, ja sitten ne unohtuivat. Hohhoijaa.

Tytär esitti perjantaina aika haasteen, kun pyysi seuraavaksi päiväksi esiliinaa opettajalle lahjaksi, mutta tartuin haasteeseen. Selvitin ensin, minkä mallisen esiliinan hän toivoi minun tekevän. Onneksi kotoa löytyi mallikappale, josta saatoin ottaa suoraan kaavan. Yksi ajatustehtävä vähemmän. Sitten keskusteltiin kankaasta. Kankaan täytyi tietysti löytyä varastoista. Ensimmäiseksi katse osui vaaleanpunaiseen muffinssikankaaseen, jonka Tytär kelpuutti, mutta jota hän ei pitänyt täydellisenä. Löysin onneksi myös sinisävyisen kankaan, josta piti aikanaan tulla tyyny(jä). Olin leikannut esiliinaosan, niskalenkin, solmiamisnauhat ja leikkelin juuri vinokaitaletta essun reunoihin, kun Tytär tuli paikalle ja pyysi tekemään esiliinasta kaksipuoleisen, mikäli suinkin mahdollista. Onneksi varastoista löytyi jokseenkin sopiva kangas, joka saavutti myös Tyttären hyväksynnän. Ahersin ja ahkeroin, mutta esiliina jäi vielä kesken, kun oli aika mennä perjantaisaunaan. Tähän tilaan se jäi. Sitten s