Tilkunviilaaja

Olen pari iltaa leikellyt neliöitä sekä vaaleista että tummista kankaistani ja niitä on valmiina sen verran, että olen päässyt plus-kuvioisten tilkkublokkien ompelun makuun. Tässä ihana japanilaistunnelmainen plussa, jonka taustalla on kuosiin täysin sopimattomia kankaita: Ja tässä paljon vaaleampi plussa, jonka taustakankaat ovat melko hillityt: Tilkkublokkini ei vaikuttane ihmeelliseltä, mutta onnittelin itseäni, kun keksinkin leikata raitakankaan täysvinoon. Ihmeellinen päähänpisto! Kas, kun huomasin. Sitten silppusälää. Ompelen yhteen paloja kerrankin kaikki keskenään sointuneista Eurokangas-ostoksistani tavoitteena saada jossain vaiheessa kokoon tilkkupussukka. Turkoosin ja punaisen yhdistelmä on aika ärtsy. En ajatellut sen näyttävän ommeltuna ihan tuollaiselta, mutta menköön nyt. Vielä on harmahtava kangas ja oikein, oikein punainen kangas käyttämättä. Vielä näytän tämänpäiväisen ostokseni kannen. Ostin siis lehden nimeltä "Vintage Quilt Inspirati

Ensin pohjustusta havainnolleni. Aiemmin tässä kuussa olin juhlamielellä, koska Miehen 50-vuotispäivälahja (tekemäni tilkkutyö, jonka annoin hänelle marraskuun alkupuolella 2012) oli vihdoin päässyt seinälle. Juhlamieleen sekoittui kuitenkin harmistumista, sillä tähän asti hyvin palvellut Villit kuviot –tilkkupeitto riiteli kurjasti tilkkuseinävaatteen kanssa. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvää. Joudun tekemään uuden tilkkupeiton sängylle. Kuvion ja värien pitää tietysti nyt kompata seinävaatetta ja mielellään myös verhoja, jotka nekään eivät ole vielä ikivanhat. Päätin, että kokeilen ommella plus-kuvioisia tilkkublokkeja kitaratilkkutyön kanssa sävy sävyyn. Ja nyt vihdoin pääsen yllättävään havaintoon. Olen värikkään ystävä enkä ajatellut, että varastoistani löytyisi kovinkaan monta ruskeasävyistä kangasta. Tarvitsen ensinnäkin vaaleita kankaita plussien taustalle, mutta onneksi niiden ei tarvitse kaikkien olla rusehtavia. Yllätys 1: Ruskeasävyisiäkin vaaleita/vaale

Traktorinjälkiä muistuttavat tilkkublokit olivat ensin sommittelulattiallani valmiissa järjestyksessä. Asettelin tilkkublokit seuraavilla periaatteilla: Tummimmat tilkkublokit alareunaan  Punertavat tilkkublokit oikeaan reunaan  Kultaisen leikkauksen kohdalle kolme retrokuvioista tilkkublokkiani ja niiden nurkkaan blokki niin, että tummat jäljet näyttävät kulkevan blokkien poikki.  Loput blokit asettelin vähän miten sattuivat menemään, ja raidat sikin sokin. Ensimmäinen tilkkublokkirivi oli nopeasti ommeltu. Kuvasta saattaa saada sellaisen käsityksen, että blokkien raidat natsaisivat toisiinsa jotenkin, mutta eivät ne natsaa. Olisin tietysti voinut leikata blokit kurinalaisemmin, jotta raidat olisivat aina jokseenkin samalla kohdalla blokkia, mutta päätin olla välittämättä asiasta. Tilkkublokkien ompeleminen yhteen oli nytkin riittävän haastavaa. Kaikki blokkien yhdistyssaumoihin päätyvät saumat olivat vinoja, niitä oli tiuhassa ja lisäksi kankaat olivat koko saum

Sain ommelluksi yhteensä 48 kpl traktorinjälkeä muistuttavaa tilkkublokkia ja nyt pääsen sommittelemaan niistä tilkkupinnan ja sen jälkeen ompelemaan ne yhteen. Tämä on ensimmäinen ohjeen mukaan tekemäni tilkkupinta pitkään aikaan! Ohje on American Patchwork and Quilting –lehden kesäkuun 2014 numerosta. Tein ensimmäisen kokeilublokin melkein saman tien lehden luettuani ja totesin, että kiva on. Tiesin heti, ettei varastoistani löytyisi blokkiin tarvittavia neutraaleja kankaita tarpeeksi, ja kun minulle tarjoutui tilaisuus lähteä ostosmatkalle Tallinnaan, tiesin heti, mitä erityisesti tarvitsisin. Löysinkin Karnaluksista sekä tummanpuhuvaa että vaaleampaa neutraalia kangasta ja pääsin ompelemaan tilkkublokkejani. Olisin mielelläni valinnut harmaamman beigen, mutta sellaista väriä näyttää olevan vaikea löytää, paitsi ehkä pellavaisena. Värisuunnitelmaksi valitsin ”turkoosi-/sinisävyisiä ja oransseja kankaita” neutraaleja palkkeja komppaamaan. Tässä kaikki 48 tilkkublokkia s

Ompelin vetoketjullisen Mustan kissan pyöreät posket -tilkkulaukun loka-marraskuussa vuonna 2011 ja päätin pitää sen itse. Käytän laukkua melkein joka päivä – kannan siinä läppärini aamulla töihin ja iltapäivällä taas takaisin kotiin. Tein äskettäin työpäivän kotitoimistossa, joka on sama huone kuin ompeluhuoneeni eli makkari. Laskin laukun hetkeksi sängylle ja vips – Kissa löysi sen viipymättä ja rentoutui hyvin nopeasti sen päälle kuin tyynylle. Tämän täytyy olla hyvä kassi, kun Kissa sitä näin arvostaa! Minulle kassissa on merkittävintä, että rohkenin surrutella keltaisella tikkauslangalla mustalle kankaalle konetikkauskuvioita, joita en paljon ollut harjoitellut. Kuvasta ei saa selvää, miltä kassi oikeasti näyttää, mutta voit katsoa tilkkulaukkuni potrettikuvat täältä.

Hain valmiiksi tikatun leijuvat neliöt –tilkkutyön Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelusta jo kuun vaihteessa, mutta niin vain oli peittoaihio jäänyt odottamaan, että aloittaisin seuraavan työvaiheen. Ompeluhuoneen Makkarin sommittelu seinä lattia oli eilen – hämmästyttävää kyllä – tyhjänä, joten minulle tarjoutui loistava tilaisuus levittää peitto siihen tasoittelua varten. Kiitos syntymäpäivälahjaksi saamani lasersuorakulman, sivujen suoristaminen sujui taas kuin tanssi! Peittoaihio tarvitsee enää taustapuolelle nimilapun (kiinnitän sen mieluiten niin, että kaksi reunaa jää reunakantin alle) sekä kanttauksen. Niin, ja nimen. En aio ikuisesti kutsua tätä leijuviksi neliöiksi. En voinut vastustaa kiusausta ottaa paria kuvaa, kun ikkunasta tuleva valo sai tikkauskuviot niin hyvin näkyviin. Traktorinjälkiblokit ovat hyvässä vauhdissa, viimeisiä kaksoiskaitaleita ompelen. Onpa jännittävää, että kohta pääsen sommittelemaan niistä peittopintaa!

Kunhan olen leikannut kaitaleita varastoon ja kunhan työskentelen päättäväisesti ja sinnikkäästi, pystyn juuri ja juuri ompelemaan 11 traktorinjälkeä muistuttavaa tilkkublokkia yhden päivän aikana. Kuvasta puuttuu kaksi, koska 11 neliötä ei voi järjestää kivasti yhteen kuvaan. Heittelin tilkkublokkini ulos terassilaudoitukselle täysin satunnaiseen järjestykseen. Vasta valmiista blokista huomasin, että olin yhteen blokkiin ommellut maailman hillityimmän väriyhdistelmän: En olisi osannut moista laatia, jos olisin tietoisesti yrittänyt, mutta nyt tällainen syntyi satunnaisuuden tuloksena. Vaaleammalta harmaalta näyttävä kangas on oikeasti aika sinistä, mutta jostain syystä tilkkublokki näyttää kuin olisi musta-valkoisessa valokuvassa. Laskin valmiit traktorinjälkiblokkini ja niitä on 39 kpl. Lehden malli on tehty 6 x 8 tilkkublokista eli puuttuu vain yhdeksän! Tuskin rupean sen isompaa peittoa minäkään värkkäämään. Tähän ei myöskään tule kehyksiä, kanttaus suoraan reuno

Ompelin siis toisenkin traktorinjälkitilkkublokin retrokankaasta, jota kovasti ihailin tässä postauksessani. Vasemmanpuoleinen blokki on ihailemani, oikealla on tämä uusi. Kankaan kuvio on erittäin vaihtelevaa, eikä uuteen blokkiin osunut punaisia kukkia ollenkaan yhtä hauskasti kuin ensimmäiseen. Jos olisin tehnyt tämän uuden ensimmäiseksi, en olisi ehkä ruvennut ompelemaan toista samasta kankaasta. Tämä on kiva, muttei niin kiva. Heille on kuitenkin ehkä seuraa toisistaan, kunhan pääsevät tilkkupinnalle asti. Kovin monta tällaista blokkia en pysty ompelemaan lisää, sillä kangas vetelee viimeisiään. Joskus käy niinkin, vaikka olen tyypillisesti kankaiden säästelijä, en loppuun käyttäjä. Tein neljää muutakin blokkia samaan aikaan kun ompelin retrokankaista tilkkublokkia. Ne ovat huomattavasti hillitympiä. Ihan voisi tylsiksi sanoa, mutta hekin heräävät varmasti eloon, kun heitä on iso tilkkupinta. Tarkkaan katsova huomaa lisäksi, etten ommellut oikean alakulman blokkia

Työskentelin eilen illalla sinnikkäästi ja sain lopulta valmiiksi tilkkulaukun, jonka pinta on koottu enimmäkseen Tuulen viemää –tilkkupeiton blokkien valmistuksessa yli jääneistä paloista. Ompelin tilkkupinnat jo yli vuosi sitten, kesäkuussa 2013! Uusimman vetoketjulaukun nimi on Hellekesä. Toinen puoli laukusta ei ole yhtä muodollisen näköinen, mutta siinä on vastaavasti paljon enemmän ompelukoneen koristeompeleita. Hellekesä-laukun mitat ovat seuraavat: Leveys noin 40 cm  Korkeus 29 cm  Pohjan leveys 10 cm  Sankojen pituus valmiina noin 64 cm. (Leikkasin 66 cm pitkät sankakappaleet.)  Lipareeseen ompelin 45-senttisen vetoketjun. Sen häntä ulottuukin pitkälle lipareen (ja laukun reunan) ulkopuolelle. Laukku avautuu siis kunnolla, jos on tarvis. Vuoriin on ommeltu sisätasku. Huolittelin vetoketjulipareen risareunapään aivan eri kankaalla – palalla, joka sattui löytymään ompelupöydältä ja joka silti sopi liparekankaan väreihin. Hellekesä-tilkkulaukku

Onnistuin keskittymään koko eilisillan tilkkulaukun valmistamiseen ja huolittelin vetoketjulipareen risareunat sekä sain valmiiksi pyykkinarutäytteiset, silitettävällä kovikekankaalla tukemani sangat. Sen jälkeen ei jäänyt muuta tehtävää kuin ommella huolittelukaitale laukun yläreunaan. En ehtinyt enää kääntää ja ommella kaitaletta, joten tilkkulaukku on vain melkein valmis. Huolittelukaitale on melkein liian kapea! Pystytte ehkä kuvasta päättelemään, että kaitaleen kun kääntää ja taittaa, niin saa kynnet valkoisina vetää, jotta taite ylettyy kaikkien kerrosten yli ommelviivaan asti. Joskus olen miettinyt, että leikkaisin huolittelukaitaleen vähän leveämmäksi, jotta pääsisin vähän helpommalla, mutta toisaalta, valkokyntisellä vaivannäöllä varmistan, että yläreuna on to-del-la jäpäkkä. Niin, ja on liian vaikea muistaa, mikä muu leveys voisi olla hyvä. Vetoketjulipare osui melko hyvin laukun keskivaiheille niin kuin tietysti pitää. (Minulle voisi käydä toisinkin.) K

Mainitsin eilisessä postauksessani, että olin ommellut tilkkulaukkuni jo muotoonsa. Nyt voin todistaa väitteeni kuvan avulla: Vuorikappalekin on kasassa, sisätaskuineen kaikkineen: Koska laukkuun tulee vetoketjulipare, tuokion (tai vähän pidemmän ajan) kuluttua laukkuun ei näe näin esteettömästi enää sisään. Nopea edistyminen hidastuu nyt hieman, sillä joudun ompelemaan laukkuun sangat. Muuten, jos olisin ollut kaukaa viisas, olisin merkinnyt laukun keskikohdat kappaleille jo siinä vaiheessa, kun kappaleet oli tasoitettu mutta ei muotoon ommeltu. Nyt joudun litistämään ja mittaamaan kappaleet, jotka eivät halua pysyä itsekseen paikallaan. Vetoketjulipareen toiset päät pitää myös huolitella ja sen jälkeen voin varmaan ommella/harsia lipareen kiinni laukun suulle. Sen jälkeen sangat paikalleen, laukun yläreunan (ja kaiken siihen kiinnittyvän muun osan) huolittelu kaitaleella ja eiköhän se sitten ala olla valmis?! (Luultavasti siirryn tässä vaiheessa kuitenkin tekemää

Näistä taitaa lopultakin syntyä tilkkulaukku, näistä jäännös-kolmio-neliöistä ompelemistani tilkkupinnoista. Etsin nimittäin esiin vetoketjun sekä kankaan vetoketjuliparetta, sankoja ja huolittelukaitaletta varten. Kuulostaa ehkä yksinkertaiselta, mutta ah, valinnan vaikeutta! Päätin lopulta mennä vaalealla värimaailmalla enkä käyttää mitään tilkkupinnasta jo löytyvää kirkasta tai muunkaan sävyistä kangasta. Vielä sain aikaiseksi vanutikata vetoketjuliparekappaleet! Tällä kertaa tikkasin pintaan teräviä kärkiä. Myös ompelin vetoketjun kiinni liparekappaleisiin, mutta en viitsinyt enää huolitella toisia reunoja (kuvassa alimpana näkyy risareuna oikein hyvin). Oo-la-laa, olinpa silti aikaansaava! Kolme kertaa jouduin kyllä kehottamaan itseäni jatkamaan, kun en olisi millään viitsinyt siirtyä vaiheesta toiseen. Vielä ompelin laukku- ja vuorikappaleen muotoonsa, mutta niistä ei ole kuvaa. Myöhemmin! Toiveita tämä joka tapauksessa herättää, että uusi tilkkulaukku olisi piank

Joskus tulee tunne, että minimaalisen jutun tekemiseen vaaditaan suhteettoman paljon valmistelua. Otetaan vaikka tilkkulaukun vuorikappaleeseen ommeltava sisätasku. Kaivan esiin laatikon, josta toivon löytäväni sopivan kokoisen kangaspalan, silitän palaa kohdasta jos toisesta, sitten mittaan ja leikkuroin kappaleen. Päättelen sopivan kohdan, jolle kiinnittää Tilkunviilaaja-kangasmerkki. Se kannattaa kiinnittää ennen kuin ompelen taskukappaleen pussiin, niin ommel jää näkymättömiin taskukappaleen sisäpuolelle. Kuvan taskukappale tulee koristeompeleilla somistamaani vaaleaan tilkkulaukkuun, joka on siis erittäin keskeneräinen. Ahersin vielä ylimääräistäkin eli leikkasin kivan kupongin ja kiinnitin myös sen taskukappaleeseen. Käytin jopa ompelukoneen erikoisommelta, mistä se oli taas tyytyväinen. No sitten ompelin kappaleen pussiin paitsi jätin kääntöaukon kappaleen alareunaan, kavensin nurkat, käänsin oikein päin ja tyrkin saumat ja nurkat teräviksi. Huoh! Olinpa ahertanut va

Hah! 4+2 ei tietenkään ole pino! Valmiiden traktorinjälkiblokkien pino vain kasvoi eilen kuusi blokkia korkeammaksi. Ompelutilassa on vallinnut – läähätys – liiallinen kuumuus! En ole pystynyt tekemään mitään muuta kuin selaamaan iPadillä blokkimalleja ja tilkkutyöideoita. Eilen kuitenkin oli sen verran viileämpää, että pystyin silittämään aikaisemmin valmistamani neljä traktorinjälkiblokkia. Vielä ompelin ja silitin kahdet kaksoiskaitaleet ja ompelin niistä blokkiaihion, jonka silitin ja tasoitin. Kolme kertaa silittämistä siis saman päivän aikana. Ei olisi tullut kuuloonkaan vielä alkuviikolla. Eikö olekin ehkä maailman hauskin traktorinjälkiblokki tuo punakukallinen? Retro mutta moderni? Harkitsen, että tekisin niitä pari lisää. Sitten valmiiden pino(a): Valmiina on nyt 28 tilkkublokkia. Niistä ei vielä synny kummoisenkaan kokoista tilkkupeittoa, joten työmaata riittää!

Fanfaari! Suosionosoituksia! Hurraa-huutoja! Muuta juhlavaa käytöstä! MIEHEN 50-VUOTISPÄIVÄLAHJA ON RIPUSTETTU SEINÄLLE ! ! ! ! Kotimme ainoa varteenotettava ja riittävän kunnioitettava (siis tyyliin ei rappusten seinä, missä työn näkisi max 30 sentin päästä tai alhaalta ylös/ylhäältä alas; ei kaapin sisäpuolella eikä vessan seinä) vapaa seinäpinta on makkarissa sängyn yläpuolella. Siinä ei koskaan ole ollut mitään muuta koristeellista kuin tapetti. Tykkäsin tapetista hillittömästi, mutta se oli mielettömän hintaista, joten tyydyin yhteen seinälliseen. En ole halunnutkaan siihen mitään ennen kuin nyt. Olen aivan täpinöissä, että vihdoinkin, noin 1,5 vuotta Miehen 50-vuotissyntymäpäivän jälkeen, suurella vaivalla valmistamani tilkkutyö on kokonaan valmis ripustuskujineen kaikkineen ja asennettu hienosti seinälle. Päiväpeitto pitäisi ehkä vaihtaa toisen väriseen. Yhteisnäkymä ei oikein miellytä minua. Mitä?! Pitääkö taas tehdä uusi tilkkupeitto?!  Ei kai?! Hetkeä ennen

Kesäisen värinen "leijuvat neliöt" -tilkkupeitto on kirvoittanut lukijoilta myönteisiä kommentteja, joista syvimmät kiitokseni! Minunkin silmääni se miellyttää, mutta vasta nyt olen varma, että peitto – sitten kun se valmistuu – tulee olemaan yleisömenestys: Kissa on erehtymättömällä mukavuustutkallaan valinnut sen tämän hetken mieluisimmaksi lepopaikaksi. (Pidän peittoaihiota parhaani mukaan muiden tekstiilitavaroiden alla, mutta se on pari kertaa jäänyt hetkeksi esille ja joka kerta heti – vips – Kissa löytyy peitolta!) Koska tilkkuilurintamalta ei mitään uutta, näytän asiaan hiukan liittyvän uuden alun: Amanda kehui Crazy Mom Quilts –blogissaan, että jäännöskankaista leikatuista suikaleista virkkaamalla saa kivan tuntuisen ja näköisen maton. Olen aloittanut. Sain Töölön Tilkkupajan longarm-tikkauksen jälkeen takaisin leijuvien neliöiden taustakappalekankaasta yli jääneitä kaitaleita, ja kapeimmista leikkasin ensimmäiset ”kangaslankani”. Matonkuteiksi näitä t