Tilkunviilaaja

Mitä ompeluhuoneessa on tehty, kun keskeneräiset tilkkutyön osat löytyvät suunnittelulattialta tällaisessa järjestyksessä? Siis oikeina ryppymyttyinä?! Ihana lellik lemmikkimme Kissa oli leikkinyt tilkkutyöni myttyyn. Näin sen kelmin itse teossa, syöksähtämässä tassut ojossa kohti tilkkupintaa. Minulle se esitti, että ”tätä pahvinpalaa minä leikitän, katso nyt,” mutta en mennyt retkuun. Myttyäminen oli sen tavoitteena ja pahvinpalalelu oli tekosyy. Leikin päätyttyä asettelin keskeneräisyystyötäni suoremmaksi lattialle: Muistanette, että viimeksi edistin tätä tilkkutyötä kesällä mökkiloman aikana. Vielä puuttuu muutama palapelin nirkko – esimerkiksi yhdestä ”puuttuvasta palasesta” yksi nirkko. Miksikö otin työn esiin juuri nyt? Rupesin kyllä tekemään punaisia tilkkublokkeja jäännöspaloistani, mutta sitten tuli mieleen, että enhän vain ompele mitään palapelityön kangasta lopppuun! Oli pakko ottaa työ esille ja tarkistaa. Tilanne oli melko hyvä, mutta katsoin silt

Viisi vuotta sitten onnistuin kirjoittamaan helmikuussa vain seitsemän blogikirjoitusta. 25. päivän tienoilta lähin postaukseni oli maaliskuun ensimmäiseltä, ja myös mainitsen kirjoituksessani, että olen tuolloin elänyt bloggaamisen kannalta katastrofaalista aikaa. Kokosin yhä tilkkuseinävaatetta, jota tarjosin lopulta FinnQuiltille kansainväliseen näyttelyyn lähetettäväksi. Esittelin samassa postauksessani myös paria kangasostosta. Tukholmasta ostamastani kankaasta en osannut sanoa, oliko se hieno vai ruma. Päättäkää itse! Ja "jakkukangas" odottaa edelleen jakkuuntumista. Mahtaako kangasta enää edes olla tarpeeksi, sillä taivuin ompelemaan siitä hameen (jonka vuori on hivenen liian pitkä ja odottaa edelleen lyhentämistä, jotta hametta voisi käyttää). Vuonna 2011 en varmaan ollut saanut oikein mitään valmiiksi helmikuun lopulla. Näihin aikoihin esittelin matkustavaa Tilkkupantteri-vetoketjupussukkaa ja tätä edellinen postaukseni oli 20. päivältä. (Tuon kirjoi

Viime postauksen kommentissa anonyymi kysyjä tiedusteli minulta, lähdinkö tässä tilkkutyössäni toteuttamaan tiettyä visiota vai eteninkö ”mitähän näistä tulee” –periaatteella. Hyvä kysymys! No minulla EI ikinä ole tarkkaa etukäteisvisiota. En piirrä tulevan työni tavoitekuvaa tilkkutyömuistiinpanokirjaani. Jotkut ymmärtääkseni piirtävät, värit ja kaikki. On minulla yleensä kyllä joku suunnitelma. Toteutan usein hyödyllisintä värioppiani eli valitsen työhön korkeintaan kaksi väriä ja teen tilkkublokkini niihin rajoittuen. Ruoho on vihreämpää –tilkkupeitto on tästä hyvä esimerkki – kaikki blokit ovat sinisistä ja vihreistä tilkuista (plus neutraali vaalea). Ruususen päiväuni –tilkkupeitossa rajoituin peräti yhteen väriin eli hempeään punaiseen, plus neutraaleihin vaaleaan ja tummaan. Ensimmäistä tilkkublokkia ommellessani tai ensimmäisiä paloja leikatessani minulla ei todella ollut näkemystä, millainen valmiista peitosta tulisi. Tilkkuilussa onkin kiva nähdä tilkkupinnan kehi

Sinisten, jäännöspaloista ompelemieni tilkkublokkien ympäröiminen violeteilla tilkkublokeilla on alkanut: Ladoin siniset tilkkublokit lattialle tummuusjärjestyksessä: kuvan oikeassa reunassa näkyvät kaikkein tummimmat tummat ja vaaleat blokit. Vasempaa reunaa kohden yleisväritys vaalenee. (Uskokaa pois, näin siinä käy!) Käännän näkökulman toisin, niin jo erottuu paremmin: Ihan selvästi toisen reunan (tässä kuvassa siis oikean reunan) tilkkublokit ovat yleisvaaleampia kuin toisessa reunassa olevat. Violetit tilkkublokkini eivät vielä läheskään riitä ympäröimään sinistä tilkkupintaa, mutta asettelin ne silti mukaan. Keksin myös, että kunhan violetteja blokkeja on tarpeeksi, kokeilen asetella tummimmat vaaleamman siniseen päähän ja päinvastoin. Voi olla, ettei ideani toimi, mutta ainakin keksin sen ja voin kokeilla! Sinisiä tilkkublokkeja on tosiaan 61 kappaletta. Merkillinen lukumäärä! Miten olen pystynyt tekemään niin merkillisen määrän? Violetteja tilkkublokkeja on

Sunnuntaina syntyi valmiita kaksin ja kymmenin kappalein. Ompelin tilkkupussukan Marimekko-kankaista ja Tytär antoi sille nimen Vekkula: Perhe hämmästeli, miten vähistä paloista olin raaskinut tämän Vekkula-tilkkupussukan rakentaa. Tässä sen toinen puoli, jonka kuviot tuovat mieleeni ruusukimpun. Olisin antanut pussukalle nimen ”Ruusupensaan viisaat,” mutta Tytär toivoi kerrankin saavansa nimetä jonkun töistäni. Hän ehdottaa aika usein nimiä, mutta valitsen silti jonkun itse keksimäni (hänen mielestään paljon huonomman). Vekkula-tilkkupussukka on Street-mallistoa eli siinä on pitempi kantolenksu. Sen mitat ovat seuraavat: Yläreunan leveys noin 25cm  Korkeus noin 19cm  Pohjan leveys noin 9 cm. Toinen sunnuntaina valmistunut tilkkupussukka sai minulta nimen ”Sininen matriisi”. Tämä tilkkupussukka on paljon tyypillisempi Tilkunviilaaja-malli! Noin tsiljardi eri palaa ja suoria tikkauksia. Huoh, niin olen ennalta-arvattava. Vaihteeksi en ommellutkaan tästä S

Ompelin viime vuonna modernin tilkkupeiton vihreistä ja violeteista kankaista, jotka pääsivät hehkumaan mustalla pohjalla. Tilkkupeittoni sai nimen ”Kuusten kuiske” ja löysin sille sopivan paikankin saman tien, mutta vasta eilen saimme Miehen kanssa sen ripustetuksi seinälle. Parempi silti myöhäänkin kuin ei milloinkaan! (Jos kuvan oikeaa reunaa katsoo oikein tarkasti, näkee oviaukosta pilkistävän naapurihuoneen kukkatapetin. Tapetin, johon ihastuin ja jota en kuitenkaan uskonut koskaan tohtivani valita seinälle!) Mies oli yllättävän tyytyväinen tilkkutyöhön tässä seinällä. Sitten tajusin, että suurimpana syynä on tietenkin akustiikan paraneminen huoneessa. Ei niinkään se, että tilkkutyö miellyttäisi hänen silmäänsä jotenkin erityisesti!! Toisaalta on ihan sama, miksi Kuusten kuiske pääsi paraatipaikalle seinälle! Siinä se on ja jos se ilahduttaakin Miestä eri syystä kuin minua, niin ilahduttaa joka tapauksessa! Huoneessa useimmin palava jalkalamppu seisoo tilkkutyön

Olen puolittain ylpeä itsestäni, kun pystyin olemaan ostamatta kankaita tammikuun ajan ja vähän matkaa helmikuunkin puolelle. (Olisin kokonaankin ylpeä, jos kuuri olisi tuntunut helpommalta.) Viime perjantaina kuitenkin retkahdin päätin, että laihdutuskuuri saisi päättyä ja tilasin PeeKaa-verkkopuodista muutamat kankaat. Sain ne jo tänään postilaatikkoon! Ostin monta erilaista pilkkukangasta. Olen huomannut, että pilkkukankaat ovat käytännöllisiä. Järkiostokset! Täydensin ostoskoriani muutamalla kuviokankaalla: Punainen kukallinen oli tarjouksessa. Vaaleansininen ja oikeasti aika mintunvihreä ovat hyviä vaaleita kankaita, joita minulla on vain vähän. Ja tummansininen, hopealla silattu kuviokangas vain oli niin upea, ettei sitä voinut ohittaa. Järkiostokset nämäkin! Kuuri päättyi, mutta onneksi pysyin järkevänä. Tikkasin sinisistä jäännöspalojen jäännöspaloista kokoamani tilkkupinnan suosikeillani eli suorilla ommelviivoilla: Näette ehkä, että vanu on aika muh

Ennen kuin Marimekko-kankaasta ompelemani tilkkupussukka oli tässä vaiheessa, olin joutunut vakaviin taisteluihin konetikkauskuvioinnin äärellä. Tikkasin ensin normaalilla suoralla tikkauksella vasemmanpuoleisen tilkkupinnan punaraidat. Käytin jouluaiheisiin tikkauskuvioihin hankkimaani kauniin punaista tikkauslankaa. Oikein somat tikkaukset sain tehdyksi! Siirsin ompelukoneeni asentoon ”vapaa konetikkaus”. Uudessa koneessani tämä onnistuu napin painalluksella. Edellinen kone tarvitsi jousitetun konetikkausjalan, minkä vaihtaminen tuntui minusta aina kovin työläältä. (Oikeasti vaihto kävi parissa minuutissa. Henkinen kynnys vain oli korkea.) Mutta mitä tapahtui?! Ompelin helppoa silmukkakuviota, mutta ei tullut kuin sutta ja sekundaa! Tuli hyppytikkejä ja lopulta katkesi tikkauslankakin. Langoitin koneen kaksi kertaa, käänsin lankarullatapin pystyasentoon ja taas takaisin vaakaan ja vaihdoin kerran alalangan. Vaihdoin neulan. En saanut kuin pari silmukkaa valmiiksi ja sen

Aloitan viimeisimmästä ihan vain vaihtelun vuoksi. Otin esiin suomalais-englantilaista kangasvaihtoa varten hankkimaani Marimekko-kangasta ja leikkasin siitä palat tilkkupussukkaa varten. Olin ovela ja  ostin sitä enemmän kuin Englantiin piti lähettää, jotta itselleni jäi samaa kangasta! Olisi niiiin helppoa tehdä vetoketjupussukka yhdestä ja samasta kankaasta, joten totta kai ompelin Marimekko-palojen reunoille pari lisäkaitaletta. Ensin ajattelin, ettei mikään varastokankaistani sopisi Marimekon jyrkkään kuosiin, mutta hahaa! Melkein mikä tahansa sopii, kun pannaan sopimaan. Kun olen aiheessa vetoketjupussukka, näytänpä jäännöspaloista kokoamani pussukkapinnat: Tartuin neliöblokkipaloja leikatessa syntyneihin vielä pienempiin jäännöspaloihin, leikkasin jokaisen vähänkin pitkähkön palan 2,5cm leveäksi ja tein niistä pienen tilkkulasagnen. Sitten ompelin lyhyistä paloista suorakaidepötkylät tilkkulasagnepalojen viereen. Täydensin parilla kaitaleella. Kun ensin leikkaa j

Olen pystynyt pitäytymään melkein pelkissä sinisissä tilkuissa, kun olen ommellut neliömäisiä tilkkublokkeja jäännöspaloistani. Harvinaista minulle! Mukaan hiipii yleensä muita värejä, vaikka kuinka estelisin. Tilkkublokki tuntuu olevan muidenkin mielestä sopiva jäännöstilkkujen hävittämiseen, joten kerron nyt, miten itse ompelen tämän neliömäisen tilkkublokin: Ensin täytyy leikata valtava määrä 5cm x 9cm kokoisia paloja tummista ja vaaleista jäännöspalatilkuista. Tai vähempikin riittää - jos ompelet kaksi tilkkublokkia kerrallaan kuten minä, tarvitset vähintään 8 kpl sekä vaaleita että tummia paloja. Kokoan ompelupöydälleni tilkut kahteen blokkiin, joista toisessa on tumma, toisessa vaalea keskusta. Kokoaisin ehkä enemmänkin blokkeja, mutta ompelupöydälle mahtuu juuri ja juuri kaksi, joten ompelen vain kaksi kerrallaan. Ensin ompelen keskipalat pidemmistä sivuistaan yhteen. Silitän sauman kynnellä toiselle puolelle ja lyhennän juuri ompelemaani palaa vähän. Tässä kuv

Leikkaan sinisävyisistä jäännöstilkuistani paloja, jotka ompelen kivoiksi neliöblokeiksi. Työ etenee joutuisasti. Ompelen nämä tilkkublokit paloista, jotka ovat kaikki samankokoisia eli 5cm x 9cm. Aika pienistäkin jäännöstilkuista saa leikatuksi ainakin yhden tällaisen palan... ..mutta melkein jokaisesta jäännöspalasta jää jäljelle vielä pienempi jäännöspala. Katso seuraavan kuvan yläreunassa näkyvä sinisenkirjava kasa. Vaikka kuinka päättäväisesti tuhoan jäännöspalojani, niitä siis jää yhä jäljelle! Koska pitäydyn vain sinisävyisissä paloissa, jäännöspalalaatikkoni on edelleen piripintaan asti täynnä muun värisiä tilkkuja! Pitäisi varmaan tehdä vastaavanlaisia neliöitä myös muista väreistä. Ommeltuani vasta muutaman blokin ajattelin, että sinisistäni tulisi rumansävyinen tilkkupinta – kadutti ihan - mutta onneksi ei! Nyt kun blokkeja on enemmän, tilkkupinta on ihan nätti. Tässä pinnassa ei ole yhtään palaa, joka olisi leikattu pitkästä kankaasta. Ja olen käyttä