Tilkunviilaaja

Tilkkutyö on ihanaa ja tuottaa minulle iloa lukemattomin tavoin. Tänään kerron satunnaisesti valitsemani seitsemän pientä ilon aihetta. 1. Terävä leikkurin terä.   Kivojen juttujen jakaminen tuli mieleen juuri tästä. Luin sosiaalisesta mediasta päivityksen, joka vakuutti jokaisen meistä olevan tuoreen ja terävän terän arvoinen. Pian sen luettuani menin vihdoinkin kaapille ja etsin sieltä vaihtoterän. Voi hyvänen aika, miten hienosti uusi terä leikkasikaan! Miksi, oi miksi odotin näinkin kauan ennen kuin heivasin tylsyneen terän?!? Milloin sinä olet viimeksi vaihtanut leikkuriisi terävän terän? Olisiko jo aika tehdä niin?  Pyöröleikkurin ylistystä lisää tässä blogikirjoituksessani. 2. Se, että on hyvät työkalut.  Leikkurista tulivat mieleen myös muut tilkkuilijan hyvät työkalut. Pidän ompelukoneistani. Käytän monikkoa, sillä minulla on varsinainen kone ja varakone. Varsinainen kone on ihana – siinä on syvä kurkku ja erinomainen valo, ja paininjalka laskeutuu automaattisesti, kun alan

Eihän tämä oikeasti ole ihan uusi, sillä olen väläyttänyt maistiaisia uudesta kuusikulmiotyöstäni jo tammikuussa, mutta sain tilkkupinnan hiljattain valmiiksi. Siinä mielessä tässä on jotain ihan uutta tarjolla! Ostin aikoinaan Scrap Crazy -mallinepaketin ja tein niiden avulla Sallittu ajosuunta -tilkkupeiton. Paketissa on mukana kaksi neljäsosakuusikulmion muotoista mallinetta, joiden avulla on kätevä leikata paloja kuusikulmiopintaan. Valitsin mallineista isomman. Päätin toteuttaa riemunkirjavan tilkkutyön ja leikkasin paljoja vaikka minkä värisistä kankaista. Olin laskenut, montako palaa tarvitsisin tietyn kokoiseen pintaan ja leikkasin kaikki palat valmiiksi. Tarkasti juuri tarvitsemani määrän. Päätin myös, että kuusikulmioiden välissä olisi vastaavanlainen kapea välikaitale kuin Naapurisopu-tilkkupeitossa. Siten pinnasta tulisi rytmikkään näköinen ja tilkkutyömäinen. Tällä kertaa en halunnut, että työ näyttäisi väripinnalta. Koska palat olivat kuusikulmioiden neljäsosia, pin

Helsingin tilkkukilta Syyrinki päätti lahjoittaa tilkkupeittoja ukrainalaisten, sotaa paenneiden lasten ja aikuistenkin lohduksi. Lastenpeitot olivat ensimmäisenä mielessä, ja päätin ommella kirjavista ja hauskasti kuvioiduista kankaistani neliöblokkeja, joihin lisäisin vielä kehykset. Ensimmäiset kehykset näyttivät törpöiltä, mutta sitten tajusin valita jokaiselle keskineliölle sen omiin väreihin sopivan kehyskankaan. Johan alkoi tilkkupeitto näyttää sellaiselta kuin piti! Tilkkupinta valmistui oivalluksen jälkeen nopeasti. Löysin myös oikein kivan taustakappaleen varastoistani. Olin 1990-luvulla ostanut kivan, hiirikuvioisen kankaan ommellakseni siitä Tyttärelle jotain. Olen niin hidas aloittaja, että Tytär ehti aikuiseksi ennen kuin ryhdyin toimeen, ja kangas on siis odotellut aika pitkään kaapissa. Totta kai kangaspala oli hiukan liian lyhyt ja hiukan liian kapea, mutta äkkiäkös sen pidensin! Sitten päädyin epämukavuusalueelle: jouduin tikkaamaan tilkkupinnan itse. Valmisteluun

Marras-joulukuu kuluivat monipuolisen tilkkutyötekemisen merkeissä – ansiotyön lisäksi. Kirjoitin joulukalenteriin juttuja ja viimeistelin ensimmäistä, kaupalliseksi ajattelemaani tilkkublokin ja -peiton kaavaa sekä pyöritin kaavatestausrinkiä. Samalla rakensin uutta tilkkupintaa. Inspiroiduin @stashbanditquilting ’in The Big Cheese -tilkkutyöstä ja päätin kehittää siitä oman versioni. Jotenkin päädyin puna-turkoosiin väritykseen. Ensimmäiset inspiraatiovärit olivat tällaiset: Visioin niin, että pinnassa olisi tumman- ja vaaleanpunaisia x-blokkeja ja välissä vaalean- ja tummanturkooseja raita-alueita. Päädyin x-blokeissa viiden tuuman alkuneliöön, johon ompelisin kahteen kulmaan lumipallotekniikalla kolmiot. Ensimmäisten väriajatusten jälkeen päädyin käyttämään vaaleampia punaisia. Väliin tulevat raita-alueet tuntuivat kuitenkin mitoiltaan hankalilta. Pitkähköä pätkäpötköä oli hankala ommella. Lopulta sentään tajusin, että voisin ommella raitapalat neljästä viiden tuuman neliöstä n

Vähennät ikäviä sattumuksia, jos mittaat tarkasti ja mittaat vielä toisen kerran ennen kuin leikkaat. Ole erityisen tarkkana silloin kun leikkaat kankaasta, jota sinulla on niukasti! Satuin kerran ostamaan pitkän ja leveän viivaimen, jossa oli senttimitat, mutta toisessa reunassa lukemat alkoivat miinus yhdestä. Ilmeisesti sillä oli tarkoitus lisätä sentin saumanvara leikattaviin kappaleisiin. Ehkä voitte kuvitella, miten ymmälläni olin, kun leikkaamani palat eivät sopineet yhteen. Siis jos olin leikannut yhden palan ja katsonut sen mitan vasemmalta puolelta viivainta ja toiseen palaan olin katsonut viivaimen toista reunaa. Välillä olin epätoivoissani, kun en saanut leikatuksi tilkusta kahta tietyn kokoista palaa, vaikka olin mittaamalla tarkistanut, että tilkku oli riittävän leveä. Viiden sentin kaitaleistani tulikin kuusisenttisiä. No, vaikka käytössä olisi loistolooginen viivain ja vaikka sitä olisi kuinka tottunut mittaamaan ja leikkaamaan, niin silti joskus joutuu ihmeellisiin t

Tilkkuilun perusvälineet ovat tietenkin leikkuualusta, pitkä viivain ja pyöröleikkuri. Ja ompelukone tietenkin. English Paper Piecing -tyyppistä tilkkuilua harrastavat eivät tosin välttämättä tarvitse edes niitä, vaan tulevat toimeen käsinompeluvälineillä ja saksilla. Kehottaisin silti kokeilemaan sellaisia apuvälineitä, joita luotettavat tilkkuystäväsi suosittelevat. Saatat löytää oivallisen apurin itsellesi! Minun luottovälineisiini ovat tilkkuharrastuksen edetessä liittyneet esimerkiksi neliöviivain, pikkuviivain, Bloc Loc -viivain sekä ihmeklipsit. Mitään näistä en ajatellut todella tarvitsevani. Omistamani tuumamittainen neliöviivain on ehdottoman käytännöllinen. Leikkaan usein blokkipalat senttimitoilla ja tasoitan ne sitten neliöviivaimellani. Vaikken osaa erityisen hyvin ajatella saati laskea mitään tuumina, käytännön työ sujuu niillä hyvin. Käytin neliöviivainta ennen vanhaan myös kolmio-neliöiden tasoittamiseen. Opin vuonna 2013 käyttämään viivaimeen piirrettyä 45 asteen k