Tilkunviilaaja

Tutkailin äskettäin heinäkuisia puuhiani vuosien varrelta ja huomasin työstäneeni Nalle Puh –aiheista ristipistotyötä viimeksi vuonna 2011. Se jäi silloin erittäin vähän kesken eikä se ollut vielä pari päivää sitten edelleenkään valmis. Mutta nyt pistelin viimeiset pistot työhön ja sain sen lopulta valmiiksi! Solmupistoista (ja muutamasta ääriviivapistosta) tämä jäi kanittamaan. (Solmupistoja näkyy tässä olevan kokonaista yhdeksän kappaletta.) Muistaakseni kompastuin siihen, että koetin tehdä I-haan silmiä, mutten muistanut pistojen mekaniikkaa ulkoa. Sain aikaiseksi vain piston, en solmua. Turhautuneena heitin työn käsistäni – kuudeksi vuodeksi! Viimeisten pistojen tekemiseen meni yhteensä noin kolme varttia aikaa. Siksi jäinkin miettimään, mikä saa ihmisen toimimaan näin merkillisesti. Ompelen ja ompelen tarkkaa työtä tuntien ja tuntien ajan. Ja viime metreillä – ei vaan viime senteillä taittelen työn pois enkä tartu siihen vuosikausiin! Nyt toivon vain, että saan höyrytety

Käytänpä hyväkseni aiempia päivityksiäni – niitähän on jo seitsemän vuoden ajalta – joten tässä on yhteenveto vähäisistä puuhistani heinäkuun alkupuolella eri vuosina. Vuonna 2010 olin ommellut omenankukkakuvioisen pikkulaukun melkein valmiiksi.   Kuvassa valmis laukku - ei siis se muka-sangoin varustettu versio. Olin yllättäen myös suostunut tilkkutaiteilijalle epämieluisampaan puuhaan eli lyhensin työtoverini hameen. Olinpa ollut suopealla mielellä! Samaan tapaan kuin heinäkuun alussa 2010, myös heinäkuun alkupuolella 2011 valittelin hellettä. Ei ole koettu helteitä tänä vuonna vielä lainkaan, ainakaan minun olinpaikoissani! Postauksessani kerroin olevani lähdössä kesämökkeilemään, ja blogissa olikin näköjään parin viikon postaustauko. Esittelin ristipistotöitä, joiden parissa viihtyisin mökillä. Ja iik! Tiedättekö mitä?! Nalle Puh –aiheinen ristipistotyö ei edelleenkään ole valmis! Eiiih! Minulta jäi hahmojen silmiksi tulevat solmupistot pistelemättä ja niin on työ v

Neljä vuotta sitten pidin heinäkuussa todella pitkän bloggaustauon, sillä olin unohtanut tietokoneeni salasanan. Pääsin blogin ääreen vasta elokuun alkupuolella. Kolme vuotta sitten, heinäkuun viimeisenä päivänä 2011 mielessäni oli päällimmäisenä jojotyökalu, joka oli kadonnut! Löysin sen sittemmin jostain kangaskasan syövereistä. Samassa blogiviestissä kerroin myös, että olin saanut ristipisteltyä Nalle Puh ja ystävät –aiheisen ristipistotyön valmiiksi – vain ääriviivat ja solmupistot puuttuivat. Syyskuun alkuun mennessä 2011 olin jo tehnyt ääriviivatkin – vain solmupistot puuttuivat! Mikä on ristipistotyön tilanne tänään? Ääriviivat olen saanut ommelluksi, mutta solmupistot uupuvat edelleen! Solmupistoja olin ompelemassakin jo, mutta olin unohtanut, miten ne tehdään, enkä viitsinyt tehdä sen vertaa tutkimusta, että olisin luntannut kirjasta tai jostain. Niinpä työ on EDELLEEN kesken! Huokaus. Kaksi vuotta sitten kerroin terveiset matkaltani Yhdysvaltain itärannikolle.

Pistelin muutama vuosi sitten Äidille joululahjaksi hortensiakuvioisen ristipistotyön. Pingotin työn vanulla pehmustamalleni pahville ja kiinnitin koko komeuden väriin sopivalle kangastilkulle. Kaiken tämän sulloin kehykseen lasin alle. Äiti ei ole vasara-ja-naula-tyyppisesti kätevä käsistään, joten taulu on jäänyt ripustamatta seinälle. Se on kyllä ihan näkyvillä kirjoituspöydällä ja nojaa seinään. Näppäsin ristipistotaulusta kuvan viime vierailullani. Valitan ikkunasta tulvivaa valoa, joka tekee heijastusta lasin pinnalle!

Hyvää joulukuuta blogin lukijoille! Eilisen kuuran kunniaksi asettelin muutaman geometrisen tilkkublokin ulos esille, jotta saisin niistä paremman värisiä kuvia. Ei ihan onnistunut! Mutta jotenkuten sentään. Kuurainen ruoho oli jäykkää, joten blokit näyttävät epätasaisilta. Höh. Tilkunviilaajan joulukuun 2013 kalenterikuvassa ei olekaan tilkkutyötä, vaan ristipistokuva! Olen tehnyt tämän monta vuotta sitten. Viime vuonna kalenteria kootessani en löytänyt kunnon jouluista kuvaa mistään. Ratkaisin ongelman näin. Viimekään vuonna ei marraskuun lopulla – joulukuun alkupuolella ollut kunnolla lunta. Tänä vuonna en ole vielä tehnyt yhtään jouluista tilkkutyötä! Edellisinä vuosina olen tehtaillut lasinalusia, tyynynpäällisiä ja kaitaliinoja, mutta tänä vuona en lainkaan. Mistä mahtaa johtua? Olisiko syynä se, että kotona on jo nyt ylenpalttisesti jouluisia tekstiilejä? Olen tainnut sen lisäksi antaa kaikille läheisille jouluisia käsityöjuttuja lahjaksi jo aivan liikaa.

Yli kahden viikon ompelutauon aikana ehdin melkein unohtaa, mitä minulla oli matkalle lähtiessäni meneillään. Onneksi olin jättänyt keskeneräisiä töitä pöydälleni. Ilmiselvin keskeneräinen oli musta-valkoinen tilkkulaukku, johon ennätin ommella toisen kappaleen jo valmiiseen kokoon. Katselin tilkkupintaa nyt ja päätin kääntää sen, jotta pienistä paloista kokoamani ruudut tulevat paremmin esiin kuin alkuperäinen, palikkamainen rivi: Toisessa laukkukappaleessa päätin käyttää palikkarivin pystyasennossa. Sitä täytyy hiukan lyhentää, mutta ei haittaa. Annan mieluummin tilaa sekavammalle pinnalle: Ehdin eilen leikata tukihuopakappaleet 46cm x 35cm ja silittää tilkkupinnat niihin kiinni, mutta tikkaamista en ole vielä aloittanut. Laukun toista tilkkupintaa kasatessani yhdistelin muutamia jäännöstilkkuja. Ajattelin käyttäväni näitä laukun vetoketjulipareessa ja sisätaskussa: Ristipistot esille  Ehdottomasti eniten aikaa minulla kului eilen ja jo toissapäivänäkin risti

Eilen oli taas Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailta, jossa toisena teemana oli kankaidenvaihtotori. Meidän piti tuoda mukanamme vaihdettavia tai myytäviä kankaita, jotka koemme itsellemme mahdottomiksi. En ollut jättänyt itselleni paljon aikaa valmistautua toria varten, mutta ehdin nopeasti tutustua osaan kangasvarastoistani tällä silmällä. Löysin ihan yhden pienen palan mahdotonta kangasta. Kaikki muut tuntuivat edelleen mahdollisilta! Muille kiltalaisille olin oivallinen vaihtokumppani, sillä he pääsivät eroon omista mahdottomista kankaistaan ilman, että heidän oli otettava vastaan minun mahdottomiani. (He saivat vaihdon vastineeksi pennosia.) Kangasvarastoni karttuikin taas. Tilkkuystäväni Lea ja Eija olivat tuoneet mukanaan mahdottoman kirjavia kankaita: Huh, näyttävätpä ne kaoottisilta näin yhdessä pinossa. Ei tietenkään ole tarkoitus käyttää näitä samassa työssä! Tilkkuystäväni Milja tiesi jo etukäteen, että tarvitsen joutilaita tilkkutöiden taustakankaita. Hän

Kyllä on vauvanpeiton kokoisessakin tilkkutyössä tikkaamista! Enkä ole tällä viikolla ehtinyt tikkauksen ääreen lainkaan niin paljon kuin olisin halunnut. No, kiireistä ja ”valtavasta tikkausalasta” huolimatta olen saanut kaikki kaksitoista blokkia tikatuiksi silmukoin. Tai siis tikkasin ne kaksi erilaista kuvioneliötä varjo- ja silmukkatikkauksin ja muihin blokkeihin tuli pelkkää silmukkaa. Koko tikkauksen ajan ja väliaikoina myös mietin, miten tikkaisin blokkien väliin jäävät valkoiset kehykset. Piirtelin töissäkin paperille tikkauskuvioita ja hahmottelin haihtuvavärisellä tussilla samaisia kuvioita kankaaseen. Olin tosi lähellä valita kehyskappaleisiin jotain vaativampaa kuviota. Ihan totta! Mutta päädyin pitäytymään silmukkakuvioinnissa, jotta peitteeseen tulee samankaltaisuutta. Sinne tänne mutkittelevien tikkausten sijaan teen aina yhden blokin verran silmukoita alaspäin ja seuraavan blokin verran silmukoita ylöspäin. Kuvasta ehkä näkee, miten tikkaukset menevät. Täällä

Voi että! Olen ollut aivan liian kauan erossa ompelupöydästäni ja ompeluksistani! Lähdin viikko sitten perjantaina perheen kanssa järven rantaan lomahkolle – palasimme sieltä kaupunkiin vasta tiistaina. En sentään ottanut ompelukonettani sinne mukaan, vaikka puolileikilläni niin uhkasin. Otin sen sijaan mukaan uuden ristipistotyön (vaikka Nalle Puh -ristipistotyö ei ole ihan vielä valmis). Neljän päivän aikana sain ihan näin paljon tehdyksi: Valmiina kuvion pitäisi näyttää tältä: Joudun kuitenkin purkamaan kaiken tähän mennessä tekemäni pois. Ohje oli nimittäin epäselvä! Siinä neuvottiin ristipiston toteutus sen mukaan, mikä kangas paketissa olisi, mutta minulta puuttui vähän perustietoa, sillä en tunnista Aida-kangasta siitä toisesta. Niinpä tulkitsin piirroskuvan väärin ja ompelin kaikki pistot liian pieniksi! Minusta paketissa ollut kangas oli juuri tuollaista reikäistä numeroa 2, mutta pitkällisen kokeilemisen jälkeen on pakko päätellä, että kangas olikin numeroa 1. M

Nyt en saanut kohdistetuksi vetoketjulipareen kuvioita, kuten vahingossa onnistuin tekemään Syksyn Sävel –vetoketjulaukussa. Mutta aika siisti lipareesta tuli (vaikkakin harmaa): Olin leikannut samanlaiset 10cm leveät kaitaleet kuin yleensä vetoketjujen viereen olen tavannut laittaa. Taitoin nämä kymmensenttiset kaitaleet kahtia ja tikkasin (ohut vanukerros välissä). Mittaroin liparetta ja vertailin laukun suuhun ja leikkasin valmiit (ja valmiiksi kiinni vetoketjuun ompelemani) kaitaleet sentin kapeammiksi, eli 8cm leveä kaitale riittää näin pienen laukun lipareeksi. Tässä laukku odottaa sankoja, nappilenksua ja vetoketjuliparetta: Käytin tähän laukkuun erilaista jäykistämistä kuin yleensä. Yleensähän tikkaan tilkkupinnan kiinni collegejersey- ja tikkausvanupalaan. Olen tainnut aina tyytyä vieläpä ohuimpaan vanuun. Laukuista on tullut aika orgaanisen tuntuisia. (Mitä orgaaninen sitten tarkasti tarkoittaakin, niin suutuntuman perusteella sana sopii tähän yhteyteen.) Tämä laukk

Otin hyötykäyttöön tekeillä olevien pinosta (röykkiöstä) putkahtaneita jäännöstilkkuneliöitä, jotka olen näemmä ommellut viime vuoden huhtikuussa (!). Mittelin ompelemiani blokkeja vetoketjujen vierellä ja löysin sopivan värisen ja pituisen vetskarin. Mukavasti esillä ollut lahjoitusmarimekkokangas sopi vuoriksi, joten lähdin rakentamaan pussukkaa. Tässä valmiiksi tikatut tilkkupinnat, vuorikangaskappale ja vetoketju: Ja tässä valmis vetoketjupussukka, nimeltään Tilkkuikkunat: Pussukan leveys on noin 25cm, korkeus noin 20cm ja pohjan leveys noin 10cm. Tilkkupinnat on tikattu collegejersey- ja tikkausvanukappaleisiin aaltoilevin tikkausviivoin. Pussukasta tuli aika kiva ja jotenkin perinteisen suomalaisen näköinen. Parhaalta tuntuu, että välityönä, huvikseni ja tavoitteettomasti tekemäni tilkkuneliöt ovat nyt oikeassa käytössä! Pussukan sisällä on isohko sisätasku, mutta! Unohdin kiinnittää sivusaumoihin kiinnipitolenksut, vaikka ompelin sellaiset valmiiksi! Pussuk

Tilkkublokeista tehty osuus pinkki-vihreässä vauvanpeitossa on nyt valmiina, kaitaleet ommeltuina ja kaikki. Peite ei vain vielä ole haasteessa säädetyn kokoinen! Siis kehittämään jatkopaloja peittoon. Yläreunaan ompelin vaaleammista kankaista tilkkuruuturivin: Alareunassa on peiton tummemmista kankaista ommeltu tilkkuruuturivi: Tilkut ovat 5cm x 5cm kokoisia ja leikkasin ne valmiista 5cm leveistä kaitaleista, jotka jäivät peiton blokkeja ommellessani yli. Seuraavaksi leikkaan lisää paloja ja kokoan pidemmät rivit (tai jonot) peiton kumpaankin reunaan. Alareunassa on tummempia paloja ja palat vaalenevat yläreunaa kohti. Toistaiseksi peitto näyttää suunnilleen tältä: Nalle Puh –ristipistotyö En pysty koko ajan tilkkuilemaan, vaikka ehtisinkin. Välillä ompeleminen kyllästyttää tai jalat väsyvät kyykistellessäni lattialla leikkurin ääressä. Ja joskus on pakko vähän toisella korvalla seurata vaikka televisiouutisia. Silloin otan esiin Nalle Puh –ristipistotyöni, joka on koko a

Tytär ehdotteli, että koristelisin seuraavan pussukan kangasjojolla. Itse asiassa hän ehdotti jojokoristetta jo Kesäillan valssi –pussukkaan, mutta unohdin ehdotuksen, ja sitten pussukka olikin jo virallisesti valmis. Jojoja minulla on varastossa vaikka millä mitalla, mutta kokemukseni mukaan ne eivät sovi yhtään mihinkään muuhun kankaaseen! (Siksi niitä on edelleen tosi monta.) Ideoin seuraavaa pussukkaa ja aioin ottaa lähtökohdaksi tosi kirkkaan pinkin kankaan, josta tekisin kangasjojon. Eipä löydy kangasjojontekolaitettani mistään! Minulla on sellainen muovinen, kätevä työkalu, mutta etsinnöistä huolimatta se pysyy teillä tietymättömillä. Tiedän, että jojoja saa tehdyksi ilman erikoistyökaluakin, mutten periaatteesta rupea tekemään niitä millään muulla menetelmällä. Väline on jossain ja putkahtaa varmasti esiin silloin, kun en tarvitse jojoja. Luovutettuani etsimästä otin lähtökohdaksi kimaltavan, pinkin kangaskappaleen. Päätin toteuttaa toisenkin pussukan samalla menetelmäl