Tilkunviilaaja

Katsopa tätä! Ompelin valmiiksi jo neljännen tilkkupinnan tänä vuonna! Projektillani oli työnimi Mummola Vol.2, sillä toteutin samanlaisista blokeista Mummola-tilkkupeiton vuonna 2015. (Ajatella! Kymmenen vuotta sitten!) Mummolaan valitsin kyllä kankaat tiukemmin perustein kuin nyt, ja blokit olivat kaikki joko sinisiä, punaisia tai violetteja. Tähän sen sijaan ompelin ensin vaikka minkä värisiä blokkeja. Hetken päästä aloin epäillä, saisinko järjestettyä niin sekalaisen valikoiman yhtään järkeväksi pinnaksi. Kävinkin hankkimassa lisää vaaleanpunertavia kuoseja Tilkkunen-myymälästä. Siksi punasävyisiä blokkeja on tässä eniten. Aloitin projektin jo viime vuoden puolella. Jostain syystä siirryin työstämään muita projekteja, kun minulla oli 80 blokkia koossa. En edes muista, miksi panin ne syrjään. No, joka tapauksessa otin tämän projektin esiin heti Busy-tilkkupinnan valmistuttua ja ompelin, kunnes blokkeja oli tarpeeksi 11 x 14 blokin kokoiseen pintaan. Sommittelin sitä jälleen des...

Olen ainakin kerran kysellyt itseltäni, tuliko tilkkupinnastani sittenkin liian kirjava. Olin aloittanut projektin lupaavasti mutta siirtynyt väärän värisiin kankaisiin, ja pinta meni pilalle. Pelastin sen myöhemmin Spektroliitti-peitoksi, mutta paljon myöhemmin. Tänään olen vuosikymmenen verran viisaampi kuin tuohon aikaan, ja uusimmasta tilkkupinnastani tuli juuri sopivan kirjava! Minun ei tarvitse tarttua ratkojaan, vaan voin taitella tämän kaappiin odottamaan Töölön Tilkkupajan paluuta. Tykkään megakirjavasta tilkkupinnastani siksi, että onnistuin kontrastissa. Blokit muodostavat tummia ja vaaleita neliökuvioita, ja ne erottuvat oikein hyvin, vaikka olen käyttänyt jos sun mitä värejä vierekkäin. Toinen syy tilkkupinnan mieluisuuteen on se, että valitsin siihen mieluisia kankaita. Vinkki: Jos haluat lukea lisää näistä onnistumisen edellytyksistä eli mieluisista kankaista ja kontrastista, olen käsitellyt oppeja joulukalentereissani, vuoden 2021 jaksossa 12 – kontrasti on tärkeämp...

Sain jo marraskuussa valmiiksi tilkkupeiton, johon käytin kaikkia suinkin löytämiäni orpo- ja kokeilublokkeja. Annoin sille nimen Cocktail, ja tässä on sen virallinen valmistujaiskuva: Syksy on tuntunut pitkältä, märältä ja harmaalta tai pimeältä. Tai loskaiselta. Tämä marraskuun päivä on ollut ainoa kunnolla aurinkoinen naismuistiin. Onneksi tajusin lähteä kuvaamaan peiton, sillä siitä ei olisi muuten yhtäkään valoisaa kuvaa. Tästä voit tutkia blokkeja ja eritoten tikkauskuviota lähempää: Taidokkaat tikkaukset Cocktail-peiton pintaan loihti jälleen Soile, longarm-taituri Töölön Tilkkupajasta. Tämä peitto oli jo melko lupaava pelkkänä tilkkupintana – varsinkin verrattuna tekovaiheen ilmiasuun – mutta vasta tikkaus puhaltaa kaikkeen hengen. Vaikka kävin läpi jokaisen kätköni ja etsin esiin jokaisen suinkin löytämäni orpoblokin, löysin Cocktail-peiton valmistuttua vielä vaikka kuinka monta whirlygig-blokkia. Ne olisivat joutaneet tähän mukaan! Tai, voihan olla, että ei-tietoinen ...

Verraton tilkkutyö on tietenkin mielestäsi kivan värinen. Siksi kehotan sinua valitsemaan tilkkutöihisi mieluisan väriset kankaat. Ensiksi tietenkin mietit, mistä väreistä pidät. Selkeistä väreistä? Vaaleista väreistä? Dramaattisista? Hempeistä? Murretuista? Raikkaista? Valintojasi helpottaa, jos katselet tilkkutöiden kuvia kirjoissa tai verkossa. Tutki kuvia ja pohdi, mistä pidät ja mistä et pidä. Kannattaa myös katsoa omia töitä sillä silmällä ja miettiä, mikä niistä on mieluinen ja miksi. Olen itse esimerkiksi pahasti pettynyt yhteen tilkkutyöhöni, Elokuunasterit-tilkkupeittoon. Vaikka olen ihastellut valkoisella kehystettyjä tai terästettyjä, muiden tekemiä tilkkutöitä, omastani tuli jostain syystä pliisu. Blokkini olivat ihania (ja ovat yhä), mutta tilkkupeitto ei. Tässä yhdeksän blokkia, joissa suosin minulle mieluisia värejä. Niissä on kauniit kuosit ja hyvät sävyt. Tässä näkyy valmis tilkkupeitto, jonka yleisilme on pastellinvaalea. Syvät värit eivät erotu. On kuin blokkie...

Tilkkutyö tehdään usein yksi blokki kerrallaan, ja tänään otat askeleen kohti verrattomuutta niin, että päätät kokeilla ensin. Ja aivan ensimmäinen vinkkini on: tee koeblokki. Koeblokista näet, minkä kokoinen se oikeasti on. Vaikka osaisit hahmottaa muotoja ja kokoja mielessäsi, niin mikään ei voita sitä, että nähtävillä on oikea koekappale. Itse en osaa hahmottaa mitään mielessäni, joten teen varmasti koeblokin (tai useamman) kehittäessäni uutta projektia. Esimerkiksi Sixten-tilkkublokin ja -kaavan hahmotteluvaiheessa ensimmäinen kokeiluni oli suorastaan naurettavan pieni! Jos aiot tehdä tilkkutyön toistuvista blokeista – kaikki samoista kankaista ommeltuja ja samanlaisia – niin vasta koeblokista näet, toimivatko valitsemasi värit toivomallasi tavalla. Ja jos olet digitaalisesti näppärä, voit ottaa koeblokista kuvan ja monistaa sitä tietokoneellasi, kunnes saat ehkä käsitystä siitä, miltä blokeista koottu tilkkupinta näyttäisi. Koeblokki on siis hyvä ajatus. Kokeile sitä. Sitten...

Ehkä mietitte, mahtaako sellaista ollakaan kuin harmaankirjava? Jos on, niin se näyttää varmaan saman tapaiselta kuin tämä Pimeyden ja valon välissä -tilkkupeittoni: Peittoprojekti oli vähän erikoinen. Päätin blokkimallin sillä perusteella, että pääsisin käyttämään varastossani olevaa, harmaapohjaista ja kukallista kangasta – ja paljon. Muutaman kokeilun jälkeen (voit katsoa kuvat tästä nopeasti valmistunut tilkkupinta -kirjoituksestani ) päädyin heivaamaan kuviolliset neliöt syrjään. En siis käyttänyt tuota kangasta yhtään! Olin myös suunnitellut käyttäväni pinnan keskiosaan vaaleampia neliöitä. Löysin aivan onnenkantamoisena vihoviimeisen palan Tula Pinkin tuplaleveää kangasta, joka jäi tähteeksi Niittykukkaset-tilkkupeiton taustakappaleesta. En ollut muistanut minulla enää sitä olleen, enkä totisesti ollut aikonut käyttää keskiosaan mitään vastaavaa. Mutta kun olin kankaan löytänyt, se tuntui ainoalta mahdolliselta valinnalta. Sain palasta leikattua juuri 16 neliötä, joissa näky...

Kiirettä on pitänyt, ja silti minulla on muutama valmis työ odottamassa esittelyä täällä blogissa. Aloitan ensiksi valmistuneesta, eli saanko esitellä: Scilla-tilkkupeitto! Scilla on toinen versio aiemmin toteuttamastani Ohituskaista-tilkkupeitosta. Halusin tehdä tästä mallista kaavan, ja siksi muokkasin blokin kokoa ja peiton väritysideaa aiemmasta. Peitto ommellaan paloista, joissa suunnilleen yksivärisen taustakankaan poikki kulkee värikäs tilkkuraita. Raidat kallistelevat oikeaan ja vasempaan, ja valmiissa peitossa suunnat vuorottelevat. Huomasin, että minun oli yllättävän vaikea lajitella blokit luotettavasti oikeaan/vasempaan kallisteleviksi. Jos keskittymiseni herpaantui yhtään, panin helposti blokin väärään pinoon. Tilkkuraitoja oli hauska ommella! Pyrin pitämään raidat suunnilleen yksivärisinä, paitsi sellaisissa, joissa oli vähän kaikkia värejä. Suunnilleen yksiväristen sovittaminen taustapaloihin oli helpompaa kuin tosi moniväristen. Aioin ensin toteuttaa peiton melko ...