Tilkunviilaaja

Leikkasin tosiaan suunnitelmieni mukaisesti lisää vihreitä osia geometrisiin tilkkublokkeihin. Vihreät olivat vaaleita ja keskivärisiä. Ehdin ommella muutaman keskipalan blokkiin: Hehkutin, että olen pysynyt suunnitelmassani käyttää vain violettia ja vihreää enkä ole sortunut käyttämään pinkkiä violetin korvikkeena. Pinkiltä vain ei voi välttyä kokonaan! Sitä on yhdessä vihreässä kankaassa, kuten kuvasta näkyy. Kuvassa näkyy kaksi uutta violettia kangasta (tummin, ja sireenikuosinen), jotka ostin viime viikonlopun Käden Taidot –messuilta. Olin päättänyt käyttäytyä hillitysti ja ostaa korkeintaan jotain violettia. Pysyin päätöksessäni! Tai no, ostin vielä kolmannen kangaspalan, joka oli lähinnä turkoosisävyinen, mutta eiköhän senkin hätätilassa voi luokitella violetiksi?!

Sain ensimmäisen jättierän (28 kpl) geometrisia tilkkublokkeja valmiiksi eilen alkuillasta ja minun piti ruveta leikkaamaan lisää vihreitä osia (ja myös violetteja osia). Tarkastelin, pitäisikö valita tummaa, vaaleaa vai keskiväristä vihreää: Leikkasin lisää vaaleita ja keskivärisiä. Tummimmat vihreät eivät näyttäneet aivan yhtä kivoilta blokkeina kuin nuo muut. Hyvänen aika, nyt näyttää uhkaavasti siltä, että myös tästä tilkkupinnasta on tulossa ”nopeasti valmistuva”! Haha, edellinen ”nopeasti valmistunut” tilkkupeittoni oli Keisarinna Ramandu, ja se tulikin valmiiksi ihan vajaassa vuodessa.

Geometrisia tilkkublokkeja on syntynyt vauhdilla. Vihdoinkin pääsin ompelupisteeseeni ja nyt näitä vihreä-violetteja blokkeja onkin jo: Kuusi kappaletta? Ei! Valmiita on yhteensä 24 kappaletta eikä neljästä blokista puutu enää paljon. Hyvin siis etenee! Olen erityisen ylpeä siitä, että olen pysynyt värisuunnitelmassani enkä ole laajentanut värivalikoimaa esimerkiksi siniseen tai pinkkiin, niin kuin helposti voisi. Ehei! Kaikki vihreät osuudet ovat enimmäkseen vihreitä tai vihreiksi luettavia ja violetit ovat violetteja. Tunnustin tässä postauksessani kolme tilkkumokaa, jotka kaikki tein yhden illan aikana geometrisia tilkkublokkeja ommellessani: ompelin reunaan väärän levyisen kaitaleen; purin väärän kaitaleen pois; ja leikkasin väärän kokoisen kappaleen, jonka ehdin ommella ja pilkkoa ennen kuin huomasin erehdystäni. Tunnustan nyt vielä yhden tilkkumokan, sen mikä on ehkä aloittelijan tyypillisin virhe. Mitä vikaa kuvassa? Ah, kuvassa ei ehkä ensisilmäyksellä näyttäis

Voih sentään, miten vähälukuisiksi minun ompelutuokioni ovat taas kutistuneet! Siltä varalta, että blogini lukijat kuitenkin kaipaavat lukemista, tarjoan taas kierrätysaiheita. Marraskuussa 2009  Tilkunviilaaja-blogin ensimmäinen postaus näki päivänvalon neljä vuotta sitten 3.11.2009, ja tuon vuoden marraskuun loppupuolella tunnun puuhanneen PC-laukkuja. Teetin niihin sopivat pohjavaneripalatkin. Suurista PC-laukkuvalmistamohaaveistani huolimatta tuon tuotteen tekeminen tyssäsi, sillä hukkasin käyttämäni kaavan. En ole löytänyt sitä, vaikka olen monta kertaa etsinyt, enkä toisaalta ole viitsinyt mittailla, laskeskella ja piirrellä uutta kaavaa. Siksi minulla on pohjavaneripaloja jäljellä vielä noin seitsemään laukkuun. Tai yhteentoista. Huokaus. Marraskuussa 2010  Ohhoh, marraskuun loppupuolella 2010 olin jo saanut valmiiksi neljä joulukuusiaiheista tyynynpäällistä ja jouluisia lasinalusia oli myös tekeillä. Postauksen nimikin on ”valmiina valmiina”. Kylläpä näytän tehneen

Olen siinä mielessä tehoton tilkkuilija, että teen sitä enemmän virheitä, mitä vähemmän minulla on aikaa. Tilkkuharrastukseni kärsii juuri nyt siitä, että minulla on monta muutakin rautaa tulessa. En pääse rakkaiden tilkkujeni pariin joka päivä. Silloinkin kun minulla on ompeluaikaa, tuntuu siltä, että joudun keskeyttämään työn joka viides minuutti, tai minulla saattaa ollakin vain viisi minuuttia jonka ajan ommella. Hyvässä tapauksessa kymmenen minuuttia. Rakentelen näitä mielenkiintoisia ns. geometrisia tilkkublokkeja: Kuten blokkiohjeessa kuvasin, leikkaan keskiosaa varten yhteensä neljä palaa kolmesta eri kankaasta. Minulla on valkoisesta kankaasta leikkaamani kokomallit, joihin olen lyijykynällä kirjoittanut jokaisen palan koon ja mitä kangasta/väriä kukin pala on. Tekisi mieli syyttää kaikesta typerää leikkuuviivaintani typerine ja miniatyyrikokoisine numeromerkintöineen, mutta taitaa olla paras vain katsoa peiliin. Minä olen mokailija. Ompelin kuvan oikeanpuolei

Ompelin vetoketjupussukan valmiiksi jo muutama päivä sitten, mutta olen odottanut pääsyä ottamaan valmistujaiskuvat päivänvalossa. Keinovalossa otetut kuvat ovat surkeita! Valmis: vetoketjupussukka nimeltään ”Pariisittaria”: Katseen kiinnittävin kangas ”Pariisittaria”-pussukassa on tietysti harmaapohjainen kuviokangas, jossa jälleen poseeraa tyylikkäitä naishenkilöitä. Kuvasta ei näy, että he olisivat Pariisissa, mutta kankaassa on ranskankielistä tekstiä. Siksi he saavat nyt olla pariisittaria. Yhdistin kuviokankaaseen lähinnä tilkkuja, joita satuin löytämään jäännöspalalaatikon päällimmäisistä osista ja ompelupöydältäni. Vetoketjupussukassa on vaaleanharmaa vuori ja pussukan päälliosassa esiintyvillä tilkuilla somistettu sisätasku, johon ompelin kiinni Tilkunviilaaja-merkin. Satunnaisesti löytämieni tilkkujen lisäksi valitsin pussukkaan myös harmaata kangasta, jota ostin Ranskan tilkkumatkaltani. Raaskin käyttää sitä pienen palan! Ensin ajattelin vielä säästellä,

Valtakunnallisen tilkkutyökilpailun teemana vuonna 2013 oli ”Tilkkutanssit”. Minulla ei ollut teemaan liittyvää ideaa koko alkuvuonna, mutta syyskuun alussa yhtäkkiä mieleeni putkahti idea. Keksin, että askelmerkinnät voisivat kuvata tanssimista. En joutuisi tekemään esittävää työtä, mutta tanssi olisi silti selkeästi mukana. Pari päivää aiemmin olin nähnyt kuvan tilkkutyöstä, jossa oli vuorotellen kirjavia paloja ja valkoisia kaitaleita, ja päätin ympäröidä tanssiaskelet niin. Kilpailun viimeiseen postituspäivään tuntui olevan runsaasti aikaa, joten ryhdyin kaikessa rauhassa ompelupuuhaan. Tai siis aivan ensiksi kokosin kankaita, joista leikkaisin tilkkuja tanssiaskelten ympärille. Näin mielessäni iloisia, salsahenkisiä värejä. Sitten piirsin vähän: Leikkasin piirroksen perusteella sinisiä ja punaisia askelmerkkejä, jotka applikoin liimaharson avulla valkoiselle taustakankaalle. Ensimmäisestä kehyksestä tein vihertävän: Kehykset eivät saaneet olla tasaleveitä,

Geometrisessä tilkkublokissa on kolmea eri kangasta: aksenttikangas, kangas ja neutraalin värinen kehyskangas. Olen itse ajatellut niin, että käytän aksenttikankaaksi aina tiettyä väriä (esimerkiksi violettia) ja kankaaksi toista väriä (esimerkiksi vihreää). Valitsin tähän ensimmäiseen kokeiluun kehyskankaaksi mustan, mutta valkoinen tai vaalea toimisi myös varmasti hyvin. Tilkkublokki on valmiina noin 27cm x 27cm. Leikkaa yhteen tilkkublokkiin ensin Aksenttikankaasta 9cm x 14cm pala  Kankaasta 12cm x 14cm pala ja toinen 16,5cm x 11cm pala  Kehyskankaasta 4,5cm x 11cm pala. Leikkaa kehyskankaasta 4cm leveää kaitaletta ja 6,5cm leveää kaitaletta. (Nyt en pysty antamaan tarkkoja mittoja, mutta katso kolmannesta kuvasta osviittaa.)  Yhdistä aksenttikangas ja kangaspala. Yhdistä kehyskangaspala ja kangaspala. Leikkaa 11cm korkea pala kahteen osaan, joista toinen on 4cm korkea ja toinen siis 7cm korkea. Ompele nämä palat aksenttikangas-kangaspalan ylä- ja alapuolelle:

Rupesin taas kokoamaan vetoketjupussukkaa uusista ja vanhoista kankaista. Uusista kankaista leikkasin palat ja jäännöspalalaatikosta otin esiin muita, mielestäni mukaan sopivia kangastilkkuja. Tilkkupintojen koon arviointia helpottamaan keksin jo nyt, noin 100 pussukkaa tehtyäni leikata ”kaavan”. Kyseessä on upea kaava ironisessa mielessä (katso kuva). En ole käyttänyt enkä tarvinnut erityistä kaavaa, koska mittaan pussukan koon aina vetoketjun pituuden mukaan. Tällä kertaa ajattelin, että Lidlin tarjouslehtisestä leikkaamani ”kaavan” avulla pystyisin parhaiten minimoimaan hukkaan menevät osuudet. No, lisäsin toiseen pussukkakappaleeseen korkeutta ja sitten palat olivat valmiit tikattaviksi. Kummassakin kappaleessa on loivasti aaltoilevia tikkauksia. Käytin harmaata, kauniisti silkinhohtoista tikkauslankaa. Nyt pussukkaan täytyy valita vuorikangas (vaikeaa!) ja leikata vuorikappaleet. Sisätaskun tekoon menee toinen tovi, ja sitten pääsenkin kokoamaan jälleen uutta ve

Rva Pioni ja Saara kumpikin haastoivat minut vastaamaan 11 kysymykseen ja haastamaan uudet 11 bloggaajaa vastaamaan 11 uuteen kysymykseen. Vastaan haasteeseen puolittain. Koska eksponentiaalit ovat minulle tuttuja, en haasta ketään, mutta annan mielelläni vastaukset. Rva Pioni sai vastaukset tässä postauksessa ja tässä on vastaukset Saaran kysymyksiin. 1. Mitä teet työksesi /opiskelet? Olen markkinoinnin ammattilainen. 2. Oletko tyytyväinen ammatinvalintaasi? Ammatti valitsi minut. Opiskelin jotain aika tavalla muuta, mutta opinnoistakin on onneksi ollut hyötyä myös näissä tehtävissä. 3. Mitä kaikkea harrastat? Tilkkutöitä ja tilkkujen parissa verkostoitumista. Luen paljon. Lenkkeilen tai sauvakävelen vaatimattomassa määrin. 4. Mitä katsot TV:stä? Tällä hetkellä seuraan Silta-sarjan kakkoskautta. Holmes NYC:n jokainen jakso on nähtävä. Puoli yhdeksän iltauutiset katson, jos voin. Katson joskus myös elokuvia, viimeksi taisin katsoa televisiosta ”Kun Harry tapasi Sally

Vihdoinkin sain musta-vaalean tähti-neliö-kolmiotyöni kokonaan valmiiksi ja myös pystyin ottamaan siitä melko kunnolliset kuvat! Tässä siis valmiina tilkkupeitto nimeltä ”Tähtipölyä”. Peitossa on vaaleahkosta tilkkusilpusta koottuja isompia neliöitä ja niiden ympärillä kahdesta kolmiosta rakentuvia pienempiä nelöitä. Rakensin blokkeja työläästi ja ilman kunnon suunnitelmaa, joten tästä tilkkupinnasta en tule tekemään ohjetta. En tiedä, haluaisiko kukaan muu tällaista tehdäkään! Musta-vaalean tilkkupinnan ylä- ja alapuolella on vielä lentävät hanhet -kaitaleet. Ompelin lentävät hanhet aina kahdesta kolmio-neliöstä, jotka syntyivät oheistuotteena ommellessani Tuulen viemää -tilkkupeiton blokkeja. Tähtipölyä-tilkkupeiton taustapuoli: Eikö ole kauniin sininen taivas tuolla takana?! Ihanaa, että aurinko suostui vähän paistamaan. Ajattelin ensin rajata kuvaa, koska peiton takana näkyy kaikkea ylimääräistä vähän sekavaa, mutta toisaalta kuvassa on aika hauska fiilis.

Töölön Tilkkupajan Soilelta lainaamastani ja myös kirja-arvioimastani Bright and Bold Cozy Modern Quilts -kirjasta löysin kiinnostavan tilkkutyömallin, jonka blokki oli toteutettu noin tsiljardista eri palasta, kaikki vähän erikokoisia. Palojen koot oli annettu tuumina. Samalla kun pähkäilin tuumakoot senteiksi, oioin palojen leikkuusuunnitelman. Kuvassa on vasta osa tilkkublokkia. Siihen tulee vielä mustaa eli taustaväristä kaitaletta joka puolelle ympärille ja blokki on lopulta neliö, eli minun täytyy laskeskella leveyksiä ennen kuin voin jakaa tämän ohjeen kanssanne. Värisuunnitelmana on tällä kertaa vihreä-liila. Kuvasta varmaan näkeekin, että käsitykseni liilasta on joustava. Muuta kuvamateriaalia minulla ei olekaan jaettavaksi. Olen aloittanut uutta pussukkaa, jossa jälleen seikkailee muodikkaita ladyjä mutta eri aikakaudelta. Ei kuvaa tästä. Olen jatkanut aloittamieni lasinalusten parissa (en ole päässyt kovin pitkälle). Ei kuvaa. Sitten valtava urakka: valitsin r

Oikeasti tässä ei ole muista seurapiireistä kyse kuin vastikään valmistuneesta vetoketjupussukasta, jolle annoin nimeksi Seurapiirit. Seurapiirit-nimi tuli mieleen katsellessani kahta uusvanhalla kankaalla koketeeraavaa ladyä ja tikkauskuvioksi valitsemaani tuttua valeympyräkuviota. Vetoketjupussukassa on puuvillakangas- ja farkkutilkkuja, välikerroksena collegejerseypala ja tikkausvanuna jostain tilkkupeitosta yli jäänyttä ohutta vanua. Vuorikankaankin leikkasin tilkkupeiton taustakankaan ylijäämistä. Taskussa on myös pala toista kangasta, joka esiintyi tilkkupinnassakin, mutta jäi pussukan pohjan puolelle. Pussukan leveys yläreunasta noin 26cm  Korkeus noin 18cm  Pohjan leveys 9.5cm  Vetoketjun päissä on todellakin kangasjatkeet, mutta pihistelin tilkkupinnan ompelemisessa, eikä kangasjatkeista ollut paljon iloa. Ne juuri ja juuri näkyvät valmiissa pussukassa. Olisi pitänyt tehdä pari senttiä leveämpi tilkkupinta, niin siistit kangasosiot olisivat jääneet kauniim