Tilkunviilaaja

Tilkkutyöt olivat kivasti esillä Maikkarin kymppäuutisten loppukevennyksessä 29.5.2014 – Soile edusti upeasti tilkkutyöharrastajia ja..! ! ! Sisäinen villapaita –tilkkupeittoni näkyi yksin kuvassa pitkässä laveerauksessa juontajan mainitessa, montako tilkkuharrastajaa Yhdysvalloissa on. ! ! Tilkkupeittoni on televisiotähti! ! ! Katso kevennys tästä uutislähetyksestä Maikkarin Katsomosta! Eikö olekin tilkkutyöharrastus hienosti edukseen?! Pysähtyneempää kuvaa  Leikkasin todellakin neliöitä mielenkiintoisia tilkkublokkeja varten. Olin unohtanut kaiken Syyringin helmikuisella kurssilla oppimani – onneksi olin tehnyt (aika säälittävät) muistiinpanot itselleni ”kaiken varalta”. Muistiinpanoista huolimatta ompelin ensin kolme kertaa väärin. Lopulta blokki oli valmis. Vastikään ompelemani blokki on tuo oikeanpuoleinen. Ompeluaiheiseen tilkkupussukkaan löytyi kahvinkeittoaiheinen vuorikangas (kankaaseen on kirjoitettu tekstejä, jotka liittyvät kahviin) ja pääsin projektissa

Yhdestä tilkkutyönäyttelyssä esillä olevasta tilkkupussukastani oltiin ostomielessä kiinnostuneita, joten innostuin tekemään samasta katseenvangitsijakankaasta toisen version. Tai siis aloitin toista versiota. Tällä kertaa leikkasin ja sommittelin palaset vapaammin kuin viimeaikaisissa tilkkupussukoissa. Valitsin tarkoituksella ompeluaiheiselle katseenvangitsijakankaalle eri kaverikankaat kuin aiemmin ompelemissani Kaavamaista- ja Seurapiirit-pussukoissa. Tikkasin spiraalikuvioin: Ja toiselle puolelle samoin: Vähän lähempää: Käytin vaihtuvaväristä, harmahtavan rusehtavaa ja kauniskiiltoista konetikkauslankaa. Spiraalin sisemmillä kierroksilla piston pituus oli lyhyempi kuin täällä ulompana. Minusta vähän pidempi tikkauspisto on kaunis. Olen tänään pessyt maailman ihaninta pyykkiä eli tilkkukankaita! Leikkasin myös muutaman neliön, joista ehkä piankin ompelen samoja kiinnostavia blokkeja kuin olen kuvannut esimerkiksi tässä postauksessani.

Minulla oli odottamassa kitarakangasta hyödyntävät, valmiiksi tikatut pussukkakappaleet ja kangastilkuilla jatkettu/päätelty vetoketju, mutta päädyin ompelemaan myöhemmin aloittamani Madison-tilkkupussukan valmiiksi ensin. Nyt oli toisen pussukan vuoro. Tällainen tuli tilkkupussukasta, jolle annoin nimen ”Jee-jee”. Pyrkimykseni oli saada ommelluksi miehisempi kanto- tai säilytysratkaisu. Jopa vuorikappaleeseen valikoitui miestenvaatehtimon kuvamateriaalia: Kuvasta näkee selvästi myös, että pussukkakappaleet levenevät alaspäin, ja kulmista leikkaan palat pois, jotta saan ommelluksi pussukalle pohjan. Toinen puoli Jee-jee-kantoratkaisusta tms on vielä jotenkin kukallisempi kuin toinen: Huokaus! Ei tästä kovin miehinen nyt tullut. Nallekin kurkistelee sivusauman tietämillä. No, vuorikappaleessa on sentään tekijän merkki: Hupsis, mutta pohjan tietämillä onkin aivan selviä kukkakuvioita: Kantolenksu on pitkä, eli kyseessä on Street-malliston pussukka.

Ellei vihreä-musta tilkkupussukkani muuten ole täysin keväinen, sireenit tekevät ainakin valmistujaiskuvasta keväisen! Tässä vihreä puoli Madison-tilkkupussukasta: Musta-harmaa puoli Madison-tilkkupussukasta näyttää tällaiselta: Suosin suomenkielisiä nimiä, mutta tälle suvaitsin englannilta kalskahtavan nimen. Syy: katseenvangitsijakankaan hahmot tuovat mieleen Mad Men –televisiosarjan, joka kertoo Madison Avenuen mainostoimistoelämästä silloin joskus. Valmis pussukka on kiitettävän suorareunainen, vaikka ompelin siihen kunnollisen pohjan. Pääsin hyvään tulokseen, kun muistin ommella tarpeeksi leveän tilkkupinnan, jotta pussukkakappaleihin jää varaa leventää niitä vetoketjun leveydestä pohjaa kohti. Varmemmaksi vakuudeksi keväisyydestä kuvasin Madison-tilkkupussukan myös riippumassa kukkivan omenapuun oksasta, näin: Ja vihreä puoli edellä, näin: Tilkkupussukan vuori on myös tilkkutyötä. Kerroin tässä postauksessani koonneeni vuorikappaleet leveähköistä jäännöska

Vihreäsävyinen ja toisaalta musta-harmaasävyinen tilkkupinta on nyt kumpikin tikattu ja tasoitin ne pussukka-aihion muotoisiksi. Valitsin tähän mustan vetoketjun, johon ompelin melko pitkät kangasjatkeet kumpaankin päähän. Tälläkin kertaa olin malttanut tehdä kunnolla leveät tilkkupinnat, joten saatoin kaventaa kappaleet ylöspäin. Kappaleet jäivät toviksi tähän tilaan, kun en viitsinyt ruveta heti miettimään vuorikappaleita. No seuraavana päivänä tein niin kuin yleensä – katselin ympärilleni ompelutilassa makkarissa ja etsin katseella vuorikappaleeksi sopivia kankaita. Yleensä huoneessa on siellä täällä tilkkuja ja kaikenlaista, ja niin nytkin. Löysin geometriskuvioisen tilkkupeiton taustakappaleesta kavennettua reunaa. (Ai kauheaa, minullahan on ollut tilkkupeitto tasoitusta ja kanttausta vailla valmis tammikuusta asti, ja nyt on jo toukokuu!) Tasoitin soiron toisen reunan leikkurilla, taitoin kahtia ja ompelin pitkälle sivulle sauman. Leikkasin taitteen auki, avasin ka

Näin tänään sattumalta televisio-ohjelmasta, että illalla tulisi Downton Abbey –sarjan jouluinen jakso. Joulu tuntuu olevan kaukana, kun ihmiset ennenkin helteestä unelmoivat, mutta Downton Abbey oli ajankohtainen. Siksakkasin nimittäin eilen kaksi kangaspalaa, jotta voin pyöräyttää ne pesukoneessa: Ostin Imatran Tilkkupäivillä Tilkkutarhan osastolta kahta Downton Abbey –nimikkokangasta. En ehkä heti ajattelisi näitä samaan työhön, mutta ihania ovat kumpikin! Ostaisin varmaan koko sarjan ja kolme metriä kaikkia, jos varat riittäisivät. Ja säilytystilat. Toinen ihana – tämä tuli mieleen ihanuudesta – on vaaleanpuna-vaaleansininen kangasnyytti tässä näin: Yllätys, yllätys! Tämäpä ei ollutkaan ihan näin kaksiväristä kangasta, vaan värikkäämpää: Toinen nimeni on ”Värikäs,” joten nyytin sisältä paljastunut monivärinen kukkakimppu on mielestäni ihana ja kangas kaikkiaan on ihanampaa kuin ensin luulinkaan! Kuvissani kaikkein ihanin on kuitenkin meidän Kissa: Se ulkoi

Vihreäsävyiseen tilkkupintaan valitsin vaalean sammalenvihreän, kauniskiiltoisen tikkauslangan. Katseenvangitsijakangas on enimmäkseen musta-harmaa (tai näin ajattelen), joten siihen valitsin hyvin vaaleanharmaan tikkauslangan. Vihreä puoli (tai no, vihreä ja vihreä!) tulevasta pussukasta on melkein tikattu: Vaihdoin koneeseen vaaleanharmaan langan ja tikkasin sillä saman tien myös toisen pussukkapinnan katseenvangitsijakaistaleen ja kun ajattelin tarkemmin, päätin langan sopivan myös musta-valkosävyisen tilkkupinnan tikkaamiseen. Tuttua ja turvallista suoraa tikkausta. Ei tarvitse keksiä tuon luovempaa eikä pelätä, että tikkaisin tilkkupinnan kivasta rumaksi. Jos haluan luovaa tikkausta ja isolle tilkkupinnalle, olen heti yhteydessä Töölön tilkkupajan Soileen. Paja juhli sunnuntaina 2-vuotissynttäreitä ja minäkin sain käydä kutsuilla ja maistaa upeaa, tikatun näköistä kakkua. Voiko kakunkin tikata? Ilmeisesti voi. Minulta jäisi tikkaaminen tästäkin, kun en tahdo ede

No niin, musta-valko-harmaat sekä toisaalta vihreäsävyiset jäännöspalat on selailtu, poimittu, ommeltu, leikattu ja sommiteltu. Katseenvangitsijakankaana oli ainakin minua Mad Men –televisiosarjasta muistuttava ihmishahmokuvioinen kangas. Kohdistin toisen tilkkupinnan keskeiseen kohtaan varjokuvan ja sovitin sen mukaan muun tilkkupinnan värityksen: Tai värittömyyden. Tällä puolella saattaa näkyä myös punapukuista naishahmoa, mutta suurin osa hänestä jää kyllä pussukan pohjan puolelle. Toisessa katseenvangitsijakangassuikaleessa seisoskeli sopivasti vihreäpukuinen nainen, joten ompelin kaitale-kaitaleita vihreäsävyisistä kankaista. Niistä ei ensin tullut tarpeeksi leveä: Tekaisin vielä yhden kapean kaitale-kaitaleen lisää ja jo riitti leveys: Pääsen tikkaamaan tätä pintaa ja vetoketju pitää myös valita. Minulla on mustia ja kirkkaanvihreitä vetskareita, mutta myös punainen saattaisi sopia. Tätä jään miettimään. Ei pöllömpi –vetoketjupussukkani sai kodin Tuunaus, tilk

Varmaan teitä välillä kyllästyttää, kun kerron erikseen joka ainoan ompeluvaiheen projekteistani! No, voitte aina äänestää hiirellänne ja klikata muualle. Kerron siis seuraavasta vaiheesta miehekkään kantokonseptin (kantokonsepti-sanaa käytän, koska pussukan on vaikea kuulostaa miehekkäältä) ompelemisessa. Tikkasin tilkkupinnat suorin ompelein – vaaleanruskean kellertävällä ja toisaalta harmahtavan vaalealla langalla – ja tasoitin ne pussukan muotoisiksi: Tällä kertaa olin malttanut tehdä kappaleista kunnolla leveät, ja sain viistetyksi sivut ilman, että vetoketjun kangaspäät lyhenevät liikaa. Hyvin on mittaa vetoketjun kangaspäällä suhteessa pussukkakappaleen yläreunaan. Kuvassa näkyy ehkä vähän tikkauslankojen väriäkin. Olette varmaan kanssani yhtä mieltä siitä, että vaalea lanka tummemmalla pohjalla näyttää erittäin hyvältä. Jätän kappaleet toistaiseksi odottamaan ja teen seuraavan pussukan tilkkupinnan valmiiksi. Tekee taas mieli käsitellä jäännöspaloja: tällä kerta

Siiryin mukavuusalueeltani eli söpöysakselilta miehisempien värien ja kuosien pariin ja tein kaikkeni, ettei tilkkupinnasta tällä kertaa olisi tullut tyttömäinen. Katseenvangitsijakankaana minulla oli vihertävän ruskehtavapohjainen, kitarakuvioinen kangas. Tilkkupinnasta tuli miehisempi kuin luomukseni yleensä ovat, mutta onhan siinä kukkia ja nalleja edelleen. Ruskeaa, vihertävää ja harmaata siinä on tosin paljon enemmän kuin yleensä tilkkupinnoissani. Ompelen tilkkupinnasta pussukan, joka kenties sopii myös miehen käyttöön, mutta ei tälläkään designilla näköjään vielä miehekkyyttä pönkitetä. Ehkä myös ”pussukka” sanana on sellainen, ettei ensimmäiseksi tule mieleen ainakaan raavas mies. Taidankin ommella tästä tilkkupinnasta kantokonseptin parranajovälineille.

Ompelin Lions Club Helsinki Kampin leijonien lahjoittamista solmioista tilkkupeiton, joka sai nimekseen ”Kalaasit”.  Kalaasit-nimeä ehdotti Töölön tilkkupajan Soile, ja nimi sopii peitolle erinomaisesti, sillä se arvotaan Ruoholahden Kalaasit –tapahtumassa Helsingin Ruoholahden torilla lauantaina 17.5.2014. Peittoarpajaisista saadut tulot menevät uuden lastensairaalan hyväksi. Töölön tilkkupaja lahjoitti ja toteutti peittoon tikkaukset. Soilen upeat tikkaukset näkyvät selvemmin peiton taustapuolella: Ompelin taustapuolelle muutamia solmioista irrottamiani valmistajamerkkejä. Harmi, etteivät ne erotu kuvassa! Peitto on kooltaan noin 140cm x 190cm. Suurin osa kankaista on silkkiä ja polyesteriä – vain punainen ja mustanpuhuva kehys on ommeltu tilkkutyöpuuvilloista – joten tilkkupinnassa onkin upea kiilto. Peitto on mukavan pehmeän tuntuinen ja taipuisa. Kanttasin peiton tilkkutyöpuuvillasta leikkaamallani vinokaitaleella. Kanttauksessa on pieni pätkä myös k

Lahjoitussolmioista ompelemani tilkkupeiton silkkinen kiilto on entistäkin enemmän edukseen nyt, kun Töölön tilkkupajan Soile tikkasi sen: Ompelin tilkkupeiton voitoksi arpajaisiin, joilla Lions Club Kamppi voi kerätä varoja uuden lastensairaalan hyväksi. Töölön tilkkupaja lahjoitti peittoon tikkaustyön. Peitto arvotaan Helsingin Ruoholahden torilla ensi lauantaina 17.5.2014, Ruoholahden Kalaasit –tapahtumassa. Tilkkupeitto on siis ommeltu klubilaisten Leijonien minulle toimittamista solmioista. He lähtivätkin täydellä innolla hankkeeseen ja sain solmioita parin, kolmen muovikassillisen verran. Peittoon sain käytetyksi vain osan kaikista saamistani solmioista, joten ehkä toteutan jonain päivänä toisenkin/kolmannen/neljännen peiton heille! Purin ja pesin kaikki solmiot ennen kuin ompelin ne tilkkupinnaksi. Peitosta tulee kooltaan noin 140 cm x 190 cm. Tasoitin sen eilen (ja käytin apuna syntymäpäivälahjaksi saamaani lasersuorakulmaa ) ja minun täytyy vielä kantata peitto

Vietin eilen merkkipäivää ja olen sillä tavalla onnekas, että läheiseni tapaavat muistaa minua lahjoilla. Seuraavat lahjat olivat aivan parhaat! Kaksi eri ystävää oli tehnyt aina varman valinnan: Aah, hei mahtavaa! Pinkka kankaita x 2 !!! Ja yksi bonuskangaspala. En ole raaskinut tehdä näille vielä mitään, vaan pidän nippuja näkyvillä ja vähän väliä otan käteen ja silitän. Ihanat! Mies oli löytänyt teknisen laitteen, jollaista olin kauan aikaa sitten kertonut tarvitsevani: Sain lattialla vaakatasossa toimivan lasersuorakulman, jonka avulla tilkkupeiton tasoittaminen käy kuin tanssi! Puhuin tästä Miehelle ensimmäisen kerran ehkä 2-3 vuotta sitten joulun alla. Silloin olin nähnyt laservaa’an, joka ampui seinälle vaaterissa olevan laserviivan. Sanoin, että lattialle ammuttava laserviiva olisi aivan mahtava ja käytännöllinen kuin mikä! Toivomaani laitetta ei ollut silloin olemassakaan, mutta nyt Mies oli löytänyt sellaisen! Minulla sattui olemaan parikin tilkkupeittoa sii