Tilkunviilaaja

Olen toistaiseksi tuhlannut vuoden 2012 viimeisen päivän kaikkeen muuhun kuin tilkkuilemiseen! Olen vähän siivoillut, lueskellut, oleillut, laitellut ruokaa, syönyt, … Enkä tiedä, ehdinkö tehdä yhtäkään ommelta illan aikana. Tilkkusaamattomalle itselleni lohdutukseksi teen nyt tilkkuvuoden yhteenvedon. Vuoden pinnistys Olin viime vuonna – siis vuonna 2011 – sika-aikaansaava. Ärsyttävää lukea jälkikäteen, miten viime vuoden viimeisessä postauksessa (vaatimattomasti) ilmoitin tehneeni esimerkiksi 45 vetoketjupussukkaa ja 14 tilkkulaukkua. Tänä vuonna en yltänyt lähellekään näitä lukuja, mutta no, aika paljon sentään sain aikaiseksi: yhteensä 33 ompelutyötä  13 pussukkaa  5 tilkkulaukkua  6 tilkkupeittoa, joista yksi tosin oli nuken- ja yksi vauvanpeitto  2 seinävaatetta tilkuista. Vuoden onnistuminen Olen kahden vaiheilla, mutta valitsen kuitenkin tämän vuoden onnistuneimmaksi työkseni Miehelle kokoamani kitaratyön. Neliöiden ompeleminen kiinni toisiinsa ei ole vaati

Tein tilkkutyönä puna-valkoiseksi aikomani tilkkupinnan, mutten pystynyt pitäytymään vain kahdessa värissä. Hohhoijaa! Pussukka on nyt valmis ja se on sentään melkein puna-valkoinen. Nimekseen se sai Punainen paroni. Kuva olisi tietysti tunnelmallisempi, jos öljylampussa olisi tuli. Silloin pussukan oikea väritys ei toisaalta ehkä erottuisi. Punainen paroni –nimi putkahti mieleeni jo edellistä nimeä miettiessäni. Tytär keksi viime pussukalle nimen Vihreä aukko:  ilmeisesti spiraalikuvio toi mieleen avaruuden ja mustat aukot. Näistä mielleyhtymistä muistui mieleen Kosmokomiikka, Italo Calvinon kirjan nimi. En ole ajatellut Calvinon kirjoja vuosiin, eli mistä lie yhtäkkiä tuo nimi tullut mieleen. Muistin heti toisenkin Calvinon kirjan nimen: Paroni puussa. Ajattelin heti, että puna-valkoiselle pussukalle sopisi nimeksi Punainen paroni puussa, mutta päädyin kuitenkin lyhyempään nimeen. Ehdin pihaan kuvauskeikalle, ennen kuin päivänvalo katosi. Tähän kuvaan yrittelin j

Ompelin eilen sini-vihreän pussukan melkein valmiiksi, mutta virallisesti pussukka valmistui tänään, kun ompelin ja solmin vinonauhalenksun sen vetoketjun vetimeen. Tässä valmis pussukka nimeltään Vihreä aukko: Pussukassa on pari farkkutilkkua ja puuvillakangastilkkuja, ja käytin tikkauksen välikerroksena tällä kertaa froteeta. Collegejerseypalani olivat vähentyneet niin pieneen, että jouduin etsimään muun ratkaisun, ja tällä kertaa valintani kohdistui luonnonvalkoiseen froteepalaan. Järjestelen tikkauskerrokset aina niin, että ensin on tietysti tilkkupinta, sitten lisäjäykistystä varten käyttämäni välikerros, tässä tapauksessa siis frotee, yleensä collegejersey ja sen nukkapuoli tilkkupinnan nurjaa puolta vasten; ja tikkausvaiheessa alimpana on tikkausvanu. Tällaisen järjestyksen olen huomannut käteväksi. Uskon vakaasti, että välikerros paitsi lisää pussukan jämäkkyyttä, myös estää vanun nöyhtääntymisen tilkkupinnan lävitse (englanniksi tästä ilmiöstä käytetään nimitystä &

Kivan koirakankaan innostamana musta-valkoisista ja pinkeistä jäännöspaloista kokoamani pussukka on valmis ja se sai nimekseen Piparminttupennut. Pussukka seisoo tukevasti tyhjänäkin, kun sitä vähän muotoilee: Toinen puoli näyttää tältä: Sain koiratilkut osumaan pussukan näkyviin osiin, ja pohjassa on siis vain jäännöspaloja: Tämäkin pala on juuri sopivasti näkyvissä eikä solahda pohjan puolelle: Vetoketjupussukkani vuorikangas on mehevän pinkki. Olen myös tyytyväinen, että maltoin tehdä pussukkaan sisätaskun. Sellainen tekee pussukasta jotenkin laadukkaamman. Pussukan strategiset mitat: Leveys ylhäältä noin 27cm Korkeus noin 18cm Pohjan leveys 8.5cm. Noudatin tilkkuystäväni Soilen vinkkiä ja käänsin vetoketjua ommellessani vetoketjun päät sivulle, sauman sisään. Valmiina pussukan vetoketjukulma näyttää siis tältä: Pussukka olisi ehdottomasti tarvinnut mustan vetoketjun, mutta jouduin tyytymään tummansiniseen. Sininen on onneksi niin tumma, et

Aivan ensimmäiseksi kiitän Irmaa, Tiinateitä ja Vekkiä hyvän joulun toivotuksista! Toivotukset tuntuivat erityisen hauskoilta, kun en teitä tunne muuta kuin blogosfäärissä. Mutta täällä olemme kaverit. Ihmeellinen on blogimaailma! Tilkkuasiaan Veljentyttö osoitti sormella pussukkatarjonnassani esiintyvää ammottavaa aukkoa: valikoimassani ei ole koira-aiheisia pussukoita. Otin melkein saman tien esiin yhden tosi kivan koirakankaan, jota minulla sattumoisin on varastossa. Leikkasin kankaasta epämääräisen muotoisia paloja, joihin tulisi mahdollisimman ehjät koirat, ja yhdistelin erilaisiin musta-valkoisiin ja pinkkeihin kankaisiin. Vinkki: Jäännöspaloista voi järjestellä kahta eri väriä sisältävän pinon, jossa olevista paloista voi edelleen koota kaksivärisen tilkkupinnan. Esimerkiksi jos monivärisen pinnan kokoaminen tuntuu liian haastavalta värien sovittelemiselta, kahteen väriin rajoittuminen voi helpottaa sommittelua. Löysin pinkki-musta-valkoiseen pussukkaan nätisti s

Tartuin ompelupöydän siivottomaan kasaan ja yllättävän nopeasti olin jakanut siivottomuuden eri paikkoihin, enimmäkseen piiloon. Joten kitaratyönkin kanttaaminen onnistui. En joudu raatamaan jouluvalmisteluissa: Mies tekee lanttulaatikon, ystäviltä saamme palan kinkkua, ja loput ruuat ostamme suunnilleen valmiina. Lahjat minulla on ollut valmiina ja paketoituina jo viime viikolla. Olenkin voinut tänään keskittyä ihanaan tilkkuharrastukseeni! Olen saanut kootuksi lukuisia erilaisia tilkkupintoja, vaikka minun on vaikea päästä vauhtiin silloin, kun olen saanut jonkun isomman valmiiksi eikä minulla ole oikein muutakaan kovasti kesken. Tässä todiste, siivoutunut ompelupöydän reuna (johon olen tosin levitellyt tilkkuneliöitä ommellessani tarvitsemiani jäännöspaloja). Pussukkapinnan synty Kun olin tehnyt neljä tilkkuneliötä, kyllästyin etsimään kaitaleita kasasta, jossa niitä ei juuri ollut, ja ompelin sen sijaan sini- ja vihreäsävyisiä kankaita parin farkkukangaspalan ympäri

Olen vihdoin kantannut kitaraa esittävän tilkkutyön, josta paljastin lukuisia kuvia jo tässä postauksessani. Julistan työn nyt virallisesti valmiiksi. Kuvassa siis valmis tilkkutyö nimeltä Pasin Versoul Henry Gold Leaf Custom. Tilkkupaloista kokoamani kuva esittää Versoul-kitaraa, jollaiset valmistaa suomalainen Kari Nieminen. Ylläolevan kuvan mukaisessa asennossa kitaratyö tulee olemaan esillä makuuhuoneemme seinällä. Tässä aiemmassa postauksessanihan kuvat oli otettu juuri päinvastaisesta suunnasta. Fiilistelykuva: Tässä ihana, musikaalinen tikkauskuvio näkyy oikein hyvin: Kivasti onnistuneen tilkkupintani kruunasi Töölön Tilkkupajan eli Soilen taitava longarm-tikkaus. Tein kanttinauhan itse. Leikkasin 6cm leveää täysvinoa kaitaletta kahdesta eri kankaasta. Jotta kanttaus ei erottuisi liikaa, suurin osa on samaa kangasta kuin työn ulommainen kehys. Ja jotta kanttaus ei olisi ihan perus, käytin myös kuviollista kangasta. Osaan ommella kanttaukseeni siist

Järkytän lukijoita taas kuvilla todellisista tilanteista. Varoitus! Älkää kokeilko samaa kotona. Olen siivonnut ompeluhuoneestani makkarista pari erillistä kasaa. Käsittelyn jäljiltä minulle periytyi yksi jättiläismäinen kasa, joka asuu ompelupöytäni toisella reunalla. Äääääää! Murinaa ja jupinaa. Miten tätä kertyykin aina?! Kasassa on esimerkiksi toiveikas hamekangas (ruudullinen villakangas ihan päällimmäisenä), kaksi erilaista verhopalaa 90-luvulta, makkarin nykyisten verhojen jäännöspala, kitaratyöstä jäännöspaloja, korjaamista odottava villatakki (hihan sauma on ratkennut ja minun pitäisi ommella 5 pistoa siihen, niin se korjaantuisi), kalterimaisia blokkeja sekä kaksi silittämistä odottavaa pöytäliinaa. Eikä siinä vielä kaikki. Ompelukoneen toisella puolella on epäsiistimpi (mutta onneksi myös pienempi) kasa. Heittelen tuohon suuntaan aina kaikki kantti- ja muiden kaitaleiden jäännöspalat. Näyttää siellä olevan muitakin jäännöspaloja. En ole vähään aikaan taas käyn

Täksi jouluksi olen laittanut pakettiin vain yhden tilkkulaukun, ja nämä seitsemän vetoketjupussukkaa ovat vielä toistaiseksi melkein kodittomia: Melkein kodittomat = yksi menossa omiin joulupaketteihin, mutta en vielä tiedä, mikä niistä; ja pari muuta menossa ilmoittautuneen ostajan joulupaketteihin. Melkein kodittomat pussukat lähempää: Dramaattiset varjot! Valaisuyritykseni nyt ovat tällaisia. Silti, värit toistuvat melko oikein, vaikka valo näyttää kummalliselta. Eikä kuva ainakaan ole pimeän näköinen.

Olin koonnut ja tikannut kolmet tilkkupinnat valmiiksi kerralla, joten olen pystynyt valmistamaan monta pussukkaa lyhyeltä tuntuvassa ajassa. Tässä kolmas pussukka, jolle annoin nimeksi Narnia. Tyttären ensimmäinen kommentti oli, että "eikö tää ole vähän tylsä"? En tiedä. Valitsin itselleni vieraahkoja värejä (ruskeaa), koska niitä sattui olemaan kitaratyön jäljiltä ompelupöydällä. Täydensin valikoimaa lasinalusiin käyttämälläni kultakimalteisella kankaalla. Narnia-nimen pussukka sai, sillä katsoimme ihanan Narnia-elokuvan (monetta kertaa uudelleen) juuri viikonloppuna. Kirjasarja oli mieleeni kun olin pieni. Kun elokuva oli tulossa teattereihin vuonna 2005, totesin odottaneeni sitä ilmestyväksi melkein 30 vuotta. Vihdoinkin silloin näin sen. Toteutus vastasi hyvin mielikuviani – oi, se on ihana. Takaisin asiaan. Pussukan mitat: Leveys ylhäältä: noin 21cm Korkeus: noin 13cm Pohjan leveys: noin 7cm. Pussukassa ei ole sisätaskua, mutta Tilkunviilaaja-kan