Tilkunviilaaja

Poninhäntä-tilkkulaukku valmistui viikonlopun aikana. Edestä katsottuna se on tällainen: Ja takaa katsottuna tällainen: Aiemmassa postauksessani epäilin, että laukku saattaisi näyttää liian pyjamamaiselta, mutta se näyttäisi olleen turha pelko. Ainakin minun mielestäni. Kokosin laukkuun vuorin useasta eri kankaasta (mikä aina hieman monimutkaistaa laukun valmistamista, koska saumoja ja varsinkin mittauksia tulee moninkertainen määrä). Erityisen hienoa tässä laukussa on, että siinä on sisätaskukin. Napin ompelin hiukan standardista poikkeavalla tavalla, eli en tehnyt ristiä enkä kahta suoraa, vaan neliön: Vihertävä tilkkutyyny Huvikseni tekemistäni viidestä hirsimökkiblokista kelpuutin tyynyn takakappaleeseen lopulta kaikki. Neljästä samanhenkisimmästä tein normimman näköisen neljän blokin yhdistelmän ja viidennestä, aivan eri tyyliin ommellusta, tein täydentävän palan toiselle sivulle: Kun tyynyn takakappale oli koossa, kurkkasin nurjalle puolelle ja totesin, että täytyyhän tyynyn

Voi että! Syyringin kiltaillassa oli sitten kivaa eilen! Meitä oli aika monta paikalla, vaikka kesäkausi saattaa joillain vielä olla päällä, ja yksi uusi jäsen. Huomasin, että kiltaillastamme on raporttia toisessakin, Marlen blogissa. Show & Tellissä oli hienoa nähdä valmiita/puolivalmiita töitä. Erityisesti oli komeaa, kun Milja oli saanut valmiiksi 1990-luvulla aloittamansa tilkkupeitteen ja oli tuonut sen näytille. Peite oli hieno! Sinnikkyys oli saanut palkkionsa. "Aikuinen nainen" aiheena on osoittautunut kiltalaisille todelliseksi haasteeksi. Perustimme haasteen yli vuosi sitten (vai peräti kaksi vuotta sitten?), ja toistaiseksi valmiina on noin kaksi työtä. Mutta eilen useampi jäsen kertoili, että heillä on sentään jo ideantynkää valmiina. Yhdellä oli piirros ja toisella ompelukone hankittuna. Niin että piankos sitä meillä on 10+ työtä valmiina aiheesta "Aikuinen nainen" ! Oi, ja sain itse näyttää laukkuni. Mukanani oli 11 erilaista tilkkulaukkua ja kun

Otin eilen kuvan viidestä valmistamastani vihreäsävyisestä blokista (tai blokin alusta): Näistä on siis ehkä tulossa vihreäsävyisen tyynynpäällisen takakappalepaloja. Muuta en käsityörintamalla ennättänyt tehdä. Sen sijaan kävin hölkkyylenkillä ja leivoin kakun. Sen jälkeen en jaksanut/viitsinyt muuta kuin levätä television ääressä. Olisin ehkä ehtinyt lukea eilen postiluukusta kolahtanutta Threads-lehteä enemmänkin, mutta hillitsin itseni ja säästän sitä parempaa hetkeä varten. Haluan keskittyä lehteeni kaikessa rauhassa, joten se saa odottaa. Tänään suunnistan illalla Syyringin kiltailtaan, jipii! Otan mukaan kesän aikana valmistuneet tilkkulaukut ja esittelen niitä illan Show & Tell –osuudessa. Olisi tietysti kiva, jos mukana olisi muutakin tilkkutyötä kuin pelkkiä laukkuja...

Ei ole aivan vielä valmis, joten säästelen kokokuvan julkaisemista. Sen sijaan näytän tässä, millaiseen sankakankaaseen päädyin tämän laukun osalta. Kuvassa näkyy hyvin myös yhteen raitakankaista jäänyt ryppykuosi, jota yritin peitellä koristetikkauksin. Laukun vuori on koottu eri paloista, joista yksi on nättiä ruusukuosia. Yläreunan huolittelukaitaleen leikkasin tällä kertaa 4cm leveäksi, silitin risareunat kohdakkain kaksinkerroin ja ompelin kiinni laukkuun risareunat ja laukun reuna tasan. Jouduin hiukan kaventamaan saumanvaroja, mutta muuten kaitaleen kiinnittäminen sujui mallikkaasti. Vähemmällä käsin taittelemisella kuin silloin, kun käytän yksinkertaista kaitaletta. Päädyin kaksinkertaisen kaitaleen ratkaisuun, koska kaitalekangas näytti hiukan ohuenlaiselta. Yritin illalla ommella lisää paloja vihreäsävyisen tyynynpäällisen takakappaleeksi. Tartuin vihreisiin suikaleisiin ja ompelin niistä hirsimökkitekniikalla neliöitä. (Niistä ei ole kuvaa.) Tein viisi, joista kolme vaiku

Tuskin nuo laukun heppakankaassa laiduntavat hevoset mitään mustangeja ovat, mutta teoksen nimeäjällä on rajaton valta! Niin että laukun nimi on nyt Ruskea mustangi. Kas tässä se on: Aioin ensin nimetä laukun pelkäksi Mustangiksi. Sitten huomasin, että sanan musta-osuus saattaisi hämätä – laukku on kuitenkin ruskeasävyinen eikä musta. Laukku näyttää takaapäin tältä: ´ Laukun heppakankaan olen saanut lahjaksi syyrinkiläiseltä tilkkuilijaystävältäni. Hänelle siitä isot kiitokset! Olen jo aikaisemmin tehnyt tästä kankaasta itselleni kesähameen (aika sykähdyttävä). Toinen syyrinkiläinen tilkkuilijaystäväni antoi minulle tuon mustapohjaisen tilkun, jossa on oransseja pieniä kuvioita. Pienikuviollisen, koristetikkaamani ruskean kankaan olen sentään ihan ostanut: ostin sen tänä kesänä hämeenlinnalaisesta ompelukone-/tilkkutarvikekaupasta. Nappi lähempää: Ja tässä näkyy aavistus vuoristakin: Laukun sangat onnistuivat mielestäni monella tapaa. Niiden sininen sävy on hyvä vastapaino laukun r

Vaikka mieluummin teen yhtä laukkua kerralla, ryhdyin tällä kertaa kasaamaan kahta. Koska hevosaiheiset kankaat olivat ruskeasävyisiä, laukuista tuli myös ruskehtavat. Aika vähän otin kuvia laukkujen vähä vähältä edistyessä! Kangaspaloista ottamieni kuvien jälkeen seuraava kuva on vaiheesta, jossa päällinen ja vuori ovat sisäkkäin ja laukku odottaa sankoja, nappilenksua ja viimeistelevää kaitaletta (en ihan vielä näytä niitä kokonaan, siksi ne ovat kuvassa näin sivuttain): Kylläpä laukut näyttävät ihan hohtavan tässä kuvassa! Näihin laukkuihin tein jotain todella harvinaista: vuoripuolelle sisätaskun kumpaankin laukkuun. Toiseen laukkuun kokosin taskukappaleen tilkuista: Toisen laukun hevoskankaita leikatessani huomasin, että jäännöstilkkuihin jäi yksi lähes kokonainen, ehjä heppa. Tein palasta taskun: Mieleni teki tikata laukut taas pelkin suorin ompelein, mutta toisessa laukussa käyttämäni pyjamatyyppinen kangas oli kutistuspesussa jäänyt hiukan ryppyiseksi, silittämisestä huolimatt

Eilen illalla oli tosi paljon ohjelmaa perheen kanssa, eikä ompelutöille jäänyt paljon aikaa. (Minimaalinen nyyh. Minimaalinen, koska perheen kanssa on kivointa.) Mutta leikkasin kahdesta hevosaiheisesta kankaasta laukkutilkut ja yhteen laukkuun myös lisäkangaspalat. Tuleekohan tästä liian pyjamamainen kuvioinniltaan? No, ehkä pyjamamielikuva korostuu valokuvassa. Pyjamat eivät tulleet mieleen katsellessani paloja "elävinä". Tässä toiseen laukkuun leikkaamani tilkut: Kankaan kuviot olivat niin isoja, että joudun jättämään tilkkupinnasta yläreunan poikkipalan pois, joten tästä heppalaukusta tulee erilainen. Ehkä laitan näiden palojen kummallekin puolelle poikkiraidallista pintaa… Erilainen laukkumalli houkuttaa Ultsi vinkkasi kommentissaan ("laukkuraamattukirjan" kirjoittajan) Lisa Lamin blogista, josta olen käynyt selaamassa päällimmäiset postaukset ja osan tutorialeista. Hän oli tehnyt olalla kannettavan kassin, ja minun tekisi ehkä mieleni kokeilla samantyypp

Jipii! Ruskeasävyinen kissatilkkulaukku, nimeltään Syyskissat, on valmis! Arvelen, etteivät oranssit sangat olleet täysin Tyttären mieleen, mutta minusta ne piristävät laukkua mukavasti. Ei saa olla übertyylikästä, että kepeys säilyy. Kuvasin jälleen laukun myös takaa: Ja tässä kurkistus hiukan laukun sisään: Vuorina verhokangasmallipala, jonka olen saanut tilkkuilijaystäviltäni. Oranssi sankakangas on myös lahjoituksena saatu. Nappilenksuun käytin tiikerikuvioisehtavaa kangasta, jota oli hyvin esillä pellavakassissa ja Kissat-tilkkulaukussa. Nappi on varastoistani – minulla ei ole mitään muistikuvaa siitä, milloin ja mistä olen napin hankkinut. Katse eteenpäin! Kaivoin eilen esiin hevosaiheiset kankaani, kaikki kolme erilaista. Vähän täytyy miettiä, minkä kokoista palaa laukkuun laittaisi. Mielessä pyöri myös mahdollinen hameprojekti. Selaillessani amazon.comissa sitä laukkuraamattua, sivusto tyrkytti minulle toista, äärimmäisen houkuttelevalta näyttävää kirjaa: Sew Serendipity:

Säästin vaivojani ja tikkasin kissatilkkulaukun kappaleet suorin ompelein, tavallista paininjalkaa käyttäen. Vaihtuvavärinen, ruskeasävyinen puuvillalanka oli käytössä. Tykkään kyllä enemmän kiiltävämmistä tikkauslangoista, mutta tämä oli väriltään sopivin. Täytyy näitä matampiakin lankoja jossain käyttää. Tikkaamisen jälkeen kiirehdin tasaamaan kappaleet määrämittaan. Kun tarkka määrämitta oli tuoreessa muistissa hetki tasaamisen jälkeen, leikkasin myös vuorikappaleet samaan kokoon. (Peilikuvat-tilkkulaukkua ommellessani leikkasin vuorikappaleet väärän kokoisiksi!) Ennätin vielä koota laukun päälliosan ennen kuin luonnonvalo hävisi. Olin päättänyt, ettei seuraava laukusta ottamani kuva olisi ylioranssi! Eikä ollutkaan. Valmiina on myös sangat sisällään pyykkinarut. Saa nähdä, pääsenkö ompelupuuhiin tänään, ohjelmassa kun on pitkä kävelylenkki töiden jälkeen. Seuraavana mielessä Tyttären vartuttua nyt paremminkin Trendi- ja Elle-ikään, hänelle aikoinaan ostamani heppakirjat ovat jääne

Päädyin sitten valitsemaan ruskeaan kissatilkkulaukkuun edellisen postaukseni lopussa esittelemäni kangasyhdistelmän, mutta vaihdoin tumman ja vaalean palkin paikan takaisin. Nyt teki kännykkäkamera kyllä minulle tepposet. Jostain syystä se väritti kuvan ylioranssiksi. Sävyjä korjaamallakaan tästä kuvasta ei saanut luonnollisen näköistä. Pahoitteluni kamalasta kuvasta! Eikä kännykkäkameran näytöltä millään havaitse vääriä värisävyjä. Hyvä jos näkee, mahtuuko aihe kokonaan kuvaan. Tosin vielä ongelmallisempaa on, että näytöltä ei näe, onko kuva tarpeeksi terävä. Joudun ottamaan useita otoksia samasta asetelmasta, jotta varmistan edes yhden terävähkön kuvan. Viikonloppu kului aivan muissa puuhissa kuin ompelupöydän ääressä, joten tässä oli saavutusten saldo: tilkkulaukun etu- ja takakappale koossa, koltsarikangas (collegetrikoo) ja tikkausvanu hakaneuloin kiinnitetty kappaleisiin. Mutta näin viikonlopun aikana sentään yhden tekemistäni tilkkukukkakasseista luontevassa käytössä. Käytön

Sain kuin sainkin eilen illalla viimeistelevän, yläreunan litistävän ompeleen laukkuun ja napin ommelluksi. Tytär auttoi napin valitsemisessa. Kas tässä uusin, Miau-tilkkulaukku: Vaihteeksi otin kuvan sisätiloissa, ilta-auringon "tulviessa sisään" (sisustuslehdissä puhutaan aina valon sisään tulvimisesta). Laukku takaa (vaikka se on takaa melkein samanlainen kuin edestä): Katse sisälle laukkuun: Kuvan perusteella voisi kuvitella, että laukku on noin 3 metriä syvä, kun sen sisällä on noin pimeää! Seuraava laukkuko? Prosessilupaukseni hengessä kerron seuraavan laukun kangasvalinnoista ehkä enemmän kuin kukaan haluaisi lukea. Kaikista "seuraavaksi aloitan jotain muuta tilkkutyötä" –ajatuksista huolimatta minulla on jälleen tilkkulaukku työn alla. Istuin keittiössä ja katseeni osui Tyttären muutama vuosi sitten tekemään kangasmagneettiin (hänellä oli sellainen magneettilevytarrakone), jossa hän oli käyttänyt kivaa kissakangastani. Seuraavaksi huomasin olevani kangas

Eilen illalla eivät tilkkulaukut eivätkä muutkaan tilkkutyöt edenneet (tai no, ompelin turkoosista tilkkulaukusta taitetun huolittelukaitaleen käsin kiinni tv-uutisia katsoessani/kuunnellessani). Uuvuin täysin käytyäni hölkkyylenkillä! Ja sanovat, että liikunnasta saa lisää virtaa… Minulla virta oli niin lähellä off-asentoa kuin suinkin. Kesäkuukausinakin on sentään syntynyt yhden- sun toisenlaisia laukkuja. Otin heistä pari päivää sitten yhteiskuvan. Tässä näkyvät vain ne laukut, jotka minulla vielä on. Useat muut äskettäin valmistuneet laukut ovat jo löytäneet uuden omistajan. Kiva linkki Muiden blogeja selaillessani löysin kivan sivuston, jossa yhdistyvät kaksi lempiasiaani. Ehkä joillain lukijoillani on vähän samat lempiasiat? http://catsonquilts.com/

Uusin tilkkulaukku eteni valtavin loikkauksin, tikatuista etu- ja takakappaleesta aina kootuksi asti! Lähdin Tyttären kanssa etsimään hänen kesäläksykasvioonsa puiden lehtiä ja otin matkalla kuvan huolittelukaitaletta odottavasta laukusta. Tietenkin kuva piti elävöittää saapasjaloin. Myöhemmin illalla kiinnitin laukkun yläreunaan huolittelukaitaleen, jonka tällä kertaa olin leikannut täysvinosta reunasta. Kankaassa sattui olemaan vino reuna kätevämmin saatavilla kuin suora. Kyllä suora kaitale on 17 kertaa helpompi taittaa ja kääntää siististi! Lähdin aamulla töihin ja otin käsilaukuksi Tilkut-tilkkulaukun. Tykkään siitä erittäin paljon! Mietinkin matkalla, että minun oikeastaan pitäisi keskittyä hetkeksi aikaa hyödyntämään moninaisia jäännöspalojani ja –kaitaleitani. Etenkin tilkkulaukuissani. Ja ehkä olisi aika palata lilahtavan torkkupeiton pariin, jotta se valmistuisi edes joskus. (Ja ehkä olisi syytä välillä tehdä joku "oikeakin" tilkkutyö.) Konetikkauksesta Näin äske

Nykyisin teen useimpiin tilkkutyynynpäällisiin nappilistan enkä käytä vetoketjua. Lisäksi teen nappilistan (yleensä) ensiksi ja loput tilkkuosuudet vasta sen jälkeen. Vihreään tyynynpäälliseen tein nappilistan vanhasta pussilakanakankaasta. Käytin pieniä paitanappeja, joita sain tilkkuystävältäni Ritvalta valtavan pussillisen. Otin kuvan ikkunan ääressä, missä toivoin olevan eniten valoa, ja ikkunalauta kajastaa oudosti kankaan läpi. Mutta nappilistan idea kuitenkin välittynee. Vinkki: Tilkkukäyttöön varattujen vanhojen paitojen nappilista sopii toisinaan käytettäväksi tyynyn takakappaleessa sellaisenaan. Joskus minullakin on ollut käytössäni sopiva vanha paita, ja tyynyn täyttöaukko on syntynyt suit sait! Eilinen ompelusaavutukseni – nappien ompelu nappilistaan ja napinläpien avaaminen – oli tärkeä, mutta melko vähäinen. Ehkä tänään syntyy taas enemmän valmista!

Palasin lomalta! Yritin kyllä päivittää blogiani jo kaksi viikkoa sitten, mutta olin ehtinyt unohtaa koneeni salasanan, eli tarvitsin työpaikan mikrotuen apua ennen kuin pääsin koneelleni lainkaan. En sentään viitsinyt kesken lomani lähteä toimistolle. Valmis omenankukkalaukku Laukku jäi sankoja ja viimeistelyä vailla valmiiksi, kun lähdin mökille. Kahden viikon mökkireissun jälkeen palasin ompelupöydän ääreen, tartuin leikkaamiini sankakaitaleisiin ja tekaisin laukkuun sangat. Niitä kiinnittäessäni mietin niiden näyttävän hiukan pitkiltä. No hei, olinkin leikannut sankakaitaleet vasta valmiin levyisiksi. Niissä oli yli 10cm liikaa pituutta verrattuna tavalliseen 34cm sankapituuteen! Liian myöhään huomasin, joten nyt on omenankukkalaukussa uniikin mittaiset sangat. Onneksi ne sentään ovat keskenään saman mittaiset. Ostin lomalla valikoiman suurehkoja nappeja, ja yksi niistä sointui tähän laukkuun hyvin: Vuorikangas on hauska raidallinen: Kokeilulaukku Pyörittelin jonkin aikaa mieless