Tilkunviilaaja

Rupesin tammikuun loppupuolella ompelemaan resurssipalojani neliöiksi, joista ajattelin valmistaa keskipalat uuteen blokkimalliin. Tai ei se mikään uusi malli ole – tilkkuilijat ovat tehneet vastaavia vuosikausia, ja itsekin ompelin vastaavat blokit Kylä lähtee -seinätekstiiliini.   Kylä lähtee -projektista tämä malli jäikin mieleeni. Esittelin projektia sen alkuvaiheessa, ja nyt on aika esitellä sen loppuvaihetta.  Kalkkiviivoilla sain vielä kahdelta taholta uusia resursseja, joita käyttelin innoissani. Keskineliöistä tuli vähän erilaisia kuin pelkistä omista resursseista olisi syntynyt. Tykkäsin ommella keskineliöitä. Ne syntyivät joutuisasti sarjaompeluna! Tässä kuvassa on paljon niistä minulle vieraammista resursseista ommeltuja neliöitä. Vaikka ensin ajattelin tehdä peittooni kokonaan tummanpuhuvan taustan, päädyin projektin edetessä tekemään myös hyvin vaaleapohjaisia blokkeja. Lopulta koitti päivä, jolloin laskin blokkeja olevan tarpeeksi. (Tiedän, etten voi täysin luottaa l

Pussukkatehtailuni jatkui ja jatkui, ja pari viikkoa sitten sain valmiiksi vielä yhden teoksen. Tässä se on: Kukikas-tilkkupussukka! Kun käsillä on valmis tekstiiliteos, kestää hetken, että keksin sille nimen. Tätäkin pyörittelin jonkin aikaa ennen kuin mieleen tuli se kaikkein ilmeisin asia: tähän pussukkaan osui jopa harvinaisen monta eri kukkakangasta! Kukikas-tilkkupussukka on Säe- ja Runo-pussukoiden tapaan pieni eli kooltaan seuraavanlainen:  Leveys ylhäältä noin 17,5 cm  Korkeus noin 11 cm   Pohjan leveys noin 7 cm.  Tältä Kukikas näyttää avattuna. Sisään näkee hyvin, koska Avoin-malliston pussukat käyttäytyvät näin. Niihin ei tarvitse pujottaa kättä, vaan vetokeju avautuu reilusti. Lopuksi kuva vielä keskeneräisestä pussukasta. Kuvassa se on juuri siinä tilanteessa, joka on minusta pussukkatehtaan hehkein: olen juuri saanut sen ommelluksi pussiin ja käännetyksi. Ensimmäinen kerta, jolloin näen kunnolla, millainen teokseni on kolmiulotteisena. Olen ehtinyt vielä nipiste

Muutama viikko sitten täällä oli hanget korkeat, nietokset, ja auringonpaistetta. Pääsin ulos kuvaamaan teoksiani päivänvalossa. Uusin vetoketjupussukkani Suvituuli poseerasi näin tomerana lumella: Pienestä metsälämpäreestä kävelin läheiselle urheilu- ja ajanviettoalueelle, missä on (epävirallinen?) graffitiseinä. Olen käyttänyt värikkäitä graffiteja tilkkupeittojen valmistuskuvien taustalla. Esimerkiksi Sasassalee-tilkkupeittoa esiteltiin miltei tasan kolme vuotta sitten samassa kohdassa. Sittemmin graffitiseinän kuvat ja kirjoitukset ovat vaihtuneet parikin kertaa. Valmistujaispäivänään Suvituuli-tilkkupussukka näytti tällaiselta (siis hänen toinen puolensa). Tällä puolella näkyy tilkku, josta pussukka sai nimi-innoituksensa. Tilkussa näkyy ranta ja pukukoppeja, joten ajatukseni kääntyivät kesään. Lähellä graffitiseinää oli valtava lumikasa, johon asettelin mukana olleet kolme pussukkaa mielestäni hauskasti. Suvituuli-vetoketjupussukka vähän lähempää: Suvituuli on sekin Avo