Tilkunviilaaja

Jäännöspalatilkkujen ompeleminen tilkkupinnoiksi on terapeuttista ja aina yhtä kivaa! Tällaista pintaa ommellessa ei tarvitse miettiä, osuvatko saumat kohdilleen tai ompelenko paloja oikeassa järjestyksessä. Kaikki käy! Jotta tilkkupinnoista ei tulisi aivan sekamelskoja, kerään aina yhtä väriä olevat palat pinoon ja ompelen niitä yhteen. Ihan joskus välillä vain tulee mukaan joku eri värinen tilkku. Niin kuin tässä uudessa  Ystävänpäivä-tilkkupussukassa tällä puolella on paitsi punaista ja pinkkiä, myös keltaista ja violettia: Tai Ystävänpäivä-pussukan toisella puolella yhtäkkiä mustaa ja vihreää. Instagram-ystäväni antoivat tähän lohdullisia kommentteja: ”Musta tilkku tuo tähän mielenkiintoa,” yksi esimerkiksi kirjoitti. Ystävällinen hän. Tikkasin tilkkupintani eleettömästi suorin ompelein. Tein Ystävänpäivä-vetoketjupussukasta  edellistä Jekku-tilkkupussukkaa topakamman. Nämä ovat kumpikin isokokoisia. Ystävänpäivä-pussukan mitat ovat seuraavat: Leveys ylhääl

Aivan ensiksi kerron onnistuneesta kangasvaihdosta, jonka toteutin jo joulun aikaan. Olin Tyttären ideoimana kirjoittanut ”mitä oikein ajattelin ostaessani nämä rumiluskankaat” –postauksen ja esitellyt siinä myös kivan kankaan, jota vain en osannut käyttää. Nero's Post and Patch -blogin Teje lähestyi minua kertoen, että hän kyllä osaisi käyttää sitä ja haluaisinko vaihtaa sen johonkin hänen kankaaseensa. Lähetin hänelle minulle tarpeettoman kissakankaani ja sain yllin kyllin korvausta. Hänen lähetyksensä saapui vähän ennen joulua ja avasin sen vasta jouluaattona. Olin hänen kuvistaan valinnut kaksi kiinnostavinta ja hän lähetti minulle ne molemmat: Jännittäviä kuoseja, jotka poikkeavat tavallisista hankinnoistani. Näistä saan vielä johonkin työhön erinomaista maustetta. Lisäksi hänen paketissaan oli kaksi ihanaa tilkkua, joista en vielä ole raaskinut leikata palaakaan: Tejelle kiitos hauskasta kahdenvälisestä kangasvaihdosta! Jännittävää ja kivaa! Lähetin hänell

Valmiit lentävä hanhi -blokkini ovat kooltaan noin 15cm x 8cm, joten niitä täytyy valmistaa aikamoinen määrä, jos niistä haluaa koota torkkupeiton kokoisen tilkkupinnan. Olen puurtanut jäännöspalojeni parissa, leikannut niitä noin 8 cm levyisiksi kaitaleiksi ja täydentänyt kaitalevalikomaani myös pitkistä, uusista kankaista. Leikkaan kahdenlaisia paloja: 15cm x 8cm suorakaiteita ja yhtä suorakaidetta kohti aina kaksi 8-senttistä nelöitä. Saatan leikata kerralla aikamoisen määrän näitä, mutta en totisesti leikannut yhdellä kertaa palasia kaikkiin noin 250 tilkkublokkiin! Valitsen leikkaamistani suorakaiteista ja neliöistä parit, jotka toisinaan sointuvat väreiltään, mutta jotka ovat aina tumma-vaalea-parit. Merkitsen neliöihin ommelviivat. Nämä ovat sen verran isompia paloja, etten ompele silmämääräisesti enkä käytä taiteviivaa. Piirrän lyijykynällä. Pari kertaa olen epähuomiossa piirtänyt lyijykynäviivan neliön oikealle puolelle, en nurjalle. Silloin olen joutunut joko

Juuri valmiiksi ompelemani tilkkupussukka on nimeltään Jekku. Tässä se on hangella pieniä jalanjälkiä ympärillä. Onko hangella kävellyt pieniä tyyppejä ja ovatko ne kenties menneet piiloon pussukkaan? Avataan vetoketju ja katsotaan: Kyllä pussukassa on pari pientä tyyppiä sisällä, mutta he eivät ole voineet tehdä noin pikkuisia jälkiä lumeen. Jälkien täytyy olla jonkun muun tekemiä. Totta puhuakseni pehmolelut ovat pussukassa, jotta se näyttäisi topakalta kuvissa. Hyvin ne toimivat pullentajina. Tässäkin Jekku-pussukka seisoo erittäin tomerana lumisella penkillä. Samaten tässä: Ei silti, tämä pussukka pysyy seisaallaan myös ilman pehmoleluja. Tein vuoriin kaksi reilua taskua, yhden kummallekin puolelle. Tilkunviilaaja-merkki on vain toisessa taskussa. Yksi merkki riittää todistamaan, että pussukka on tekosiani. Sisätaskun näyttävät lörpsyvän, ja syynä on, että ompelen taskuihin aina väljyyttä. Jos taskun ompelisi ihan lituskaksi vuoriin kiinni, eihän s

Jos olisin nuorempi niin sanoisin, että ooämgee, ihqt tikkaukset! Koska olen vanhempi niin sanon, että i-ha-nat tikkaukset! Tikkaukset ovat tietenkin Töölön Tilkkupajan mestaritikkaaja Soilen käsialaa. Hän toteutti Scrappy Mountain Majesties –tilkkupeittooni ihanat terävän kaarevat tikkaukset melkein saman tien kun vein työni hänelle, mutta ehdin noutaa valmiin vasta eilen. Heitin tilkkutyön sohvalle, mihin lankesi spoteista hyvä valo. Peitto ei kyllä yhtään sopisi tähän kukkatapettihuoneeseen. Tässä tikkauskuviot erottuvat aika hyvin: Olen iloinen, että voin keskittyä tekemään tilkkupintoja – isoja tai pieniä – ja että voin tikkauttaa isot pinnat. Muistan, miten vaikea minun oli keksiä tikkauskuvioita töihini. Tikkaaminen oli työlästä ja melkein aina hikistä puuhaa ja se kesti ja kesti. Ehdin ihan kyllästyä työhön ennen kuin se oli tikattu. Eivätkä minun toteuttamani kuviot ikinä olleet kummoisia. Keisarinna Ramandu –peittoon tein kyllä aika hauskoja sydänkuvioita ja