Tilkunviilaaja

Varmaan jo näistä muutamasta postauksesta näkee, että teen hyvin paljon laukkuja ja kasseja. Niihin täytyy tietysti aina tehdä sangat (tai yksi) tai kantohihna tai molemmat. Aikaisemmin tein sangat niin, että leikkasin valmista leveyttä suunnilleen neljä kertaa leveämmät kaistaleet, silitin kovikekankaan kaistaleille ja sitten taitoin kummankin reunan keskelle sisään. Sitten yleensä leikkasin sankaa pari senttiä lyhyemmän pätkän muovista pyykkinarua, työnsin sen keskitaitteen kohdalle ja ompelin tikkauksen niin lähelle narua kuin pystyin. Viimeiseksi vielä ommel toiseen ulkoreunaan. Sitten Martta toi paljon helpomman tekniikan Syyringin kiltailtaan. Mini-tutorial – helpoimmat laukun sangat Leikataan yhtä sankaa varten aina kaksi kaitaletta, leveämpi ja kapeampi. Olen viime aikoina menestyksekkäästi käyttänyt leveyksiä 7cm ja 5cm. Pituus 34cm. Kaitaleet taitetaan pitkän sivun suuntaisesti keskeltä, nurja puoli sisälle, ja silitetään. Kaitaleet pannaan päällekkäin, risareunat tasan, ja o

Mutta Joulupallot-työtä olen tikannut ja ommellut käsin jo vaikka kuinka paljon. Eilen vietin aika tovin ommellessani reunakaitaletta työn taustapuolelta kiinni, enkä silti edennyt edes puoleen väliin. Haluaisin aloittaa muitakin töitä (paino sanalla "aloittaa")! Tai no, leikkasin sentään kolmannen PC-laukun päällisen, vuorin ja sangat. Silti olisi kiva ommella vaikka joulukoristeita, sitä merkillisen kiehtovaa tilkkujoulukuusta, pieniä joululahjaksi sopivia juttuja (esimerkiksi käyntikorttikoteloita, matkalaukun nimilappukoteloita, lasinalusia, pannulappuja), ja jotain muuta tilkkutyötä. Viime jouluksi tein useita 4-6 lasinalusen sarjoja. Neulakirjan olen sittenkin havainnut käteväksi. Ostin yhden itselleni Turun tilkkupäiviltä vuonna 2008 ja mietin pitkään, mitä sillä oikein teen. Neulatyyny tuntui paljon käytännöllisemmältä! Neulojen pistäminen neulakirjaan kun oikeastaan vaatii kaksi kättä. Neulakirjan kätevyys piilee kyllä pienessä ja huomaamattomassa olemuksessa. Esimer

Toivottavasti Joulupallot-työ ei käy lukijoille yksitoikkoiseksi. Sen parissa nimittäin vietin eilenkin aikaani. Löysin sopivat kaitaleet vanua (miten olinkin säästänyt moiset soirot), leikkasin taustakankaan mittaan, kiinnitin osat yhteen hakaneuloilla ja tikkasin. Vaikka muu työ on (taiteellisesti?) käsin tikattu, kaitaleen tikkasin koneella. Ehdin tikata valmiiksi toisen reunakaitaleen, mutta toinen jäi vielä hakaneulavaiheeseen. Kiinnitinkin kaitaleen. Kuvassa näkyy reunakaitaleen konetikkaus ja keskiosan käsintikkaus. Taustakankaan käsinompelu jäi vielä kesken. Silti, nyt rupeaa jo näyttämään siltä, että Joulupallot-työ voisi olla tänä joulukautena vielä seinällä... Joulusta puheen ollen, aiempaa useammat minulle osoitetut joululahjat voisivat liittyä harrastukseeni. Esimerkiksi viime vuonna sain hyvältä ystävältäni valikoiman fat quarter -paloja. Hän oli tarkoin valinnut palat niin, ettei mikään sointunut toiseen erityisen hyvin. Valikoima olikin mielenkiintoinen! Sain myös tikka

Joulupallot-työ oli ainoana ompelupöydällä tämän viikonlopun aikana. Tämän edistyksellisempää tilkunviilausta ei tapahtunut, kun oli niin paljon muuta menoa ja tekemistä. Suunnittelin työhön samanlaista reunusta ylös, alas ja sivuille, mutta mallattuani valmiit kaitaleet sivuille, minusta tuntuu, että reunustus jää tähän. Työ ei minusta kaipaa mitään lisää ylös ja alas. Ja ihan riittävästi työtä on kahden reunuksen tikkaamisessa ja liittämisessä (tässä siis tikkaan ensin ja liitän vasta sitten; työ on koottu sillä tavalla)! Kuvassa näkyy myös tyttäreni jalka. Hän tuli kuvaustilanteeseen ja heilutti leikillään jalkaansa kohteen lähellä. Tietenkin kamera ikuisti myös jalan. Tein kaitaletta valmiiksi myös ylä- ja alareunaa varten, joten ne jäävät nyt yli. Niistä tulee ehkä tyynynpäällisen osa. Tähteeksi jääneet tilkut tulevat yleensä käyttöön jossain vaiheessa. Rehellisyyden nimissä mainittakoon, että Joulupallot-työn idea perustuu Kotipuodissa joulun 2008 alla näkemääni tilkkutyöhön (te

Sain tässä taannoin aikaiseksi viimeistellä tilkkuiluaiheisen lehtijutun, joka oli ollut kesken melkein kaksi vuotta (!). Onneksi aihe oli ajaton. Lähetin jutun Tilkkulehteen ( Finnquilt ry :n jäsenlehti) ja jäin jännittyneenä odottamaan, julkaistaisiinko se. Kyllä vain! Söpö meikkipussukka -juttu oli kelvannut toimitukselle kuvineen kaikkineen. Olen tehnyt pussukoita varmaan lähemmäs viisikymmentä. Niitä on varmaan kaikilla sukulaisillani ja ystävilläni, ja työkavereillakin tosi monella. Itselläni on kaksi käytössä koko ajan ja tyttärellä vielä yksi. Kaukaisin tiedossani oleva omistaja asuu Chicagossa. Tämä on minulla meikkipussina. Ruutukangas pussukan pohjassa on mummun esiliinakangasta. Isokuvioinen kangas on 70-luvulta, minulla oli tästä oman huoneen verhot. Muistaakseni nämä olivat ensimmäiset verhot, jotka sain itse valita. Sittemmin, viimeistään 80-luvulla mieleni muuttui, enkä silloin olisi voinut kuvitella, että vielä jonain päivänä tykkäisin tästä. Mutta aika kultaa muistot

Haa, aloitin uutta tilkkutyötä ja rupesin leikkaamaan 5x5cm ruutuja valmiiksi valitsemastani kangaspinosta. Leikkaan näitä lattialla, eikä työasentoni ole lainkaan ergonominen. Niin välillä piti lepuuttaa selkää ja ommella joulupallotyöhön reunusta. Aiemmin mainitsemassani Quilts Japan -lehdessä oli useita jouluisia seinävaatteita, joista yhdessä oli kaitaleista ommeltu reunus. Kopioin idean joulupallotyöhöni. Olin aloittanut isommilla paloilla, joiden leveys taisi olla noin puolet pallopalan leveydestä, mutta en oikein mieltynyt siihen. Onneksi keskeytin reunuksen edistämisen, kun huomasin sen irtinäiseksi jääneen rivin. Tämä vaikuttaa lupaavammalta reunukselta. Kuvasta ei ehkä voi suoraan päätellä tämänkään reunuksen onnistumismahdollisuuksia. Kuvasin myös laukkuni, jonka tein japanilaisen lainalehden ohjeita mukaillen. Ehkä tässä voi kuljettaa läppäriä. Pidän tämän itse kahdestakin syystä. Laukku oli monimutkainen toteutettava, ja siinä meni arvaamaton määrä työtunteja (eikä se viel

Suurin saavutus eilisiltana oli vihdoinkin valmistunut PC-laukku, jonka sen uusi omistaja otti tyytyväisenä vastaan tänään. Vuorin ompelin laukkuun kiinni käsin ja seurasin samalla televisiosta sisustusaiheista tosi-tv-ohjelmaa. (Kuulin osan sisustusratkaisuista, en nähnyt niitä. :-) Tämä oli taas ihan laaduton kuva, kamera (!) on tarkentanut aivan mihin sattuu. Mutta ehkä tästä näkee laukun muodon. No vähän parempi kuva sentään. Joulupallot-seinävaate eteni myös. Tikkasin pallojen ympäriltä kultalangalla. Tikkauksessa oli melkoinen homma (vaikka tikkasin koneella). Kiinnitin myös sen muusta työstä eksyneen, irtinäisen kaitaleen työhön. Seuraavaksi pitää suunnitella ja toteuttaa reunukset. Aherruksestani huolimatta en edelleenkään usko, että seinävaate ehtii seinällemme ennen tämän vuoden joulua.

Oikeastaan tämä kolmaskin farkkulaukku oli jo sunnuntaina valmis; en vain ollut saanut otetuksi siitä kuvaa. Eilen illalla näytti hetkisen siltä, että keskeneräiset työt olisivat käymässä vähiin, ja kauhistuin hetkiseksi. Täytyisikö aloittaa jotain? Ja minkä niistä lukuisista mielessä pyörivistä projekteista käynnistäisi? Mutta ei hätää. Lattialta (!) löytyi keskeneräinen, jouluaiheinen seinävaate. Muistaakseni aloitin tämän alkuvuonna, heti kun olin järjestellyt joulukankaani kesäsäilöntää varten. En ole mitenkään luottavainen, että valmistaisin työn täksi jouluksi seinälle. Mutta edistin tätä joka tapauksessa. Tämä on ehkä perinteisempää tilkkuilua niille, jotka ovat jo odotelleet, että Tilkunviilaaja pääsee tilkkuja viilaamaan. Olen toteuttanut pallot alikeompeluna. Pallot eivät ole täysin symmetrisen pyöreitä. Palat on ommeltu riveiksi ja jokainen rivi on käsin koristetikattu erikseen, rivit on vasta sen jälkeen yhdistetty. Tässä kävi aika mielenkiintoisesti. Työ oli hyvässä vauhdi

Jipii! Kaksi farkkulaukkua valmistui viikonlopun aikana. Toisessa on pala upeista, kirjailluista lastenfarkuista ja Mikki Hiiri -kuvioinen vuori. Toisessa on ilostuksena pilkullista nauhaa ja kangasta. (Näistä nyt on ollut keskeneräisiäkin kuvia.) Tässä on Marimekon kankaasta vuori. Pääsin viikonloppuna myös kangaskaupoille. Saalis: - tarranauhaa (tarvitaan PC-laukun pohjavanerin kiinnittämiseen) - koirakangasta, lähinnä PC-laukkuihin - koirakangasta, eri väristä mutta samat kuviot, lähinnä PC-laukkuihin - puuvillakangasta esim. PC-laukun vuoriksi tai myös tilkkutyön taustakankaaksi (tätä tuli ostettua paljon) - ihqua puuvillakangasta, jossa bling-bling-korujen kuvia - retroa puuvillakangasta esim. PC-laukun vuoriksi - viininpunaista lakanakangasta suunnitteilla olevaan tilkkutyöhön. Näitä ja Käden taidot -messuilta karttuneita kankaita sitten sik-sakkasin, pesin ja silitin viikonlopun aikana. Ihan kuin olisin tehnyt paljonkin, vaikka valmista tuli aika vähän.

Haluan ehdottomasti tehdä tilkkujoulukuusen! En ymmärrä, miksi! Jouduin tilkkujoulukuusikoukkuun luettuani uuden Quilts Japan -lehden, jonka ostin Käden taidot -messuilta viikko sitten perjantaina. Mitä enemmän katson tätä kuvaa, sitä hartaammin haluan päästä väsäämään tilkkujoulukuusta. Mikä minua vaivaa?! Tällaisella koristekuusella ei tee yhtään mitään. Ja minä kun olen yleensä edustanut hyödyllisyydentavoittelun kovaa ydintä. Vähän (mutta todellakin vain vähän) katkera olin eilen Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltaillassa, kun tilkkuilijatoverini Eija huutokauppasi tämän samaisen lehden huomattavasti edullisempaan hintaan 12 euroa. Huomatkaa kanteen jättämäni hintalappu, mitä minä tästä maksoin! Ai niin, ei hintalappu taida erottua näin pienessä koossa. Maksoin lehdestä 20,95. Edelleen lehdessä on aika kiva joulutaulu. Ehkä haluaisin tehdä myös tällaisen.

Asiat edistyivät eilen toden teolla! Tein etäpäivän eli toimiston sijasta työskentelin kotona, joten saatoin hoitaa muutaman henkilökohtaista käyntiä vaativan asian keskellä päivää. Pääsin siis vihdoinkin hankkimaan pohjalevyjä PC-laukkua varten. Kävin Helsingin Lasi ja Puu -nimisessä liikkeessä ja olin hämmästynyt, että sain mittojen mukaiset, ohuet vanerilevyt saman tien mukaani. Huokealla! Teetin samalla pohjalevyn omaan tilkkulaukkuuni, joka on virunut vaatehuoneen nurkassa melkein valmiina jo kuukausia. Tässä tuloillaan oleva PC-laukku ja vielä päällystämätön pohjalevy: Illalla ehdin edistää myös farkkulaukkuja. Aloitin siitä, joka oli lähinnä valmista. Kun olin kiinnittänyt laukun suun huolittelevan kaitaleen, sain idean toista laukkua varten. Tässä kaitale kiinnitettynä: Näin kaitaleen töröttävän näin ja keksin, että teen toiseen laukkuun rimpsureunuksen. Minusta laukku oli periaatteessa kiva, mutta se vaikutti vähän lattealta. Reunus somistaa sen juuri sopivasti. Kaitale tekeil

Farkkulaukut eivät nyt juuri etene. Viikonloppu meni mökillä, missä ei voi ommella, ja eilen väsyin pihalla lapiohommissa (no hei, en huhkinut siellä kuin puolen tuntia, mutta kuitenkin). Tänään toivon pääseväni jatkamaan laukkujen kokoamista! Mutta tässä on kuva aikaisemmista versioista. Toinen laukuista, se äskettäin valmistunut, on paloista koottu ja nauhoin ja lankakirjailuin koristeltu. Toiseen, viime tai toissa vuonna tekemääni applikoin tyllisydämen: tyllikankaan alla on kiiltävää ja värikästä kangassilppua tikkauksin kiinnitettynä.

Kännykkäkamera ottaa luvattoman huonoja kuvia! Vai olisiko syy kuvaajassa, kun toinen kuvista on siedettävä mutta toinen epätarkka..? Tekeillä siis kolme farkkukassia samalla mallilla. Kaikki on koottu, kaikista puuttuu vielä vuori, reunakanttaus, mahdollinen napitus ja sangat. Yhdestä mallista on kuva koottuna. Edestä (sori, tämä on juuri se epätarkka kuva) Takaa Viikonlopun aikana nämä eivät varmaan edisty, kun on muuta tekemistä.

Laukussa pitäisi tietysti aina kuljettaa varakassia, johon ostoksia saa talteen. Syksyn kiltaillassa näin japanilaisen, tietenkin nerokkaasti taiteltavan version varakassista. No nyt näitä kasseja on aika monta tehtynä. Kassi taiteltuna. Näyttää erehdyttävästi lompakolta. Kassi avattuna. Tänne mahtuu vaikka maitopurkki, paketti juustoa ja pieni leipä.

Valmistelin tänään kolmea farkkulaukkua. Tytön vanhat farkut tulevat uusiokäyttöön. Olenkin säilytellyt niitä melko pitkään, joten on hyvä, että niistä syntyy jotain. Sain tosi myönteistä palautetta viikonloppuna valmistuneesta laukusta, ja uusi omistaja oli käynyt näyttämässä sitä myös työkaverille (mies!), joka oitis halusi kaksi samanlaista omille tyttärilleen. IIKS, tilauksia! Sen sijaan yksi ( =toinen koskaan tekemäni) PC-/läppärilaukku on pahasti kesken, lähinnä sen takia, etten ole löytänyt ratkaisua pohjan jäykistämiseksi. Ohut vaneri sopisi, mutta sitä ei ole kotona, ja vaikka olisikin, taitoni eivät (vielä) ulotu mittasahauksiin.