Tilkunviilaaja

Olen ainakin kerran kysellyt itseltäni, tuliko tilkkupinnastani sittenkin liian kirjava. Olin aloittanut projektin lupaavasti mutta siirtynyt väärän värisiin kankaisiin, ja pinta meni pilalle. Pelastin sen myöhemmin Spektroliitti-peitoksi, mutta paljon myöhemmin. Tänään olen vuosikymmenen verran viisaampi kuin tuohon aikaan, ja uusimmasta tilkkupinnastani tuli juuri sopivan kirjava! Minun ei tarvitse tarttua ratkojaan, vaan voin taitella tämän kaappiin odottamaan Töölön Tilkkupajan paluuta. Tykkään megakirjavasta tilkkupinnastani siksi, että onnistuin kontrastissa. Blokit muodostavat tummia ja vaaleita neliökuvioita, ja ne erottuvat oikein hyvin, vaikka olen käyttänyt jos sun mitä värejä vierekkäin. Toinen syy tilkkupinnan mieluisuuteen on se, että valitsin siihen mieluisia kankaita. Vinkki: Jos haluat lukea lisää näistä onnistumisen edellytyksistä eli mieluisista kankaista ja kontrastista, olen käsitellyt oppeja joulukalentereissani, vuoden 2021 jaksossa 12 – kontrasti on tärkeämp...

Kerroin jo, että minulle jäi Pimeyden ja valon välissä -tilkkupeitosta yli harmaita neliöitä. Käytin ne tilkkupintaan, jossa neliöiden päälle on applikoitu tilkkuraidallisia pyörylöitä. Kerroin myös, että minulle jäi tuosta projektista harmaat pyörylät, jotka leikkasin pois raidallisten pyörylöiden takaa. Pohdin pitkään, mihin nuo harmaat käyttäisin, ja lopulta keksin ommella niistä kukkien keskiöt. Ja kukat applikoisin neliölle, joka muodostuisi kolmesta kaitaleesta. Ja olipa onni, että päädyin sellaiseen taustaneliöön, sillä nyt voin vihdoinkin käyttää viimeisen Töölön Tilkkupajasta muinoin ostamistani batiikkikaitalepakkauksista (tai ainakin osan siitä)! Tuumasta toimeen! Tein itselleni mallineet pahvista. Pyörylän piirsin jotain purkkia pitkin, terälehden piirsin pahville omatoimisesti. Ensin ajattelin, että kukassa olisi kolme terälehteä, näin: Neljä terälehteä vaikutti kuitenkin järkevämmältä valinnalta. Katsokaa, miten söpö tuo kaitalepakkaus on! Sen päällä on muita varastoni...

Sain jo marraskuussa valmiiksi tilkkupeiton, johon käytin kaikkia suinkin löytämiäni orpo- ja kokeilublokkeja. Annoin sille nimen Cocktail, ja tässä on sen virallinen valmistujaiskuva: Syksy on tuntunut pitkältä, märältä ja harmaalta tai pimeältä. Tai loskaiselta. Tämä marraskuun päivä on ollut ainoa kunnolla aurinkoinen naismuistiin. Onneksi tajusin lähteä kuvaamaan peiton, sillä siitä ei olisi muuten yhtäkään valoisaa kuvaa. Tästä voit tutkia blokkeja ja eritoten tikkauskuviota lähempää: Taidokkaat tikkaukset Cocktail-peiton pintaan loihti jälleen Soile, longarm-taituri Töölön Tilkkupajasta. Tämä peitto oli jo melko lupaava pelkkänä tilkkupintana – varsinkin verrattuna tekovaiheen ilmiasuun – mutta vasta tikkaus puhaltaa kaikkeen hengen. Vaikka kävin läpi jokaisen kätköni ja etsin esiin jokaisen suinkin löytämäni orpoblokin, löysin Cocktail-peiton valmistuttua vielä vaikka kuinka monta whirlygig-blokkia. Ne olisivat joutaneet tähän mukaan! Tai, voihan olla, että ei-tietoinen ...

Tilkkuystäväni Soile oli jokunen viikko sitten keksinyt Lohjalta tapahtuman, johon me voisimme mennä myymään käsitöitämme. Osallistuminen varmistui melkein viime tingassa, ja ahkeroin pari viikkoa saadakseni vielä vähän lisää valmiita mukaani. Ompelin hyväksi havaitsemiani matkalaukun nimilappuja. Niitä valmistui lopulta 36 kappaletta. Myin niistä neljä, joten minulla on hyvä varasto valmiina seuraavaan myyntitapahtumaan (jollaisesta ei ole vielä tietoakaan). En harmittele, sillä niiden ompeleminen on hauskaa ja niitä syntyy melkein kuin liukuhihnalta, kun vain pääsee vähän alkuun. Ompelin mukaan myös neljä uutta tilkkupussukkaa. Tässä ne ovat melkein valmiit – heiltä on vain vain vetoketjun päähän tuleva päättökappale tikkaamatta paikoilleen. Panostin taas ja toteutin jokaiselle juuri sopivan kuusikulmion. Esittelen tänään heistä ensimmäisen, joka sai nimekseen Bahama. Olin päättänyt käyttää harvinaisempaa alkukirjainta ja keksin sitten beellä alkavan, kun pussukan tämä puoli al...

Toukokuussa, omenapuun kukkiessa sain Käpylä-tilkkupeittoni valmiiksi! Käpylä on aiemman, Pellervontie-nimisen peiton toisinto. En ehtinyt kuvata Pellervontie-peittoa kunnollisissa valaistusolosuhteissa ennen kuin se muutti uuteen kotiinsa, mikä on harmittanut minua pitkään. Olikin siis syytä tehdä uusi, jotta saisin kivasta blokkimallista aidomman väriset kuvat. Blokkien ompelun aloitin elokuussa 2023 Tilkkuvestivaaleilla ja pääsin hyvään vauhtiin seuraavana viikonloppuna, jonka vietin Soilen kanssa heidän kesäpaikassaan. Pidin sen jälkeen pitkän tauon ja jatkoin työtä vasta nyt huhtikuussa.  Seuraavassa kuvassa kissamme ”Sakke” tarkistaa, että olen varmasti ompelemassa blokkeihin välikaitaleita oikein. Käpylä-tilkkupeitto osoittautui vaikeaksi kuvattavaksi, ainakin minun laitteistollani, joka on kännykkäkamera. Kännykkään on varmasti pakattu valtava määrä älykkyyttä, joka korjaa oma-aloitteisesti värejä niin, että lopputulos näyttää mälsältä. Esimerkki. Otin peitosta ensin...

Melkein kaikkein hauskinta tilkkutyötä on ommella pieniä, sattumalta käteen osuvia tilkkuja yhteen ja jatkaa, kunnes kooste on tarpeeksi suuri pussukkapinnaksi. Ehkä siksi pussukoita valmistuukin niin paljon!  Kerron nyt, miten ompelin improvisoituja pintoja pienistä tilkuista, jotka olivat vain sattuneet jäämään ompelupöydälle. Ensiksi otin käteen yhden tilkun ja etsin sille joko saman värisen tai väriin sopivan parin, jonka jokin mitta sopi mahdollisimman hyvin ensimmäisen tilkun johonkin reunaan. Kuvassa näkyy näitä pareja (ja muutama vähän kehittyneempikin sarja) odottamassa, että ompelisin saumat. Tasoitin tilkkuparien saumanvarat ja painelin sormella saumat sileiksi. Etsin pareille vastaavia pareja ja ompelin yhteen. Jatkoin näin – tai otin lisää tilkkuja ompelupöydän kasasta pinosta, kunnes saumoja oli sen verran, että oli syytä silittää palat siisteiksi. Silitetyt palat olivat jo sen kokoisia, että niistä alkoi voida visioida pussukkapintoja, tässä: Ensimmäinen pussuka...