Tilkunviilaaja

Kävin eilen Töölön Tilkkupajassa noutamassa tikkauspalveluun jättämäni, triojäätelöstä muistuttavan tilkkutyön. Ta-daa! Tässä valmiiksi tikattu peitto Gammillin longarm-tikkauskoneen tukeilla: Lähikuvaa tikkauksista: Tilkkupinta on nyt i-ha-na! Tikkauskuvio erottuu juuri sopivasti ja pinta on tasaisesti juuri sopivin välimatkoin tikattu. Peite on taipuisan ja pehmeän tuntuinen. Mahtava! Tikkauspalvelu oli minulle hyvä valinta erityisesti kahdesta syystä: Sain peitteeseen tikkauskuvion, jota en olisi mitenkään pystynyt toteuttamaan itse, tavallisena vapaalla konetikkauksella.  Peitteen tikkaamiseen olisi minulta joka tapauksessa kulunut paljon aikaa, jonka käytän mieluummin muihin tilkkutyöpuuhiin.  Jälkimmäinen syy on erityisen painava. Olen huomannut, että varsinkin isojen töiden tikkaaminen alkaa melko pian tuntua pakkopullalta, kun tikkaaminen on aina vain ja aina vain kesken. Kuten varmaan suurimmalla osalla harrastajatilkkuajista, minulla on tietenkin vain yksi

On outoa, että toisaalta odotan työpäivän päättymistä ja sitä, että pääsisin ompelusteni ääreen, mutta toisaalta sinne päästyäni löydän itseni tekemästä aivan kaikkea muuta. Surffaan blogosfäärissä ja katselen muiden tekemiä tilkkutöitä hieman (oikeasti, hyvin hyvin vähän, mutta silti) kadehtien. Haloo! Osaisin tehdä kaikenlaisia tilkkukuvioita, jos ryhtyisin. En vielä, vaan katson kadehdittavia tilkkutöitä vielä tästä blogista. Ja tästä. Ja tästä… Luen vähän. Kas, olenkin uppoutunut kirjaan, onko kello jo noin paljon. Tässä on kyllä jännittävä kohta meneillään, luen vielä pari sivua. Tai parikymmentä sivua. Hohhoijaa, nyt jäännöspalalaatikko kutsuu. Tosin olen ollut täällä yksikseni aika pitkään: mitähän perheenjäsenille kuuluu? Menenpä katsomaan heitä ja vaihdan pari sanaa. Matkalla sinne voin toki täyttää ja käynnistää pesukoneen. Niin, ja nyt kun olen täällä keittiössä, täytän ja käynnistän tiskikoneen. Voi voi, roskis on täynnä, käynpä viemässä sen. Mutta kesäkukathan ovat

Modernilla tilkkupinnalla on nyt takakappale: Peitteen kangasosat ovat siis valmiit toimitettavaksi Töölön Tilkkupajan tikkauspalveluun! Saanen samalla itselleni Triojäätelöä-työnimellä kulkevan tilkkupinnan, joka on valmiiksi tikattu, ja samalla tikatun kangaspalan, josta voin tehdä vaikkapa vetoketjulaukun. Aika ison. Pussukoita nähty Tilkkupantteri-vetoketjupussukka oli juhannuksena näyttäytynyt Lontoossa: Tällä kertaa pussukka erottuu Viet-Anhin kuvassa aika vaikeasti, mutta on se se! Kiitokset kuvasta matkustavaiselle ystävälleni. Kaksi nimetöntä pussukkaani näyttäytyivät lavastamattomassa kuvassa ystäviemme mökillä Pyhtäällä:   Kalakuvioinen pussukka on ”his” ja violettisävyinen ”hers”. Tällaiset luontevat näkymät ilahduttavat aina: tekemäni jutut ovat käyttöesineinä esillä. Ihana ostos  Saisiko olla kupillinen terävää? Aito Arabian vintage-kuppipari on päätynyt ihanaksi neulatyynyksi: Taustalla huom juhannusruusuja. Kuppipariin liittyy tarina

Aion tikkauttaa kevään aikana valmistamani kolme tilkkupintaa Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelussa. Tarjoushinnan houkuttelemana halusin toimittaa työt Pajaan ennen juhannusta, mutta eiväthän ne olleet lainkaan tikkausvalmiita, kun inventoin ne pari päivää sitten. Kovan puserruksen ansiosta sain kuin sainkin ennen juhannusta ommelluksi takakappaleen triojäätelömäistä tilkkupintaani varten. Olin sopinut tapaamisen eiliseksi Töölön Tilkkupajaan, ja takakappale valmistui reilun puoli tuntia ennen tapaamista. Ensin mittailtiin pintoja – juu, kyllä olivat sopivat tikattaviksi. Valitsin tikkauslangaksi triojäätelön näköisen eli vaaleanpuna-ruskean, vaihtuvavärisen langan. Noin miljoonasta mahdollisesta tikkauskuviosta valitsin Retro-nimisen. Onneksi minulla oli etukäteisnäkemys siitä, millaisen kuvion haluan! Malleja oli monta monituista, emmekä selanneet valikoimasta kuin ehkä 5%. Valitsin kuusi loppukilpailuun ja niistä lopuksi mieluisimman tai mielestäni sopivimman. Välike

Esitin eilisessä postauksessa yhteenvedon keskeneräisistä kolmesta tilkkupeitostani, joista jokaisesta puuttuu vähintään taustakappale. Vähiten vaivaa tuntui vaativan triojäätelön oloinen tilkkupinta, ja ompelinkin siihen jo palan taustakappaletta. Apulaiseni löysi sen lattialta ja päätti ponnistella, jotta pinnasta tulisi sileämpi: Ennen ja jälkeen  Kerroin aikaisemmassa postauksessani, että ompeluhuone makkari joutui aikamoisen pyörremyrskyn kouriin, kun vaihdoin Tyttären kanssa huonekaluja ja möbliseerasin. Taisin mainita huoneen olevan kauheassa kunnossa. Lattia oli aikamoisen siistimisrupeaman jälkeenkin vielä tällainen: Sain muutaman päivän ankaran aherruksen jälkeen lattian tyhjäksi, mutta siihen kertyi pian muutamia irtotavaroita. Tästä olen ylpeä! Kävin läpi melkoisen määrän tilkkukankaitani ja taittelin ne tämän englanninkielisen videon ohjeen mukaisesti. Kangaskaappini näyttää nyt tältä: Kankaat eivät ole täydellisessä värijärjestyksessä, mutta

Olen tämän vuoden puolella tehnyt ennätysmäisen määrän peitekokoisia töitä, mutta en tietenkään valmiiksi. Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelusta haaveillen olen pannut tilkkupinnat niiden kokoamisen jälkeen talteen, tikkaustaan odottamaan. Pintoja on kolme: sini-vihreä aitausmainen; oikeastaan trio-jäätelöstä innoituksensa saanut ruskea-pinkki-vaalea tilkkupinta ja viimeisin eli moderni, joka perustuu helppoon tilkkublokkiin. TööT on nyt kurssinsa käynyt ja houkutteli alennuksen avulla jättämään tikattavia tekeytymään vielä ennen juhannusta. Kuulostaa loistavalta! Mutta höh, olen taas itseni petturi. Eihän minulla ole yhteenkään pintaan takakappaletta, saati sitten, että takakappale olisi riittävän suuri (tikattavaksi tuotavissa töissä täytyy takakappaleen olla joka puolelta 10cm tilkkupintaa isompi)! Havahduin tilanteeseen vasta eilen. Ei auttanut muu kuin tutkia valmiita tilkkupintoja ja kangasvarastoja sillä silmällä. Tietenkin ompeluhuoneessa makkarissa oli tuolloin ku

Tein alkuvuonna 2010 lukuisia applikoituja tilkkukukkakuponkeja, jotka päätyivät mikä minnekin. Yhdestä kupongista tein toukokuussa 2010 kassin. Kassi on nykyisin kampaajaystäväni Tarun omistuksessa. Olin eilen hänellä käsittelyssä ja hän mainitsi edelleen pitävänsä kassistaan kovasti. Heti otin siitä kuvan:   Taru tykkäsi, että kassin vetoisuus on erityisen hyvä. Esimerkiksi varakengät mahtuvat sinne hyvin, ja vielä jää tilaa kaikenlaiselle muulle tarpeelliselle. Olipa kiva kuulla! Nyt kun olisin johonkin merkannut, minkä kokoinen laukku on… Noihin aikoihin en vielä antanut luomuksilleni omaleimaisia nimiä, keksin tavan vasta vähän tuon jälkeen. Enkä kirjoittanut laukkujen ja pussukoiden strategisia mittoja muistiin. Olisi pitänyt! Suutarin lapsilla ei taida olla jalkoja  …vai miten se sananlasku mahtoikaan mennä? Pitää paikkansa, katsokaa vaikka: Nolottaa myöntää, mutta käytän ITSE tällaiseen kuntoon kuluttamaani Tilkunviilaaja-laukkua enkä saa aikaiseksi, että uusisin sa

Hiirikuvioisesta pussukasta puuttui ainoastaan kangaslenksu vetoketjun vetimestä. Sain ommelluksi sen juuri ja juuri! Tytär nimittäin aloitti mittavan sisustusoperaation huoneessaan ja vaihtoi esimerkiksi kirjakaappinsa yläosan makkarissa olevaan kaapin alaosaan, joka oli täynnä ompelu- ja muita kirjojani. Hän luopui kokonaan toisesta kaapista, jonka siirsin turvaan ompelunurkkaukseeni kangassäilytyskaapin tilalle. Ompeluhuoneesta Makkarista tulee varmasti lopulta kiva, mutta juuri nyt täällä on kamalaa. Pöydällä, tuoleilla ja lattialla on röykkiöitä ja taas röykkiöitä koditonta tavaraa. Mistä ihmeestä ne oikein materialisoituivat? No, joka tapauksessa siis pystyin juuri ja juuri raivaamaan ompelukoneen ympärille solan, jossa mahduin ompelemaan 7cm pitkän kiinnipitolenksun pussukan vetoketjuun. Tässä on valmis vetoketjupussukka, jonka nimi on ”Iik, hiiriä”. Toinen puoli on tällainen: Ehkä tuo keskellä oleva tumma pala on vähän hallitseva, mutta pussukka on silti ihan kiva. Un

Kaikille Ajatus kantaa hedelmää –vetoketjulaukkua kommentoineille ensiksi KIITOS! Voi että! Ihana lukea, että niin moni tykkäsi siitä! Aherran edelleen kangaslaatikoideni parissa, taittelen pienempiä paloja siisteiksi nyyteiksi tällä menetelmällä (englanninkielinen video) ja tapaan tämän tästä puolittain unohtamiani kankaita. Viimeisimmästä laatikosta paljastui hiirikuvioinen, boordityyppinen kangas, jota minulla on aika paljon. Kankaassa on tiuhempaa hiirikuviointia hulpioiden lähellä ja keskellä kuviot harvenevat. Tosi hieno! Tiedän ostaneeni sen Tyttären söpöksi mekoksi. Huokaus! En sitten ehtinyt tehdä hänelle mekkoa hienosta hiirikankaasta. Kohta lukiolainen Tytär EI halua söpöä hiirikankaista mekkoa enää. No, leikkasin kankaasta noin 25-senttisen soiron ja päätin käyttää sitä johonkin. Hei, pussukan voisi taas tehdä! Ja itse asiassa, mahtavaa olisi tehdä samasta kankaasta pussukka ja vetoketjulaukku! Hiirikankaassa on hiukan vanhanaikainen väritys. Ei kuitenkaan niin va

Ompelin vetoketjulaukkuun viimeiset pistot juuri äsken ja riensin heti ulos ottamaan siitä valmistumiskuvat. Virallinen laukkupotretti – tässä tilkkulaukku nimeltä ”Ajatus kantaa hedelmää”. In English, the name of this zippered bag is "Fruitful thoughts".   Nimi on kenties vähän harhaanjohtava, koskapa laukun idea ei lähtenyt ajatuksesta, vaan käteen osuneista kankaisista hedelmäpuukuvioista. Tykkäsin laukun tilkkupinnoista litteinä, mutta pidän kolmiulotteisesta laukusta vielä enemmän! Tämä näyttää hauskasti erilaiselta kuin perinteisenä tilkkutyönä tekemäni laukut. I liked the quilted surfaces when they were flat, but I like them even more in their three-dimensional format, as a bag. Puun reunaan (kuvassa vasempaan reunaan) ompelemani jatkopalatilkkukaan ei näytä lainkaan oudolta. Litteästä pinnasta se hyppäsi vähän silmään. Laukussa on isohko sisätasku, johon tein keskelle ompeleen, eli taskussa on kaksi osaa. Ei se kuvassa hyvin näy, mutta uskokaa

Jännittävin tuokio applikoituihin hedelmäpuukuvioihin perustuvan vetoketjulaukun tekemisessä koitti pari iltaa sitten. Sain ommella laukkukappaleet pussiin ja kääntää. Yhtäkkä osat alkoivat näyttää oikealta laukulta! Ompelin laukkuun vetoketjulipareen vetoketjuineen. Teen lipareesta yleensä lyhyemmän kuin laukunsuun leveys, jotta se on helpompi ommella laukkuun kiinni. Olen vahingossa tehnyt myös laukunsuun mittaisia lipareita ja ne olen joutunut osittain kiinnittämään käsin. Erittäin hidasta! Vanutikkaan liparekappaleet, ja niistä tulee siinä vaiheessa aina käyrät, mutta kun lipareessa on vetoketju ja se on ommeltu laukunsuuhun, käyryyttä ei enää huomaa. Näyttää aika suoralta. No vähän kupruilee, mutta se on orgaanisen näköistä niin kuin tällaisessa laukussa pitääkin olla. Nyttemmin olen ruvennut kiinnittämään vetoketjun vetopään lipareen risareunan päähän. Kun olen ommellut vetoketjun, huolittelen risareunat kaitaleella. Tässä vaiheessa täytyy olla tarkkana, että kait