Tilkunviilaaja

Jaa-a, mistähän tuo Mod Pop –nimi (luulin, että se oli Mod Op, mutta ei ollutkaan) on peräisin? Olen nyt muutaman illan ahkeroinut neljännesympyröiden parissa. Leikkaan mahdollisimman erilaisista, vihreäsävyisistä ja musta-valko-harmaista kankaista satunnaisesti kaaria ja neljännesympyröitä, kuitenkin muistaen, että yhteen kuvioblokkiin tarvitaan 8kpl vihreäkaarista ja vain 4kpl vihreä-neljännesympyrällistä juopon polku –neliötä. Olen leikannut myös joukon musta-valko-harmaita ja vihreitä neliöitä, joita kuvioblokkiin tarvitaan. Niitäkin olen leikannut satunnaisesti, ja sen huomaa: Mustanpuhuvia neliöitä ei ole tarpeeksi, jolloin vihreän kaariympyrän keskelle muodostuu liian hallitseva kuvio. Takaisin leikkuupöydän äärelle siis! Kokeilin rakentaa myös vaaleamman kuvioblokin: Kasarikuvioinen, muka musta-valkoinen kangas kaariympyrän sisällä (2. vasemmalta, keskimmäinen rivi) häiritsee, eikä sen vieressä oleva ”vihreä” kangaskaan näytä sopivimmalta. Paljon parempi!

Etenen neljännesympyröiden tai juopon polku –blokkien tekemisessä "Mod Op" -malliseen peittoon ilman melkein mitään suunnitelmaa. Olen laskenut, montako minkinlaista kappaletta tarvitsen yhteen ”varsiympyrään,” mutta leikkaan paloja jäännöskankaistani ilman, että lasken niiden lukumäärää. Paremman suunnitelman puutteessa kerään valmiit kappaleet kuuteen pinoon, joissa on vaaleita, keskivärisiä ja tummia blokkeja ja joko vihreä tai musta-valkoinen/harmaa neljännesympyrä. Vaaleita paloja näytti olevan nyt tarpeeksi yhteen ”varsiympyrään” eli varsinaiseen Mod Op –kuvioon. Läiskin palat suunnilleen muotoon ja täydensin satunnaisesti neliöpinoista (ai niin, leikkaan kankaista myös neliöitä, koska niitäkin tähän malliin tarvitaan) ottamillani paloilla. En tietenkään ommellut näitä vielä yhteen, koska tämä oli vain kokeilu. Vielä täytyy hioa sekä tausta- että kuviovärejä, mutta kaksiväristä isoa kuviota näyttäisi kuitenkin muotoutuvan näinkin erilaisista paloista.

Pitkä sana! Tilkkukukkatyynynpäällinen! No, pääsin tympimisen yli, vaikken edelleenkään ole innostunut tästä työstä. (Pitääkö minun muuten sanoa, ”ettei tymmi enää,” vai miten tympiä-verbi oikeasti taipuisi?) Tilkkukukka on kunnialla kiinni taustakankaassa ja tein taustalle kullanväriset konetikkaukset. Palan ympärillä on kangaskaitaleet kehyksinä ja kokonaisuus on riittävän suuri, jotta voin ommella tästä 40cm x 40cm tyynynpäällisen.   Kullanväriset tikkaukset lähikuvassa: Olen tykännyt tosi paljon käsin ompelemistani etupistoista, joilla olen koristellut muistaakseni kaikki tilkkukukkakupongit tähän asti, mutta tähän kirjavaan taustakankaaseen en saanut etupistoja sopimaan. Vasta konetikkaus erottui taustasta tarpeeksi. Voisin ommella tyynynpäällisen valmiiksi – minulla vain ei ole sopivan kokoista sisätyynyä. Kummallista! Tuntuu kuin olisin ostanut noin 15 miljoonaa sisätyynyä viimeisen kahden vuoden aikana, mutta yhtään kappaletta ei nyt ole jäljellä. (Paitsi ne lukui

Tekemäni tilkkukukka ei sopinut sille ensiksi ajattelemalleni taustakankaalle, koska en halunnut tehdä niin kirkasväristä tyynynpäällistä. Tempaisin vaihtoehdoksi ensimmäisen käsiini osuneen tumman kankaan ja tyydyin siihen. Olihan siinä selkeitä kuvioita, vaikka edelliset taustat ovat olleet yksivärisiä. No ookoo, menköön. Luin jostain, että tilkkuilija sejase vannoo kahden yhtaikaa juoksutettavan konetikkauslangan nimeen ja totta kai uskoin ajatuksen hyvyyteen. Tavallisen tikkauslangan ja karheahkon metallihohtolangan yhdistelmä ei minusta kyllä ollut parhaalla mahdollisella tavalla toimiva. Tein pienimpien terälehtien ympärille siksakkaukset näillä kahdella langalla ja ompeleesta tuli epätasainen, täynnä lankalenksuja. Tyydyin ommeljälkeen kahdessa terälehdessä ja vaihdoin sen jälkeen tikkaamaan pelkällä metallihohtolangalla. No, ainakin kukan terälehdet olivat kiinni taustakankaassa. Olisin tietysti voinut silittää taustakankaan ennen kuin otin sen käyttöön. Vähän

Minulta on pyydetty tilkkukukka-aiheista tyynynpäällistä (esimerkiksi tämän tapaista, mutta ehkä eri väristä), ja ryhdyin pitkästä aikaa tekemään tilkkuterälehtiä applikoitaviksi. Päädyin punaiseen väriin ja valitsin aika tummia/kirkkaita kankaita. Tässä terälehdet vähän sinne päin asemoituina silityslaudalla: Valkoinen kangas on hillitsemässä kuvan väriloistoa, kun silityslaudan päällinen sattuu olemaan sinisävyinen ja kukallinen. No, merkkasin terälehtien ääriviivat ommelviivoin ja leikkasin kukan osat muotoon. Olin jo leikannut valmiiksi taustakankaan. Mallailin siis, miltä kukka näyttäisi tyynynpäällisenä: Voi iik, eihän se näytä lainkaan sellaiselta, kun mielessäni kuvittelin! (Ihan kiva, jos tykkää räikeästä kirkasvärisestä, mutta tavoitteena oli loihtia dramaattisen tyylikäs kokonaisuus.) Ei auta muu kuin miettiä kukalle uusi taustakangas. Tummempi sininen, tai jopa musta. Siksakkauslangaksi olen kaavaillut pinkkiä ja mukaan kiiltävää, metallista tehostelankaa.

Nyt sain valmiiksi oikeaoppisen ”Jotain valmiiksi joka kuukausi” –hössötysjutun ( Maikin tilkut –blogissa aloitetun hössötyksen)! Elokuun valmis! Käytin kaaauan aikaa sitten tekemäni musta-valkosävyiset tilkkurivit laukkuun, joka valmistui vihdoinkin eilen. Valmis Piruetti-tilkkulaukku edestä: Samainen vetoketjulaukku ”takaa”: Ehkä ihmetyttää, miksi laukulla on tällainen pyöreämuotoinen nimi, vaikka se rakentuu ryhdikkäistä suorakaiteista ja kaitaleista. No, laukun vuorikankaassa tanssahtelee ballerinoja, ja tilkkupinnan konetikkaukset muistuttavat myös piruetti- tai tanssikuvioita, jos oikein venyttää mielikuvitusta. Vuorikankaasta saattaa saada jonkunlaisen käsityksen tuosta kuvasta. Tässä kuvassa taas näkyy, miten tällä kertaa rakensin vetoketjulipareen tilkuista: Ei pöllömmän näköinen! Eikä ollut yhtään sen vaikeampi saada vetoketjua kiinnitetyksi lipareeseen suorassa, eli voin koota lipareen osista toistekin. Tässä näkyy taas se kauan sitten koottu tilkk

Iloinen yllätys –tilkkupeiton valmistuttua siirryin kokoamaan taustakappaletta sini-vihreäsävyiseen, aitausmaiseen tilkkupeitteeseen. Halusin saada taustakappaleen valmiiksi, jotta pääsen pian viemään peitettä Töölön Tilkkupajaan tikattavaksi. Olin jo aikaisemmin löytänyt verhovarastoistani aikamoisen määrän harmaasävyistä kangasta, joka oli meillä keittiön verhona 1980-luvun loppupuolella. (Verhokappaleita oli vain yksi; se oli kietaistu ikkunan ylänurkissa oleviin metallikiemuroihin.) Tilkkurivi yhdistää kaksi verhokangaskappaletta. Huom, verhokankaalla on tietty suunta, ja ymmärsin ja ajoissa muistin ommella kappaleet eri suuntiin, jotta valmiin peiton taustakappaleella ei ole ylös- ja alas-suuntaa sivuttain. (Tilkkurivissä on tavallaan ylös- ja alas-suunta, joska yhdessä tilkussa näkyy kissan naama.) Muistin myös Soilen vihjeen, että ompelisin taustakappaleen liitossaumat hyvin loivasti aaltoilevalla ompeleella. Olin kyllä ommellut jo puolet toisesta yhdistyssaumasta

Mahtava fiilis! Sain viimeistellyksi modernin tilkkupeitteen, ja niinpä olen saanut valmiiksi kaksi isoa torkkupeittoa VIIKON SISÄLLÄ! Tässä uusin valmis: moderni tilkkupeite nimeltään ”Iloinen yllätys”. Nimi heijastelee paria asiaa. Ensiksikin oli iloinen yllätys, että rakas Siskoni mielistyi peitteeseen saman tien niin, että varasi sen itselleen ennen kuin olin edes ehtinyt tikkausvaiheeseen. Toinen iloinen yllätys oli, miten hienoksi tilkkupinta muuttui valittuani kahden blokin kokonaisuuksille vuoroin mustat, vuoroin vaaleat kehykset. Vielä voi jotakuta yllättää peitteen hauska gekkoja vilistelevä tikkaus, jonka toteutti Töölön Tilkkupajan Soile. Tikkaus kruunaa kaiken! Peitto on kooltaan: 147cm x 227cm.  Kapean sängyn päiväpeitteeksi tämä riittäisi, mutta parisängyn peitoksi ei. Luulen, että Sisko kuitenkin käyttää tätä torkkupeittona, ja siihen tarkoitukseen se on mukavan iso! Nurja puoli on kiva, mutta edelleenkään en sanoisi, että ”tykkään nurjasta puolest

Eli moderni tilkkupeite on Kanttausta Vailla Valmis. Leikkuroin tikatun peiteaihion (tikkautin sen Töölön Tilkkupajassa, ja pinnassa vilistelee söpöjä gekko-liskoja) suorakaiteen muotoon ja olin unohtaa, että peitteen nimilappu täytyy kiinnittää mielellään ennen kuin ompelee reunakaitaleet. Niin sitten pysähdyin keksimään peitteelle nimen. En paljasta sitä vielä, mutta nimilappu pilkistää peitteen reunojen välistä tässä (sumeassa!) kuvassa: Tällä kertaa minulla oli valmiina ajatus siitä, millainen reunakaitaleen pitää olla. Siinä piti olla mustaa, pinkihtävää ja vihreää, ja nämä ehdot täyttävä kangas löytyi varastoistani ensimmäisellä yrittämällä: (Kangas näkyy kuvan oikeassa reunassa. Kuvaa otettaessa olin juuri todennut, että kyllä, tämä on sopiva reunakaitalekangas.) Varmasti joku muukin väri/kuvio olisi sopinut peittoon, mutta tämän kuitenkin valitsin. Kaitaleet (6cm leveät) on leikattu, yhdistetty ja silitetty kahtia: Hupsista!  Aitausmaisen, sini-vihreän til

Tilkkupeittorintamalla aitausmaisesti kuvioidun tilkkutyön isontaminen on edennyt hyvin, ja tilkkupinta on nyt valmis. Vielä kun teen peitteeseen taustakappaleen, voin viedä sen Töölön Tilkkupajaan longarm-tikattavaksi. Lattialla näyttää kuin reunakaitaleet olisivat aivan löpröt. Toivottavasti kaitaleet suostuvat lopulta asettumaan suoriksi, jotta tikkaus onnistuu ongelmitta kuten aikaisempien töittenikin on onnistunut! Kun aitausmainen keskiosa oli valmis, huomasin, että se tarvitsi enemmän jatketta pituus- kuin leveyssuunnassa. Ensiksi ompelin pintaan vaaleat, kapeat reunukset, koska kuviossa oli sellaiset muuallakin. Sitten työ jäi kesken, kun en keksinyt, millaista lisäreunusta tekisin. Varmaan minulla oli joku idea, mutta unohdin kaiken, ja tilkkupinnan tullessa taas kerran jostain kasasta näkyviin sain uuden ajatuksen, eli tilkkuneliöt kehysten ympäröiminä. Päätin käyttää pinnan alareunassa tummaa ja yläreunassa vaaleaa kangasta kaitaleina – neliöt saisivat olla samoj