Tilkunviilaaja

Julkaisen uusimman vetoketjulaukun valmistujaistarinat yli kaksi kuukautta myöhässä, sillä ompelin sen sisareni kesäkuiseksi syntymäpäiväksi. Hän oli pitkään ehdotellut, ettenkö ompelisi hänelle mustavalkoista laukkua, joka sopisi vielä paremmin hänen värimaailmaansa. Onnistuin sentään! Muutama väripilkku hiipi mukaan – en vain voinut mitään. Tässä hän on: Vaalittava-vetoketjulaukku.   Sain hänestä UPEAN kuvan, vaikka itse sanonkin! Kesäkuun alun valo ja vihreän sävyt ovat omaa luokkaansa. Harmi, etten voi kuvata jokaista uutta työtäni yhtä hienossa valossa! Palaan takaisin laukun alkuhetkiin. Osa sen tilkuista on Oikukas-tilkkupeiton hukkapaloja. Muistanette, että käytin niistä osan sen kehyskierrokseen, mutta jäihän niitä valtava määrä sen jälkeenkin. Olin nostanut kasan sellaisenaan pieneen laatikkoon, ja nyt oli aika ottaa se esiin. Hukkapalat olivat toiselta reunaltaan vinoja, ja yhdistelin niitä toisiinsa vähän kuin kolmio-suorakaiteiksi. Välillä löytyi jokunen värikäs, myös reu

Minulla on vakiovastaus, kun perheenjäsenet pyytävät korjaamaan vaatekappaleitaan tai esimerkiksi lyhentämään hankkimiensa housujen lahkeita: ”On epäreilua pyytää tuollaista Tilkkutaiteilijalta”. Se on vitsi, sillä en ole vielä kieltäytynyt näistä töistä. Toimitusajat ovat saattaneet kuitenkin olla mitä sattuu. Tilkkutaiteilijaa voi kuitenkin pyytää korjaamaan (kovassa ja/tai pitkäaikaisessa) käytössä rikkoutuneita tilkkutöitä! Niin teki rakas siskonikin. Hänen omistamastaan ”Ruoho on vihreämpää” -tilkkupeitosta oli yksi blokki hajonnut lähes kokonaan. Katastrofi oli minun syytäni! Ei olisi pitänyt valita käytettyä lakanaa eikä harvaan kudottua puuvillatilkkua tilkkupeiton materiaaliksi. Tässä vielä toinen kuva risaisesta blokista: Ruoho on vihreämpää -tilkkupeitto on kyllä palvellut toistakymmentä vuotta – ompelin sen vuonna 2012 ja esittelin sitä kirjoituksessani nimeltä valmis sinisävyinen tilkkupeitto.   Kirjoituksen kuvat ovat syksyisen vihreitä ja kivoja, mutta niiden laatu e

Lopultakin sain valmiiksi tilkkulaukun, johon ompelin ensimmäiset blokit jo huhtikuussa vuonna 2019. Voi hyvänen aika! Melkein neljä vuotta sitten! Tikkasin jopa tilkkupintaparat kiinni laukun tukimateriaaliin ja jätin sen virumaan kuukausiksi ompelukoneen kotelon päälle. En ymmärrä, miten tämä projekti tuntui niin mahdottomalta saattaa päätökseen, mutta huh! Nyt Nurkat-tilkkulaukku on valmis. Ensimmäisessä valmistujaiskuvassa näkyy laukun vihreämpi puoli, tässä seuraavassa kuvassa ruskeampi. Otin muuten valmistujaiskuvat puutarhassamme jo maaliskuun puolivälissä, harvinaisen aurinkoisena päivänä. Lumiset näkymät tuntuvat kaukaiselta muistolta, ja hyvä niin! Nurkat-laukkuun oli hauska valita lisäkankaita eli sankakangas, vetoketjun viereen tulevat kaitaleet, vuorikappaleet ja laukun reunan huolitteleva kaitale. Ompelin vuoriin jopa sisätaskunkin: Vetoketjun viereinen kaitale on oikeaa vintage-kangasta. Sain sen lahjaksi kalifornialaiselta ystävältäni 1980-luvun lopulla ja ompelin

Voisiko Takataan roos -laukun kanssa juosta Tornioon? Takataan roos -aukkuni valmistui vuonna 2013, jolloin Tytär asui vielä kanssamme ja auttoi usein minua keksimään teoksilleni nimiä. Nytkin hän oli havainnoinut laukun vienot viitteet 1970-lukuun, ja niin nimi löytyi! Kuvia katsoessani täytyy todeta, että tilkkupinta on huomattavasti vähemmän kirjava kuin nykyiset työni. Olin kuitenkin rakentanut pinnan samanlaisista resurssipalaneliöistä, joita toisinaan edelleen valmistan. Tilkkupinnan tikkauksiin panostin – juoksutin pintaan ainakin suoria ompeleita, kaaria ja spiraaleita. Tästä tuli mieleen markkinoida vetoketjulaukkuohjettani! Klikkaa itsesi kirjoitukseeni, jossa kerron, miten sinäkin voit ommella tuollaisen laukun – omanlaisestasi tilkkupinnasta.  Huomasin kirjoituksestani, että tuolloin käytin vielä yksinomaan nuppineuloja kiinnittäessäni laukun osia ompelua varten. Nyttemmin olen löytänyt wonder-clipsit. (Tästä vuorostaan tulee mieleen joulukalenterini luukku 4 vuodelta

Katseeni osui Karaoke-tilkkulaukkuun selaillessani tilkkuteosteni nimien luetteloa. Ompelin laukun vuonna 2011 ja nimesin sen japanilaisittain, koska se tuntui jotenkin japanilaistyyliseltä. Karaoke-laukun nimestä tulee kuitenkin mieleeni Pekka Ruuskan laulu Rafaelin enkeli. Kuuntele se tästä:     Tartuin nimittäin kerran mikkiin karaokebaarissa ja olin valinnut esitettäväkseni Rafaelin enkelin. Kappale olikin sovitettu niin jännästi, etten pystynyt laulamaan sitä matalalta enkä korkealta. Minun oli mahdoton saada biisin melodiasta kiinni, mutta en jättänyt kesken, vaan tapailin sen menemään loppuun asti. Eikö olekin niin, että karaokea saa laulaa kuka vain, millaisella äänellä vain? Ja kaikille pitää taputtaa ja kaikkia kannustaa?!  No, lopetettuani laulun kuulin kuitenkin yleisöstä aivan selvästi yhden kommentin: ”Ihan hirvee!” Samaa mieltä minäkin olin, mutta kommentti tuntui silti vähän epäreilulta. Minulla oli kouluaikoina kymppi laulussa ja pystyn yleensä laulamaan melodioita tu

Otin aikamoisen etumatkan tammikuussa 2021 julistaessani Lastu-tilkkulaukkuni valmiiksi. Luotin siihen, että nopeasti tekaisisin sen vetoketjuun päättelylipareen ja lisäisin vetimeen lenksun. Ehei, en tekaissut nopeasti! Laukku virui melkein valmiina noin vuoden ja seitsemän kuukautta, mutta nyt se on vihdoinkin lopullisesti valmis. Uhosin vielä huhtikuussa 2020, että minun olisi kohta pakko ruveta viimeistelemään laukkua, jonka olin jo väittänyt valmistuneen. Hohhoijaa! Tämän ihmisen ”kohta” on erittäin joustava käsite. Tällä välin varastoihini oli ilmestynyt uusia kankaita, joista nappasin kivan Tula Pinkin vetoketjun päättelykappaleeksi. Se sopii vetoketjun ja myös tilkkulaukun väreihin. Vetoketjun vetimeen tulevan kangaslenksun leikkasin jostain jäännöskaitaleesta. Heittelen erityisesti vinokaitaleiden loppupätkiä ompelupöydän tarvikekasoihin. Niistä löytyy usein sopivan värisiä lenksuihin, jotka syntyvät noin 2,5 cm x 15 cm palasta. Sellaisella pätkällä ei tee juuri muuta, mutt

Ensin vanha juttu. Tunnustan nolona, etten oikeasti ole vieläKÄÄN saanut valmiiksi Lastu-tilkkulaukkua, jonka leuhkin saaneeni valmiiksi jo tammikuussa. Laukku tosin on koossa ja siinä on osat paikoillaan, mutta yksi asia siitä puuttuu! En jaksanut heti ruveta värkkäämään laukun vetoketjuun päättökappaletta, ja niin se vain jäi kokonaan tekemättä! Tuo pahviläpyskä ei ole oikein laadukkaan näköinen, joten pakkohan tässä on kohta ruveta viimeistelemään laukkua, jolla on nimi ja ”valmistumispäivä” ja kaikki. Sitten uuden pariin. Olen järjestellyt yhden kassillisen tilkkuja väreittäin, ja leikkasin punaisista keskineliöitä uusimpaan projektiini eli Economy-blokkeihin. Keskikappaleiden ympärille tulevia kolmioita sen sijaan leikkasin MYÖS pitkistä kankaista. Toki sieltä jäännöspaloistakin löytyi pari sopivaa tilkkua, joista leikata. Tällaisia blokeista tulee valmiina: Olen toistaiseksi jakanut blokit vaaleisiin, keskivärisiin ja tummiin. Teen varmaan muunkin värisiä b

Vaikka viimeisimmän tilkkuteokseni vetoketjun toinen pää on vielä viimeistelemättä, julistan sen silti riittävän valmiiksi. Koska kuvausolosuhteet ovat monta päivää olleet märät ja pimeät, päädyin ottamaan Lastu-tilkkulaukun valmistujaiskuvat sisätiloissa. Lastu-tilkkulaukku on ollut tekeillä jonkin aikaa. Kirjoitin tilkkupintojen kokoamisesta jo marraskuun alussa pienen ohjeen tapaisenkin vastaamalla kysymykseen ”miten voi sovittaa sellaiset epätasaiset palat, jotka ovat toisesta päästään kapeampia kuin toisesta?” Tilkkupinnat ovat olleet laukkuhuopaan tikattuinakin jo tovin – olen vain siirrellyt niitä paikasta toiseen. Lopulta ajattelin, että pianhan ne jo taittuvat vahingossa pilalle, otin ne esiin ja ompelin laukuksi. Katsoin omasta ”Ompele vetoketjulaukku” -ohjeestani vinkkejä ja mittoja ja huomasin, etten ollut tehnyt tästä tilkkupinnasta läheskään oman standardini kokoista. Valmis Lastu-tilkkulaukku onkin siksi kooltaan seuraavanlainen: Leveys ylhäältä noin 33 cm