Tilkunviilaaja

Kesämuistoja-pussukka osoittautui niin suosituksi, että useampi kuin yksi ihminen olisi sen halunnut. Vastaan huutoon ja teen pussukasta toisintoja, jotka tietysti nekin ovat uniikkeja. Siniseen vetoketjuun olen kehittänyt tällaisia tilkkupintoja: Nämä tilkkupinnat taas vaatisivat vaaleanpunaisen tai kenties vaalean keltaisen vetoketjun, mutta sellaista ei ole sopivan pituista: Tilkkupinnat jäävätkin nyt toistaiseksi odottamaan, että paikallistan ( = menen kauppaan ja ostan ) tähän tuloillaan olevaan pussukkaan sopivan vetoketjun. Markkinakatsaus Kommentoijat ovat kyselleet, myynkö näitä tekemiäni juttuja vai annanko kaikki eteenpäin. Lähipiirini saa toki osansa näistä, mutta olen harjoittanut myös vaihdantaa. Erityisen aktiivisesti tällä viikolla! Yhteensä yhdeksän juttua on upouusilla omistajillaan, ja tilauskirjanikin on täynnä. Todella hieno tilanne siis. Mutta nyt kun minun pitäisi surrutella koneella tilkkujuttua toisensa perään ja vastata näin kysyntään, mitä teen? Omp

Etsin trikoopaidan kaavoja kaapista, ja käteeni osui aikamoinen pino valmiiksi leikattuja tilkkuja. Nämä ovat 10cm x 10cm palasia, joita ostin valmiin nipun watercolour-töitä varten ja johon lisäsin omista kankaista leikkaamiani tilkkuja. Palat on tarkoitus puolittaa ja puolittaa, että saa neljä 5cm x 5cm palaa. Olin unohtanut pinon kokonaan! (Sentään sen nähdessäni muistin, että olin sellaisen ostanut.) Olenkohan tehnyt tästä pinosta koskaan mitään? Noukin siniset ja punaiset tilkut erikseen. Voisin tehdä näistä vaikka kolmiopaloja, joista edelleen jonkun työn. Kokeiluruusu Olin luovan konetikkauksen kurssilla, kun Syyrinki järjesti sellaisen. Meillä oli opettajana Maija Brummer eli oikea tositaituri (katso kurssikuvia Syyringin www-sivustolla ), mutta minä en kyllä ole sen alan luonnonlahjakkuus. Kokeilutyöstäni tuli aivan kamala enkä toisellakaan yrittämällä saanut hommaa sujumaan. Toiseen kokeiluun minun piti lisätä ruusunkukkia ja löysin pari päivää sitten eräästä laatikosta r

Vihdoinkin sain aikaiseksi raivata ompelupöytäni tilkkupeitteen tikkaustyölle suotuisaksi. (Ei uskoisi, että ompelupisteeni siivouksesta on niin vähän aikaa – kaikki tuntuu jälleen olevan levällään.) Otin esiin ”nopeasti valmistuneen tilkkupeittoni” (hah hah!), mietin vähän aikaa, millä ihmeen värillä sitä tikkaisin ja miten, sitten jätin ajattelun aika vähiin ja aloitin vain jollain soveliaahkolla langalla. Langan väri on punertavan violetti, koska peiton keskellä olevissa blokeissa on jonkin verran violettia väriä. Tikkauskuvio on loivasti mutkitteleva ommel, koska haluan peitteeseen ”modernin” tuntuman. Peitossa on kirkkaita punaisia kohtia, joissa on keltaista väriä. Niihin teen ehkä jotain korostusta keltaisella tikkauslangalla. Peitossa kulkee myös musta-valko-vihreä ”köynnöskuvio” kulmittain. Niihin kohtiin ajattelin tikata kiehkuroita tai rinkuloita. Punaiseen, kapeaan kehykseen saatan myös tikata jotain muusta pinnasta poikkeavaa. Ja peiton mustat reunat ovat kysymy

En tosiaan ehtinyt tilkkutöiden ääreen keskiviikkona, mutta päärynähilloa sain tehdyksi. Ylellistä! (En kyllä tiedä, miltä se maistui, kun en kuumaa hilloa ruvennut maistelemaan.) Olen niin onnellisessa asemassa, että minulla on hyviä työkavereita Ranskassa asti, ja kaikista Ranskan kaupungeistä peräti Pariisissa. ”Pariisitar” kuulostaa tosi chic-jutulta, ja mikä sen riemastuttavampaa kuin nähdä aito pariisitar, jolla on käsivarrella minun tekemäni Kihu-Mihu-tilkkulaukku: Näin hänet torstaina ja kysyin, oliko hän käyttänyt laukkuaan, jolloin hän iloisena sanoi, että tänäänkin juuri. Halusin tietysti ottaa kuvan sarjaan ”työt käytössä”. Hän kertoi kuljettavansa laukussa akvarellikyniään aina kun on menossa piirustustunnille. Kynät (ja opasvihko?) mahtuvat laukkuun juuri sopivasti: Pariisitar oli silmin nähden tyytyväinen laukkuunsa. Lämmitti mieltä! Tänään on lauantai ja pääsen tilkkutöiden ääreen. Olen jo valmistautunut tunnelmaan siksakkaamalla kaksi uusinta puuvillakangash

No niin, kankaista syntyi kuin syntyikin vetoketjupussukka. Tässä hän on: Kesämuistoja! Vetoketju on 15cm pitkä eli pussukka on pieni. Siihen mahtuu esimerkiksi melko vaatimaton valikoima meikkejä. Tai matkakokoiset saippua, sampoo ja body lotion. Tai pienet sakset, neulakirja ja kolme rullaa ompelu-/kirjontalankaa. Toiselta puolelta Kesämuistoja-vetoketjupussukka näyttää tällaiselta: Muistin lisätä pussukkaan kanto-/riippulenksun. Kiinnostavaa kukkakangasta pussukassa on aika paljon, mutta sitä on eniten pohjapuolella! Pussukassa on vintage-kankainen vuori, mutta ei sisätaskua. Katsoin sisätaskun turhaksi, kun pussukka on itsessään niin pieni. Valmiin pussukan mitat ovat suunnilleen: 17cm lev x 12cm kork, pohja noin 6cm leveä. Seuraa tauko. Olen matkalla torstain ja perjantain enkä usko keskiviikkona ehtiväni luomaan mitään, mistä bloggaisin. Kalenterissa tälle illalle on liikuntatyyppinen suoritus ja lisäksi päärynähillon keittäminen. Tilkkuilu ja ompelu jäänevät k

Sienimetsässä-tilkkulaukun viimeistelemisessä olivat sormenpäät niin kovilla, että halusin tehdä seuraavaksi jotain paljon yksinkertaisempaa. Halusin myös käyttää ihanaa, erikoisen näköistä kukkakangasta (varmaan Amy Butler –kuosia). Tytär etsi kukkakankaaseen sopivat kaverikankaat: Kukkakankaan alla lymyilee punakirjava kangas, jota suunnittelin käyttäväni tähän pussukkaan vain vähän. Etsin sopivaa vetoketjua ja löysin vaaleanpunaisen, 15-senttisen. Sen viereen täytyisi mieluiten laittaa punakirjavaa kangasta. Tällä kertaa ajattelin kokeilla sellaista, että piilotan vetoketjun päät kangaspalojen sisälle – punakirjavat palat siinäkin. Muista kankaista tein ”palikat” –periaatteella ruutuja. Toteutus ”sitä mukaa tikaten” eli tikkasin palat kiinni collegejersey- ja tikkausvanupaloihin. Olin kyllä ommellut kuvassa näkyvät palikkarivit valmiiksi, tikkasin ne vain sauman kohdalta kiinni vanuun ja aloin sen jälkeen kasvattaa pintaa pohjakerroksen peitoksi. Tässä mallailen, miltä

Torstaina oli taas asiaa kaupungin keskustaan ja tietysti kävin myös kangaskaupassa (Eurokangas). Minulla oli olevinaan tarve: halusin lisää vaaleaa collegejerseytä, että saan pussukoihin ja laukkuihin pehmeästi tukevan välikerroksen. Alelaarissa oli koltsarikangasta, mutta myös niin ihana trikoo, etten voinut sitä vastustaa: Nyt unelmoin siitä, että saisin aikaiseksi ommella ihanasta trikoosta itselleni paidan. Unelmoin yleensäkin siitä, että saisin itseni ompelemaan vaatteen. Kangaskauppakäynnilläni tarkistin myös tilanteen käsityöpuuvillat-alelaarissa ja varastoni rikastui tämän näköisillä paloilla: Keväällä niin ihanasti esillä olleet Amy Butler –kankaat sen sijaan loistivat poissaolollaan. Viimein löysin ne kuljetushäkistä. Ne mielletään ilmeisesti kevät- ja kesäkuoseiksi ja poistetaan pimeän vuodenajan ajaksi näkyvistä. Toivon, että ne sentään palaavat myyntipöydille kevään tullen. Jotain valmista Olen ommellut harmaasävyistä tilkkulaukkua sormenpääni kipeiksi! Täss

Nyt en saanut kohdistetuksi vetoketjulipareen kuvioita, kuten vahingossa onnistuin tekemään Syksyn Sävel –vetoketjulaukussa. Mutta aika siisti lipareesta tuli (vaikkakin harmaa): Olin leikannut samanlaiset 10cm leveät kaitaleet kuin yleensä vetoketjujen viereen olen tavannut laittaa. Taitoin nämä kymmensenttiset kaitaleet kahtia ja tikkasin (ohut vanukerros välissä). Mittaroin liparetta ja vertailin laukun suuhun ja leikkasin valmiit (ja valmiiksi kiinni vetoketjuun ompelemani) kaitaleet sentin kapeammiksi, eli 8cm leveä kaitale riittää näin pienen laukun lipareeksi. Tässä laukku odottaa sankoja, nappilenksua ja vetoketjuliparetta: Käytin tähän laukkuun erilaista jäykistämistä kuin yleensä. Yleensähän tikkaan tilkkupinnan kiinni collegejersey- ja tikkausvanupalaan. Olen tainnut aina tyytyä vieläpä ohuimpaan vanuun. Laukuista on tullut aika orgaanisen tuntuisia. (Mitä orgaaninen sitten tarkasti tarkoittaakin, niin suutuntuman perusteella sana sopii tähän yhteyteen.) Tämä laukk

Kylläpä tulee harmaita näistä postauksistani! Sain eilen illalla ommelluksi uusinta tilkkulaukkua varten vetoketjulipareen. Kuvassa värikkäänä yksityiskohtana sentään sakset: Lipare on saman levyinen kuin isommissa vetoketjulaukuissa (esimerkiksi tässä Syksyn sävel –vetoketjulaukussa), ja nyt aprikoinkin, onkohan se liian leveä. No, kun saan laukun kolmiulotteiseen malliin, voin kokeilla. Laukussa on nyt riittävästi tikkausta. Tavallisia suoria vain: Toivon todella, että pääsen seuraavan ompelurupeaman aikana vetoketjun istutukseen saakka! Tuntuu, kuin tämä laukkuaihio olisi ollut tekeillä jo iät ja ajat (tai no, niinhän se onkin, koska ompelin ensimmäiset tilkut melkein vuosi sitten). Ideoita tilkkutöihin Tuotokseni ovat niin harmaat, että vastaan lisäksi erään kommentoijan taannoiseen (ehkä retoriseen) kysymykseen: mä mistä aloittaisin sen tilkkutyön?! Kolme neuvoa ja yksi neuvon tapainen: 1 - Katsele (minkä tahansa) kirjan kuvia sillä silmällä. Sain idean sisustus-/li

Ompelen edelleen harmaasävyistä tilkkulaukkua. Hitaasti se etenee. Silitin tällä kertaa tilkkulaukkuun tulevat etu- ja takakappaleen tukihuopaan kiinni, en siis käyttänyt tapani mukaan yhdistelmää collegejersey-tikkausvanu. Ostin palan silitettävää tukihuopaa jostain joskus (nyt en voi antaa tunnustusta oikealle taholle, sillä en muista) ja ajattelin kokeilla, miten se käyttäytyy laukussa. Kuvasta ei ehkä aivan näe, että silitetyt palat ovat todella jäpäkät. Jäykän oloiset mutta pehmeästi taipuisat: Valitsin laukun vuorikankaaksi harmaasävyisen, kirjavan kankaan. Sehän on aivan eri tyyliä kuin päälliosan harmaan-/pellavansävyinen kuviokangas, mutta näyttänee riittävän sointuvalta, kun laukkuun kurkkaa sisään. Lisäsin toiseen kappaleeseen ja vuoriin kiinnitettyyn sisätaskuun pienet soirot ihanaa, naiskuvioista kangasta, jonka ostin Tilkkuvuoren myyntitiskeiltä maaliskuussa. Olin vähällä tikata pikkuneliöiden ympärille ympyrämäisiä tikkauksia, mutta laiskuus voitti. En viitsinyt

Kävin Äidin luona toisessa kaupungissa. Hänelläkin on aika monta tekemääni tilkkutyötä (kaikilla läheisilläni on, hah hah). Omenankukkalaukku oli hänellä kädessä, kun Äiti, Tytär ja minä kävimme syömässä. Viime vuonna Äiti sai äitienpäivälahjaksi tilkkukukkatyynyn, jolla ei ole luovaa nimeä. Tai sitten sen nimi on Tilkkukukkatyyny äidille. Tyyny sopii hänen sohvalleen muiden hillityn väristen tyynyjen viereen: Äidillä on toisella sohvalla neljä toisenlaista tyynyä. Kahteen hän on tehnyt päällisen petit-point-tekniikalla, kauan kauan sitten (ehkä 1950-luvulla?). Kaksi sohvatyynyä on puolestaan minun tekemääni tilkkutyötä harrastukseni alkuajoilta 1990-luvun lopulta tai ehkä 2000-luvun ihan alusta. Tämä on pahvimallineiden avulla tehdyistä salmiakkiruuduista: Kiinnitin palat toisiinsa käsin ommellen. (Päällisessä ei ole tikkauksia, joten en voi sanoa, että se olisi käsin ommeltu ja käsin tikattu.) Toisessa on neljä paper-piecing-tekniikalla toteutettua taloa: Mei