Tilkunviilaaja

Tekeillä oleva pussukka sopii iloisine väreineen vapun tunnelmaan! Pussukan innoittajana oli vaalean turkoosi – punainen leppäkerttukangas eli keksin tehdä toisen pinnan punaista ja toisen turkoosi-sinistä. Kuvassa on kaikki vielä mahdollista! Olen valinnut tähän 20-senttisen vetoketjun, johon voin ommella kunnollisen pituiset jatkopalat päihin ja silti tilkkupinnassa riittää (ehkä) leveyttä. Tilkkupinnoissa on myös todella riittävästi korkeutta! Jos haluaisin tehdä vaikka tosi korkean pussukan suhteessa sen leveyteen, näistä paloista riittää! Tai sitten voin madaltaa paloja, jolloin minulle jää jonkun verran punaista ja sini-turkoosia tilkkupintaa, joista voin tehdä uusien tilkkupussukoiden alkuja. Ompelin tilkkupinnat jäännöspaloista, joista osa oli aika isoja eli leikkasin niistä tähän kaitaleita. Ihmettelen aina itseäni, miten säästeliääksi yhtäkkiä tulen, kun käsissä on melko iso – vaikka noin 15cm x 20cm – jäännöspala. Sitä en millään raaskisi pienentää yhtään! Tois

Arvoitus: mitä tässä kuvassa on tekeillä? Ompelukone on mukana kuvassa vain hämäykseksi. (Oikeasti ompelukone on kuvassa, koska ryttäsin peittokasan ompelupöydälle odottamaan toimenpiteitä.) Lähikuvassa on vinkki, jonka avulla saattaa arvata kuvan idean. Kuvan oikeassa reunassa näkyy nuppineulalla tilkkupeittoon kiinnitetty valkoinen jokin. Vastaus: ompelen vihdoinkin Sisäinen villapaita –tilkkupeittoon ripustuskujaa sitä varten, että työ saadaan esille Helsingin tilkkukilta Syyringin ”Tilkut piknikillä” –kevätnäyttelyyn Laakson sairaalan kahvilatilaan. Näyttely on avoinna 6.5. alkaen koko toukokuun ja vähän kesäkuun puolellekin. Käykää katsomassa töitämme! Siellä on lukuisia isoja tilkkupeittoja näytteillä! Näyttelyssä voi äänestää mieluisinta työtä ja toivon tietysti, että te lukijani kävisitte äänestämässä Sisäinen villapaita –peittoa! Tein keppikujan 25cm leveästä kangaskaistaleesta, jonka taitoin kaksin kerroin ja ompelin pitkistä risareunoista tilkkutyöpaininj

Olisi varmaan pitänyt ommella pussukka valmiiksi jo pääsiäiseksi, niin olisin tällä kuvalla voinut samalla lähettää lukijoille pääsiäistervehdykset. Minulla on pihalla tuollainen hoopo tekopupu (vaikka siellä loikkii myös niitä ikäviä mutta todella suloisia citykanejakin), jonka kerran ostin mukaani jonkinlaisen mielennyrjähdyksen vallassa. No, pussukka on pääosassa, eikö olekin? Sen nimi on Satunnainen. Nimi tuli mieleeni tilkkupintojen sattumanvaraisesta löytämisestä. Tällä puolella pussukkaa näkyy useita todella vanhoja kangashankintoja. Ruudullinen kangas on isoäidin kaupasta pakan loppu. Hiiriä tai jotain eläimiä puna-valko-raidallisella pohjalla on kangasta, jota ostin Tyttären ollessa vielä vauva. Tein siitä hänelle söpön puhvilahjesortsihaalarin, joka ei käytössä kuitenkaan ollut kiva. Tuo vaaleamman punaraidallinenkin kangas on varmasti 1990-luvulta. Oli jo aikakin saada nämä järkevään käyttöön! Toinen puoli pussukasta: Tässä näkyy hyvin, että ompelin jälle

Saatuani solmiokankaisen tilkkupinnan valmiiksi oli hyvä hetki tarttua vaihteeksi omemman värisiin tilkkuihin. Olin pessyt Imatran tilkkupäivillä Soilelta saamani leppäkerttukankaan ja etsin sille kaverikankaita jäännöspalalaaristani, kun löysinkin kaksi aika isoa hirsimökkitekniikalla toteutettua tilkkupalaa. Ehkä olin ajatellut koota niistä jotain, mutta eiväthän ne mitkään kovin vaikuttavat palat olleet. Totesin melkein heti, että niistä saa parhaimmillaan kelvollisen tilkkupussukan. Lisäsin ”alareunoihin” ylijäämävaaleanpunaista kangasta (jäi yli Sisäinen villapaita –tilkkupeiton taustakappaleesta) ja löysin vaihteeksi 30-senttisen vetoketjun, joka vaikutti oikein sopivan pituiselta juuri näille paloille. Vaaleanpunaiset jatkopalat näyttävät valjuilta, mutta ne päätyvät pussukan pohjaosaksi, joten niiden valjuus ei haittaa. Ainakaan minua. Valitsin kankaan, koska sitä oli käden ulottuvilla ja se oli täysin joutilasta. Olin hetkeä aikaisemmin kokeillut noin viittä eri om

Käytin lomapäiviäni solmiokankaista kokoamani tilkkupinnan viimeistelyyn eli yhdistin blokit yhtenäiseksi pinnaksi, mittailin puolin ja toisin, leikkelin pari kehyskaitaletta ja ompelin. Vasta kehykset kiinnitettyäni ja niitä silittäessäni tuli mieleen, olisikohan kehystenkin takana pitänyt olla ohutta vanua? No, se on myöhäistä – en rupea enää muuttamaan asiaa. Nostin valmiin tilkkupinnan ulos kuvattavaksi, jotta saisin edes jotenkuten oikeat värit kuvaan. Mietin jonkun aikaa reunakaitaleiden värejä. Ohut kehyshän on kirkas punainen ja olisin oikeastaan halunnut siihen vähän tummemman punaisen, mutta en toisaalta halunnut koota kehystä useammasta eri kankaasta. Tilkkupinnassa on ihan tarpeeksi erilaisia kankaita jo! Ompelin sisemmän kehyksen tilkkupintaan erittäin huolellisesti. Tällä kertaa tein jopa niin, että mittasin tilkkupinnan kahdesta kohdasta noin keskeltä ja leikkasin mitan mukaiset kaitaleet, jotka sovittelin ommellessani uloimpaan reunaan. Ajattelin tilkkupinnan k

Asettelu seinäni lattiani on taas ollut kovassa käytössä eli ompeluhuoneessa makkarissa ei ole pystynyt kunnolla kävelemään kahteen päivään, kun olen asetellut solmiokangasblokkejani peittojärjestykseen. Kuvassa asettelu oli aluillaan. Päädyin asemoimaan blokit kiinni toisiinsa, ilman välikaitaletta. Läiskin ensin blokit mielivaltaiseen järjestykseen ensin niin, että ruskeasävyisimmät blokit olivat keskellä ja punasävyisimmät niiden kummallakin puolella. Lisäsin harmaa- ja sinisävyisimmät blokit reunoille ja totesin, ettei järjestely miellyttänyt silmääni. (Kuvan värisävyt ovat mitä sattuu vaikka yritin niitä säätää, joten tästä ei saa käsitystä suuntaan eikä toiseen.) Asettelin sitten blokit värijärjestykseen niin, että ruskeimmat olivat alimpana, sitten punasävyiset ja kaikkein vaaleimmat (tai joissa vaaleaa oli runsaasti uloimpana kerroksena) ylhäällä. Kuvassa siis oikea reuna on ikään kuin yläreuna. Kuten näkyy, kolme blokkia uupui vielä. Tein puuttuvat blokit

Olin ajatellut ompelevani kaikki tarvitsemani solmiokangasblokit ensin valmiiksi ja tasoittavani ne vasta sitten, mutta en malttanut! Tasoitin ensin yhden ja sitten vielä kaksi lisää. Sain lopetetuksi tasoitteluni siihen. Huomasin ommelleeni hiukan turhan isoja blokkeja ja jouduin leikkelemään neliöitä aika tavalla pienemmiksi. Opin tästä kuitenkin sen, että leikkasin seuraavat vanuneliöt vain vähän tarvitsemaani neliötä suuremmiksi. Pohdin tässä myös, pitäisikö minun ommella neliöiden väliin kaitaleet vai yhdistääkö neliöt suoraan toisiinsa. Tätä jään miettimään.

Neljä pientä hanhiaiheista tilkkutyötä marssi näin: Kuvassa ensimmäinen valmistunut hanhitaulu, Hanhivaara. Koko 43cm x 35cm. Nurja puoli näyttää tällaiselta: Taustakankaaksi käytin hylkäämääni silityslaudan suojuskangasta. Kankaassa oli jotenkin kiinnitettynä ohuen ohut superloni ja se meni ryttyyn alta aikayksikön, joten poistin suojuksen käytöstä. Kiva kangas kuitenkin! Toinen pieni hanhi marssii näin: Sinisen hanhitaulun nimi on Hannu Hanhi, koko 44xcm x 35cm. Nurjalla tikkaukset kulkevat näin: Silityslaudan suojuskangasta riitti tähänkin työhön, mutta enempään ei. Kolmas hanhi ei varsinaisesti marssi, vaan seisoskelee. Ehkä se miettii marssille lähtöä: Hanhiemon tarinoita –tilkkutaulun koko on 35cm x 44cm. Nurjalla puolella on tällaiset tikkaukset: Viimeiseksi valmistunut hanhitaulu on nimeltään Kultamunia muniva hanhi ja sen koko on 35cm x 46cm. Olin miettinyt hanhitauluilleni nimet jo kauan sitten, ja tämän viimeisen nimi innoitti keks

Raidalliselta näyttävällä taustalla leijuvat jäännöspalaneliöt koristavat tätä tilkkupeittoa, jonka nimi on ”Sisäinen villapaita”. Katsoin aiemmin ottamiani kuvia tikatusta mutta vielä kanttaamattomasta peitosta ja minulle tuli mieleen kirjoneule. Peitto on tulossa esille Helsingin tilkkukilta Syyringin ”Tilkut piknikillä” –näyttelyyn, ja piknikillä on joskus niin kylmä, että sisäinen villapaita on tarpeen. Siitä peiton nimi. Suurin osa peitosta on koottu jäännöspaloista. Vain neliöiden taustalla olevat musta ja harmaa kangas ovat luonnollisesti isompia eriä. Kokosin jopa peiton reunakantin jäännöskangaspaloista. Reunakantissa on kaikkia sateenkaaren värejä ja järjestelin palat niin, että värit liukuvat toisesta toiseen melko sulavasti. Tilkkumoka: Tässä välissä kerron kaitaletta ommellessani tekemästäni mokasta. Olin vahingossa yhdistänyt kaksi sinistä kaitaletta nurjan oikeaa vasten. Seuraavaa kaitaletta ommellessani ompelin taas oikean oikeaa vasten, joten sau

Pistelin muutama vuosi sitten Äidille joululahjaksi hortensiakuvioisen ristipistotyön. Pingotin työn vanulla pehmustamalleni pahville ja kiinnitin koko komeuden väriin sopivalle kangastilkulle. Kaiken tämän sulloin kehykseen lasin alle. Äiti ei ole vasara-ja-naula-tyyppisesti kätevä käsistään, joten taulu on jäänyt ripustamatta seinälle. Se on kyllä ihan näkyvillä kirjoituspöydällä ja nojaa seinään. Näppäsin ristipistotaulusta kuvan viime vierailullani. Valitan ikkunasta tulvivaa valoa, joka tekee heijastusta lasin pinnalle!

Olin viime viikolla lähdössä matkalle työkaverin kanssa ja huomasin ilokseni hänen ottaneen käyttöönsä minulta joululahjaksi saamansa matkalaukun nimilapun: Tällä kertaa laukku kulki työkaverini käsimatkatavarana, mutta onhan näyttävä lappu silti hyödyllinen. Jos vaikka toisella matkustajalla sattuu olemaan samanlainen laukku, nimilapun perusteella erottaa omansa (ja vieraan) yhdellä silmäyksellä. Olen kirjoittanut matkalaukun nimilapun ompelemiseen ohjeenkin. Postauksen otsikossa kehotetaan ompelemaan tällaisia joululahjaksi, mutta voi näitä ommella muutenkin!

Mielikuvitukseni on vilkas muuten, mutta kun pitäisi keksiä tikkauskuvio, jäädyn. Ei tule mitään mieleen! Pari iltaa sitten tein poikkeuksen eli keksin uudenlaisen tikkauksen hanhi-tilkkutyöhöni, sen lentävät hanhet –osuuteen. Sen sijaan, että olisin tikannut vaikka suoraa viivaa tai hanhien ääriviivojen mukaisesti kolmiot, räväytin pintaan kaarevat tikkaukset! Käytin kekseliääseen tikkaukseeni kaiken lisäksi metallinhohtolankaa. Olinpa räväkkä! Nyt olen ollut sen verran luova, että voin ainakin puoli vuotta vetää taas suoria tikkauksia ja ehkä toisinaan muurahaisenpolkua.

Minulla oli yksitoista solmiokankaista ommeltua tilkkublokkia jo kasassa, kun tajusin, että niistä jokaisessa oli tumma uloin kierros! Eihän sellainen kävisi päinsä! Tiedän kokemuksesta, että moniväriset kaitaleista kierretyt neliöt muotoutuvat kivaksi tilkkupinnaksi helpoiten niin, että joka toisessa on tumma ja joka toisessa vaalea reuna. Minun tilkkupeitostani oli tulossa vaikea sommiteltava. Ei auttanut muu kuin keskittyä ompelemaan tietynlaisia blokkeja, mikä on tietysti paljon improvisoimista vaikeampaa. (Näyttävätkö tuon uloimman kankaan kuviot teistäkin jotenkin iilimadoilta? ) Vaaleita solmiokaitaleita löytyi, mutta ei koko kierrokseen. Yhdistin kahta erilaista (ja jouduin jatkamaan toista myös leveyssuunnassa). Tästä blokista tuli jotenkin juhlallisen näköinen: Valtaosa solmioista on tummia tai korkeintaan keskivärisiä, joten vaaleuden saaminen uloimmaksi vaatii taiteilua. Onneksi minulla on käytössäni kymmenittäin solmioita! Niistä riittää sentään vaaleahk

Selitin eilen saamattomuudestani, kun en ollut viitsinyt hakea keskeneräistä tilkkupeittoa alemmasta kerroksesta ompeluhuoneeseen makkariin. No, ryhdistäydyin ja hain peiton sekä mittasin, riittäisivätkö jo leikkaamani kaitaleet reunakantiksi. Olisivat riittäneet, mutta halusin sinisen ja vaaleanpunaisen väliin yhdistävän värin. Päädyin kahteen eri violettiin, joita kumpaakin oli ihan lyhyt pätkä. Kuvassa toinen violetti kangas näkyy todella vähäisesti. Violetit tulevat siis keskiössä olevan sinisen sekä oikeassa yläkulmassa näkyvän vaaleanpunaisen, mustapallollisen kankaan väliin. Kuvasta näkyy myös, kumpaan tilkkupeittoon reunakaitale on tulossa - siis niin kutsuttuun "jäännöspalaneliöpeittoon". Ihailin taas Soilen Töölön tilkkupajassa loihtimia tikkauksia. Peittopinta näyttää upealta! Tässä vielä toinen kuva. Pinta on hienon kolmiulotteinen! Silti tilkkupinta ei ole kuoliaaksi tikattu, vaan peitto on edelleen miellyttävän taipuisa. Se jos mikä ansaitsee p

Ihmeellistä, miten hitaasti sitä joskus pääsee työn syrjään kiinni! Tilkkupeittoaihioni ”jäännöspaloista” ja ”geometrinen” ovat olleet valmiiksi tikatut vaikka kuinka kauan, mutta edelleenkään en ole saanut kantatuksi kumpaakaan. Syyringin ”Tilkut piknikillä” –näyttely lähestyy vääjäämättä, ja toinen peitoista tulee sinne esille. Siksi minun olisi saatava peittoon reunakantti. Peittoaihio on Imatran Tilkkupäivien jäljiltä vielä matkalaukussa, joka on alakerrassa. Saamattomuuttani jätin peiton sinne ja sen sijaan että olisin valinnut siihen kanttikankaan, valitsin kaiken. Otin jäännöspalalaatikosta esiin värikkäitä, melko isoja paloja ja leikkasin niistä 6cm leveitä kaitaleita joko täysvinoon tai täyssuoraan. Olen huomannut, että kumpikin kaitale toimii hyvin, ja samassa työssä voi käyttää sekä ettää. Jotta saan sateenkaaren rullaamaan kivasti koko reunan pituudelta, minun täytyy löytää vaaleanpunaisen ja kirkkaansinisen väliin sopiva yhdisteväri ja/tai –kuvio. Tässä vaih

Ompelin pussukan eilen valmiiksi, mutta pimeyden langettua en saanut kunnollisia kuvia, joten valmistujaiskuvat jäivät tähän päivään. Hädin tuskin tänäänkään ennätin valoisaan aikaan kuvaushommiin! Mutta tässä hän on – valmis pinkki-punainen pussukka nimeltä Roosan nimi. Roosan nimi –nimen se sai, kun pohdin Miehen ( !! ) kanssa yhdessä punaisia tai pinkkejä juttuja nimeämistä varten ja hän toi esiin ”Ruusun aika” –nimen. En tainnut katsoa tuota televisiosarjaa lainkaan, mutta siitä tuli mieleen 1980-luvulla tosi suosittu kirja, Ruusun nimi. Jotta pussukalla olisi kuitenkin oma nimi, ruusun tilalle tuli roosa. Tältä puolelta pussukka on tummemman punainen eikä välttämättä lainkaan roosa. Onkohan tämä vaaleanpunaisempi puolikaan juuri roosanvärinen? Ehkä ei! Nimeäjällä on kuitenkin taiteellisia vapauksia. Tilkunviilaaja-kangasmerkki näkyi siinä. En ommellut pussukkaan sisätaskua. Sen sijaan pussukassa on pidempi kantolenksu, joten se kuuluu Street-mallistooni. Ti