Tilkunviilaaja

Tänään valmistunut pinkki-ruskehtava tilkkupinta on mielestäni vähän liian lyhyt, joten suunnittelin sen ylä- ja alareunaan jatkoraidat. Minulla oli käyttämäni kankaat vielä esillä (tietysti! En ole maailman nopein järjestelemään tavaroita takaisin paikoilleen), joten ompelin nelisenttisiä kaitaleitani yhteen neljän ja puolen sentin taustakangaskaitaleisiin. Sitten tasoitin kaitaleparit kymmenen senttiä korkeiksi paloiksi ja näitä ompelin 24kpl vierekkäin. Yläreunaan tuli tällainen raita: Alareunassa vaaleat värikaitaleet ovat keskellä ja tummempia ja kirkkaampia on reunoilla. Kaitaleita yhdistellessäni tein tietysti vasta-alkajan virheen (ompelin nurjan puolen oikeaa vasten), mutta EN VIITSINYT enää korjata sitä, vaan annoin olla: Ja mitä muuta mokasin? No tietysti ompelin toiseen raitapötkylään 4,5-senttisen välikaitaleen, en 6-senttistä niin kuin piti. Otin vain ompelupöydältä ensimmäisen taustakangaskaitaleen, joka sattui käteen. Ompelin tosi siististi koko reunan pituud

Mansikka- ja suklaajäätelöstä inspiraation saanut tilkkutyöni on koossa: Rassukka näyttää aika kontrastittomalta, varsinkin yläreunastaan! Mutta oikeassa elämässä siinä on väriä ja elämää (myönnän: aika hillitysti kyllä). Siltä varalta, että joku haluaisi kokeilla samanlaista, tässä palojen mitat: - Isot suorakaiteet: 13cm x 19cm - Pienet, tikkumaiset suorakaiteet: 4cm x 19cm - Pystysuorat välikaitaleet ovat 4,5cm leveät - Vaakasuorat välikaitaleet ovat 6cm leveät. Tilkkupinnassa on 7 x 8 ison ja pienen suorakaiteen blokkia välikaitaleineen ja sen koko on nyt suunnilleen 142cm x 173cm. Ompelen pinnan sivuille kapeahkon kaitaleen ja ylä- ja alareunaan leveämmän (mahdollisesti jollain ruudukkoraidalla ryyditettynä), jotta peitteestä tulee noin 200cm pitkä. Tilkkupinta on elellyt ompeluhuoneen makkarin lattialla viikon aika valmiin näköisenä. Palat ovat olleet ensin erillään, sitten ne makailivat riveinä: Näkymä on koko ajan ollut hämmästyttävästi samanlainen kuin nyt,

Sain alkuillasta aika monta pinkki-ruskeaa tilkkublokkia valmiiksi ja kokeilin, miltä ne näyttäisivät peitteen muotoon aseteltuina. Tällaiselta suunnilleen näyttivät: Minulla ei ollut ihan 63 kappaletta, vaan 55, ja kun äkkiä tekaisin vielä yhden, sain lattialle 7kpl x 8kpl tilkkublokkia. Silmämääräisesti havaittuna koko vaikutti tilkkupeittona toimivalta. Asettelin blokit taas sävyjärjestykseen niin, että yleisilmeeltään tummimmat olivat alareunassa ja mitä ylemmäs mentiin, sen vaaleamman sävyisiä blokit olivat. Aioin ensin koota peitteen niin, että tekisin neljästä blokista ja välikaitaleista isommat blokit ja yhdistelisin niitä, mutta totesin, että pienet blokit pysyvät paremmin järjestyksessä, jos ompelen blokit ensin riveiksi ja sitten kokoan välikaitaleiden kanssa ne kokonaiseksi pinnaksi. Yksi rivi on valmiiksi ommeltu, toisesta rivistä uupuu vielä pari saumaa. Tästä kuvasta vaikuttaa siltä kuin tilkkupinnasta olisi tulossa tosi vaalea, mutta vähän näiden rivien alapuo

Tilkkutöitä tehdessäni en juuri suunnittele kokonaisuutta etukäteen, vaan ompelen haluamiani blokkeja, mittailen ensimmäiset ja arvioin, montako blokkia tarvitaan kokonaisuuteen. Osaisin laskea valmistuvien blokkien koon etukäteenkin, mutta yleensä en viitsi. Sen sijaan asettelen ompelemiani blokkeja vierekkäin lattialle ja mittaan. Näistä blokkiasetelmista päättelen, että tarvitsen mansikka- ja suklaajäätelöstä inspiroituneeseen peitteeseen 7 x 9 blokkia. Ommeltuna on noin 50 blokkia. Kaikissa on ruskea- tai pinkkisävyinen suorakaide, taustakankainen välikaitale ja pinkki- tai ruskeasävyinen kapea kaitale. Teen nyt 63 blokkia valmiiksi ja katson, millaisen sommitelman niistä saan. Jos ei vaikuta lupaavalta, teen lisää blokkeja ja kokeilen uudelleen. Ylijäämäblokit löytävät siinä tapauksessa muuta käyttöä.

Viime postauksessa ilmaisin tuskastumiseni siihen, ettei varastoistani löytynyt sopivaa pohjakangasta leikkaamilleni suklaa- ja mansikkajäätelösuorakaiteilleni. Sain avuliaat kommentit, mutta edes lakanavarastostani ei löytynyt sopivaa. Olin jo tyytymässä kahteen eri ruskeaan kankaaseen, vaikka valinta arvelutti, mutta lauantaina pääsin käymään Turun Kontti-kirppiksellä. Pelastus! Kirppiksen lakanapinossa oli ysärihenkeen kuvioitu, optimistisen katseeni perusteella vähän (no myönnän, aika vähän) vaniljajäätelön sävyinen pussilakana, joka myytiin puoleen hintaan. Tuumin, ettei 1,25 euron panostus ole liiallista, vaikka teenkin jo olevaan varastoon ja jäännöspaloihin perustuvaa työtä. Suorakaiteista taiteltu tilkkuliina Matkalla pistäydyin myös rakkaan ystäväni Tuijan luona ja ilahduin, että hänelle vuonna 2003 tekemäni pieni joululahjaliina oli päässyt melkein kunniapaikalle hänen kauniisti sisustettuun olohuoneeseensa. Liinan päällä on upea japanilaishenkinen pöytälamppu,

Otsikko leikittelee vähän-sanalla. Minulla on TOSI vähän mitään uutta, mutta on kuitenkin JOTAIN uutta. Tosi vähän on lähinnä siksi, että olen potenut nuhakuumetta muutaman päivän. Tunnollisena työntekijänä sairastuin tietysti neljän aikaan perjantai-iltapäivänä. En sitten viikonloppuna pystynyt ompelemaan yhtään, mutta sentään luin pari kirjaa. Sitä juuri jaksoi tehdä. Olen tervehtymään päin ja siitä merkkinä on jonkunlainen pieni saavutuksen oloinen tilkkuamisen alalla. Lähdin kehittämään tilkkupintaa uuden American Patchwork & Quilting –lehden mallikuvan perusteella ja olen jo leikannut muutamia paloja. Tästä tulee tilkkutyö teemalla suklaa- ja mansikkajäätelöä. Tai sitten jotain muuta. Hieno suunnitelmani on tässä: Työ on edennyt hyvin, mutta yksi asia pännii kovasti. Tähän tarvitaan taustakangas, ei siis tilkkutyön kääntöpuolen kangas vaan pohjavärinen kangas, joka kehystää värikkäät tilkut. Eihän minulla ole juuri mitään kangasta riittävän paljon! Muutamaa kangasta

Vietin tänään poikkeavan lounastauon. Kaksi työkaveriani (toinen näistä oli vieläpä miespuolinen) ja minä matkasimme Kustaankartanon ravintolaan lounaalle ja katsastimme samalla Syyringin Lapsettaa-tilkkutyönäyttelyn. Lumen 22 nimeä –nukenpeitto näytti seinällä hyvältä, joskin pieneltä. Tykkäsin tosi paljon kaikista sen lähellä olleista töistä, ja ehkä Marjan hirsimökkityöstä kaikken eniten. Enemmän kuin omastani. Olen heikkona neliömäisiin paloihin! Tiina P-M:n lumiukkotyö oli kyllä myös viehättävä. Kuvan ruokailijat eivät liity tarinaan, he vain sattuivat osumaan kuvaan. Vauvanpeittotyöni näytti värikkäältä. Otin itsekeskeisesti kuvat vain omista töistäni. Tähtäilin kameralla jo muuallekin, mutta sitten ajattelin, ettei koko näyttelyä sentään kannata esitellä julkisesti, vaan pitää kannustaa ihmisiä käymään katsomassa työt ”elävinä”. Muuten, miespuolinen työkaverini kommentoi Miljan puputyötä tismalleen näillä sanoilla: ”Ja toi pupu on ihana”. Käykää katsastamassa iha

Sain eilen illalla melkein viimeistellyksi musta-valkoisen, siksak-kuvioisen vetoketjulaukun. Laukun nimeksi tuli sen uuden omistajan mukaan Liisa. Nyt olen saanut siis jotain valmiiksi maaliskuussa, eli voin raportoida tästä Maikin tilkkujen ”Jotain valmiiksi joka kuukausi –hössötykseen”. Leikkasin laukun yläreunastaan kapeammaksi kuin alhaalta, koska kappaleen alareuna kääntyy laukun pohjaksi. Ellei yläreunaa kavenna, laukku näyttää levenevän ylöspäin. Olen kokeilun kautta havainnut, minkä verran tämän kokoista laukkua pitää kaventaa, että lopputulos on jokseenkin suorakaiteen muotoinen laukku. Mutta vielä en muistanut tehdä sopivan mittaista vetoketjuliparetta, vaan jouduin ompelemaan sen toisesta reunastaan kapeammaksi, jotta laukkukappale riitti koko matkalle. Käytännössä lipareen kaventaminen ei tuntuisi haittaavan. Vetoketju avautuu sujuvasti ja laukun suu myös. Ompelu tietysti oli aikamoista sovittelemista. Äsken sain laukun viimeistellyksi ja tässä onkin sitten valmi

Oli aika päästää sini-vihreäsävyinen tilkkupeitteen pinta lepäämään, ettei se valmistuisi liian nopeasti! Joten otin esiin siksak-kuvoisen, musta-valkoisen tilkkupinnan, silitin siihen tukihuovan ja tikkasin: Pohdin noin 15 sekuntia, millaisia tikkauksia tekisin, ja päätin sitten pitäytyä tosi huomaamattomassa tyylissä. Orgaanisia, loivasti aaltoilevia viivoja siis. Ja pariin kohtaan varjotikkausviiva lähelle toisen viereen. Palat oli nopeasti tikattu, enkä keksinyt mitään tekosyytä siirtyä johonkin toiseen puuhaan, joten leikkasin laukkuun vuorikappaleet, ompelin siihen sisätaskun ja kokosin sitten niin laukku- kuin vuoripalatkin muotoon. Laukku seisoo jo omillaan: Tein toisen vuorikappaleen kahdesta palasta yhdistämällä ja sisätaskun samoin, ja ompelin sitten taskun vuoriin näin, että saumaviivat menivät kohdakkain. Vetoketjuliparetta rupean kokoamaan seuraavaksi. Kasan pohjalta Noloa, noloa, mutta tartuin noin 80cm korkeaan, tuolille ilmaantuneeseen vaate- ja kangaskas

Hemmottelin eilen itseäni käymällä kangaskaupassa. Minun ei (tällä kertaa) tarvinnut edes keksiä tekosyytä käynnilleni, vaan Tytär ehdotti sitä. Hän tarvitsi kangaspalan, jotta voisi tehdä siitä taianomaisesti ainakin 20 eri olomuotoon taipuvan vaatekappaleen (idea löydetty netistä). Ensin piti tietysti löytää vaatekangaspala, mutta sen jälkeen ja oikeastaan etsinnän aikanakin pääsin tutustumaan myymälän puuvillakangastarjontaan. Amy Butler –kankaita en tälläkään kerralla pystynyt ohittamaan. Näitä on metri kumpaakin: Olkoonkin, että ovat tuhottoman kalliita! Kangaspakkojen näkeminen on vain monin verroin terapeuttisempaa kuin mallien selaileminen netissä. En voi mitään. Kangaskauppakäynnin jälkeen vierailin vielä tavaratalon lehtiosastolla, mistä mukaan tarttui kaksi lehteä, 101 nya idéer ja American Patchwork and Quilting. Idealehtiä on hauska selailla, vaikken yleensä toteuta mitään ideoita. Tämän lehden ehdottomasti mieleenpainuvin idea liittyi selleriin: Jos sellerin k

Pääsin tilkkutyössä nyt siihen vaiheeseen, että saatoin järjestellä blokit design-lattialleni (toisilla meistä on design wall, minulla on design floor), jotta päättäisin niiden keskinäisen järjestyksen. Vinkki: Kännykkäkamera on todella kätevä apuväline blokkien sommittelussa. Otan kuvan – näps – ja katson pieneltä ruudulta, miten blokkien väritys soljuu poikki tilkkupinnan. Blokkien järjestys jää näin myös muistiin. Minä ainakaan en muutaman järjestelykierroksen jälkeen enää muista, millainen idea minulla alussa oli! Mutta kuvissa ideat säilyvät. Kehitin eilen kolme vähän erilaista järjestystä ja päätin silmämääräisesti jo, että ompelen blokit yhteen näin: Kun nyt olen katsellut ensimmäistä järjestelyä vierekkäin tuon ”lopullisen” kanssa, olen tullut toisiin ajatuksiin. Tässä ensimmäisessä järjestyksessä on parempi vaihtelu: Ymmärrän, että Mari-blokki näyttää vieraalta verrattuna näihin muihin! En silti poista sitä, vaan jätän sen paikalleen. Se tuo tilkkupintaan jänni

Ihanista kankaista ja kauniista kuosiyhdistelmistä syntyy yleensä viehättäviä tilkkupintoja: ne ovat viehättäviä ihan luonnostaan. Tilkut ja blokit ovat tekemisen aikana lisäksi niin puoleensavetäviä, ettei tekijällä kertaakaan käy mielessä epäilys. Työstä tulee ilman muuta onnistunut. Entä jos varastoissa onkin kamalia kankaita? Tai kankaita, jotka olivat joskus kauniita, mutta ovat kaapissa muuttuneet rumiksi? (Kummallista, mutta niin käy aika ajoin.) Rumista kankaista ei voi tehdä kaunista tilkkupintaa, eihän? Vai voiko? Jos toinen kuosi on ihana ja toinen kauniisti ilmaistuna vähemmän ihana? Yhdistelmä ei ole kaunein mahdollinen, mutta siedettävä: Entä jos yhdistää kaksi aika tylsää/rumaa kuosia? Kyllä. Tuloksena on kohtalaisen ruma tilkkublokki (kamerakin varmaan aisti blokin rumuuden ja epäterävöitti itsensä). Voiko tällaista edes käyttää missään? Tällaisia rumiluksia kun kokoaa muutaman, täytyy olla hyvin päättäväinen jatkamaan edelleen. Minulla kaihertaa näiden paris

Viikonloppuna minulla oli vihdoinkin yli vartti aikaa kerralla tehdä tilkkutöitä. Tietenkin minun jos kenen olisi pitänyt myös käydä Käden taidot –messuilla, mutta lauantaina en ehtinyt enkä sunnuntaina viitsinyt, vaan harjoitin kätten taitoja kotioloissa, ompelukoneen ääressä melkein koko päivän. Nyt minulla onkin siis 13 kpl sinivihreitä tilkkublokkeja valmiina. Tässä viimeisimpänä valmistunut: Ja tässä neljä satunnaisesti valitsemaani blokkia: Blokit yhdistetään toisiinsa suunnilleen näin, miltä kuvassa näyttää, eli blokkien väleiin tulee vaaleaa kaitaletta. Unohdin mitata valmiit blokit, joten siitä en vielä voi kertoa tarkempaa, mutta blokit ovat aika kookkaita. Olen vielä suunnitellut tekeväni blokkipinnan ympärille ruudutus- tai raidoitusreunan, koska minulla on kaikkia tässä käytettyjä kankaita vielä jäljellä. Jätin väliin paitsi messut, myös Syyringin Lapsettaa -tilkkutyönäyttelyn, jota en siis itse ole vielä livenä nähnyt. Olkaa te minua parempia ja käykää viip

Olen saanut blokkitehtaan tuotantolinjan käynnistymään. Kolme blokkia on kokonaan valmiit, neljässä keskitilkussa on värillisiä osioita ympärillä ja muutamassa keskitilkussa on vaaleita kaitaleita kiinni. Tässä edistyneimpiä blokkeja: Ei näistä kyllä saa mitään käsitystä. Pahoitteluni! Sinivihreä on kai jotenkin in, ainakin jos uskoo Suuri Käsityö –lehteä, jonka uusin numero 3/2012 putkahti postiluukusta torstaina. Amy Butlerin kankaat. Iiih! Ihania! Näistä voisi tehdä mitä vain ja aina olisi onnistuneen näköistä. Laukkukin tulee kieltämättä hieno, kun valitsee oikein kauniin kankaan ja tekee, mutta minusta on tilkkuilijamaisempaa koota laukun pinta tilkuista, ja vähintään pinta pitäisi jotenkin tikata. Jos tekisin laukun yhdestä kankaasta niin kuin näissä ohjeissa, minusta tuntuisi kuin olisin mennyt yli siitä missä aita on matalin. Mutta kullekin omansa! Ihana laukku, ei voi kieltää. Toinen kiinnostava sivu lehdessä oli tietysti pitkän mallinen takki. Tällä mallilla voisi