taustaa ja takaumia.
Viime postauksessa ilmaisin tuskastumiseni siihen, ettei varastoistani löytynyt sopivaa pohjakangasta leikkaamilleni suklaa- ja mansikkajäätelösuorakaiteilleni. Sain avuliaat kommentit, mutta edes lakanavarastostani ei löytynyt sopivaa. Olin jo tyytymässä kahteen eri ruskeaan kankaaseen, vaikka valinta arvelutti, mutta lauantaina pääsin käymään Turun Kontti-kirppiksellä.
Pelastus! Kirppiksen lakanapinossa oli ysärihenkeen kuvioitu, optimistisen katseeni perusteella vähän (no myönnän, aika vähän) vaniljajäätelön sävyinen pussilakana, joka myytiin puoleen hintaan.
Tuumin, ettei 1,25 euron panostus ole liiallista, vaikka teenkin jo olevaan varastoon ja jäännöspaloihin perustuvaa työtä.
Suorakaiteista taiteltu tilkkuliina
Matkalla pistäydyin myös rakkaan ystäväni Tuijan luona ja ilahduin, että hänelle vuonna 2003 tekemäni pieni joululahjaliina oli päässyt melkein kunniapaikalle hänen kauniisti sisustettuun olohuoneeseensa.
Liinan päällä on upea japanilaishenkinen pöytälamppu, jossa on käsin maalattu posliininen jalka (Tuijan anopin maalaama).
Minulla sattui olemaan työstä myös tekoaikainen kuva:
Työn onnistumisen kannalta oli tärkeää, että kangaspalat oli taiteltu riittävän tarkasti, että taustakankaan apuviivat oli piirretty tarkasti ja että asettelin palat ympyrän kehälle tarkasti. Eli tarkkuutta tämä vaati, ei mitään loisteliasta ompelutaitoa. Kieltämättä työ näytti valmiina hienolta ja taidokkaalta.
Aloitin pari joulunalusta sitten samanlaisen liinan taittelemisen itselleni, mutta se jäi kesken. Värit eivät näyttäneetkään hyviltä yhdessä, vaikka luulin niiden sopivan.
Vuosia sitten valmistuineista käsitöistä puheen ollen
Katseeni osui Tyttären käytössä olleeseen pikkulaukkuun, jonka olen ommellut samaten vuoden 2003 tienoilla. Mieleen tuli jälleen harmitus, josta kärsin joka kerran laukkua tai kassia tehdessäni. Minulla ei ollut tarkkoja mittoja sankojen pituudelle eikä leveydelle enkä tiennyt, mille etäisyydelle toisistaan ne kannattaisi kiinnittää. Lopputulos jätti silloin toivomisen varaa:
Laukku on aika kiva, mutta sangat ovat mielestäni liian leveät verrattuna laukun kokoon. Ne ovat ehkä sopivan pituiset, mutta kiinnitysväli on liian pitkä, kun laukku on vähän löperön oloinen. Sankojen väliin jää tuollainen poimu.
Onneksi olen tuon jälkeen löytänyt hyviä nyrkkisääntöjä laukkujen ja kassien mitoittamiseen, enkä ole enää olemattomien tai ylimalkaisten ohjeiden varassa (tyyliin ”ompele haluamasi kokoinen kassi ja kiinnitä siihen sangat”)!
Pelastus! Kirppiksen lakanapinossa oli ysärihenkeen kuvioitu, optimistisen katseeni perusteella vähän (no myönnän, aika vähän) vaniljajäätelön sävyinen pussilakana, joka myytiin puoleen hintaan.
Tuumin, ettei 1,25 euron panostus ole liiallista, vaikka teenkin jo olevaan varastoon ja jäännöspaloihin perustuvaa työtä.
Suorakaiteista taiteltu tilkkuliina
Matkalla pistäydyin myös rakkaan ystäväni Tuijan luona ja ilahduin, että hänelle vuonna 2003 tekemäni pieni joululahjaliina oli päässyt melkein kunniapaikalle hänen kauniisti sisustettuun olohuoneeseensa.
Liinan päällä on upea japanilaishenkinen pöytälamppu, jossa on käsin maalattu posliininen jalka (Tuijan anopin maalaama).
Minulla sattui olemaan työstä myös tekoaikainen kuva:
Työn onnistumisen kannalta oli tärkeää, että kangaspalat oli taiteltu riittävän tarkasti, että taustakankaan apuviivat oli piirretty tarkasti ja että asettelin palat ympyrän kehälle tarkasti. Eli tarkkuutta tämä vaati, ei mitään loisteliasta ompelutaitoa. Kieltämättä työ näytti valmiina hienolta ja taidokkaalta.
Aloitin pari joulunalusta sitten samanlaisen liinan taittelemisen itselleni, mutta se jäi kesken. Värit eivät näyttäneetkään hyviltä yhdessä, vaikka luulin niiden sopivan.
Vuosia sitten valmistuineista käsitöistä puheen ollen
Katseeni osui Tyttären käytössä olleeseen pikkulaukkuun, jonka olen ommellut samaten vuoden 2003 tienoilla. Mieleen tuli jälleen harmitus, josta kärsin joka kerran laukkua tai kassia tehdessäni. Minulla ei ollut tarkkoja mittoja sankojen pituudelle eikä leveydelle enkä tiennyt, mille etäisyydelle toisistaan ne kannattaisi kiinnittää. Lopputulos jätti silloin toivomisen varaa:
Laukku on aika kiva, mutta sangat ovat mielestäni liian leveät verrattuna laukun kokoon. Ne ovat ehkä sopivan pituiset, mutta kiinnitysväli on liian pitkä, kun laukku on vähän löperön oloinen. Sankojen väliin jää tuollainen poimu.
Onneksi olen tuon jälkeen löytänyt hyviä nyrkkisääntöjä laukkujen ja kassien mitoittamiseen, enkä ole enää olemattomien tai ylimalkaisten ohjeiden varassa (tyyliin ”ompele haluamasi kokoinen kassi ja kiinnitä siihen sangat”)!
Kommentit