Tilkunviilaaja

Tekevälle sattuu! Olen usein päässyt jakamaan kokemuksia, jotka eivät ole olleet maailman onnistuneimpia. Esimerkiksi pussukoita ommellessani olen pystynyt kautta aikain tekemään ainakin 15 eri mokaa. Yksi luettelemistani mokista oli numero 14 eli ”Tilkkupinnan nurjuusvirhe,” ja mainitsinkin, ettei sitä suinkaan aina tarvitse tai edes kannata korjata. Avaan tätä hieman lisää, koska käsillä sattuu olemaan pari tuoretta esimerkkiä. Olen ompelemassa tilkkupussukkaa itselleni oudosta väristä eli sinapinkeltaisesta. Olin leikannut kivasta kissakankaasta kolme palaa ja kehystänyt ne kaikki, kun huomasin, ettei pussukkapintoihin kauniisti sopisi kuin yksi tuollainen katseenvangitsija kummallekin puolelle. Päätin siis tehdä ylimääräisestä palasta sisätaskun pussukkaan. Jatkoin palaa vähän, jotta taskusta tulisi luontevamman muotoinen. Löysin myös pussukkaan sopivaa vuorikangasta, jota oli sopiva pala myös taskun vuoriksi. Vuoritettu tasku poseeraa tässä vuorikangaspalan kanssa: Ai

Etenen väriteemalla ja loikkaan uusille alueille. Esitin tammikuussa käynnistämässäni tilkkutyöbingossa itselleni haasteen ommella jotain inhokkiväristäni sinapinkeltaisesta, ja nyt minulla on näytettävää. Ostin kivaa kissapostimerkkikangasta Suomen Kädentaidot -messuilta viime marraskuussa. Samasta tapahtumasta ostin myös valmiiksi kootun kangasnipun, jossa oli mukana sinapinkeltainenkin pala. Minulle oli siunaantunut samaa sävyä toinenkin pala, aiemmassa nippuostoksessa. Tammikuussa puolestani ostin kivaa lehdykkäkangasta, joka sekin sopi kellanruskeisiin väreihin. Vielä löytyi varastosta sopivaa kellanruskeaa kangasta, joka oli upeassa voittopaketissani, kun vuonna 2013 sijoituin kakkoseksi Tilkkuyhdistyksen kilpailussa. (Palkintojenjako oli kevään 2014 tilkkupäivillä Imatralla. ) Kuuntelin omaa vinkkiäni, jonka esitin Facebook Live -luennollani ja valitsin sinapinkeltaisen mukaan vastaväriä – tässä tapauksessa siis violettia. Olin päättänyt koota tilkkupinnan tavallis

Maalari ei täällä maalaa taloa, vaan tilkkuilija ompelee economy-blokkeja, sinistä ja punaista. Ympäröin keskineliön joko tumman- tai vaaleanharmailla kolmioilla, jolloin näyttää, kuin neliö olisi toisen neliön sisässä. Ympärille tulee vielä keskineliökankaasta tai vastaavasta kuviokankaasta kolmiot. Järjestelin osan jäännöspaloistani seitsemän päivän projektissa väreittäin. Olen nyt leikannut keskineliöitä noista järjestelemistäni paloista, ja osaan olen pystynyt leikkaamaan niistä myös uloimman kerroksen palat. Ellen ole löytänyt keskineliön kanssa samaa kangasta tai jos sitä ei ole ollut tarpeeksi, olen käyttänyt saman väristä ja tummuista kangasta. Vietin ensin monta päivää punasävyisten kankaiden parissa. Sitten siirryin tarkastelemaan sinisiä tilkkujani. Keskineliöitä on joutuisa leikata, vaikken edes omista automaattista Accuquilt-leikkuria. Luulen myös, että minusta on hauskempaa edetä vähän kerrallaan. Olen tainnut leikata kaikki tarvittavat palat kerralla vain

Myöhästyneet onnittelut Tanskan kuningattarelle, joka täytti pari päivää sitten 80 vuotta! Samana päivänä valmistui viimeisin tilkkupussukkani, joka sai tapauksen kunniaksi nimen Synttärit. Synttärit-tilkkupussukka on kooltaan seuraavanlainen: Leveys ylhäältä noin 22,5 cm  Korkeus noin 15,5 cm  Pohjan leveys noin 6 cm.  Toteutin jälleen maanmainiota Noodleheadin ohjetta Open Wide Zippered Pouch, joten Synttärit-pussukkani on Avoin-mallistoa. Näin ammolleen se avautuu: Vaikka pussukan sisäosissa vallitsee tuossa kuvassa pimeys, tästä kuvasta näkee selvästi, että vuorissa piileksii kiva yllätyskuvio: Toinen puoli Synttärit-tilkkupussukasta on vaaleampi: Toteutin pintaan taas kivan kaarikuvion, johon sain idean @alborve -tilkkuharrastajalta Instagramistä. Kaarikuvio syntyy spiraaliakin helpommin! Piirrän vain isohkolla pyöreällä tavaralla (käytän isointa neulatyynyäni, jossa on puinen, pyöreä pohja) kaaren ensin yhteen suuntaan ja sitten toiseen. Jatkan kaa

Ensin vanha juttu. Tunnustan nolona, etten oikeasti ole vieläKÄÄN saanut valmiiksi Lastu-tilkkulaukkua, jonka leuhkin saaneeni valmiiksi jo tammikuussa. Laukku tosin on koossa ja siinä on osat paikoillaan, mutta yksi asia siitä puuttuu! En jaksanut heti ruveta värkkäämään laukun vetoketjuun päättökappaletta, ja niin se vain jäi kokonaan tekemättä! Tuo pahviläpyskä ei ole oikein laadukkaan näköinen, joten pakkohan tässä on kohta ruveta viimeistelemään laukkua, jolla on nimi ja ”valmistumispäivä” ja kaikki. Sitten uuden pariin. Olen järjestellyt yhden kassillisen tilkkuja väreittäin, ja leikkasin punaisista keskineliöitä uusimpaan projektiini eli Economy-blokkeihin. Keskikappaleiden ympärille tulevia kolmioita sen sijaan leikkasin MYÖS pitkistä kankaista. Toki sieltä jäännöspaloistakin löytyi pari sopivaa tilkkua, joista leikata. Tällaisia blokeista tulee valmiina: Olen toistaiseksi jakanut blokit vaaleisiin, keskivärisiin ja tummiin. Teen varmaan muunkin värisiä b

Ompelupisteen järjestettyäni katsoin tilkkutyöbingolappua etsiäkseni sieltä seuraavaa rastitettavaa. Sinapinkeltainen ei huvittanut, joten päätin etsiä Make Modern -lehdestä jonkin toteutettavan tilkkutyöprojektin. Lehdestä numero 25 löytyi Hide and Seek -tilkkupeiton kuva ja ohje. En kyllä halunnut tehdä aivan samanlaista kuin malli on, mutta ajattelin palata Economy-blokin pariin. Tein vastaavia paloja vuonna 2017 ja ompelin niistä Pöydät täyteen -tilkkupeiton. Lehden mallissa tehdään ensin yksi Economy Block ja täydennetään sitä vielä toisellakin kierroksella. Keskineliö on 2,5 tuuman neliö ja ensimmäinen kierros on aina yksivärinen. Minulla oli varastossa tummanpuhuvaa harmaata, jota kokeilin käyttää. Kuvaa ottaessa mietin vielä, minkä ihmeen kokoisiksi joutuisin palani tasoittamaan! Tuumamitoista ei tahtonut löytyä tasalukua! Onneksi palat olivat niin pieniä, että senttimittainen neliöviivaimeni riitti. Sieltä löytyi järjellisesti käytettävä mitta 8,5 cm. Koebloki

Tilkkupussukat tuntuvat valmistuvan nopeasti, kun ensin tekee valmiit tilkkupinnat ja tikkaa. Pussukan kokoamiseen ei mene niin paljon aikaa. Sainkin tässä joutuisan oloisesti valmiiksi kolme pussukkaa, kolmena peräkkäisenä päivänä. Ensin valmistui Nuppu-pussukka, sitten Kevät-tilkkupussukka ja nyt kolmas, joka sai nimekseen Verso. Pussukoita ommellessani kolme työvaihetta on ylitse muiden: tilkkupintojen kokoaminen (tietenkin!) valmiiksi tikattujen pintojen tasoittaminen (koska pinnoista tulee yhtäkkiä niin siistit) pussukan kääntämisen jälkeinen muotoilu, esimerkiksi vuorin tyrkkiminen päällisen sisään ja vetoketjureunan valmistaminen tikkaamista varten (koska näen silloin, millaiset mittasuhteet pussukkani saikaan). Nykyisin käytän vetoketjureunan kiinnittämiseen wonderclipsejä. Tässäkin vaiheessa saatan viettää tovin katsellen pinnan tikkauskuvioita. Verso-tilkkupussukan toinen puoli on herkän pastellisävyinen: Seuraava on tylsän puoleinen kuva, mutta nä

”Ohhoh! Ohhoh, täällä näyttää siltä kuin jotain olisi organisoitu,” oli Miehen TUOMIO hänen tarkastellessaan ompelupöytääni tänään. Oletteko samaa mieltä? Minimalistisemmallakin järjestelyllä ehkä voisi ommella, mutta pidän tärkeänä esimerkiksi sitä, että neulatyynyjä on lähistöllä ainakin kuusi ja neulakirja sen lisäksi. Ompelukoneen neulojen nyt täytyy tietenkin olla käden ulottuvilla. Ompelu- ja tikkauslankojakaan ei kannata säilyttää muualla. En totisesti pysty karsimaan tuosta enää mitään! Järjestelyurakan sivuvaikutuksiin kuului se, että siksakkasin kaikki uusimmat kangasostokseni ja siirsin ne odottamaan esipesua. Lisäksi päätin viimeistellä kaksi Espoon tilkkupäivillä 2011 aloittamaani kukkatyötä. Nämä putkahtivat esiin ompelupöydän röykkiöistä: Applikoitu ruusukuvio on melkein valmis. Minun on vain poistettava applikaatioiden sisällä olevat paperikaavat ja ommeltava kukan keskelle muutama solmupisto. Olin jättänyt työn kesken, koska solmupisto ei ollut onnistunut

On tuntunut keväiseltä jo monta viikkoa! Meillä on pihassa nimittäin pieni sinivuokkomätäs, jossa näkyi nuppuja jo maaliskuun alkupuolella. Nyt sinivuokot ovat kukkineet yli, mutta muualla näkyy jo krookuksia ja skilloja (niissä paikoissa, jotka eivät ole tallautuneet ja mylläytyneet kuistiremontin aikana). Uuden pussukan nimeksi sopi siis Kevät. Koko pussukan väritys on täysin sattumanvarainen. Enimmäkseen käyttelin vaaleimpia pikkutilkkuja – niitä, joita jäi ylitse tähtikuvioisesta tilkkutyöstäni. Vuoriin löysin vielä pari palaa Tula Pinkin ihanaa, satiinipintaista kangasta, jota ostin Niittykukkaset-tilkkupeiton taustakankaaksi. Kuvasta näkynee, että Kevät-pussukka on jälleen Avoin-mallistoa. Kooltaan Kevät-vetoketjupussukka on vähän eilistä Nuppu-pussukkaa isompi eli seuraavanlainen: Leveys ylhäältä noin 21 cm  Korkeus noin 15,5 cm  Pohjan leveys noin 6,5 cm.  Kevät-tilkkupussukan toiselle puolelle osui värikkäämpiäkin paloja. Kaikki löytyivät ompelupöydän

Koska uusin peittokokoinen tilkkupintani on nyt valmis, ryhdyin välityöhön. Sen sijaan että olisin käytellyt pitkiä kankaita, tartuin suunnilleen maailman pienimpiin tilkkuihini. Ei siis mitään järkeä taaskaan. Mutta aika kiva ja tosi söpön pieni pussukka niistä syntyi. Annoin tälle nimeksi Nuppu. Nuppu-vetoketjupussukan toinen puoli on vaaleampi, mutta edelleen nupun värinen. Tai ehkä enemmänkin nupun värinen? Tilkkupinnat näyttivät aluksi tällaisilta: Tein minipienistä silpuistani kaksi muutakin tilkkupintaparia. Toisessa on erittäin vaalea puoli ja vähän värikkäämpi puoli: Toinen pari on puolestaan merkillisen värinen, mutta vaaleahko sekin: Olisin tietenkin voinut tarttua pitkiin kankaisiini, joita piisaa! Ostin ”Kässäfestarit verkossa” -viikonloppuna vielä lisää kankaita. Tällaiset: Valitsin kaksi ihanaa kangasnyyttiä Katrin tilkkukaupasta ja sain kaupantekijäisiksi kivan, vaalean vihreäsävyisen palan. Laitoin tilauksen sisään lauantaina, ja ti