Tilkunviilaaja

Viime päivinä olen käyttänyt aikaa muun muassa joulukalenterini valmistelemiseen. Muistathan käydä Tilkunviilaajan blogissa joka päivä 1.-24.12.2019!! Jokaisesta luukusta löytyy ainakin yksi vinkki. Julistan joulukalenterin alkavaksi huomenna. Ideana on ”Näytä ja kerro,” ja esittelen joka päivä yhden tilkkupeiton tarinoineen. Olen dokumentoidusti ommellut 57 tilkkupeittoa, joten niistä pystyy mainiosti kokoamaan joulukalenterillisen tarinoita. (Taikka kaksi kalenterillista!) Peittotarinan lisäksi voitte joka päivä lukea yhden aiheeseen liittyvän tilkkutyövinkin. Jokaisesta luukusta paljastuu siis kaksi juttua. Olenpa antelias!  Aloitan antamalla tällaisen joululahjavinkin. Jos vähän virtaviivaistaa tekemistä, näitä ehtii ommella vaikka jokaiselle tutulle joululahjaksi. Katso ohje blogikirjoituksestani vuodelta 2013. Eri asia on, koska näitä voi seuraavan kerran tarvita. 

Sain pari päivää sitten valmiiksi peräti kaksi vetoketjupussukkaa. Ensimmäinen on nimeltään Hedelmäkarkki, koska se on kovin hedelmäisen värinen: Toinen pussukka on vaaleampi ja sen nimi olisi ollut Vaahtokarkki, ellen olisi jo kertaalleen käyttänyt sitä nimeä. Onneksi oli tilkkutöiden nimiluettelo, josta tarkistin. Pussukka sai sitten väliaikaisen nimen Ranskanpastilli, joka on sille myös oikein sopiva. Väliaikaisen nimen, sillä ompelin pussukan joululahjaksi. ** Kun lahjat on nyttemmin avattu, siitä tuli tietysti uuden omistajansa mukaan nimeltään Oona. Kannattaa vilkaista, miltä vuoden 2011 huhtikuussa valmistunut Vaahtokarkki-pussukka näytti. Jutustelussani kaikuu historian siipien havina, ja kuvituksesta huomaa, että kuvauslaitteistoni on niistä ajoista huomattavasti kehittynyt. Hedelmäkarkki-tilkkupussukan toinen puoli näyttää tältä: Hedelmäkarkki on Avoin-mallistoa, aika pieni, ja nyt osasin tehdä siitä sopivasti leveän ja matalan eli mitoiltaan seuraavanlaisen:  Leve

Ennen kuin syöksyn virheiden ihmeelliseen maailmaan, esittelen viisi nopeasti uutta vetoketjupussukkaa. Ne kuuluvat paitsi tähän aiheeseen, myös Hejsan-mallistoon, ja koska ne on ommeltu kankaista, ei tilkuista, annan erälle vain yhden yhteisen nimen ”Lahjakkaat”. Valitsin vetoketjuvarastosta lyhimmät ketjut ja kangasvarastosta paksummat kankaat ja ompelin yksinkertaisimman mahdollisen vuoritetun pussukan. Kokeilin juuri tällaista yli vuosikymmen sitten ja sovelsin menetelmää sittemmin tilkkupussukoihin. Silloin en aavistanut, millaisiin pussukkamassoihin kokeiluni vielä johtaisi! Pussukat tulevat lahjoiksi vähävaraisille nuorille, Joulupuu-keräykseen, jos sellaiseen pystyy lahjat toimittamaan. Näiden sisälle tulee lahjakortit. Valitsin pussukoiden kuviot niin, että ne ehkä sopisivat myös pojille. Ja nyt onkin sopiva aika kertoa seitsemännestätoista virheestä. Ensin vähän taustaa: Vuoden 2019 syyskuussa ihmettelin, kuinka monta virhettä sitä voikaan tehdä – siis pelkässä vetoketju

Vuoden alussa värkkäämäni tilkkutyöbingolappu oli jäänyt aivan unohduksiin, mutta onneksi sentään muistin sen ennen kuin vuosi 2020 on ohitse! Viimeksi tutkailin lappustani toukokuussa 2020, jolloin olin saanut siihen seitsemän ruksia. Tänään huomasin, että hyvänen aika, bingolappuhan on melkein täynnä!   Lisäsin tänään kokonaista viisi rastia: Ainakin yksi ompelemani tilkkupeitto on ”ehkä kivoin ikinä”. Minua huvittaa, että olen kirjoittanut ”ainakin yksi,” ihan kuin varmana siitä, että ompelisin vuoden aikana useamman kuin yhden tilkkupeiton. No, ompelinhan minä, mutta silti! Muahhahhah! ”Tuikkikaa!” on tietenkin se ehkä kivoin ikinä -tilkkupeittoni. Kissakin arvostaa sen mukavuutta.  Tyhjennän yhden jäännöspalakassin. Koska tein megahienon jäännöspalajärjestelyn ja kokosin suurimman osan tilkuistani värien mukaan lajiteltuina useampaan säilytyslaatikkoon, katson tyhjentäneeni jäännöspalakassin tai kaksikin. Tai kolme. Toteutan ohjeen tai idean Make Modern -lehdestä. Olen para

Osallistuin ensimmäisen kerran Tilkkuyhdistyksen järjestämille tilkkupäiville vuonna 2008, kun tapahtuma pidettiin Turussa. Muistan oikein hyvin, että ällistelin isoa tilkkutyötä, joka oli koottu pienen pienistä neliöistä. Siinä minua ihmetytti nimenomaan työhön varmasti kuluneiden tuntien määrä! Mitä useamman tilkkupeiton olen tullut valmistaneeksi, sitä kärsivällisempi minusta on tullut. Minulla ei ole kiire saada mitään valmiiksi! Koska peittoja on kertynyt kotiin selvästi yli oman tarpeen ja yli läheistenkin tarpeen, on vain hyvä, jos tilkkutyöprojekti kestää pitkään. Pikkuneliöistä koottu tilkkupinta on siis mitä mainioin projekti tällaiselle ei-enää-aloittelevalle tilkkuharrastajalle. Inspiroiduin Crazy Mom Quilts -blogia pitäneen Amanda Jeanin projektista. Hän oli puolestaan nähnyt vastaavan peiton, mikä oli tehnyt häneen vaikutuksen. Oli hauska lukea, että hän oli kysynyt tekijältä, kauanko tällä meni peiton tekemiseen. ”Kauan,” oli vastaus ollut. Olen nyt vuoden 2018 lokakuus

Uusin tilkkupussukka ei oikeasti ole kuin kaksipuolinen, mutta siinä on monipuoliset värit ja voihan sitä käyttää moneen eri säilytykseen. Ehkä se onkin Monipuolinen-nimensä veroinen.   Monipuolinen-pussukan valmistuttua minulle ei tullut mitään mieleen, joten etsin netistä ”Word of the Day,” joka sattui olemaan multifarious (monipuolinen). Sana sopi nimeksi siinä kuin mikä tahansa muukin. Naapurin (huom! Naapurin! Ei meidän!) jalkakäytäväosuudella oli herkullinen määrä keltaisia syksyn lehtiä. Totta kai Monipuolinen-pussukkani pääsi siihen poseeraamaan! Syksy on ollut erikoisen lämmin. Meillä on edelleen tietysti lumetonta, ja kesäkukista marketoissa, orvokeissa, harjaneilikoissa ja hopeahärkeissä on edelleen muutama kukka. Muistan, että kouluikäisenä ihmettelin jo sitä, kun yksi ruusuistamme kukki kauniisti vielä lokakuussa.  Monipuolinen-pussukka sai vuorikankaakseen jostain tilkkupeiton taustakappaleesta yli jäänyttä kaitaletta. Vihreä vetoketju on viimeisiä jäljellä olevia ket

Hei, saanko esitellä Ikkunaprinsessan?! Epämääräiset tilkkukasat muuttuivat suunnilleen säännönmukaisiksi suorakaiteiksi, joista puolestaan rakentui kaksi pussukkapintaa. Ikkunaprinsessa-tilkkupussukan toinen puoli on erilainen, mutta kummallakin puolella on samanlaiset risteävät kaaritikkaukset, joiden ompelemiseen opastan "kolme uutta tapaa tikata tilkkupinta" -kirjoituksessani.   Otsikosta ehkä luulisi, että olen valmistautumassa Bonnie Hunterin vuotuiseen mysteerityöhön, mutta en. Esittelen aivan oikean mysteerin. Neulatyyny-klipsisäilytinyhdistelmästäni oli yhtäkkiä kadonnut yli puolet klipseistäni. Tarvitsen niitä joka kerta kun valmistan vetoketjupussukkaa.   Siksi huomasin klipsien puuttumisen Ikkunaprinsessan viimeistelyvaiheessa. Kun olen ommellut pussukkapalat pussiin, kääntänyt pussukan oikein päin ja sulkenut vuorin alareunasta kääntöaukon, tyrkin tilkkupinnat ja vuorikappaleet tiiviisti vetoketjun ommelviivasta poispäin. En halua pussukan jäävän yhtään löysä

Pääsin etuajassa joulutunnelmaan väkertämällä kaksi jouluista mukimattoa. Mukimatto eli mug rug on alunen, jolle voi asettaa paitsi kupin, myös vaikkapa keksin tai piparin. Niiden kokoa ei ole standardoitu, ja minun mukimattoni ovat kooltaan 7 1/8” x 5 1/4” Minä ja kuusi muuta tilkkutyöharrastajaa saimme kangaspalan uudesta, laadukkaisiin tilkku- ja kirjontakankaisiin sekä lankoihin ja käsityövälineisiin erikoistuneesta kaupasta, Sentti & Tuumasta. Tehtävänämme oli ommella kankaasta jouluinen mukimatto.  Mietin, miten teokseni koristelisin, ja päädyin tekemään muutaman joulukankaisen kuusikulmion, kolme kumpaankin mattoon. Ompelin ne ensin piilopistoin kiinni kankaaseen, jolloin sain ne asettumaan juuri oikeisiin kohtiin. Sitten surautin suorat ompeleet kuusikulmion muotojen mukaan. Ensimmäiseksi valmistui Joulukiireet-mukimatto:   Kirjavat kuusikulmiot eivät kunnolla erotu tähtikuvioiselta pohjakankaalta, ja korostin kirjavuutta myös reunakanttauksella. Siksi matto näyttää kiirei

Hmmm, marraskuu ei taida olla kovinkaan monen lempikuukausi. Eteläisen Suomen asujalle marraskuu tuo mieleen märän pimeyden ja ehkä loskan… Mutta mennään silti ilon kautta! Ensimmäiseksi esittelen Tuikkikaa-tilkkupeittoa käytössä. Kaunis mallini poseeraa somasti:   Tilkkutyöasiana tänään on pikkutilkkujen lähes sietämätön riittävyys. Nostin ompelupöydälle pari pienehköä pinoa vielä pienempiä tilkkuja kokeillakseni, syntyisikö niistä säännönmukaisempaa pintaa kuin omat ”kaikki käyvät” -pintani. Ehkä kuvastakin näkee, etteivät tilkkuni kovin isoja ole!   Otin ensin käteen pienen palan ja ympäröin sen toisen värisillä, mielellään melko pitkulaisilla tilkuilla hirsimökkityyliin. Yllätyin, että jäännöspalapinoista ja -säilyttimistä löytyi vähällä vaivalla jokaiselle keskipalalle ympäristö.   Kuvan toinen tilkkupinta on vähemmän järjestelmällinen. Sen osat löytyivät jäännöspalasäilyttimestä ja päätin käyttää ne pussukan toiseen puoleen. Tikkasin tilkkupinnat bambuvanuun niin, että vanun ja