Tilkunviilaaja

Q-pussukan nimi tulee – arvaatkohan mistä? Kuten olen aiemmin maininnut, pidän kirjaa valmistuneiden tilkkuteosten nimistä. Olen myös laskenut, monenko teoksen nimi alkaa milläkin kirjaimella. Q-kirjaimella alkavia nimiä ei tätä ennen ollut vielä yhtään, joten tuntui sopivalta käyttää tilaisuus hyväksi. Q-kirjain on visuaalisesti hauska ja tuo mieleen pari viihdekirjallisuuden hahmoa. Tietenkin hämmästyttäviä keksintöjä esittelevä Q James Bond -elokuvissa, mutta myös 1990-luvun vaihteen tietämillä seuraamassani Star Trek the Next Generation -sarjassa esiintyi Q. Q oli sekä koko rodun/sivilisaation nimi ja myös henkilön/olennon nimi. Tällä oli ääretön voima hallita aikaa, avaruutta, fysiikan lakeja ja koko todellisuutta. Sarjassa mainittiin toisinaan myös Q-jatkumo: eri ulottuvuus, johon vain Q (tai Q:t) ja tämän ”kutsumat” vierailjat pääsivät. Minun ajatuksenikin kävivät toisessa ulottuvuudessa ommellessani pussukkaa kokoon, sillä sorruin taas tekemään virheen. Kyseessä oli puolivirh

Tilkkutyö tuo minulle onnellisuutta monella tavalla. Blokkien värien sommittelu on tosi kivaa, ja blokkien sommitteleminen joko suunnitteluseinälle tai -lattialle sykähdyttää joka kerta. Kangaskaupoilla lumoudun, koska suunnittelijat ovat taas keksineet houkuttelevia kuoseja. Ja sitten minut tekee onnelliseksi se, että tilkkuilijat ovat niin ystävällisiä, kannustavia ja ihania. Niin kuin viimeksi tilkkuystäväni Marja, joka oli koonnut minulle kaksi laatikollista tilkkuja. Ihan tuosta vain tarjosi, että haluaisinko. Kävin noutamassa tilkkuaarteen kotiin pari päivää sitten, ja selailin päällimmäisiä tilkkuja vähän. Avatut laatikot näyttivät tältä: Taas minulla oli onnenhetki. Toisen ihmisen tilkut ovat innostavia! Jaan teille näitä innostuneita ajatuksiani vähän, jos kiinnostaa. (Totta kai teitä kiinnostaa!) Maatilakuvioisesta kankaasta oli leikattu yksi kuvio irti. Jäi vähän askarruttamaan, mikä kuvio se mahtoi olla, ja mihin Marja oli sen käyttänyt. Sitten laatikosta nousi melkein va

Otsikossa on retorinen kysymys, sillä minä kerron kohta teille, mistä tänä vuonna julkaisemistani kirjoituksista te lukijat tykkäsitte eniten. Houkuttelevimpien kirjoitusten joukosta löytyy joku yllätyskin – ainakin minä yllätyin! 10.  kolme tilkkutyöprojektia. Veikkaan, että tämän kirjoituksen houkuttelevuus perustuu kahteen asiaan. Tilkkutyöprojektit kiinnostavat aina, ja vielä kun lupaan esitellä kolme erilaista, niin tilkkuharrastaja koukuttuu. Kuvassa on yksi projekteista, mutta mitkä ne kaksi muuta mahtoivatkaan olla..? 9. keiju.   Ensimmäinen yllättävä löytö top-ten-listalla. Miksi juuri Keiju-pussukka houkutteli eniten, kaikista tämänvuotisista pussukoistani? Se on niin pienikin! (Tosin sen kokoa ei ymmärrä, ellei sitä näe omin silmin.) 8. Uusin Tilkunviilaaja-kaava Amity!   Amity-tilkkupeiton kaavaa promoava kirjoitukseni on tietenkin houkutellut kävijöitä, sillä olen jakanut linkkiä useammassa kanavassa eri aikoina. 7.  toiveajattelua.   Valmis tilkkupeitto! Aina yhtä hou

Aatonaaton luukusta hohtaa Sujata Masseyn kirjoittama Satapurin jalokivi. Olen tykännyt Sujata Masseyn Rei Shimura -sarjasta, mutta toisaalta harmitellut päähenkilön nössöyttä ihmissuhteissaan. Intialainen Perveen Mistry vaikuttaa vähemmän turhauttavalta hahmolta. Satapurin jalokiven lukija kokee seikkailun matkatessaan 1930-luvun Intiaan. Ainakin minusta kaikki tuntui niin todelliselta, että oli kuin olisin ratkonut mysteeriä yhdessä Perveen Mistryn kanssa. Ihana kirja! Tähän kirjaan liittyy selkeä muisto. Kävin korona-aikaan kirjastossa ja hämmästyin kovasti, kun en päässyt lainaustiskejä edemmäs! Virkailija halusi olla avuksi ja kysyi, voisiko noutaa minulle haluamani kirjan. Hän taisi hämmästyä, kun pyysin häntä tuomaan kymmenkunta englanninkielistä kirjaa, vaikka dekkareita ja jännitystä. Ei väliä, kuka on kirjoittanut. Virkailijan poissa ollessa vilkaisin sallitulla alueella ollutta ”tänään tarjolla” -hyllyä ja löysin ihmeekseni juuri tämän Satapurin jalokivi -kirjan, joka oli

Tänään esittelen satukirjan. Philip Pullman muodisti Grimmin sadut meille 2020-luvun eläville sopiviksi kirjoittamalla ne nykyenglanniksi. Kirjaa ei ole suomennettu. Huh huh! Jäin koukkuun lukiessani näitä satuja. Luin yhden ja yhtäkkiä huomasin lukeneenikin monta. Pullman oli lisännyt kommenttinsa joka sadun jälkeen, ja ne kuulostivat siltä kuin hän olisi puhunut suoraan minulle. Moderni kieliasu sai miettimään tarinoita tarkemmin. Totta kai moni satu oli tuttu lapsuudesta. Mutta miksi en yhtään ihmetellyt sitä, että isä kuningas kohteli tytärtään prinsessaa kovin julmasti?! Tai että myllärin kaunis tytär suostui ilomielin häntä vaikeilla tehtävillä koetelleen kuninkaan puolisoksi ja rakastuikin vielä? Osaa kirjan saduista ei voinut nauramatta lukea, osa tuntui kauheilta. Luettiinko tällaisia juttuja todella lapsille? Siirryn Grimmin saduista lempeämpään maailmaan eli Hanhiemon tarinoihin. Olen nimennyt yhden tilkkutyöni niin, vaikka se kirja ei ollut lempparini. Kun olin pieni, min

Tänään tuon esille R.D. Wingfieldin suomennoksetta jääneen kirjan A Killing Frost. Ihmettelen, miksi olen lukenut vain kaksi Frost-kirjaa?! Tiedän pitäneeni niistä kummastakin.  A Killing Frost -kirjan sankari on ruhjuinen, huonotapainen poliisi, joka on silti terävä-älyinen ja joka ratkaisee rikokset näppärästi.  Kirjassa kerrottiin useammasta rikoksesta! Yleensä kirjoissa on yksi mysteeri, jonka ratkomiseen menee iät ja ajat, mutta tässä kirjassa oli monta mysteeriä. Samalla rahalla! Komisario Kuuran nimestä tulee tietenkin mieleen Kuurankukka-tilkkupeittoni.   Ompelin Kuurankukan ostokaavan ohjeella. Käytin sekä etu- että taustapuoleen aikamoisen määrän joulukankaita. Voisi luulla, että ne hupenivat vähiin, mutta ehei! Joulukankaita riittää aina vain! Vinkki: Tilkkutyön yleisvaikutelma voi olla kaksivärinen, vaikka mukana olisi muitakin värejä. Toinen vinkki: Vaikka ompelisit työhösi valkoisen tai mustan/tumman taustan, kankaiden ei välttämättä tarvitse olla samoja kautta koko

Oi, yhteen luukkuun oli aivan pakko nostaa Robert B. Parkerin Spenser-kirja, ja valitsin ”The Judas Goat” -teoksen, jota ei ole suomennettu. Päähenkilö Spenser toimii Bostonissa yksityisetsivänä. Hän sanailee kirjoissa nokkelasti ja selviää tilanteesta kuin tilanteesta - vaarallisistakin. Hänen sanailunsa on niin nenäkästä ja osuvaa, että saatan nauraa ääneen. Robert B. Parkerin ja Spenserin ajatteleminen tuo yleensä mieleen myös hetken, jota kadun. Olin käymässä Yhdysvalloissa ja poikkesin isohkoon kirjakauppaan. Heillä oli myynnissä jokin Spenser-kirja kovakantisena, ja siinä oli Parkerin nimikirjoitus! Enkä ostanut kirjaa, sillä ajattelin typerästi vain sen vievän tilaa matkatavaroistani. Mitä väliä sillä olisi ollut?! Tilaisuus ei ole toistunut eikä varmaan ikinä toistukaan. Ette ehkä tunnista kirjailijaa tai Spenser-nimistä päähenkilöä, mutta kenties Kovaa peliä Bostonissa -televisiosarjasta on muistikuva. Teoksistani ei löydy kovaa peliä, mutta Reilua peliä -tilkkupeitto löyty