seinätekstiili monikulmioista.

Kerroin edellisessä blogikirjoituksessani aloittaneeni erikoisen applikaatiotyön eli Jennifer Sampoun ”Polygon Play Quilt” -ohjeen mukaisen työn.

Kun olin saanut asetelluksi monikulmiot sarakkeiksi, ompelin ne ensin keskeltä kiinni ja tikkasin sitten viereen lisää. Tikkausviivojen etäisyydet vaihtelivat, välillä oli tiuhempaa ja välillä harvempaa.

Seuraavasta kuvasta näkee hyvin, että tikkaaminen kuristaa kangasta aika tavalla. En mitenkään olisi voinut jättää ulompia reunoja tikkaamatta, vaikka olisin halunnut. En ehkä varsinaisesti halunnut, mutta olisin saattanut haluta, sillä ensimmäisten tikkausviivojen jälkeen tikkaaminen oli puuduttavaa.

Huoh! Lopultakin koko pinta oli tikattuna. Ei yhtään liian aikaisin!

Seuraavasta kuvasta näkee myös, että jouduin vähän jatkamaan taustan kangasta. Ompelin sen oikeaan ylänurkkaan lisäkolmion. Minun varastoissani on hyvin vähän isoja kangaspaloja, ja niistäkin vähistä suurin osa on kirjavia.

Olisin ehkä mieluiten valinnut vähän vaaleanpunaiseen vivahtavamman taustakankaan monikulmioilleni, mutta tämäkin menettelee. Tai no, ihan kiva tästä tuli.

Sitten tasoitin pinnan, poistin merkkiviivat ja ompelin reunaan kantit, jotka ajattelin kääntää taustan puolelle näkymättömiin. Niistä tuli ensin liian tiukat. Jos olisin kääntänyt reunat näillä kaitaleilla, työn nurkat olisivat jääneet kipartamaan.

Etsin netistä ohjeen ja ompelin reunat paremmin. Työstä tuli riittävän suora ja siisti. Se on kooltaan 72 cm x 93 cm. Ja minkä nimen sille annoinkaan?

Valmiin seinätekstiilini nimi on Dramaattinen laskuvirhe. Nimi johtuu harmaiden kappaleiden alkuperästä. Tein Pimeyden ja valon välissä -tilkkupeittoa ommellessani dramaattisen laskuvirheen, jonka takia minulla oli ensin luonnottoman monta ylimääräistä harmaata neliötä ja yhtä monta ylimääräistä four-patchiä.

Ompelin neliöiden päälle tilkkupyörylöitä ja leikkasin pyörylöiden takaa harmaata kangasta pois. Minulla oli siis käsissäni edelleen luonnottoman monta four-patchiä ja sama määrä harmaita pyörylöitä.

Ideoin pyörylöistä kukkien teriöt seuraavaan peittopintaan. Pyörylöitä jäi yhä yli. Four-patchit kuluivat uuteen peittopintaan, jonka esittelin edellisessä blogikirjoituksessani. Ja nyt pyörylätkin ovat lopulta kaikki käytössä, kun sain tämän työn valmiiksi.

Laskuvirhe oli siis dramaattinen, sillä jouduin ideoimaan ja ompelemaan sen takia neljä kummallista tilkkupintaa.