Tilkunviilaaja

Vuosi lähenee loppua ja näihin aikoihin tehdään yhteenvetoja kuluneesta vuodesta. Tilkkuvuoteni 2013 on ollut erinomainen, ja toteutin uudenvuodenlupaukseni: lupasin, että ”nauttisin tilkkuilusta täydestä sydämestäni”. Laiska töitään luettelee  Viime vuoden katsauksessani harmittelin, miten vähän olin saanut aikaiseksi verrattuna vuoteen 2011, jolloin olinkin ylettömän aikaansaava. Silti sain vuoden 2012 aikana valmiiksi yhteensä 33 ompelutyötä! Esimerkiksi 13 pussukkaa ja kuusi tilkkupeittoa (joista yksi tosin oli nuken- ja yksi vauvanpeitto). Tänä vuonna sain valmiiksi vain 19 ompelutyötä (ja 24 matkalaukun nimilappua, jotka lasken yhdeksi kokonaisuudeksi). 12 tilkkupussukkaa:  Pariisittaria-pussukka   Seurapiirit-pussukka   Kaavamainen-pussukka   Raanukas-pussukka   Varjoon - suojaan -pussukka   Kissanpäiviä-pussukka   Aaltoliikettä-pussukka tilkuista   Iltateellä-pussukka   Tilkkugeometriaa-pussukka   Kiemurantti-pussukka   Tilkkusirkus-pussukka   Auringons

Aiemmassa postauksessani esittelin mystisen ruskean laatikon ja herätin joidenkin teistä uteliaisuuden. Miehen ystävällisellä avustuksella tein laatikon avaamisesta unboxing-videon. Todellinen tilanne. Katso video, niin näet, mitä laatikossa oli. Videoon tuo kivan lisän se, että kissamme tarkkailee toimenpidettä. Avaan laatikkoa polvillani ompeluhuoneen makkarin lattialla, missä suunnilleen kaikki tilkkuiluun liittyvä muutenkin tapahtuu.

Ompelin suunnittelemani määrän geometrisia tilkkublokkeja valmiiksi vähän ennen joulua, ja nyt minulla on ollut aikaa tasoittaa palat ja ommella ne yhteen tilkkupinnaksi. Tässä on neljä kuuden blokin riviä ommeltuina pötköiksi. Kolme riviä odottaa vielä ompelemista: Valmis tilkkupinta: Tilkkupinnassa on siis 6 x 7 kpl geometrisia tilkkublokkeja, jotka tasoitin 27-senttisiksi neliöiksi. Pinta on vähän liian pieni peitoksi, joten ompelen siihen jonkunlaisen kehyksen. Moderneissa tilkkupeitoissa ei harrasteta kehyksiä, mutten viitsi enää ommella yhtään tällaista blokkia. Saavat riittää! Joten modernia tai ei, kehys tähän tulee.

Tarkastelin Googlen blogilleni ilmoittamia tilastotietoja vuodelta 2013 ja havaitsin seuraavaa. Vuoden 2013 postauksista ylivoimaisesti suosituin oli valmis! moderni tilkkupeitto. Vanhat ystävät -tilkkupeitto tammikuussa 2013. Useat sadat silmäparit ovat käyneet katsastamassa sen, ja se on saanut yli kaksi kertaa niin paljon lukukertoja kuin seuraavaksi suosituin, ohje: ompele vinoraitainen tilkkublokki. Sitä ei voi sanoa edes hyväksi kakkoseksi, koska se jäi voittajasta niin paljon, mutta seuraavaksi suosituin on hyvä kolmonen – valmis kirjava tilkkupeitto! sai melkein yhtä monta lukijaa.   Villit kuviot -tilkkupeitto penkillä elokuussa 2013. Postausteni lukijamäärät ilahduttavat, mutta joskus mielessä käy ajatus, että kommentteja saisi ilmestyä enemmänkin. Ylivoimainen voittajapostaukseni sai myös eniten kommentteja – ihan 13 kappaletta. Postaukseni tilkkuriippuvuuden kolme ilmenemismuotoa kirvoitti 10 kommenttia. Kommenteitta jääneet  Esimerkiksi nämä ress

Hyvää joulua! Ompelin monelle läheiselleni täksi jouluksi matkalaukun nimilapun. Tein näitä yhteensä 24kpl. Sinäkin voit ommella tämän kivan lahjan vaikka ensi jouluksi. Jos aloitat nyt, ehdit mainiosti ommella tällaisen joululahjaksi vaikka joka perheenjäsenelle ja ystäville, sukulaisille ja tuttavillekin vielä. Idean näihin matkalaukun nimilappuihin sain tilkkuystävältäni Ritvalta. Minulla on matkalaukussani hänen ompelemansa nimilappu, mutta osasin ommella tällaisia itsekin. Näin se käy: Ompele matkalaukun nimilappu  Tarvitset  2 kangastilkkua, 8.5cm x 14cm  ohutta tikkausvanua, noin 8,5cm x 14cm pala tai vähän pienempi  25-29cm vinokaitaletta, leikattuna 2,5cm leveää (ja taitettuna ja ommeltuna noin 0,6cm leveää)  muovikalvoa (esimerkiksi vanhasta muovitaskusta leikattua), noin 6cm x 10cm pala  paperilappu, noin 5cm x 8cm pala.  Aseta kangastilkut oikea puoli oikeaa vasten (kuvan vasemmanpuoleinen tilanne). Kiinnitä tikkausvanu toiselle puolelle nuppineuloja k

Arvioin yhden omista lempitilkkukirjoistani eli Elizabeth Hartmanin Modern Patchwork –kirjan. Ostin tämän Ranskan tilkkumatkallani näyttelyalueen valtavalta kirjaosastolta pitkän harkinnan jälkeen. Kansi lupaa esitellä 12 tilkkutyötä, jotka johdattavat perusjuttujen tuolle puolen. Esipuheessa Elizabeth Hartman mainitsee moderneja tilkkutöitä yleensä pidettävän yksinkertaisina ja nopeina ja että ne siksi saavat ”tositilkkuilijoilta” vain vähän arvostusta. Hän haluaakin nostaa esiin vaativampia moderneja toteutuksia. Kirjoittaja käy tosiaan läpi 12 tilkkutyötä, joissa jokaisessa hän esittelee erilaisen tilkkublokki-idean. Mallit eivät ole nopeita ja helppoja, mutta eivät ne ylen vaikeita ole. Kirjan lopussa on vinkkejä kankaiden ja värien valitsemiseen ja leikkuu-, suunnittelu- ja ompeluohjeita. Jostain oudosta syystä kirjan esimerkkitöistä tämä linnunpönttöaiheinen vetosi minuun: (Oikeasti nämä ovat taloja ja joka ikkunassa vain sattuu olemaan lintu.) Luonnollisesti tot

Käsittelin äskettäin kangaspinojani ja käteen osui kolme toisiinsa yybertyylikkäästi sopivaa kangasta: Mietin, voisinko tehdä jonkun jutun näin monokromaattisesta kangasvalikoimasta. Pussukka tai laukku näistä kankaista kelpaisi kenties sellaisellekin ihmiselle, joka ei muuten innostu Tilkunviilaajan tuotteista. Tajusin melkein heti olevani epärealistinen. Ei minulta suju hillitty yksi- tai kaksivärisyys, vaan mukaan livahtaa aina jotain värikästä tai kirjavaa. Esimerkiksi tämä yhdistelmä saattaisi riittää minulle: Todennäköisesti kiskoisin jäännöstilkkujen välivarastosta vielä muutaman lisätilkun mukaan. Monenkirjava rulettaa tässä taloudessa.

Kerroin tässä postauksessani, että olin löytänyt kirjastosta kerralla kolme minulle aiemmin tuntematonta tilkkuaiheista kirjaa. Onnenpäivä! Arvioin samaisessa postauksessa Kaffe Fassettin Quilts in Sweden –kirjan ja myöhemmin kerroin mielipiteitäni Tilkuista asiaa –kirjasta. Kolmas kirjastosta löytämäni kirja oli Lynette Andersonin kirjoittama It’s Quilting Cats and Dogs. Kirja lupaa lukijalle 17 kirjonta- ja tilkkutyöprojektia. Kansikuvan kassimalli näytti minusta hyvältä, vaikka näin vaativa kirjominen menee yli osaamisalueeni. Kassinteko-ohjekin on aika hyvä. Plussaa annan siitä, että kirjoittaja antaa sangoille tarkat mitat, mutta pitkä miinus tulee jälleen sankojen kiinnityskohdan puuttumisesta. Ohje kyllä kehottaa katsomaan kuvaa, mutta kuvassa ei ole mittoja. Kirjassa on myös oikein kiva tilkkupeittomalli. Malliin kuuluu lisätä kirjotut ja jojoin koristellut kangaslappuset, mutta se toimisi ilmankin. Erityisplussan annan sille, että kirjassa on useita kuvia, jois

Vihreä ja ruskea yhdistettyinä keltaiseen olivat 1970-luvun trendivärit, tai ainakin yhdet niistä. Muistan 70-luvun enkä muistele tuota väriyhdistelmää haikeana. Hyvä, ettei ole enää koko ajan muotia se! Silti yhdistän tässä postauksessani vihreää ja ruskeaa. Ensin vihreä:   Tiedättekö, mitä nämä ovat? TASOITETTUJA geometrisia tilkkublokkeja. Ei enää kaitaleiden häntiä näkyvissä. Siististi neliön muotoisia. Näitä on muutamia ja lisää on tulossa, ja sitten seuraa sommittelua ja yhteen ompelemista. Tässähän on tilkkupeitto kohta valmis!  Tosin minulla on joululahjaprojekti meneillään. Olen tehnyt jo seitsemän, mutta en kerro, mitä. Joulun jälkeen teen projektin aiheesta varmaan ohjeen. Valitettavasti ette nyt pysty tekemään ohjeella joululahjaa, tai voitte tietysti, mutta vasta seuraavaksi jouluksi.  Ihana kangas:  Olin yli-yli-onnekas Syyringin syksyn viimeisessä kiltaillassa torstaina 12. päivänä. Meillä oli kankaiden ja kirjojen sekä lehtien vaihtotori, jon

Tilkkutyöt ovat edelleen saaneet erittäin vähän huomiotani, voi voi! Geometrisia tilkkublokkeja on sama määrä valmiina ja kesken kuin toista viikkoa sitten. Lohduttauduin asettelemalla niitä suunnitteluseinälle lattialle, että saisin vähän käsitystä siitä, millainen peitto mahdollisesti valmiina on. Tällä etenemisvauhdilla peitto on valmis joskus 2030-luvulla. Eikö ole muuten kivoja vihreitä ja liiloja kankaita? Olen katsellut näitä paloja nyt parina päivänä tuolloin, tällöin, ja tunnustan kyllä vähän ihmetteleväni, millä perusteella olen luokitellut yhden kankaista liilaksi. Siinä ON liilaa vähän, mutta enemmän turkoosia. Ja valkoista. Ei tämä minua haittaa, mutta esitän jälkiviisasta. Tilkku ja Tilkku kyseli minulta, mitä palapelipeitolleni kuuluu. Sille kuuluu hyvää! Olen kiinnitellyt palapelinirkkoja tilkkuruutuihin ompelemista odottamaan. Kärsivällisesti odottavat. En edes muista, milloin viimeksi edistin tätä työtä. Pitäisi varmaan, että nuppineuloja vapautuisi

Lainasin kirjastosta Barri Sue Gaudet’n kirjan ”Tilkuista asiaa” ja annan siitä nyt arvioni. Kirjan takakannessa luonnehditaan, että kirjasta löytyy ohjeet ”helppotekoisiin tilkkulahjoihin ystäville ja perheenjäsenille”. Sisäkannessa mainitaan kirjassa olevan ”25 viehättävää tilkkutyötä ja lahjaideaa”. Sisällysluettelosta voi todeta, että kirja tosiaan keskittyy tilkuista valmistettaviin lahjatavaroihin. Lahjat on luokiteltu tyypeittäin – syntymäpäivä, kiitoslahjoja, häät ja niin edelleen – ja jokaisen projektin kohdalla on myös arvio siitä, miten kauan valmistaminen ehkä kestää. Olen kirjan tekijän kanssa vähän eri linjoilla parista asiasta. Ensiksi projektin pituusarviot. Otan esimerkiksi häälahjaksi valmistettavan muistokehyksen, jonka tekemiseen arvioidaan kuluvan 1-2 päivää. Ensin tarvitaan tietysti valokuvakehys, jonka sisään ommellaan kolmesta eri kankaasta tilkkupinta. Pinta koristellaan applikoinneilla, kirjonnalla ja helmillä. Ehkä tämän pystyy toteuttamaan 1-2

Päätin tehdä geometrisia tilkkublokkeja tietyn määrän ja ommella niistä tilkkupeiton. Mikä mahtoi olla se tietty määrä? Joka tapauksessa minulla on nyt kaikki paitsi kahdeksan blokkia ommeltuna. Viimeisistä blokeista puuttuu 4cm leveä kaitale oikeasta ja 6,5cm leveä kaitale vasemmasta reunasta, siis kuvassa näkyvistä reunoista. Blokit ovat odottaneet minua ompelupöydällä: en ole päässyt ompelemaan viikkoon! Lähikuvaa: Joihinkin vihreä-violettiyhdistelmiin olen erittäin tyytyväinen, toisiin en aivan. Tästä peitosta ei tule sellainen, jonka jokainen blokki saisi huokailemaan ihastuksesta. Ehei! Tämä työ tuntuu olevan loppusuoralla (vaikka tietysti paljon vielä on tehtävää, ennen kuin peitto on oikeasti valmis). En kuitenkaan ole jäämässä tyhjän päälle, sillä minulla on jo idea seuraavaan tilkkupintaan! Olen tästä aivan innostuksissani, sillä sain taas (mielestäni) ihkaoman idean nähtyäni kaksi eri kuvaa Pinterestissä. Olen Tilkunviilaajana perustanut pari Pinterest-ilmoi

Tilkkuiluharrastukseni on taas jäänyt varsinaisen elämäni jalkoihin, pahkeinen, enkä ole päässyt ompelupöydän ääreen moneen päivään. Pääsin kuitenkin eilen käymään kirjastossa ja onnistuin löytämään sieltä peräti kolme tilkkukirjaa, joita en ollut ennen selaillut. Avasin ensimmäiseksi Kaffe Fassettin ”Quilts in Sweden” –kirjan. Kirja esittelee 20 Kaffe Fassettin ja muiden suunnittelijoiden tilkkutyötä. Työt on kuvattu Tukholman Skansen-museossa ja jokaiseen työhön on teko-ohjeet. Työt on jaoteltu kolmeen vaikeusasteeseen, ja helppoja ja melko helppoja (tai keskivaikeita) on selvästi eniten. Alussa on juttua Skansen-museosta, kuvia kirjan töissä käytetyistä kangaskuoseista ja vielä kuvakertomus siitä, millaista Fassettin kanssa on työskennellä. Tämä on erinomainen selailukirja, mikäli pitää Fassettin kuoseista ja mausta yleensä. Kirjan tilkkutyömalleista kaksi kiinnosti erityisesti. Ensiksi Roberta Hortonin suunnittelema Illuminated Lattice –malli, joka luokitellaan melko he

Hyvää joulukuuta blogin lukijoille! Eilisen kuuran kunniaksi asettelin muutaman geometrisen tilkkublokin ulos esille, jotta saisin niistä paremman värisiä kuvia. Ei ihan onnistunut! Mutta jotenkuten sentään. Kuurainen ruoho oli jäykkää, joten blokit näyttävät epätasaisilta. Höh. Tilkunviilaajan joulukuun 2013 kalenterikuvassa ei olekaan tilkkutyötä, vaan ristipistokuva! Olen tehnyt tämän monta vuotta sitten. Viime vuonna kalenteria kootessani en löytänyt kunnon jouluista kuvaa mistään. Ratkaisin ongelman näin. Viimekään vuonna ei marraskuun lopulla – joulukuun alkupuolella ollut kunnolla lunta. Tänä vuonna en ole vielä tehnyt yhtään jouluista tilkkutyötä! Edellisinä vuosina olen tehtaillut lasinalusia, tyynynpäällisiä ja kaitaliinoja, mutta tänä vuona en lainkaan. Mistä mahtaa johtua? Olisiko syynä se, että kotona on jo nyt ylenpalttisesti jouluisia tekstiilejä? Olen tainnut sen lisäksi antaa kaikille läheisille jouluisia käsityöjuttuja lahjaksi jo aivan liikaa.

Leikkasin tosiaan suunnitelmieni mukaisesti lisää vihreitä osia geometrisiin tilkkublokkeihin. Vihreät olivat vaaleita ja keskivärisiä. Ehdin ommella muutaman keskipalan blokkiin: Hehkutin, että olen pysynyt suunnitelmassani käyttää vain violettia ja vihreää enkä ole sortunut käyttämään pinkkiä violetin korvikkeena. Pinkiltä vain ei voi välttyä kokonaan! Sitä on yhdessä vihreässä kankaassa, kuten kuvasta näkyy. Kuvassa näkyy kaksi uutta violettia kangasta (tummin, ja sireenikuosinen), jotka ostin viime viikonlopun Käden Taidot –messuilta. Olin päättänyt käyttäytyä hillitysti ja ostaa korkeintaan jotain violettia. Pysyin päätöksessäni! Tai no, ostin vielä kolmannen kangaspalan, joka oli lähinnä turkoosisävyinen, mutta eiköhän senkin hätätilassa voi luokitella violetiksi?!

Sain ensimmäisen jättierän (28 kpl) geometrisia tilkkublokkeja valmiiksi eilen alkuillasta ja minun piti ruveta leikkaamaan lisää vihreitä osia (ja myös violetteja osia). Tarkastelin, pitäisikö valita tummaa, vaaleaa vai keskiväristä vihreää: Leikkasin lisää vaaleita ja keskivärisiä. Tummimmat vihreät eivät näyttäneet aivan yhtä kivoilta blokkeina kuin nuo muut. Hyvänen aika, nyt näyttää uhkaavasti siltä, että myös tästä tilkkupinnasta on tulossa ”nopeasti valmistuva”! Haha, edellinen ”nopeasti valmistunut” tilkkupeittoni oli Keisarinna Ramandu, ja se tulikin valmiiksi ihan vajaassa vuodessa.

Geometrisia tilkkublokkeja on syntynyt vauhdilla. Vihdoinkin pääsin ompelupisteeseeni ja nyt näitä vihreä-violetteja blokkeja onkin jo: Kuusi kappaletta? Ei! Valmiita on yhteensä 24 kappaletta eikä neljästä blokista puutu enää paljon. Hyvin siis etenee! Olen erityisen ylpeä siitä, että olen pysynyt värisuunnitelmassani enkä ole laajentanut värivalikoimaa esimerkiksi siniseen tai pinkkiin, niin kuin helposti voisi. Ehei! Kaikki vihreät osuudet ovat enimmäkseen vihreitä tai vihreiksi luettavia ja violetit ovat violetteja. Tunnustin tässä postauksessani kolme tilkkumokaa, jotka kaikki tein yhden illan aikana geometrisia tilkkublokkeja ommellessani: ompelin reunaan väärän levyisen kaitaleen; purin väärän kaitaleen pois; ja leikkasin väärän kokoisen kappaleen, jonka ehdin ommella ja pilkkoa ennen kuin huomasin erehdystäni. Tunnustan nyt vielä yhden tilkkumokan, sen mikä on ehkä aloittelijan tyypillisin virhe. Mitä vikaa kuvassa? Ah, kuvassa ei ehkä ensisilmäyksellä näyttäis

Voih sentään, miten vähälukuisiksi minun ompelutuokioni ovat taas kutistuneet! Siltä varalta, että blogini lukijat kuitenkin kaipaavat lukemista, tarjoan taas kierrätysaiheita. Marraskuussa 2009  Tilkunviilaaja-blogin ensimmäinen postaus näki päivänvalon neljä vuotta sitten 3.11.2009, ja tuon vuoden marraskuun loppupuolella tunnun puuhanneen PC-laukkuja. Teetin niihin sopivat pohjavaneripalatkin. Suurista PC-laukkuvalmistamohaaveistani huolimatta tuon tuotteen tekeminen tyssäsi, sillä hukkasin käyttämäni kaavan. En ole löytänyt sitä, vaikka olen monta kertaa etsinyt, enkä toisaalta ole viitsinyt mittailla, laskeskella ja piirrellä uutta kaavaa. Siksi minulla on pohjavaneripaloja jäljellä vielä noin seitsemään laukkuun. Tai yhteentoista. Huokaus. Marraskuussa 2010  Ohhoh, marraskuun loppupuolella 2010 olin jo saanut valmiiksi neljä joulukuusiaiheista tyynynpäällistä ja jouluisia lasinalusia oli myös tekeillä. Postauksen nimikin on ”valmiina valmiina”. Kylläpä näytän tehneen

Olen siinä mielessä tehoton tilkkuilija, että teen sitä enemmän virheitä, mitä vähemmän minulla on aikaa. Tilkkuharrastukseni kärsii juuri nyt siitä, että minulla on monta muutakin rautaa tulessa. En pääse rakkaiden tilkkujeni pariin joka päivä. Silloinkin kun minulla on ompeluaikaa, tuntuu siltä, että joudun keskeyttämään työn joka viides minuutti, tai minulla saattaa ollakin vain viisi minuuttia jonka ajan ommella. Hyvässä tapauksessa kymmenen minuuttia. Rakentelen näitä mielenkiintoisia ns. geometrisia tilkkublokkeja: Kuten blokkiohjeessa kuvasin, leikkaan keskiosaa varten yhteensä neljä palaa kolmesta eri kankaasta. Minulla on valkoisesta kankaasta leikkaamani kokomallit, joihin olen lyijykynällä kirjoittanut jokaisen palan koon ja mitä kangasta/väriä kukin pala on. Tekisi mieli syyttää kaikesta typerää leikkuuviivaintani typerine ja miniatyyrikokoisine numeromerkintöineen, mutta taitaa olla paras vain katsoa peiliin. Minä olen mokailija. Ompelin kuvan oikeanpuolei

Ompelin vetoketjupussukan valmiiksi jo muutama päivä sitten, mutta olen odottanut pääsyä ottamaan valmistujaiskuvat päivänvalossa. Keinovalossa otetut kuvat ovat surkeita! Valmis: vetoketjupussukka nimeltään ”Pariisittaria”: Katseen kiinnittävin kangas ”Pariisittaria”-pussukassa on tietysti harmaapohjainen kuviokangas, jossa jälleen poseeraa tyylikkäitä naishenkilöitä. Kuvasta ei näy, että he olisivat Pariisissa, mutta kankaassa on ranskankielistä tekstiä. Siksi he saavat nyt olla pariisittaria. Yhdistin kuviokankaaseen lähinnä tilkkuja, joita satuin löytämään jäännöspalalaatikon päällimmäisistä osista ja ompelupöydältäni. Vetoketjupussukassa on vaaleanharmaa vuori ja pussukan päälliosassa esiintyvillä tilkuilla somistettu sisätasku, johon ompelin kiinni Tilkunviilaaja-merkin. Satunnaisesti löytämieni tilkkujen lisäksi valitsin pussukkaan myös harmaata kangasta, jota ostin Ranskan tilkkumatkaltani. Raaskin käyttää sitä pienen palan! Ensin ajattelin vielä säästellä,