Tilkunviilaaja

Tilkkuystäväni Soile oli jokunen viikko sitten keksinyt Lohjalta tapahtuman, johon me voisimme mennä myymään käsitöitämme. Osallistuminen varmistui melkein viime tingassa, ja ahkeroin pari viikkoa saadakseni vielä vähän lisää valmiita mukaani. Ompelin hyväksi havaitsemiani matkalaukun nimilappuja. Niitä valmistui lopulta 36 kappaletta. Myin niistä neljä, joten minulla on hyvä varasto valmiina seuraavaan myyntitapahtumaan (jollaisesta ei ole vielä tietoakaan). En harmittele, sillä niiden ompeleminen on hauskaa ja niitä syntyy melkein kuin liukuhihnalta, kun vain pääsee vähän alkuun. Ompelin mukaan myös neljä uutta tilkkupussukkaa. Tässä ne ovat melkein valmiit – heiltä on vain vain vetoketjun päähän tuleva päättökappale tikkaamatta paikoilleen. Panostin taas ja toteutin jokaiselle juuri sopivan kuusikulmion. Esittelen tänään heistä ensimmäisen, joka sai nimekseen Bahama. Olin päättänyt käyttää harvinaisempaa alkukirjainta ja keksin sitten beellä alkavan, kun pussukan tämä puoli al

Esittelenkin tänään kaksi pussukkaa! Tikkailin pinnat Vääksyn ompelulaneissa ja ompelin pussukat valmiiksi melkein kuukausi sitten, joten on jo aikakin. Ensiksi esittelyssä on Uutukainen. Sen pinnassa on esimerkiksi tilkkuystävältäni Marjalta saamastani aarrelaatikosta löytyneitä tilkkuja. Tikkauksena kulmikas spiraali. Kulmikas spiraali on muuten yksi 21:stä helposta tikkauskuviosta, jotka olen esitellyt blogissani.  Toiselta puolelta löytyy tilkkuystäväni Soilen hylkäämiä pikkukolmioita, joita minulla on tämänkin jälkeen vielä iso pino jäljellä. Edelleen mukana on aarrelaatikon tilkkuja ja yksi kuittiompeluna toteuttamani kaitale – tuo turkoosi, joka näyttää minusta hiukan tylsältä. Vuoriin valitsin palan Amy Butlerin kangasta ja vetoketjulipareessa on 1990-luvun loppupuolella ostamaani kangasta, josta ajattelin silloin ommella jotain taaperollemme. (En muistaakseni ommellut.) Uutukainen on mitoiltaan seuraavanlainen:  Leveys ylhäältä noin 19 cm  Korkeus noin 11,5 cm Pohjan le

Tietenkin otsikko olisi luontevampi lausahdus muodossa ”ja kaverille kanssa,” mutta se ei sovi tähän. Sen sijaan esittelen tilkkupussukan, jonka ompelin kaveriksi Vaalittava-vetoketjulaukulle. Tämän nimi on Etevä.   Etevä-nimen taustalla olevat ajatukseni ovat painuneet unholaan, mutta kenties halusin viestiä suhteelisesta etevyydestäni, kun osasin tehdä ei-niin-kirjavan tilkkupussukan. Tilkkupinnat ennen tikkausta tai mitään: Kuvasta näkee, että jäännöspalat kävivät yhä kapeammiksi ja kapeammiksi. (Ehkä jäljellä olevista silti vielä saa jonkinlaista pintaa aikaiseksi johonkin seuraavaan pussukkaan…) Kuvasta näkee myös, miten hahmoton tikkaamaton tilkkupinta vielä on! Tilkkutyöt kannattaa tikata! Rupesin ompelemaan pussukkaa vasta kun tiesin saavani laukun ajoissa valmiiksi. Olisihan ollut noloa mennä syntymäpäiville keskeneräinen tilkkulaukku mukana! (Olen kyllä joskus antanut jollekulle vähän keskeneräiseksi jääneen lahjan. ) Tässä vielä viimeistelyjä vailla valmis tilkkupussukka:

Uusin tilkkupussukkani sai nimen tyttären kissan salanimestä, joka on Pirjo. Esittelen teille siis vetoketjupussukan nimeltä Pirjava: Tässä pussukan kummi "Pirjo" ohjaa työtäni. Hän on suunnattoman söpö! (Keksitte varmasti, että yhdistin Pirjo-nimeen sanan kirjava, joka kuvaa suunnilleen kaikkia ikinä ompelemiani tilkkutöitä.) Myös Pirjavan pinnoissa on Ohituskaista-tilkkupeitosta yli jääneitä blokkeja sekä kuittiompelun tuloksia. Silti tämäkään ei sykähdytä yhtä paljon kuin Unelmia-pussukan paraatipuoli. Sykähdystä ei kuulu, vaikka istutan Pirjavan äärikulahtaneelle puutarhatuolille pihaan. (Yleensä työ kuin työ näyttää hehkeimmältä kun sen kuvaa jonkun kuluneen tai vintagoituneen aiheen vieressä.) Luulenpa melkein, että tämä sininen puoli Pirjava-pussukasta miellyttää silmääni enemmän kuin tuo punertava. Kuvassa Pirjava poseeraa sahapukin päällä. Taustalla kaikenlaista puutarhaan itsekseen kasvanutta kukkaa. Koska kamera osaa kätevästi sumentaa taustan, kuva

Q-pussukan nimi tulee – arvaatkohan mistä? Kuten olen aiemmin maininnut, pidän kirjaa valmistuneiden tilkkuteosten nimistä. Olen myös laskenut, monenko teoksen nimi alkaa milläkin kirjaimella. Q-kirjaimella alkavia nimiä ei tätä ennen ollut vielä yhtään, joten tuntui sopivalta käyttää tilaisuus hyväksi. Q-kirjain on visuaalisesti hauska ja tuo mieleen pari viihdekirjallisuuden hahmoa. Tietenkin hämmästyttäviä keksintöjä esittelevä Q James Bond -elokuvissa, mutta myös 1990-luvun vaihteen tietämillä seuraamassani Star Trek the Next Generation -sarjassa esiintyi Q. Q oli sekä koko rodun/sivilisaation nimi ja myös henkilön/olennon nimi. Tällä oli ääretön voima hallita aikaa, avaruutta, fysiikan lakeja ja koko todellisuutta. Sarjassa mainittiin toisinaan myös Q-jatkumo: eri ulottuvuus, johon vain Q (tai Q:t) ja tämän ”kutsumat” vierailjat pääsivät. Minun ajatuksenikin kävivät toisessa ulottuvuudessa ommellessani pussukkaa kokoon, sillä sorruin taas tekemään virheen. Kyseessä oli puolivirh

Persikka ei ole lempivärini, mutta silti Unelmia-tilkkupussukka miellyttää silmääni! Satuin saamaan siihen kaiken kohdalleen mittasuhteita myöten. Paitsi että se yhdeksästoista ompeluvirhe sattuikin tätä pussukkaa eikä Runsas-pussukkaa ommellessa, kuten eilen kirkassilmäisesti väitin. Unelmia-tilkkupussukan pinnassa on paraatipuolella pari Ohituskaista-peiton ompelusta yli jäänyttä blokkia ja luullakseni myös Noususuhdanne-peiton ylijäämiä. Kääntöpuolella on Naapurisopu-peiton tasoituksesta jääneitä kolmioita. Tämä on selvästi Unelmia-pussukan toinen puoli tai kääntöpuoli, ei se paraatipuoli. Tilkkupinta on mukiinmenevä, mutta ei hivele silmää. Katsokaa nyt vaikka, miten paljon kivammalta tämä etupuoli näyttää: Unelmia-tilkkupussukka on Avoin-mallistoa ja kooltaan tällainen:  Leveys ylhäältä noin 27 cm  Korkeus noin 18,5 cm  Pohjan leveys noin 8 cm. Pussukka näyttää kuvassa vähän pullealta. Ehkä olin tunkenut sen sisään parin villasukkia?! Huhtikuussa, tämän valmistujaispäiv

Blogini on kaukana ajantasaisesta, sillä tänään esittelemäni Runsas-tilkkupussukka valmistui jo huhtikuussa! Kääk! Kuten niin moni tätä ennen, hänkin sai alkunsa resurssipalakasoista. Tarkkasilmäiset ja -muistiset näkevät kohtsiltään, että ainakin osa tilkuista esiintyi edellisessä kirjoituksessani ”improvisoi tilkuista”. Muistan, että kiirehdin kuvaamaan valmiin pussukan myöhään iltapäivällä, jolloin puutarhaan lankesi hetken aikaa aurinko. Kevät oli muistini mukaan vähäaurinkoinen. Olin koko pimeän syksyn ja talven odottanut, että pääsisin ottamaan kuvia kunnon valossa, mutta huhtikuun loppupuolikin oli vielä liian aikaista. No, ihan sopivasti Runsas-pussukan värit sentään toistuvat. Epämääräinen nurmikon ja sammalen sekoitus eli puutarhamme yleisin pinta näyttää sekin ihan hauskalta kuvassa! Haha! Taas kerran ompelin pussukan Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch -tutoriaalin mukaan – tosin minun ei ole enää aikoihin tarvinnut katsoa sitä, vaan osaan sen ulkoa. Sen sijaan p