jotain yllättävää.

Nyt näette jotakin yllättävää: tilkkupeiton, joka näyttää jonkun muun kuin minun tekemältäni. Saanko esitellä: Todistaja.

Palaan vielä Todistaja-tilkkupeiton alkuhetkiin. Tarkastelin jossain vaiheessa Pimeyden ja valon välissä -projektista yli jääneitä, lukuisia four-patchejä ja päätin jatkaa niitä kulmapaloilla. Aloitin varastoistani löytyvillä kankailla. Ompelemani blokit näyttivät kuitenkin sekavilta, ja olin hetken ymmälläni.

Tässä kuvassa vielä ihastelin kivaa täydennyskangasta, mutta kirjavammat 4-patch-neliöt eivät sitten näyttäneetkään yhtä hyviltä monivärisine nurkkineen.

Koska varastossani on maailman vähiten yksivärisehköjä kankaita, en löytänyt ratkaisua sieltä. Keksin kuitenkin lähteä kangasostoksille! Mikäs sen mukavampaa!

Muutama aiempi projekti on saanut minut ostamaan Grunge-sarjan kankaita esimerkiksi välikaitaleiksi. Olen ihaillut sitä, että ne näyttävät yksivärisiltä, mutta sävykkäiltä. Koska Tilkkunen tarjoaa loistavan valikoiman Grunge-kankaita, päätin käydä siellä ja valita useita eri värejä, ja sitten järjestää blokkini tilkkupinnaksi värien mukaan.

4-patcheihin oli joutuisa lisätä värikkäät nurkat.

Päädyin käyttämään myös kirjavanurkkaiset blokit, jotka olin valmistanut ennen Grunge-kankaiden hankkimista. Kaikesta huolimatta tilkkupinnasta ei tullut ollenkaan niin kiva kuin olin etukäteen ajatellut. Ehkä olisi kannattanut pitäytyä suunnilleen yhden sävyn nurkkakankaissa.

Ostin tietoisesti myös tummempia kankaita ja esimerkiksi tummanvihreää, mikä ei ole lempivärini. Tilkkupinta näytti lopulta erikoiselta eikä juuri ollenkaan minun näköiseltäni, mutta Töölön Tilkkupajan taitava tikkaus teki tästä sentään ookoon.

Todistaja-nimen keksin, kun mietin, miltä ihmeeltä tekemäni pinta oikein näyttää. Tilkkupeitto tuntui olevan niin lähellä Amish-tyyppistä työtä kuin minun voi kuvitella tekevän, ja sitä kautta päädyin ajattelemaan 1980-luvun ikonista Todistaja-elokuvaa.

Voi Todistaja-peittoparkaa! Vaikka pääsin kuvaamaan sen hehkeään kevätaikaan, kuvauspäivänä oli pilvistä. Peittoni näyttää sävyttömämmältä ja vakavammalta kuin sen oikeastaan pitäisi.

Valitsin moniväriseen peittooni monivärisen reunakanttikankaan, ja se sopii työhön hyvin, vai mitä?

Tässä kuvassa kantti näkyy vielä hivenen paremmin:

Todistaja on kooltaan noin 160 cm x 212 cm. Tähtäsin hiukan vaatimattomampaan leveyteen, sillä tämäkin peitto oli ehdolla Soilen ja minun Hyviä sävyjä -yhteisnäyttelyyn Seurasaareen. Humina-rakennuksen seinille ei sovi kovin monta kovin leveää työtä. Valinnat kohdistuivat kuitenkin muihin töihin (miksihän?).

Huminan näyttelymme oli ja meni, mutta saman niminen näyttely on parhaillaan esillä Somerolla, Härkälän kartanossa. Siellä ovat seinät laajemmat ja katto korkeammalla, mutta toisaalta sinne ei pääse kätevästi pyörällä…