vaaleanturkoosi tilkkulaukku muotoutuu
Ei tämä minusta ylettömän mummomaiselta näytä. Pikemminkin kesäiseltä ja aidon vintage-koristenauhan ansiosta ehkä hieman retrolta.
Kokosin laukkuun myös vuorin.
Kangas on (ellen aivan väärin muista) Syyringin kokouksessa Vapulta saatu. Hän teki poistoja kangasvarastoihinsa, ja minulle siunaantui ainakin kolme kangasta. Yhtä niistä olen käyttänyt jo farkkukassin vuorikankaana, ja nyt siis tästä toisestakin syntyy vuoria.
Leikkasin illalla vaaleanturkoosista ruutukankaasta vinokaitaleen laukun yläreunan huolittelua varten (vinoon leikattu kaitale oli visuaalinen, ei niinkään käytännöllinen valinta). En pysähtynyt lainkaan kokeilemaan, sopiiko ruutukangas vuorikankaan väritykseen. No ei mielestäni oikein sovi, eli joudun etsimään toisen kaitalekankaan ja leikkaamaan uudet huolittelukaitaleet.
Päätin kokeilla myös, saisinko ajoissa valmiiksi tilkkulaukun ylioppilaalle. Minulla on tiedossani yhden tutun ylioppilaan juhla-asun väritys ja etsin esiin kankaat, jotka ehkä sopisivat siihen. Leikkasin myös palat valmiiksi.
Ehkä laukku valmistuu ajoissa, ehkä ei. Mutta väritys on taas jotain aivan muuta kuin tähänastiset valinnat.
Aikomuksenani oli leikata myös palat pelargoniakankaan ympärille kehitettyyn laukkuun, mutta väsähdin. Olin tuonut leikkurin ja leikkuualustan olohuoneen pöydälle, eikä työskentelyasentoni ollut ergonomisin mahdollinen. Lisäksi viivainta oli kömpelö käyttää, koska se kolahti koko ajan olohuoneen pöydän kohoreunoihin.
Niin sitten tuo laukku jäi edelleen kankaiksi.
Työskentelen yleensä olohuoneen pöytääkin matalammalla pinnalla eli lattialla. Mies on hienosti sopeutunut siihen, että makuuhuoneen lattialla on tilkkuja, kangaspinoja, lehtiä, kirjoja ja saksia. Neulat sentään yritän pitää pöydän puolella!
Joskus silitänkin lattialla (silloin kun silityslaudan ottaminen esille noin 1.5 metrin päästä tuntuu liian vaativalta ponnistelulta), mutta yleensä sentään laudalla. Silitysrauta sen sijaan on useimmiten lattialla, koska silittämisen jälkeen lasken sen sinne. Tällä estän sen, että Kissa vahingossa tönäisisi raudan lattialle, mikäli se saisi päähänsä käväistä silityslaudalla (myönnän: aika epätodennäköistä).
Kokosin laukkuun myös vuorin.
Kangas on (ellen aivan väärin muista) Syyringin kokouksessa Vapulta saatu. Hän teki poistoja kangasvarastoihinsa, ja minulle siunaantui ainakin kolme kangasta. Yhtä niistä olen käyttänyt jo farkkukassin vuorikankaana, ja nyt siis tästä toisestakin syntyy vuoria.
Leikkasin illalla vaaleanturkoosista ruutukankaasta vinokaitaleen laukun yläreunan huolittelua varten (vinoon leikattu kaitale oli visuaalinen, ei niinkään käytännöllinen valinta). En pysähtynyt lainkaan kokeilemaan, sopiiko ruutukangas vuorikankaan väritykseen. No ei mielestäni oikein sovi, eli joudun etsimään toisen kaitalekankaan ja leikkaamaan uudet huolittelukaitaleet.
Päätin kokeilla myös, saisinko ajoissa valmiiksi tilkkulaukun ylioppilaalle. Minulla on tiedossani yhden tutun ylioppilaan juhla-asun väritys ja etsin esiin kankaat, jotka ehkä sopisivat siihen. Leikkasin myös palat valmiiksi.
Ehkä laukku valmistuu ajoissa, ehkä ei. Mutta väritys on taas jotain aivan muuta kuin tähänastiset valinnat.
Aikomuksenani oli leikata myös palat pelargoniakankaan ympärille kehitettyyn laukkuun, mutta väsähdin. Olin tuonut leikkurin ja leikkuualustan olohuoneen pöydälle, eikä työskentelyasentoni ollut ergonomisin mahdollinen. Lisäksi viivainta oli kömpelö käyttää, koska se kolahti koko ajan olohuoneen pöydän kohoreunoihin.
Niin sitten tuo laukku jäi edelleen kankaiksi.
Työskentelen yleensä olohuoneen pöytääkin matalammalla pinnalla eli lattialla. Mies on hienosti sopeutunut siihen, että makuuhuoneen lattialla on tilkkuja, kangaspinoja, lehtiä, kirjoja ja saksia. Neulat sentään yritän pitää pöydän puolella!
Joskus silitänkin lattialla (silloin kun silityslaudan ottaminen esille noin 1.5 metrin päästä tuntuu liian vaativalta ponnistelulta), mutta yleensä sentään laudalla. Silitysrauta sen sijaan on useimmiten lattialla, koska silittämisen jälkeen lasken sen sinne. Tällä estän sen, että Kissa vahingossa tönäisisi raudan lattialle, mikäli se saisi päähänsä käväistä silityslaudalla (myönnän: aika epätodennäköistä).
Kommentit
Komea on myös tuo sivun ylälaidan pussukkarivistö.
Meilläkin mies onneksi suhtautuu myötämielisesti kaikkialla pursuaviin käsityöprojekteihin ja poikakin on oppinut varomaan neuloja yms.
Palaan toistekin!