välineparannus. saippuakuplakissat.

Silityslautani alkuperäinen päällinen oli siinä määrin kulunut, että mainitsin asiasta ääneen jo Miehellekin. Hän käyttää mielellään hyödyksi Lidlin yllättävää tarjontaa ja toi minulle kerran kauppareissulta tuliaisiksi uuden silityslaudanpäällisen. Koosta hän ei ollut varma, mutta ”ei se paljon maksanutkaan”.

Päällinen oli hieno ja hyvän oloinen, mutta pakkauksen ”käy kaiken kokoisiin lautoihin” –lupauksesta huolimatta aivan liian iso. En millään saanut kuristetuksi sitä tiukalle laudan ympärille, joten se näytti aika kummalliselta ja seurasi mukana, kun nostelin vähänkään isompia silitettäviä reunalta laudalle.

Innostuin hankkimaan lautaan paremmin sopivan uuden päällisen, ja löysin Lidl-päällistä kivamman kuosinkin. Olin ehkä kaksi viikkoa erittäin tyytyväinen uuteen päälliseeni, joka kiristyi laudan ympärille moitteettomasti. Sitten havaitsin ärtyneenä, että päällisen alla oli ryttyjä.

Silityskerta toisensa jälkeen ryttyjä tuntui tulevan lisää. Tarkastelin päällisen rakennetta. Ei ole mikään ihme, että ryttyjä syntyi: kankaan alla oleva ohut vaahtomuovipala ei ole millään tavalla kiinni kangaspäällisessä.

Jos on yksi asia, minkä silityslaudalta vaatii, niin se on sileys! Mutta mikä neuvoksi? Uusi päällinen oli sopivan kokoinen ja ryttyjä täynnä:

Aiempi päällinen taas oli rakenteeltaan moitteeton mutta kooltaan sopimaton.

No, leikkasin Lidl-päällisen sopivan kokoiseksi ja kiinnitin sen lautaan nitomapistoolini avulla! Nyt silityslautani on ehjä, hieno ja sileä.

Sain työn valmiiksi eilen illalla. Tänä aamuna päällinen on entistäkin sileämpi, sillä se on ollut painon alla:

Työn alla

Saippuakuplakissakankaasta on tulossa vetoketjulaukku. Tässä tasoittamaton tilkkupinta:

Ja toinen puoli:

Vetoketjulaukun tilkkupinnat pitää seuraavaksi kiinnittää vanu- ja collegejerseykankaaseen ja tikata. Valmiiksi harsimani ”nopeasti valmistunut” tilkkupeitto odottaa myös tikkaamista. Liian vaikeaa! Siis keksiä, miten pinnat tikkaisin.

Siksi tekaisin uuden vetoketjupussukkapinnan: