Saa hengittää -pussukka.
Vuoden kolmas valmistunut on tilkuista ompelemani vetoketjupussukka nimeltä Saa hengittää.
Nimeä mietin useita minuutteja. Lopulta ymmärsin, että pussukassa on punaista ja vihreää väriä, kuin liikennevaloissa. Jos olisin nimennyt pussukan liikennevalojen mukaan, mieleen tulisivat hyvin erilaiset vihreä ja punainen, joten se ei käynyt. Missä muualla on kyse siitä, että odotetaan tai mennään? Siitä tuli mieleen röntgenissä kehotus "Hengittämättä! Saa hengittää."
Käytin pussukkaan osan merkillisestä tilkkukuvasta, jonka tein Syyringin järjestämällä ja Maija Brummerin ohjaamalla kurssilla. Halusin tehdä tilkuista pionin ja minulla oli valokuvakin mallina, mutta epäonnistuin surkeasti. Ehkä kuvasta olisi kovalla työstämisellä tullut jonkunlainen, mutta tuo tekniikka ei tuntunut olevan minua varten, joten en halunnut nähdä vaivaa.
Sen sijaan leikkasin päkäleestäni pari palaa tähän pussukkaan. Noukin jäännöspalalaatikostani palojen väreihin jotenkin sopivia tilkkuja, leikkasin niistä 3,5cm leveitä kaitaleita ja ompelin ne lyhyet päät yhteen pitkäksi pötköksi. Sitten tein tilkkulasagnen ja siitä leikkasin sopivat palat pioninpalasten ympärille.
Tikkaukset toteutin vaakaan ja pystyyn vaaleanpunaisella ja vihreällä. Tilkkupinnan alla on Miehen collegetakista leikattua palaa sekä ohutta vanulevyä.
Saa hengittää -tilkkupussukan vuorikangas sattuu taas olemaan tätä vihreäsävyistä, vaikka vetoketjun mukaisesti olisin voinut valita punertavankin vuorin.
Tällä kertaa pussukasta tuli seuraavan kokoinen:
Pussukka onkin Street-mallistoa.
Olisin tehnyt Saa hengittää -pussukasta hieman matalamman - se muoto tuntuu jotenkin kivalta nyt - mutta en raaskinut leikata kokoamaani tilkkupintaa aivan niin kovalla kädellä. Ehkä on hauskaakin, etteivät pussukat juuri koskaan ole keskenään samankokoisia?
Taaperon tilkkupeitto ei ole ihan valmis (haha), mutta olen ommellut siihen riittävän määrän ympyräapplikoituja blokkeja. Käytin neljää erilaista taustakangasta enkä laskenut, montako millaistakin tein. Olin tosi iloisesti yllättynyt, kun niistä syntyi symmetrinen sommitelma.
No yksi blokki jäi sommitelmasta ylitse, mutta sen voi käyttää peiton taustapuolelle. Tai johonkin muuhun projektiin.
Minun ei tarvitse juuri muuta kuin valita muut blokkikankaat ja leikellä muutamia neliöitä sekä sommitella leikatut neliöt näiden kanssa kimppaan, niin taaperon tilkkupeitto on melkein valmis! Varmaan jo ensi vuonna pääsen esittelemään valmista luomusta.
Nimeä mietin useita minuutteja. Lopulta ymmärsin, että pussukassa on punaista ja vihreää väriä, kuin liikennevaloissa. Jos olisin nimennyt pussukan liikennevalojen mukaan, mieleen tulisivat hyvin erilaiset vihreä ja punainen, joten se ei käynyt. Missä muualla on kyse siitä, että odotetaan tai mennään? Siitä tuli mieleen röntgenissä kehotus "Hengittämättä! Saa hengittää."
Käytin pussukkaan osan merkillisestä tilkkukuvasta, jonka tein Syyringin järjestämällä ja Maija Brummerin ohjaamalla kurssilla. Halusin tehdä tilkuista pionin ja minulla oli valokuvakin mallina, mutta epäonnistuin surkeasti. Ehkä kuvasta olisi kovalla työstämisellä tullut jonkunlainen, mutta tuo tekniikka ei tuntunut olevan minua varten, joten en halunnut nähdä vaivaa.
Sen sijaan leikkasin päkäleestäni pari palaa tähän pussukkaan. Noukin jäännöspalalaatikostani palojen väreihin jotenkin sopivia tilkkuja, leikkasin niistä 3,5cm leveitä kaitaleita ja ompelin ne lyhyet päät yhteen pitkäksi pötköksi. Sitten tein tilkkulasagnen ja siitä leikkasin sopivat palat pioninpalasten ympärille.
Tikkaukset toteutin vaakaan ja pystyyn vaaleanpunaisella ja vihreällä. Tilkkupinnan alla on Miehen collegetakista leikattua palaa sekä ohutta vanulevyä.
Saa hengittää -tilkkupussukan vuorikangas sattuu taas olemaan tätä vihreäsävyistä, vaikka vetoketjun mukaisesti olisin voinut valita punertavankin vuorin.
Tällä kertaa pussukasta tuli seuraavan kokoinen:
- 25-senttinen vetoketju
- korkeus noin 19 cm
- leveys ylhäältä noin 28 cm
- pohjan leveys noin 6 cm
- kantolenksu ommeltu 6cm x 41cm kokoisesta kaitaleesta.
Pussukka onkin Street-mallistoa.
Olisin tehnyt Saa hengittää -pussukasta hieman matalamman - se muoto tuntuu jotenkin kivalta nyt - mutta en raaskinut leikata kokoamaani tilkkupintaa aivan niin kovalla kädellä. Ehkä on hauskaakin, etteivät pussukat juuri koskaan ole keskenään samankokoisia?
Taaperon tilkkupeitto ei ole ihan valmis (haha), mutta olen ommellut siihen riittävän määrän ympyräapplikoituja blokkeja. Käytin neljää erilaista taustakangasta enkä laskenut, montako millaistakin tein. Olin tosi iloisesti yllättynyt, kun niistä syntyi symmetrinen sommitelma.
No yksi blokki jäi sommitelmasta ylitse, mutta sen voi käyttää peiton taustapuolelle. Tai johonkin muuhun projektiin.
Minun ei tarvitse juuri muuta kuin valita muut blokkikankaat ja leikellä muutamia neliöitä sekä sommitella leikatut neliöt näiden kanssa kimppaan, niin taaperon tilkkupeitto on melkein valmis! Varmaan jo ensi vuonna pääsen esittelemään valmista luomusta.
Kommentit
Ai lapsen peitto valmiina ensi vuonna? Enpä ny jaksa uskoa, eiköhän se jo ensi viikolla ole valmiina, ainakin pinta.